Sivut

maanantai 18. kesäkuuta 2018

Kaunista luontoa ja joogailua Elisaaressa

Pääsin reilu viikko sitten viettämään muutaman päivän luonnonkauniissa Elisaaressa yinjoogaretriitin merkeissä. Olin pitkään jo haaveillut joogaretriitistä Suomessa, mutta sopivan oloista ei oikein ollut tullut vastaan. Alkuvuodesta, kun huomasin ilmoituksen tästä Elisaaren retriitistä, päätin heti ilmoittautua mukaan. Ja hyvä niin, sillä tämä retriitti oli juuri sitä, mitä halusinkin kokea.





Elisaari sijaitsee Inkoon saaristossa ja on suosittu loma- ja virkistäytymiskohde. Saaressa on yli 100 paikkainen venesatama ja juhannuksesta alkavan sesongin aikana saaressa käykin paljon vieraita. Elisaari on saari, mutta parkkipaikan ja saaren sataman välissä on huikeat 50 metriä soudettavaa. Rannassa on soutuveneitä, joilla saareen pääsee ja tarvittaessa isäntä tulee kuljettamaan isommat porukat tavaroineen pienellä lossilla. Elisaaren sesonki kestää elokuulle asti, jonka jälkeen saari jälleen hiljenee huomattavasti.






Saaressa voi majoittua telttailualueilla tai vuokrata muutamaa mökkiä. Olimme retriitin ajan majoittuneena hyvin toimivaan sisarustentaloon. Mökissä oli kaksi makuuhuonetta ja täysin varusteltu keittiö. Vettä tuli ihan hanasta, joskin omat tarpeet käytiin tekemässä ulkohuussissa. Elisaaren satamassa on sesonkiaikaan avoinna kahvila ja hieman syvemmältä saaresta löytyy ihana kartano, jossa on ravintola. Sesongin ulkopuolella ravintolan salia on mahdollista vuokrata esimerkiksi juuri joogakäyttöön. Vanhan hirsirakennuksen hiljaisuus, natiseva lankkulattia ja isot ikkunat henkivät tunnelmaa ja loivat täydelliset puitteet retriitille.





Elisaaren luonto on näkemisen ja kokemisen arvoinen. Saari on suurelta osin rakentamatonta ja luonto onkin saanut olla hyvin rauhassa. Luontoa pääsee ihailemaan hyvin esimerkiksi kiertämällä reilun kahden kilometrin pituisen opastauluin varustetun luontopolun. Elisaaressa oli hyvin rauhallista: linnut lauloivat ja tuuli humisi puissa. Saari on tunnettu Suomen suurimpiin kuuluvasta upeasta tammimetsiköstä. Alueella on runsaasti eläimiä ja muutamia valkohäntäpeuroja näin itsekin. Lehmiä näkyi laitumella ja lampaitakin oli myöhemmin vielä tulossa. Saarella risteilee paljon pikkuisia teitä ja polkuja, joita pitkin voi lähteä seikkailemaan.







Vaikka retriitti kaikin puolin olikin ihana ja hyvin organisoitu, niin miusta se kyllä imi voimat aika totaalisesti. Kevät on ollut ajoittain hyvin raskas, olo on ollut enemmän ja vähemmän kurja eikä masennuksen ja syömishäiriön kierteestä välillä näy mitään pois pääsyä. Olen itse hyvin kärsimätön antamaan itselleni tarpeeksi aikaa ja luottamaan siihen, että asiat järjestyy, mieli selkeytyy ja elämänilo palaa takaisin, kun aika on oikea. Sosiaalinen oleminen ihmisten kanssa (oli ne sitten vieraita tai tuttuja) ja ylipäänsä reissaaminen jonnekin vievät tällä hetkellä todella paljon voimavaroja. Oma vointi vaihteleekin siksi hyvin paljon. Olisin varmasti saanut retriitistä itselleni enemmän, jos oloni olisi ollut parempi. Mutta jään toivomaan ja uskomaan, että retriitti järjestetään myös ensi vuonna.








Kesä jatkuu ihan vaan kotona oleilulla ja muutamalla pienellä reissulla. Juhannussää näyttää hyvin perinteiseltä (heh!) ja koska sukeltamaan ollaan lähdössä, on suurena vaarana, että vietän koko juhannuksen kuivapuvun sisällä toppahaalariin kääriytyneenä lämmöstä nauttien.