Sivut

torstai 13. joulukuuta 2018

Hetkiä arjessa. Joulun rauhaa. Tilaa ympärille.

Pakko myöntää, että olen kovaa vauhtia muuttumassa pandakarhuksi. Mustat silmänaluset kertovat karua totuutta siitä, että unet ovat olleet enemmän ja vähemmän heikkoja pitkin syksyä. Tai no myönnettäköön, että en edes muista milloin viimeksi olisi ollut pidempi jakso oikeasti hyviä unia. Nukahdan iltaisin kuin tukki, vaikka päivällä olisi tullut torkuttua useamman tunnin päiväunet. Öinen uni kuitenkin katkeaa usein aamuyön tunteina eikä levoton mieli enää suostu vaipumaan uneen. Nukkumista ei yhtään helpota ajoittaiset yöhikoilut, en tiedä mitään inhottavampaa. Mieti, että heräät keskellä yötä aivan märkänä ja kohta alkaakin palella. Yritä siinä nyt sitten kostean peiton alla kylmästä hytisten kyetä nukkumaan, joo ei. Onneksi tämä ei ole joka öistä ja onneksi voin sitten huoletta ottaa niitä päiväunia. En halua stressata nukkumisesta, koska se vie varmasti loputkin yöunet. Toki tiedostan, että hyvinvoinnin ja jaksamisen kannalta riittävä nukkuminen on kaiken A ja O. Onneksi olen aiemmin ollut super hyvä nukkuja, joten uskon, että unet hiljalleen palautuvat, kun mielen myllerrys hellittää.




Jotenkin tässä syksyn aikana on ollut kova tarve saada tilaa ympärille, tilaa hengittää ja tilaa olla. Ehkä se on ollut jonkilainen vastareaktio mielen kaaokselle. Rakastan avaraa maisemaa ja tilan tuntua, sillä niissä on jotain rauhoittavaa. Meidän koti ei ehkä ole niin avara ja valoisa kuin haluaisin (ihan jo pohjaratkaisunsa vuoksi), mutta pienellä järjestelyllä ja turhien tavaroiden karsimisella olen saanut vähän lisää avaruutta tai ainakin tunnetta siitä. Koen hyvinvointini kasvavan, kun en ole tavaroiden ympäröimänä ja ne tavarat, joita omistan ovat järjestyksessä omilla paikoillaan (oon aika käytännöllinen). Olen viime aikoina myös monta kertaa havahtunut siihen, kuinka vähällä sitä ihminen oikeasti pärjääkään. En todellakaan tarkoita, että haluaisin elää askeettista elämää vaan sitä, että on ajoittain (tai ehkä useinkin) hyvä miettiä, mitä kaikkea materiaa ihminen ihan oikeasti tarvitsee ja tuoko se todellista ja pitkäaikaista hyvää oloa. Ehkä nämä ajatukset ovat nousseet pintaan myös lähestyvän kulutusjuhlan, jota jouluksi kutsutaan,  ”osta, osta, osta” -mainonnan seurauksena, joka itseäni ahdistaa vuosi vuodelta enemmän.




Ja kun nyt joulu mainittiin, niin ehkäpä muutama sananen ja aatos omasta joulunodotuksesta. Tai oikeastaan en voi sanoa odottavani joulua tai jouluaattoa mitenkään erityisemmin. Miulle joulu on kaikkea sitä rauhoittumista, kauniita konsertteja ja kiireettömyyttä. On tietysti mukavaa nähdä sukulaisia ja viettää aikaa heidän kanssaan, mutta mieleen on ajoittain noussut myös ajatus, että teemmekö uuvuttavia sukulaiskierroksia ympäri Suomen (ja kaikillehan tämä ei ehkä ole edes uuvuttavaa) ihan vain sen vuoksi, että se on velvollisuus, se kuuluu jouluun ja kaikkien luona pitää käydä. Joulu on monelle odotettu loma pimeän syksyn ja alkutalven päätteeksi ja mielestäni lomalla on tarkoitus rentoutua ja ladata akkuja, jotta arjessa jaksaa sitten taas loman jälkeen jatkaa. Toki joulu on aikaa, jolloin kokoonnutaan läheisten kanssa viettämään yhteisiä hetkiä. Mutta mielestäni välillä on myös hyvä herkällä korvalla kuunnella omia tarpeita ja rohkeasti toimia niiden mukaisesti.




Vaikka tässä onkin nyt väsymyksen keskellä ollut hyvin raskaita viikkoja ja olo on ajoittain ollut kuin jyrän alle jääneellä, pienet arkiset asiat ovat kuitenkin jaksaneet ilahduttaa ja tuoneet hyvää mieltä ja oloa. Ilahdun joka päivä, kun pimeällä näen, että meidän terassilla palaa lyhdyt. Joulun tunnelmaa, tuoksua ja rauhaa tuovat mieleen piparikoristeet, joita olen ripustellut sinne tänne. Lumen natina kenkien alla tuntuu joka kerta aivan ihanalta. Pulleat oravat jaksavat hauskuuttaa päivittäin keittiön ikkunan takana. Ystävien kanssa vietetyt hetket tuntuvat tärkeiltä. Läheisyys oman rakkaan kanssa arjen keskellä tuo aina hyvää oloa. Ja onhan näitä varmasti paljon muitakin, kun vain osaa niiden äärelle pysähtyä.



Hiljaisesti laskeutumista kohti joulua. Rauhallista eloa ja oloa päivä kerrallaan. Välillä heikkoja hetkiä ja välillä parempia. Näin etenee elämä ja arki tällä hetkellä.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti