Sivut

lauantai 8. huhtikuuta 2017

Siri-Siri -saaren paratiisi: loma Sri Lankalla

Ajattelin, tai oikeastaan jo pidempään olen pohtinut, josko herättäisin blogin. Olisiko nyt se hetki, ehkä... Tuntuu, että olisi paljon sanottavaa ja kirjoittaessa omien ajatusten sanoittaminen on minulle helpointa. Tykkään myös kirjoittamisesta ihan oikeasti, vaikka koulussa olin kyllä se, joka taisteli kieliopin kanssa ja keräsi ne surkeimmat arvosanat. Mutta blogissa saan kirjoittaa niin oikein tai väärin kuin itse haluan :) Miun elämä on ollut viime kesän jälkeen enemmän ja vähemmän aallonpohjalla vaeltamista. On ollut rankkaa, sen myönnän. Olen kuitenkin oppinut aivan tajuttoman paljon itsestäni. Matka on vasta alussa, paljon on vielä edessä ja välillä horjuttaa yhä aivan kamalasti. Mutta askel kerrallaan, hetki kerrallaan. Siinä on toistaiseksi riittämiin yhdelle päivälle.

Tämän postauksen idea oli kuitenkin kertoa meidän ihanasta Sri Lankan (nimesimme paikan Sir-Siri -saareksi, korviin kantautui jatkuva eläinten siritys) matkasta muutamalla sanalla ja vähän useammalla kuvalla. Kuvia taisi kertyä about 500 (kiitos rakas valokuvaajani!), mutta ehkä laitan tänne vain parhaat niistä. Lensimme helmikuun puolivälissä suoralla lennolla Helsingistä Colomboon, josta matkasimme vielä noin puolitoista tuntia taksilla rannikkoa alas Bentotaan. Loman tarkoitus oli yhdellä sanalla "rentoutuminen" ja siinä kyllä onnistuimme. Marko oli valinnut meille majapaikaksi ison ja tasokkaan Vivanta by Taj -hotellin. Totesimme molemmat, että se oli täysosuma. Ei todellakaan halvin, mutta me nautimme hotellin altaalla loikoilusta, siisteydestä, ilmastoidusta huoneesta, hyvästä palvelusta ja herkullisesta ruuasta. Lisäksi meri ja täydellinen hiekkaranta olivat aivan vieressä.







Hotellialueet olivat pääosin hyvin siistejä, mutta kovin pitkälle ei tarvinut lompsia, kun paikallinen elämä ryöpsähti silmien eteen. Liikenne oli lehmien, autojen, Tuk-Tukkien, pyörien ja bussien sekamelskaa. Se kuitenkin toimi jollain käsittämättömällä tavalla kaoottisuudestaan huolimatta. Kaupungilla katujen varsilla oli isoja ja pieniä roskakasoja ja välillä nenään tulvahti mielenkiintoisia hajuja ja tuoksuja. Pahimpia olivat ne kojut, joissa myytiin jotain kuivattua kalaa, huh!! Väkeä oli  jokapuolella paljon, liikenne kiisi hurjaa vauhtia teitä pitkin tööttäyksien saattelemana ja kuumuus oikein tulvahti päin kasvoja, jos tuulenvirettä ei ollut. 









Pääosin nautittiin lämmöstä hotellin läheisyydessä ja rannalla, mutta muutamia retkiä toki tehtiin. Testattiin paikallinen juna ja köröteltiin sillä etelämmäksi rannikkoa pitkin Gallen kaupunkiin, jossa seikkailtiin Unescon maailmanperintökohteisiin kuuluvalla linnoituksella. Yhdeksi päiväksi varattiin safarimatka Yalan kansallispuistoon. Safari oli kuitenkin suuri pettymys! Puistossa oli suorastaan ruuhkaa ja jouduimme useaan otteeseen ihan jonottamaan. Safarijeepin kuljettaja taisi luulla olevansa Yalan erikoiskokeella, meno oli nimittäin sen verran vauhdikasta ja kaikkien muiden ohi piti aina päästä. Emme myöskään nähneet leopardeja, jotka ovat puiston vetonaula. Ihan suoraan sanoen katson itse mieluummin luontodokumentin telkkarista enkä mene enää villieläimiä häiritsemään. Oisko susta kivaa, jos sun kodin edustalla olisi joka päivä jono jeeppejä, joista yritettäisiin kiikaroida sua ja sun kotia?? 









Yksi reissun ihanimmista paikoista oli kilpikonnahautomo. Voi sitä suloisuuden ja liikutuksen määrää, kun näki ne tulitikkuaskin kokoiset pienet kilpparit ja sai pitää niitä kädessä <3 Hautomossa siis haudotaan kilpikonnien munia ja sitten niitä pieniä kuoriutuneita kilpikonnia aina vapautetaan mereen. Pyrkimyksenä siis vahvistaa merikilpikonnien kantaa, joka ihmistoiminnan seurauksena on ollut vaarassa tuhoutua. Näitä hautomoita taisi olla useampiakin ympäri saarta.







En ole ennen ollut matkalla tällä suunnalla maapalloa, joten oli todella mielenkiintoista päästä itse näkemään ja kokemaan paikallista kulttuuria. Kun näki paikallisia ihmisiä, heidän vaatimattomia taloja, yksinkertaista vaatetusta ja kasaan kyhättyjä kalastusveneitä, tuli niin moneen kertaan mieleen ajatus siitä kuinka vähällä ja yksinkertaisella sitä oikeasti pärjääkään. Materian yltäkylläisyys ei tee onnelliseksi, se tuo ehkä hetkellisen tyydytyksen, mutta loppupeleissä ne tärkeimmät asiat elämässä ovat jotain ihan muuta. Toki pitää muistaa sanonta "maassa maan tavalla". Itse en Suomessa pärjäisi olkikattoisessa talossa pari huivia vaatteina, vaikka yksinkertainen elämä kuinka houkuttelisi. Voin kuitenkin tehdä valintoja ja miettiä kuinka monta takkia oikeasti tarvitsen.












Hieno reissu. Ihana ja mielenkiintoinen maa. Kaunis meri ja lämpöä. Rakasta seuraa ja yhteisiä hetkiä. Kiitos Siri-Siri -saari, kohtelit meitä hyvin, ehkä palaamme vielä joku päivä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti