Sivut

perjantai 22. huhtikuuta 2016

Rehellinen Reenipostaus

Siitä onkin aikaa, kun viimeksi jotain treeneistä olen höpissyt. Mutta johtuu siitä, että on vaan ollut vähän kaikkea muuta mielessä ja liikkuminen on ollut sitä sun tätä, sellainen hallittu kaaos. Uuden etsintää, vanhojen fiilistelyä, turhautumista, iloisia hikipisaroita, tuskan kyyneleitä ja kaikkea muuta mahdollista taivaan ja maan väliltä. Olipas harvinaisen epämääräisesti kirjoitettu, mutta olen liikkunut melko vähän ja monet mun rakkaat harrastukset on "tauolla", jonka kestosta ei kellään ole mitään tietoa. Ehkä tämä on ollut sellaista kuulostelua, enemmän ja vähemmän.

Mutta niin, siis niihin treeneihin sen verran, kuin mitä on kerrottavana :) Kerran viikossa käyn salilla, lähinnä kyykkäilen kevyillä painoilla. Se on ollut kivaa. Salilla haisee hiki, rokki raikaa, miehet karjuu ja rauta kolisee. Ei ole hienoja tai uusia laitteita, mutta nostopaikkoja on riittämiin eikä painot varmasti lopu kesken. Peilejä on tasan yksi ja en ikinä kyykkää sen edessä. Mutta arvatkaa mitä, kyykkäily tuntuu hyvältä ja joudun todella keskittymään siihen mitä teen, kun peili ei ole apuna. Selkä kestää ja osaan aktivoida oikeet lihakset. Joten mikäpä siinä kyykkäillessä. Päälle onkin mukava aina tehdä muutamat boxihypyt. Ylävartalolle teen joskus jotain, kun sille päälle satun (mitäs mie niillä haukkareilla ees teen..??).

Can You See Me??



Hiihtokilometrejä tuli kerrytettyä Lapissa ihan mukavasti ja kotonakin kävin ladulla pari kertaa. Mutta on se tuntureilla hiihtely vaan niin eri asia, kuin täällä kotona latujen tahkoaminen. Akillekset kestää tällä hetkellä lenkkeilyä. Paljoa ei uskalla, mutta kerran viikossa on ihan jees, sellainen vajaa tunti. Oon huomannut, että pidemmillä lenkeillä polvi alkaa oireilla, joten mitäpä sitä suotta ärsyttämään. Tästä kun kelit vähän lämpenee (pliis, pliis, pian!!), niin fillarilla taas hurauttelen ainakin silloin tällöin Valkealaan treenejä pitämään. Siitä saa sitten itse mukavan lenkin.

Kenttäkausi on jo korkattu!

Mie kaipaan tanssitunteja nyt. Kaipasin niitä eilen. Ja kaipaan varmasti myös huomenna, ja ylihuomenna, ja.... Ehkä käyn kokeilemassa onneani kesäkursseilla, josko jalat kuitenkin kestäisivät. Edes pikkuisen. Tanssillisen voimistelun tunnilla olen käynyt ja se tuottaa kyllä aina suurta iloa. Ollaan osallistumassa Voimisteluliiton järjestämään valtakunnalliseen show -tapahtumaan, jossa ollaan kisasarjassa mukana. Kisat ovat tulevana sunnuntaina Valkeakoskella ja meidän tiimi (lähes 20 naisen lauma) on valmis taistoon. Käytiin siis jo aiemmin Etelä-Suomen vastaavassa tapahtumassa (tunnelmia täällä).

Vaikka tanssimaan en ole pääsyt, niin muuta kivaa on tullut studiolla puuhattua <3




Joogalle olen ajatellut raivata kesäksi tilaa tai oikeastaan vaan järjestellä valmennushommat niin, että pääsen halutessani tunnille kerran viikossa. Jostain pitäisi siis varmaan se alkeissarjan liikemonistekin kaivaa esille, koska edellisestä joogailusta (astangaa siis) on aikaa, ööh, paljon! Ja eihän mulla ole edes joogamattoa enää, se on pilkottu muihin tarkoituksiin! Otan vastaan ehdotuksia hyvistä (sellainen joka ei hikisimmänkään joogin alla ole liukas) joogamatoista, hinnalla ei niin väliä kunhan kriteeri täyttyy! Joogasta hyvänä aasinsiltana onkin sanoa pari sanaa kehonhuollosta. Venyttely (muu kuin alkuverkan yhteydessä) on vähän jäänyt, kun ei ole ollut tarvetta nostella jalkoja korkealle. Tanssistudiolla on ollut mukava käydä kerran viikossa kehonhuoltoa pitämässä ja siinä tulee tietysti itsekin aina tehtyä mukana. Hieronnassa käyn kerran kuussa ja se tekee hyvää. Pilatesta voisi taas harkita, jos studiolle olisi helpompi mennä silloin tällöin tunneille, en nimittäin haluaisi sitoutua pitkiin kursseihin.

Kyllä se jalka vielä nousee, kun nostaa.

Oon muuten juonut jo aika monet terassikahvit tänä keväänä meidän kotiterassilla. Lepoa keholle ja mielelle eli parasta kehonhuoltoa siis. Ai että, parempaa ei varmaan olekaan. Lisäksi tästä ilosta pitää nauttia nyt, sillä kesällä terassi on niin kuuma, ettei siellä vaan yksinkertaisesti voi olla, jos aurinko paistaa.

Kahvi huoltaa kehoa ja aurinko mieltä, joo-o!



Tällaista puuhailua miun elämään on tässä viimeaikoina liikunnan suhteen mahtunut. Yhä edelleen ihmettelen, etsin ja kyselen, että mikä on se suunta mun elämälle. Minne ottaisin varovaisia askeleita? Ehkä ne uudet tuulet tässä vielä alkavat puhaltaa...



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti