Sivut

sunnuntai 22. toukokuuta 2016

Mitä onni on?

Mitä onni onni, mitä onnellisuus tarkoittaa, millainen on onnellinen elämä? Hyviä kysymyksiä, eikö? Ja yksiselitteisiä vastauksia tuskin löytyy. Jokainen varmasti kokee ja määrittelee asian omalla tavallaan. Mie ajattelen, että onni ja onnellisuus ylipäänsä muodostuvat pienistä asioista. Niistä juuri sinulle tärkeistä arjen asioista, joita kohtaat päivittäin. Myös onnellisessa elämässä on asioita, jotka ovat vähemmän mukavia, kuluttavat meitä ja vievät voimavaroja. Mutta niidenkin kanssa oppii kuitenkin elämään, niihin oppii suhtautumaan oikealla tavalla ja niitä oppii käsittelemään. Elämä on matka, jonka kulkua ei voi etukäteen tietää. Siksi onkin tärkeää oppia nauttimaan ja iloitsemaan niistä asioista, pienistä ja suurista, jotka juuri sillä hetkellä tuovat onnea elämään.




"Elämä on tarkoitettu 
elettäväksi ja nautittavaksi.
Vapauta itsesi suorituksista
ja säännöistä.
Iloitse itsestäsi ja muista:
Ole kiitollinen 
elämänlahjan antajallesi."

-Marleena Ansio-




"Onni koostuu joskus
niin pienistä asioista, 
että ne voi jäädä
usein huomaamatta, 
ellei välillä oikein
erikseen pysähdy
ottamaan niitä vastaan"

-Marleena Ansio-




Koskaan ei tiedä, mitä elämässä on vastassa. Elämä on nyt, tässä hetkessä. Voit kuvitella ja suunnitella tulevaa, mutta koskaan et voi olla varma, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Se on mysteeri ja se paljastuu vasta elämää eläessä. Tiettyjen asioiden kohdalla tiedostan murehtivani ja miettiväni niitä turhaan jo etukäteen. Mitä jos tapahtuukin näin, mitä jos hommat eivät menekään suunnitelman mukaan, mitä jos....??? Useimmiten aivan turhaa, koska asioilla on tapana järjestyä, tavalla tai toisella tai kolmannella. Elämä kantaa! Mie luotan siihen, vaikka aina olo ei onnellinen ja luottavainen olisikaan.








"Onnellisuus ei ole päämäärä, vaan se on tapa matkustaa." Tämä on yksinkertaisuudessaan aika totta, miun mielestä ainakin. Ollaan onnellisia jo tässä ja nyt eikä vasta sitten joskus. Nautinnollisia ja onnellisia kesäpäiviä!







tiistai 17. toukokuuta 2016

Ihka eka raakakakku

Olen syönyt raakakkuja monessa paikassa. Tykkään niistä paljon ja usein mielessä on käynyt myös tehdä sellaista itse. Jostain syystä en vain ole yksinkertaisesti saanut aikaiseksi. Tilasin kuitenkin tässä jokin aikaa sitten kaksi aivan ihanaa kirjaa, joista toinen oli täynnä herkullisia raakakakkujen ohjeita. Selailin kirjaa jonkin aikaa, kävin kaupasta ostamassa pari pientä irtopohjavuokaa ja valitsin kirjasta herkulliselta kuulostavan ohjeen testiin.




Lime-suklaa -kakku kuulosti yksinkertaiselta ja helpolta. Lisäksi suuri osa raaka-aineista löytyi valmiiksi omasta kaapista. Kakkupohjan valmistaminen sujui ongelmitta ja vuokaankin sen sai melko helposti levitettyä. Lisäksi taikina oli tietysti hyvää! Itselläni oli käytössä sellainen todella korkeareunainen irtopohjavuoka. Eka pieni moka tuli siinä kohtaa, kun tein kakun reunoista liian korkean ja täytettä ei riittänytkään reunojen yläosaan asti. No onneksi tämän pystyi pelastamaan kaapimalla liiat reunat pois (ja syömällä ne, tietysti!). Sitten vain kakku pakkaseen jähmettymään.



LIME-SUKLAA -RAAKAKKU
(by Virpi Mikkonen) 
(vuoka 17 cm)

POHJA
5 dl manteleita
6 rkl pähkinävoita
5 rkl hunajaa
6 rkl raakakaakaojauhetta

KUORRUTE
2 isoa avokadoa
2 banaania
0,5 dl limen menua
1 rkl raastettua limen kuorta
0,5 dl kaakaovoita
2 rkl kookosöljyä
3-5 rkl hunajaa
vaniljaa

Valmista pohja. Hienonna mantelit tehosekoittimessa (tms) pieneksi muruksi. Sulata pähkinävoi ja hunaja vesihauteessa ja lisää seos yhdessä muiden aineiden kanssa manteleiden joukkoon. Sekoita tasaiseksi massaksi tehosekoittimella tai käsin vaivaten. Leikkaa irtopohjavuoan pohjalle leivinpaperia. Painele taikina pohjalle ja reunoille käsin. 

Valmista kuorrute. Sulata kaakaovoi ja kookosöljy vesihauteessa. Lisää monitoimikoneeseen kaikki muut aineet ja sekoita tasaiseksi massaksi. Lisää joukkoon sula kookosöljy-kaakaovoi -seos ja sekoita huolellisesti. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa mausteita. Kaada täyte kakkupohjalle ja laita kakku pakastimeen noin tunniksi kovettumaan. Ota kakku pakkasesta, aseta tarjoiluastialle ja anna hetken sulaa ennen tarjoilua. Koriste haluamallasi tavalla. Tarjoa mahdollisimman tuoreena ja viileänä, säilytä jääkaapissa.


Kysyin: voisitko rakas ottaa mun kakusta kuvan? Sitten olikin jo kuvausstudio pystyssä :D





No kaikki ei sitten kuitenkaan loppupeleissä mennyt ihan niin kuin Strömsössä, heh! Isoin virhe oli ehkä olla noudattamatta ohjetta siinä kohtaa, kun pakastusajaksi kerrottiin yksi tunti. Siinä ajassa kakku olisi ehtinyt juuri hyytyä, mutta ei olisi mennyt umpijäähän. Minulla sattui olemaan tuona iltana kuitenkin muuta puuhaa (ja olin maistellut jo täytettä ja pohjaa melko paljon), joten päätin jättää kakun odottelemaan pakkaseen parempaa ajankohtaa. Muutaman päivän kuluttua kakku pääsi sitten sulamaan ja tarkoitus oli myös koristella se ja ottaa muutamat kuvat. Kun kakku alkoi sulamaan huomasin, että nyt taisi mennä hommat pieleen. Sulaminen oli hyvin epätasainen: keskusta oli täysin jäässä ja pohjan viereiset reunat aivan sulat ja vetelät. Kun kakkua yritti leikata, täyte vain lähti uimaan ympäri pohjaa! Myös koristelu meni vähän mönkään, kun lime oli kerennyt kuivahtaa ja jostain syystä korvaavia koristeitakaan ei meinannut kaapista löytyä.  Marko kuitenkin urheasti loihti muutaman hienon kuvan minulle <3 Ja arvatkaa miltä kakku näytti seuraavana päivänä?!? Karu totuus alla olevassa kuvassa, hahaaaa!!!


Tekiskö mieli tällaista herkullista raakakakkua??


Mie uskon, että ohje on periaatteessa hyvä (nytkin kakku oli maun puolesta onnistunut), mutta kakun ei saa antaa jäätyä kokonaan, koska sulaessaan täyte muuttuu sitten valuvaksi mössöksi. Mie luulen, että se tunnin pakastus olisi ollut aika optimaalinen. Ehkäpä (mutta vain ehkäpä) noudatan ohjetta seuraavalla kerralla :)



Ei varmasti jäänyt viimeiseksi kokeiluksi raakakakkujen osalta, koska olihan tämäkin yksilö makunsa puolesta erittäin onnistunut! Seuraavia onnistuneempia kakkuja kohden siis.




tiistai 10. toukokuuta 2016

Ravintolavinkki Tampereelle: Trattoria Tammerin puisto

Olipas vaan kerran vappu ja satuimmepas istahtamaan ravintolaan, joka osoittautui täydelliseksi valinnaksi. No ihan sattumaa ei tänne ravintolaan meno ollut sillä ystävät olivat etukäteen ruokalistaa tutkineet ja todenneet sen vaikuttavan herkulliselta. Ravintola Trattoria Tammerin puisto sijaitsee siis hotelli Tammerin yhteydessä. Tampereen lisäksi vastaavia ravintoloita löytyy myös Jyväskylästä, Lappeenrannasta ja Lahdesta. Trattoria on italialainen ravintola, joten tarjolla on tietysti pizaa, pastaa ja bruschettaa. Toki listalta löytyy muutakin. Ravintolan kotisivut löytyvät tästä.


Alkupalat

Meidän ravintolavierailu ajoittui siis vappuaattoon ja pöytä oli varattu etukäteen. Ravintolassa oli paljon muitakin ruokailijoita, mutta palvelu pelasi eikä ruokia tarvinut odottaa liian pitkään. Syötiin pitkän kaavan mukaan alkuruoka, pääruoka ja jälkkäri. Tällainen setti oli juuri sopivan kokoinen, ei tullut ähkyä muttei jäänyt nälkäkään. Ravintolassa oli tuolloin tarjolla parsaa monessa muodossa. Itse en sitä syönyt, mutta annokset saivat kehuja ja näyttivät herkullisilta. Olimme kaikki hyvin tyytyväisiä ruokiimme ja erityisesti pihvi vakuutti tarkimmankin arvostelijan.


Pääruoka


Hintataso ei myöskään ollut kalleimmasta päästä ja hinta-laatu -suhde tälle ravintolalle muodostui kyllä oikein hyväksi. Menen mielelläni uudestaankin vierailulle tähän ravintolaan kokeilemaan muita annoksia. (Mainittakoon vielä, omasta pussista maksoimme ruuat eli ei ole mainospostaus tämä).


Jälkkäri


Jos satut asumaan tai vierailemaan Tampereella, niin tässä sinulle oiva vinkki hyvästä ravintolasta!



 

perjantai 6. toukokuuta 2016

Älä laihduta -päivä

Tänään 6.5. Syömishöiriöliitto SYLI viettää Älä laihduta -päivää teemalla Sairaan terve elämä. Päivän tarkoituksena on saada meidät kaikki (siis ihan jokainen) pohtimaan ja kyseenalaistamaan laihduttamiseen, painoon ja ulkonäköön liittyviä ajatuksia, oletuksia ja päähänpinttymiä. SYLI on haastanut bloggaajia kirjoittamaan aiheesta ja näin jakamaan tätä tärkeää viestiä eteenpäin. He ovat myös julkaisseet painorauhanjulistuksen, jonka pääset lukemaan tästä. Lisää tietoa päivästä löydät syömishäiriöliiton sivuilta. Syömishöiriöliiton teesit päivälle kuuluvat seuraavasti:

 Älä laihduta -päivän teesit:

Jokainen voi ja saa hyväksyä kehonsa sellaisena kuin se on.
Ei ole olemassa yhtä oikeaa kehon muotoa ylitse muiden.


Ihminen voi elää terveellisesti ja olla terve koosta riippumatta.
Laihduttamisen ei pitäisi olla ensisijainen tavoite, vaan tavoitteena pitäisi olla kokonaisvaltainen hyvinvointi.


Moni elää näennäisesti tervettä elämää
Näennäinen terveellisyys tarkoittaa liikaa liikkumista ja liian vähän syömistä. Fyysisesti ihminen voi vaikuttaa terveeltä, mutta voi henkisesti huonosti.


Laihduttamiseen liittyy riskejä
Laihduttamisen epäonnistuminen aiheuttaa ahdistusta, masennusta ja kelpaamattomuuden tunteita. Laihdutuskeinot ovat usein kaikkea muuta kuin terveellisiä. Jos paino on terveydellinen riski, pitäisi painon pudottaminen tapahtua keholle ja mielelle lempeällä tavalla, jolloin muutos voi olla pysyvää.

 
Kuva: breakingmuscle.com



Tämä laihduttaminen (mie muuten vihaan jo itse tätä sanaa) ja kaikki sen ympärille kietoutuvat asiat koskettaa mua, koska olen (valitettavasti) itsekin niiden kanssa joutunut kamppailemaan, pitkään. Mie allekirjoitan nuo yllä olevat teesit todellakin, ihan jokaisen. Mie en yhtään ihmettele tässä nyky-yhteiskunnassa, jos ihmisen kehonkuva vääristyy jossain vaiheessa elämää. Meillehän syötetään jatkuvasti informaatiota kaiken maailman dieeteistä, bikinikuntoon -kampanjoista ja muista laihdutus hömpistä. Lehtien kansissa komeilee treenattuja bikinivartaloita ja somessa kilpaillaan näkyvimmistä vatsalihaksista. Vuoden vaihteessa lahdutetaan joulukiloja, keväällä tavoitellaan bikinikuntoa ja kesän jälkeen sulatellaan grillimakkaroita. Yhtä laihduttamista siis koko elämä, niinkö?




Miusta laihduttamisen ensisijainen (ja ainoa) tarkoitus pitäisi olla terveydellinen ja kuten yllä jo todetaankin se pitäisi toteuttaa omaa kroppaa kuunnellen, lempeästi. Tässä elämässä on niin paljon muutakin kuin se ulkonäkö. Mie väittäisin, että hyväolo näkyy ja loistaa ulospäin silloin, kun omaa kroppaa (ja itseään) oppii rakastamaan juuri sellaisena kuin se on, oppii hyväksymään sen puutteet ja iloitsee sen parhaista puolista. Me ollaa ihan jokainen ainutlaatuisia, ehdottoman arvokkaita ja kauniita juuri sellaisina kuin me ollaan.




Noora Toivo kirjoitti aiheesta blogiinsa (tässä) mielestäni oikein hyvän tekstin. Aihetta tarkasteltiin kilpaurheilijan näkökulmasta. Myös siellä puolella on paljon ulkonäköpaineita ja kikkaillaan ravinnon sekä painon kanssa. Toki ymmärrän ja tiedostan, että tiettyihin lajeihin kuuluu ajoittainen painonpudotus kisakaudeksi tai tiettyä painoluokkaa varten. Jos urheilijalla on terve kehonkuva, homma varmasti toimii ja muutaman kilon karistamisella voidaan saada juuri haluttu hyöty kisakauteen. Asiat eivät kuitenkaan aina mene näin ja joukossa on valitettavasti myös niitä, joilla kehonkuva on vääristynyt. Se on surullista ja mie tunnen heitä jokaista kohtaan ihan valtavan suurta sympatiaa, koska olen itse ollut yksi heistä. 

Se mistä vääristynyt kehonkuva  ja sitä kautta jatkuva tarve laihduttamiseen johtuu tai mistä se on saanut alkunsa (oli kyseessä kilpaurheilija tai ei) on yksilöllistä ja usein varmasti monien tekijöiden summa. Yhteistä on kuitenkin se (mikä jo Noorankin tekstissä tuli ilmi), että ulkopuolisten positiiviset kommentit eivät useinkaan valitettavasti auta. Se on nimittäin se oma pää, joka pitää saada kääntymään ympäri, ne omat vääristyneet ajatukset pitää pystyä muuttamaan. Tämä ei välttämättä ole helppo homma, mutta kun omaa kroppaa alkaa todella, ihan oikein todella rakastamaan ja arvostamaan, niin elämästä alkaa löytyä aika paljon uusia asioita ja monta kiveä putoaa pois harteilta.

Musta tuntuu, että tästä aiheesta voisi kirjoittaa vaikka kuinka paljon. Toisaalta aiheeseen liittyy myös paljon sellaista, josta en osaa tai en ole edes halunnut puhua. Alla olevassa hyvinkin tuoreessa kuvassa hymyilee Viivi 28-vuotta. Mun on ollut vaikea hyväksyä mun kroppaa sellaisena kuin se on. Se ei ole koskaan ollut tarpeeksi tai riittävä minkään suhteen (vaikka tiedostan nyt ettei se ole totta). Ja ajatukset ovat olleet samoja riippumatta siitä olenko painanut 15 kiloa enemmän vai vähemmän. Se mitä muut ovat sanoneet minusta, on ollut korvilleni vain sanahelinää ja ohi kiitäviä lauseita, koska omat ajatukset ovat olleet niin vahvat. Hiljalleen olen kuitenkin pystynyt ja uskaltanut päästää irti niistä tajuntaan iskostuneista ajatuksista, joilla valitettavasti ei ole ollut todellisuuden kanssa mitään tekemistä. Olen kulkenut kroppani kanssa pitkän matkan ja yhteinen matkamme jatkuu vielä pitkään, joten miksen tekisi siitä matkasta mahdollisimman onnellista ja iloista.


Kuva: Teemu Parta


Kiitos, kun luit tekstini loppuun asti. Toivon juuri sinulle oikein paljon rakkautta oman kroppasi kanssa. Anna sille parasta ja pidä siitä huolta, suhteenne on ainutlaatuinen ja ikuinen. Elämä on tässä ja nyt, ei siellä kymmenen kilon päässä <3




 

maanantai 2. toukokuuta 2016

VappuBrunssi

Otettiin Annan ja Terhin kanssa pieni varaslähtö vappuun ja juhlittiin sitä jo perjantaina yhteisen Vappubrunssin merkeissä. Tästä meidän noin kerran kuussa olevasta brunssista on tullut ihana ja odotettu tapahtuma meille kaikille. Mukava seura, höpöttely, rento hengailu,  herkuttelu, uudet ideat ja reseptien testailu. Ollaan joka kerta saatu kulutettua brunssin merkeissä aika monta tuntia ja sekös onkin ollut ihan parasta. Ja jos joku kuvittelee, että tälläisen brunssin järkkääminen on työlästä, niin voin kyllä kumota sen kuvitelman. Me ei olla ikinä edes tarkasti suunniteltu, että mitä kukin tuo vaan se jää yleensä enemmän tai vähemmän yllätykseksi. Ja niin se onkin ollut ihan parasta. Mitään sterssiä ei olla tän brunssin suhteen siis otettu.




Anna ja Terhin blogeja kannattaa käydä tämänkin brunssin osalta vilkaisemassa, koska sinne varmasti ilmestyy herkullisia reseptejä. Itse olin valmistanut brunssille tällä kertaa suklaavanukasta, kikherne-blondieita ja banaaninappeja. Reseptit eivät tällä kertaa olleet omasta päästä vaan ihan valmiita, joihin olen joskus törmännyt ja ihastunut. Tämän lisäksi brunssipöydästä löytyi vapputeemaan liittyen perunasalaattia. Lisäksi oli raakakakkua, hedelmiä, mansikoita, munakasrullaa, juustokakkua, porkkanakeksejä ja tietysti paljon kahvia.





Suklaavanukas sisälsi kaikessa yksinkertaisuudessaan maitoa (itse käytin soijamaitoa), kaakaojauhetta (itse käytin raakakaakaojauhetta), chiasiemeniä, taateleita, maapähkinävoita ja mausteita/makeutusta. Kaikki aineet laitettiin vaan blenderiin ja surautettiin tasaiseksi massaksi. Vanukas kiinteytyy sopivaksi noin vartissa, kun chiasiemenet imevät nestettä. Ja siementen/nesteen määrää säätelemällä saa koostumuksesta juuri sellaista kuin haluaa. Tämä vanukas maistui muuten ihan Jacky makupalalle, sille kaakaon makuiselle! Vanukkaan alkuperäinen ohje TÄSTÄ.



Pitkään on ollut mielessä myös kokeilla kikherneistä tehtyjä brownieita ja nyt vihdoin päätin ryhtyä tuumasta toimeen. Resepti oli hyvin yksinkertainen ja kaikkia tarvittavia aineitakin sattui kaapissa olemaan: banaania, kikherneitä, hunajaa, pähkinä/siemenvoita, leivinjauhetta ja mausteita. Kaikki aineet laitettiin kulhoon, sekoitettiin tasaiseksi (sauvasekoittimella) ja levitettiin vuokaan. Lopputuloksena oli erittäin maukkaita ja pehmeitä brownieita, joita varmasti teen uudestaankin. Ohjeeseen pääset TÄSTÄ.



Myös neljän raaka-aineen banaaninapit olivat yksinkertaisuudessaan erittäin hyviä. Banaania, taateleita, kookoshiutaleita ja seesaminsiemeniä. Aineet sekaisin, palloiksi pellille, haarukalla litistys ja eikun paistumaan. Pikkuleivistä tuli rapeita, mutta muovipurkissa säilyttämisen seurauksena rapeus kyllä hävisi, toki maku oli edelleen erinomainen. Banskunappien resepti TÄSTÄ.








Näihin tunnelmiin ja herkkuihin on kyllä ihana palata näin jälkikäteen. Kovasti odotan jo seuraavaa yhteistä brunssia, jos vaikka kesän kunniaksi teemana olisi jäätelö!