Sivut

lauantai 26. toukokuuta 2018

Sukellusmatka Indonesiaan

Hieman uuvuttavan talven ja kevään aikana mieleen nousi useaan kertaan ajatus matkasta jonnekin lämpimään ja hienoon paikkaan. Tiesin lähteväni yksin ja ensin mielessä oli vaellusmatka. En kuitenkaan halunnut Eurooppaan, sillä halusin kokea jonkin vähän erilaisen maan. Loppukevät tuntui kuitenkin olevan huonoa aikaa vaellusreissujen osalta eikä niitä oikein ollut tarjolla Euroopan ulkopuolelle. Sitten heräsi ajatus sukellusreissusta ja sellaisen päädyinkin Mandala travelin kautta tilaamaan. Olisin toki voinut järjestää matkan itse, mutta tällä kertaa näin, pääsi itse aika helpolla ja hommat toimi. Edellisistä sukelluksista oli vierähtänyt (liikaa) aikaa, joten pinnan alle olikin mahtavaa päästä ei jäänyt yhtään harmittamaan ettei vaellusreissua nyt löytynytkään, sen aika on sitten myöhemmin.


Sukelluskohteita ja sukelluskeskuksia.



Kohteeksi valikoitui pieni Bunakenin saari ja Living Colours sukelluskeskus (tämä) Indonesiassa. Halusin lomalle, jossa pääsen sukeltamaan koralliriutoilla, nauttimaan lämmöstä ja välttämään liveabordien meripahoinvoinnin. Valinta osui nappiin ja kohde oli aivan täydellinen! Bunaken on pieni saari Indonesiassa Manadonlahdella. Lähin suurempi kaupunkin on Manado, jonne merimatka kestää vajaan tunnin. Saari on yksi viidestä saaresta, jotka kuuluvat Bunakenin merenalaiseen kansallispuistoon. Puisto on yksi Indonesian vanhimmista ja kooltaan lähes 900 neliökilometriä, josta suurin osa merenalaista puistoa. Ilmasto Bunakenilla oli kuuma ja kostea, lämpötila kieppui 30 asteen molemmin puolin. Merivesi oli 28-30 asteista. Sateita ei juurikaan tähän aikaan vuodesta ollut eikä tuulikaan pahemmin puhallellut.






Näkymä resorttiin saavuttaessa.


Lensin Finnairin yölennolla ensin Helsingistä Singaporeen noin 12 tuntia. Singaporen kentällä oli aikaa ihmetellä ja kierrellä ympäriinsä. Lentokenttä koostui neljästä terminaalista, joiden välillä kulki junia/busseja. Koska vietin lentokentällä yhden illan ja yön, ehdin hyvin koluta useamman terminaalin läpi. Koko kenttä oli vuorattu kokolattiamatolla, tuntui kyllä jotenkin hassulta. Singaporen kentältä löytyy paljon tekemistä ja katseltavaa. Kaikista terminaaleista löytyy pieniä keitaita, joissa voi ihastella kukkia ja kaloja. Kävin myös tutustumassa perhospuistoon, kuumaa ja kosteaa. Lennon aikana turvonneita jalkoja pääsi ilmaiseksi hieromaan hierontapenkeissä, joita löytyi jokapuolelta. Singaporesta jatkoin vielä reilun 3 tunnin lennolla Manadoon, jossa minua oltiin lentokentällä vastassa. Tullessa ruuhka oli valtaisa ja matka satamaan kesti lähes tunnin, paluumatkalla aikaa meni ehkä puolituntia. Satamasta laivamatka Bunakenin saarelle kesti vajaan tunnin.







Jalkahierontaa, ihan parasta!!


Ensimmäinen iltapäivä ja ilta saarella menivät aivan sumussa, koska olin niin väsynyt muutaman huonosti nukutun yön jäljiltä. Onneksi uni maittoi ensimmäisenä yönä ja aamulla olo olikin jo paljon pirteämpi. Resortissa majoitutaan tilavissa bungaloweissa, joissa oli oma wc/suihku ja iso terassi. Omalta terassilta löytyi sohva, riippumatto ja aurinkotuoli. Sängyssä oli hyttysverkko ja tuuletinkin löytyi. Voisin sanoa etten ainakaan itse juuri jäänyt kaipaamaan mitään. Terassilta oli ihanat näkymät merelle, koska bungalowit sijaitsivat pienellä kukkulalla rannan yläpuolella. Jos sattui aamulla heräämään viiden aikoihin, pääsi ihastelemaan kaunista auringonnousua. Ravintola sijaitsi kätevästi bungalowien lähellä. Alas rantaan pääsi portaita pitkin (porrastreeni joka päivä, heh!) ja rannassa oli sukelluskeskuksen lisäksi pieni rantabaari.



Kyllä täällä kelpasi uinua.



Tein päivittäin 2-3 sukellusta, joka tuntui juuri sopivalta määrältä. Sukelsimme paljon riuttojen seinämillä, jotka olivat kyllä todella upeita paikkoja. Lajikirjo ja väriloisto olivat uskomattoman hienoja. Itse nautin eniten kokonaisuuden katselusta enkä välttämättä ole kiinnostunut bongailemaan tiettyjä lajeja. On hauska vain katsella korallien seassa puuhailevia kaloja. Välillä vastaan tuli isoja parvia kajoja ja yhtäkkiä tajusit vain kelluvasi siellä kaikkien niiden kalojen keskellä, se oli todella upea tunne. Alueella on paljon kilpikonnia ja itsekin pääsin niitä ihastelemaan. Yhdellä sukelluksella taisi vastaan tulla yhteensä lähes 20 kilpparia. Sukellusten lisäksi kävin muutamaan kertaan ihastelemassa riuttaa ihan vaan snorklailemalla, se oli myös mukavaa ja nähtävää riitti vaikka kuinka paljon. Muutamana päivänä kävin myös kirtelemässä vähän saarta ja kävelin läheiseen kylään ihmettelemään paikallista elämää.

Iltapuuhat: kokista, ristikoita ja lokikirjan täyttämistä.

Paikallisilla oli äänentoistovehkeet kohdillaan ja poppi jytäsi!

Paikallinen highway, jota liikuttiin pääasiassa skoottereilla.


Pieni paikallinen kauppa.


Resortissa kaikki oli erittäin hyvin järjestetty ja oli ihanaa, kun ei tarvinut itse huolehtia juuri mistään. Sai vain sukeltaa, syödä ja nauttia. Ruoka oli muuten tosi hyvää. Aamupalalla oli munia monessa muodossa, leipää, hedelmiä, vihanneksia ja pannareita. Taisinpa puuroakin muutamana aamuna syödä. Lounaalla ja päivällisellä tarjolla oli aina kanaa, kalaa, tofua, temphiä ja kasviksia. Riisiä oli aina ja välillä pastaa/noodeleita. Kala oli erityisesti miun herkkua, taisi olla tonnikalaa ainakin joinain päivinä. Lisäksi friteeratut banaanit olivat super hyviä. Ne eivät siis olleet sellaisia makeita, mitä esim. kiinalaisissa ravintoloissa saa. Maniokista tehdyt ranskalaiset pesivät Suomessa tarjottavat sata nolla! Harvoin tulee kotona ranskalaisia edes syötyä, mutta näitä olisi voinut syödä vaikka joka päivä.

Sataman väriloistoa.

Kahvia ja snakefruit eli salaki, super hyvää!!




Kaikki hyvä loppuu aikanaan ja niin tämäkin reissu tuli päätökseen. Kymmenen päivää ehdin viettää Bunakenilla elosta ja olosta nauttien. Juuri sopivan pituinen loma, sillä kotiinkin oli ihana palata. Ja mikä parasta, kesä näyttää jatkuvan täällä Suomessakin. Vähän nimittäin harmitti lähtiessä Suomen hienot kelit. Melkein voisin vakuuttaa, että Bunakenille palaan vielä joskus sukeltamaan, sillä sen verran oli hienot maisemat ja hyvä resortti :)

Kotimatkalla kohti Manadon satamaa.





Vielä taitaa vähän olla omat kellot sekaisin matkan jäljiltä, kun uni tulee jo alkuillasta ja aamulla heräilee neljän aikaan. Mutta eiköhän tämä tästä pian helpota. Edessä on kesäpäivä kotona ja pieniä reissuja. Toivon ja rukoilen levollista mieltä kesään. Ihanaa, kun luonto kukoistaa pitkän talven jälkeen.





2 kommenttia:

  1. Kiitos hyvästä matka-blogista. Näytti kyllä tosi kauniilta ja nautinnolliselta olo tuolla kohteessa. Ja ihania kuvia myös ����. T:Elina

    VastaaPoista