Sivut

sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Jalkani kantavat: kiitos ja anteeksi

Me olemme kulkeneet pitkän matkan yhdessä, kohta jo 30 vuotta. Näihin vuosiin on mahtunut paljon, niin hyvässä kuin huonossakin. Olemme nauttineet ja olemme seikkailleet. Olemme kärsineet ja olemme taistelleet. Mutta jokaisen myrskyn keskellä, niin isojen kuin pienienkin, te olette kaikesta huolimatta kantaneet minua, pitäneet minut pystyssä. Meillä on edessä yhteistä taivallusta vielä paljon, näin toivon ja uskon. Haluankin kiittää teitä rakkaat jalkani monesta asiasta. Haluan myös pyytää anteeksi niitä hetkiä, kun olen laiminlyönyt teitä.



KIITÄN TEITÄ RAKKAAT JALKANI:

Kiitos, että olette ja kannatte minua. Kiitos siitä kaikesta voimasta ja kestävyydestä, joka on lennättänyt minua korkeuksiin ja vienyt poluilla eteen päin. Kiitos kaikista yhteisistä seikkailuista ja retkistä, joita olemme tehneet niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Kiitos, että pidätte minua pystyssä vaikka tuuli onkin välillä ollut hyvin voimakasta. Kiitos, että yhä jaksatte kuljettaa minua poluilla ja teillä, kohti uusia seikkailuja. Kiitos, että olette juuri sen pituiset ja kokoiset, kuin olette. Kiitos, että olette jaksaneet minua kaikki nämä vuodet. Kiitos, että olette osa minua, nyt ja aina.



PYYDÄN ANTEEKSI TEILTÄ RAKKAAT JALKANI:

Anteeksi etten ole osannut kuunnella teitä. Anteeksi etten ole aina pitänyt teistä tarpeeksi hyvää huolta, etten ole antanut tarpeeksi lepoa ja etten ole hoitanut kipuja. Anteeksi, että olen laiminlyönyt avunhuudot, kun te olette voineet huonosti. Anteeksi, että olen pakottanut teitä suorittamaan asioita, vaikka olette yrittäneet pyytää armoa. Anteeksi kaikesta liiasta rasituksesta, jota olette joutuneet kärsimään. Anteeksi etten ole pysähtynyt, kun teihin on sattunut. Anteeksi, että olen vienyt teitä, tilanteisiin, jossa ette ole voineet hyvin. Anteeksi etten aina osaa olla teistä tarpeeksi kiitollinen.



Matkamme jatkuu kohti uusia seikkailuja. Niin paljon on vielä edessä oppimista, pysähtymistä ja kuuntelemista. Rauhallisesti ja maltilla, enempää ei voi vaatia. Tulee päiviä, kun yhteistyömme on saumatonta. Mutta myös niitä päiviä, kun viestit eivät yksinkertaisesti kulje välillämme, silloin pitää osata pysähtyä. Hetki kerrallaan, päivä kerrallaan ja askel kerrallaan. Elämässä eteen päin.




Koska sinä olet viimeksi pysähtynyt aloillesi, herkistänyt tuntosi ja ihan oikesti kuunnellut mitä jalkasi sinulle kertovat? Koska olet viimeksi hemmotellut jalkojasi, silitellyt, hieronut tai muuten vaan huoltanut niitä? Omista tänään hetki tai toinenkin jaloillesi, mieti miten ne ovat sinua kantaneet. Kiitä niitä!






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti