Sivut

torstai 3. tammikuuta 2019

Valoa ja varjoja, mennyttä ja tulevaa.

Mennyt vuosi 2018 ei kyllä ollut itselleni sieltä helpoimmasta päästä. Se sisälsi paljon vaikeita hetkiä ja jaksoja. Niistä kuitenkin selvittiin ja niistä myös opittiin paljon. Vaikka vuoteen mahtui paljon epätoivon hetkiä, niitä iloisia ja valoisia hetkiä löytyy myös. Kamera on ollut vuoden aikana harmillisen vähän mukana, mutta kaivelin tiedostoista kuitenkin mukavia muistoja viime vuodelta. Mökkireissut ovat minulle aina tärkeitä. On ihanaa päästä puuhailemaan kaikkea pientä ja nauttia mökin rauhasta. Luonnossa tuli retkeiltyä muuten harmittavan vähän, mutta ne pienet retket, jotka tuli tehtyä, olivat ihania ja täynnä tärkeitä muistoja. Ehkäpä tälle vuodelle yksi iso toive olisi pysyä sellaisessa kunnossa, että jaksaisin useammin lähteä metsään retkeilemään. Sekä yksin, että muiden kanssa.






Rakkaan siskoni esikoisen syntymä sekä kummiksi pääseminen ovat myös olleet itselleni äärimmäisen tärkeitä asioita. On ollut valtavan hienoa ja hämmentävää seurata pienen ihmisen kehitystä ja kasvua. Vuoden 2018 kruunasi ehdottomasti kummitytön vierailu Kuusankoskella uutena vuotena. Vuoden viimeiset päivät olivatkin varsin puuhakkaita ja vuosi vaihtui mukavasti unia katsellessa (kuten monena edellisenä vuotena...).





Vaikka oman mielen kanssa on vielä paljon tekemistä (eikä tässä kai kukaan koskaan valmiiksi tule) ja masennuksesta sekä syömishäiriöstä irti pääseminen ottaa aikaa, elämään on alkanut tipahdella pieniä asioita, jotka selvästi lisäävät omaa hyvinvointiani. Nykyään on myös paljon helpompaa sanoa asioille ei, ottaa omaa aikaa ja antaa itselle lupa levätä. Liikunta on vähemmän pakkoa, kuin mitä se viime vuoden alussa oli. Se, että olen tässä jokusen kuukauden ollut melko väsynyt on oikeastaan ollut liikunnan osalta vain hyvä asia, sillä väsymys on pitänyt minua aloillaan melko hyvin. Vanhoihin rutiineihin ja ajatusmalleihin on kuitenkin helppo palata ja välillä sinne saattaa luisua ihan huomaamatta. Onneksi pystyn jo tiedostamaan nämä lipsumiset aiempaa paremmin ja tekemään käännöksen.




Bunakenin sukellusreissu oli kyllä yksi vuoden kohokohdista. Se oli toisaalta myös pako kaoottista oloa ja arkea, jotka sitten tietysti iskivät päin naamaa kotiin palatessa. Reissu antoi kuitenkin paljon upeita kokemuksia. Sain nauttia hetken lämmöstä, sukelluksesta ja huolettomuudesta. Veden alla kaikki huolet kyllä unohtuvat, kun pääsee ihmettelemään aivan toisenlaista maailmaa. Myös Elisaaren yinjooga -retriitistä jäi paljon hyviä kokemuksia, vaikka reissu toisaalta rankka olikin. Hyviä kokemuksia oli kuitenkin niin paljon, että samalle retriitille olen menossa ensi kesänä uudestaan :)







Mitä sitten toivon vuoden 2019 tuovan mukanaan? Ehkäpä enemmän niitä iloisia ja valoisia hetkiä elämään, kuin mitä edellinen vuosi sisälsi. Toivon oppivani tuntemaan itseäni yhä paremmin ja syvemmin sekä löytämään arkeeni lisää asioita, joista todella pidän ja jotka tuovat hyvää oloa. Uskon, että huonot hetket vähenevät hiljalleen, kun ne alkavat korvautua hyvillä asioilla. Kuten edellisinäkin vuosina, haluan seikkailla luonnossa. Välillä enemmän ja välillä vähemmän. Toivon oppivani arvostamaan itseäni ja omaa hyvinvointiani yhä enemmän ja päästämään irti yhä useammasta "pakosta" ja "pitäisi" -ajatuksesta. Toivon voivani elää tätä vuotta ilman tarvetta jatkuvaan suorittamiseen ja kontrolliin. Paljon toiveita, mutta en pakota itseäni yhteenkään näistä, vaan yritän ottaa vastaan mitä eteen tulee.




Juuri nyt nautin tästä ihanasta valkeudesta ja lumesta. Miun puolesta saa tuulla ja tupruttaa lunta, silloin on ihan mahtavaa ulkoilla. Toki en kiellä etteikö sininen taivas ja aurinko tekisi hyvää myös. Muutaman kuukauden päässä odottaa jälleen seikkailu maalla ja meressä paahtavan auringon alla. Mutta ennen sitä otan kaiken ilon irti Suomen talvesta. Ihanaa vuotta  2019 juuri sinulle, kiitos kun kävit lukemassa.