Sivut

tiistai 12. huhtikuuta 2016

Pala Lappia: Saariselkä

Joskus vuosia sitten vietin useita iloisia kevätviikkoja mummin ja pikkusiskoni kanssa Saariselällä hiihdon parissa. Jo pelkkä 12 tunnin automatka oli pikkutytöille melkoinen kokemus, mutta positiivisessa mielessä. Pysähdyttiin aina Vaskikellossa syömään munkkirinkilöitä, koska mummi tiesi, että sieltä saa matkan tuoreimmat ja parhaimmat. Ja kyllä ne hyviä olivatkin. Saariselällä viikko kului pääosin hiihtäessä, kerran saatettiin mäessä käydä laskettelemassa. Parasta pikkulapsen mielestä hiihdossa oli tietenkin kaikki mäet! Voi sitä lapsuuden riemua, kun pääsi tuntureita "täysillä muna-asennossa" tulemaan alas :D Usein on ollut mielessä paluu lapin maisemiin ja tänä keväänä se sitten vihdoin tapahtui. Oltiin alun perin lähdössä matkalle mummin kanssa kahdestaan, mutta yllättäen porukka hieman kasvoikin, kun kummitäti miehensä kanssa halusi mukaan enkä Markoakaan viitsinyt sitten kotiin jättää.






Ajomatka Saariselälle oli enemmän ja vähemmän tuskaa, mutta siitäkin selvittiin. Matkustaminen on periaatteessa mukavaa, kun saa vaan olla. Mutta se, että selkää ja takareisiä särkee ja välillä vihloo ihan pohkeeseen saakka, ei tee matkanteosta kovin miellekästä. Kaikki kivut ja säryt kuitenkin unohtuivat viimeistään siinä vaiheessa, kun pääsi laduille kauniiden maisemien pariin.




Itse kun omistan vain luistelusukset, niin osa hienoimmista reiteistä jäi valitettavasti kiertämättä, kun luistelubaanaa ei ollut. Mutta kyllä niitä latuja silti oli ihan tarpeeksi. Luisteluhiihto ei tällaiselle taviskuntoilijalle ole ihan maailman kevyintä ja mistään retkeilystä ei voinut puhua. Mutta nautin silti jokaisesta hiihtämästäni metristä. Päivittäin tuli hiihdeltyä noin 2-3 tuntia, tuossa ajassa kerkesi hiihdellä 22-33 km. Siihen nähden, että kotona olin tänä talvena hiihtänyt ehkä viisi noin 10 km lenkkiä, hiihtokilometrejä kertyi neljän hiihtipäivän aikana oikein mukavasti.




On siinä luistelubaanakin kun oikein tarkkaan katsoo :D



Näitä reittejä tuli hiihdeltyä.

Vaikka luistelusukset oli alla, tuli tuntureitakin kivuttua ylös ja viiletettyä kovaa vauhtia alas. Rankin reissu taisi olla sinä päivänä, kun hiihdin lyhimmän matkan. Kipusin ensi lähes umpihangessa Kaunispään päälle ja vasta alas laskiessa tuli latukone vastaan. Koska aurinko alkoi paistamaan ja latu oli hyvässä kunnossa, päätin jatkaa vielä toisenkin tunturin ylitse. Loppumatkan aikana alkoi kuitenkin sataa lunta ja meno muuttui hyvin tahmeaksi. Olin siinä vaiheessa jo tietysti vähän väsynyt ja tuntui, että suksi suorastaan tarrasi kiinni uuteen lumeen eikä luistanut mihikään. Viimeiset 6 km olivat varmaan miun elämän pisimmät hiihtokilometrit, olin aivan kuollut kun pääsin takaisin kämpälle. Käytiin illalla Markon kanssa vielä kaupassa ja siellä taisin todeta, et en jaksa edes seisoa paikallaan, kun jalat tärisee ja on ihan hyytelöä. Mutta oli kyllä tuntureilla niin hienot maisemat, että kannatti vähän urakoida.

Sen lisäksi, että hiihtokilometrejä tuli urakoitua, ulkoiltiin myös jonkin verran. Käytiin yhtenä päivänä tarpomassa Suomen pisin pulkkamäki ylös. Sen verran löytyi jyrkkyyttä mäestä, että aika hurjaa hommaa  on kyllä pulkkailu tuossa mäessä! Paikallinen keilarata käytiin myös testaamassa ja yhtenä iltana herkuteltiin ravintolassa, joskin meidän omat sapuskat oli aika herkullisia myöskin.

Ai suljettu, siis mikä? No me mennään kyllä tästä nyt...



Niin se oli pulkkamäki vaikka hämäävästi laskettelurinnettä muistuttaa!

Huipulla tuulee!


Reilun kahden viikon mittainen loma loppui. Sain akkuja ladattua, toivottavasti tarpeeksi. Kevät ja kesä tekevät kovasti tuloaan, toivottavasti ne pitävät kiirettä. Olen hieman malttamaton.







Nautinnolisia kevätpäiviä! Nyt kannattaa varastoida auringonsäteitä kaikkiin taskuihin.




2 kommenttia:

  1. Markolla olis ollu täällä Piimäjärvellä magee musta-vihreä
    80-luvun stiiga teille mukaan. Ihanan retro-värinen! T: Pirjo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että, ensi kerralla otetaan sitten kyllä mukaan :D

      Poista