Sivut

sunnuntai 29. lokakuuta 2017

Talvinen Repovesi mietteiden kera

Olen pitkään miettinyt hankkivani vähän lisää retkeilyyn liittyvää varustusta. Listalla on ollut mm. pienen pakkasen kestävä makuupussi, teltta ja kaasukeitin. Ja nämä sekä vähän muutakin pientä (vedenkestäviä suojapusseja, makuualusta) hankin viime kesän aikana. Koko kesä meni kuitenkin enemmän tai vähemmän masennuksen syövereissä pyöriskellessä, joten varusteiden testaaminen jäi odottamaan parempaa ajankohtaa ja pirteämpää mieltä. Ja se parempi ajankohta tuli nyt, juuri sopivasti ensilumen sataessa maahan. Olin ensin aikeissa lähteä ihan yksin, mutta olikin oikein mukavaa saada Terhi seuraksi. Lämpötila keikkui nollan molemmin puolin, lunta oli maassa eikä tuullut juuri ollenkaan. Auringonpaistetta ja kirkasta taivasta tilasimme yöksi, mutta se tilaus jäi odottamaan seuraavia reissuja. Keli oli kuitenkin varsin mukava koko reissun ajan.

Olhavan kalliot taustalla.


Karhulahdessa.

Oli ihanaa päästä luonnon rauhaan, siis oikeasti luonnon keskelle niin, ettei kaupungin melu ole jatkuvasti taustalla. Itse en ainakaan pysty samalla tavalla rauhoittumaan ja rentoutumaan Kuusankosken lähimetsissä, kuin sitten ihan luonnon keskellä. Kävelimme Lapinsalmelta rauhakseen Karhulahteen, joka toimi meidän yöpymispaikkana. Vähän jännitin etukäteen, kuinka olkapäät ja jumiselkä suhtautuvat rinkan kantoon, mutta ainakin tällainen vähän lyhyempi patikointi sujui oikein hyvin. Jalassa olivat myös minulle täysin uudet kengät, kun lainasin Markon vaelluskenkiä (onni on lähes saman kokoinen jalka). Otin riskin ja  mukaan rakkolaastareita, joille ei onneksi tullut käyttöä. Seuraavaksi hankintalistalla ovat omat vaelluskengät, kunhan sopivat sattuvat silmiin. Aivan täydellisen rauhallinen ilta ei ollut, siitä pitivät huolen 24 iloista partiolaista viereisellä varauskodalla :)


Kaikki uudet varusteet toimivat oikein hyvin, voin olla tyytyväinen hankintoihini ja ystävän vinkkeihin. Tiesin, että teltassa nukkuessa riittävän hyvin eristävä makuualusta on välttämätön. Yöllä oli aste pari pakkasta ja huomasin, että hieman vilu meinasi iskeä maan kautta. Mutta onneksi vain  hieman. Olin alun perin lähdössä matkaan kahden hyvän makuualustan taktiikalla, mutta rinkan remmien säädöt eivät pakatessa olleet oikein yhteistyökykyisiä, joten toinen alusta vaihtui ohuempaan. Mutta tästä viisastuneena viritän jollain tapaa ensi kerralla molemmat hyvät alustat mukaan. Lähes kaikkea rinkassa ollutta tavaraa tuli myös käytettyä, joskin vähemmälläkin olisi pärjännyt. Kamera tosin oli sellainen varuste, jota pidemmille retkille en kyllä enää raahaa mukaan. Vaellusretkillä riittää kännykän kamera ja kuvausreissut ovat sitten erikseen. Mutta tulipa kameraakin ulkoilutettua.


Kahden hengen teltta oli varsin tilava yhdelle. Helppo kasata ja purkaa. Tykkäsin!!

Retken aikana mieleen tuli paljon muistoja lapsuuden ihanista kevät- ja syysretkistä, joille isäni meitä usein vei. Käveltiin pieni matka reppujen ja rinkkojen kanssa laavulle, tehtiin ruokaa, veisteltiin ehkä pajupillejä ja ihmeteltiin luontoa. Aamulla kuikat herättivät aikaisin laulullaan. Aamupuuro mustikkakeiton kera maistui aina niin taivaallisen hyvältä, että sama kombo oli nytkin retkellä mukana, nuotiolla paahdettavia leipiä unohtamatta. Täytyypä joskus ehkä tehdä retki myös lapsuuden retkeilymaisemiin Kangasalle fiilistelemään mukavia muistoja.


Voiko parempaa ollakaan kuin ilta nuotiolla.

On mukava huomata tietyissä arjen asioissa, että jostain kuopasta olen ainakin noussut ylös. Elämä ei tunnu enää uuvuttavalta ja täysin mahdottomalta. Päähän on vapautunut tilaa kaiken ahdistuksen ja pahan olon keskelle niin, että muidenkin asioiden miettiminen on mahdollista. Varmasti vielä on edessä yksi jos toinenkin hetki, jolloin usko kaikkeen tuntuu olevan hukassa. Kuoppia ja mutkia on varmasti luvassa. Mutta koen, että nyt miulla on enemmän voimavaroja ja työkaluja kohdata nämä vaikeat hetket niin, että ne eivät suista minua suoraan pohjamutaan. Paljon on oman mielen kanssa työtä edessä, mutta se työ kannattaa ehdottomasti tehdä.



Oli ihanaa kokea luonnon rauhaa ja virkistyä mukavassa seurassa. Teki hyvää niin henkisesti kuin fyysisestikin. Toivottavasti tiet vievät pian kohti uusia retkiä. Toiveissa siis aurinkoisia kelejä ja korkeintaan pientä pakkasta. Lunta saa sadella toki enemmänkin. 






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti