Sivut

torstai 28. huhtikuuta 2016

Burgereita perjantaiksi vai tortilloja tiistaiksi?

Mie oon ollut aina kotiruuan ja eritoten itse tehdyn ruuan suuri fani. Yksi suuri syy tähän on se, että sillon saa juuri sellaista kuin itse haluaa. Voi käyttää juuri niitä omia lemppari raaka-aineita ja rakentaa omalle suulle sopivan makuelämyksen. Lisäksi ruuanlaitto nyt vaan sattuu olemaan myös mukavaa. Harvoin koen sitä työlääksi tai tylsäksi puuhaksi. Toki kiireessä usein toivoisi, että ruoka ilmestyisi lautaselle nappia painamalla. Itse tehdyt hampurilaiset, tortillat ja pizza ovat ihan miun suosikkeja, joskin niitä tulee kyllä tehtyä aivan liian harvoin. Tilannetta on nyt korjailtu viime aikoina burgereiden ja tortilloiden osalta.

Tortilloja ollaan tehty kotona ihan lapsesta asti. Lätyt ostetaan yleensä valmiina (toki niitäkin on joskus itse tehty), mutta muuten kaikki tehdään pääosin itse. Oltiin viime viikonloppuna iskän luona yksi yö ja olin jo etukäteen "tilannut" illaksi tortilloja. Meillä kotona tortillat on aina tehty tietyn kaavan ja ohjeiden mukaan. Iskä jostain vuosia, vuosia sitten nappasi hyvät ohjeet, joiden mukaan syntyy takuulla herkullisia tortilloja. Ohjeet ovat yhä paperilla tallessa, joskin nippu on hyvin kellastunut ja sen näköinen, että sitä todella on käytetty. Onneksi näiden herkkujen ohjeet on myös miun päässä. Viikonloppuna puuhailtiin iskän kanssa yhdessä keittiössä, homma sujui hyvin saumattomasti vanhasta muistista :) Kanaa, tajunnan räjäyttävää nautaa, cuacamolea, papudippia, juustokastiketta, lime-smetanaa ja kasvispaistosta. Niin ja kaiken kruunaa tietysti kaupan salsakastike, heh! Tällä kombolla on aina menty meillä kotona. Kevereiden kanssa on tullut sitten tehtyä täytteeksi myös muun muassa jauhelihaa ja pulledporkkia. Nekin ovat olleet aika hyviä!




Burgereita väkerrettiin tässä taannoin yksi perjantai Markon kanssa. Oma hampparisämpyläni oli kaupan paistopisteestä ongittu, Markolle toki tein itse. Herkullisia tuli, mutta voitte vain kuvitella kuinka helppoa on syödä rapeakuorista hampurilaista. Meni kyllä melko porsasteluksi, voisin todeta. Harvoin tulee ravintolassa hampurilaista tilattua, koska olen todennut, että joudun usein pettymään. Poikkeuksen tekee kuitenkin Jyväskylässä opiskelijoille hyvin tuttu ravintola Sohwi (täällä), jonka Rieska burgerin voittanutta yksilöä ei vielä ole tullut vastaan. Se vaan on ollut täydellinen! Burgeri on näköjään yhä listalla, joten jonkilainen kestohitti se taitaa olla. Sohwi on myös ainoa paikka, missä tykkään (oikeasti todella tykkään) ranskalaisista. Ne ovat (tai ainakin olivat kun itse viimeksi olen käynyt) sellaisia maalaisranskalaisia eli paksuja, jolloin peruna maistuu kunnolla. Pitää ehkä tehdä ihan Sohwin takia joskus reissu Jyväskylään (ruokalista on muuten muiltakin osin varsin tutustumisen arvoinen).





Välillä on kiva käydä ravintolassa, mutta on se vaan parasta, että täydellisen aterian jälkeen voi vaan kaatua onnellisena kotisohvalle. Ottaa ehkä pari palaa suklaata ja vaan nauttia.






Hyvä ruoka parempi mieli, niin se taitaa olla. Tortillat ja burgerit ovat oikestaan aika helppoa ja ravitsevaa ruokaa, joiden valmistaminen ja syöminen vaikkapa yhdessä perheen kanssa on varsin mukavaa ajanvietettä. Jokainen saa valita omat lempparitäytteet ja vietetään aikaa yhdessä.






tiistai 26. huhtikuuta 2016

Tanssillisen voimistelun kisat

Ei miulla mitään ihmeellistä asiaa, mutta halusin vain tulla kertomaan, että voitimme voimisteluliiton valtakunnallisessa Show -tapahtumassa KULTAA tanssillisen voimistelun yli 20-vuotiaiden sarjassa! Siis ketkä, no minä yhdessä Mäntsälän voimistelijoiden Hengettäret -ryhmän kanssa esityksellä Noitavasara. Koreografia oli Eerika Laalo-Häikiön käsialaa ja musiikkina oli Peter Hollensin Skyrim. Oli aivan mahtava viikonloppu kaikin puolin. Muistot ovat taas kultaa ja tallennan ne sydämeeni. Tunnelmia tapahtumasta löytyy täältä. Ja tässä vielä teille niitä lisää kuvien muodossa. Kiitos rakas valokuvista <3















Voimistelun iloa, monta sataa kiloa! Sitä se viikonloppu taisi olla. Lämmin kiitos jokaiselle paikalla olleelle katsojalle.
 
 
 
 

perjantai 22. huhtikuuta 2016

Rehellinen Reenipostaus

Siitä onkin aikaa, kun viimeksi jotain treeneistä olen höpissyt. Mutta johtuu siitä, että on vaan ollut vähän kaikkea muuta mielessä ja liikkuminen on ollut sitä sun tätä, sellainen hallittu kaaos. Uuden etsintää, vanhojen fiilistelyä, turhautumista, iloisia hikipisaroita, tuskan kyyneleitä ja kaikkea muuta mahdollista taivaan ja maan väliltä. Olipas harvinaisen epämääräisesti kirjoitettu, mutta olen liikkunut melko vähän ja monet mun rakkaat harrastukset on "tauolla", jonka kestosta ei kellään ole mitään tietoa. Ehkä tämä on ollut sellaista kuulostelua, enemmän ja vähemmän.

Mutta niin, siis niihin treeneihin sen verran, kuin mitä on kerrottavana :) Kerran viikossa käyn salilla, lähinnä kyykkäilen kevyillä painoilla. Se on ollut kivaa. Salilla haisee hiki, rokki raikaa, miehet karjuu ja rauta kolisee. Ei ole hienoja tai uusia laitteita, mutta nostopaikkoja on riittämiin eikä painot varmasti lopu kesken. Peilejä on tasan yksi ja en ikinä kyykkää sen edessä. Mutta arvatkaa mitä, kyykkäily tuntuu hyvältä ja joudun todella keskittymään siihen mitä teen, kun peili ei ole apuna. Selkä kestää ja osaan aktivoida oikeet lihakset. Joten mikäpä siinä kyykkäillessä. Päälle onkin mukava aina tehdä muutamat boxihypyt. Ylävartalolle teen joskus jotain, kun sille päälle satun (mitäs mie niillä haukkareilla ees teen..??).

Can You See Me??



Hiihtokilometrejä tuli kerrytettyä Lapissa ihan mukavasti ja kotonakin kävin ladulla pari kertaa. Mutta on se tuntureilla hiihtely vaan niin eri asia, kuin täällä kotona latujen tahkoaminen. Akillekset kestää tällä hetkellä lenkkeilyä. Paljoa ei uskalla, mutta kerran viikossa on ihan jees, sellainen vajaa tunti. Oon huomannut, että pidemmillä lenkeillä polvi alkaa oireilla, joten mitäpä sitä suotta ärsyttämään. Tästä kun kelit vähän lämpenee (pliis, pliis, pian!!), niin fillarilla taas hurauttelen ainakin silloin tällöin Valkealaan treenejä pitämään. Siitä saa sitten itse mukavan lenkin.

Kenttäkausi on jo korkattu!

Mie kaipaan tanssitunteja nyt. Kaipasin niitä eilen. Ja kaipaan varmasti myös huomenna, ja ylihuomenna, ja.... Ehkä käyn kokeilemassa onneani kesäkursseilla, josko jalat kuitenkin kestäisivät. Edes pikkuisen. Tanssillisen voimistelun tunnilla olen käynyt ja se tuottaa kyllä aina suurta iloa. Ollaan osallistumassa Voimisteluliiton järjestämään valtakunnalliseen show -tapahtumaan, jossa ollaan kisasarjassa mukana. Kisat ovat tulevana sunnuntaina Valkeakoskella ja meidän tiimi (lähes 20 naisen lauma) on valmis taistoon. Käytiin siis jo aiemmin Etelä-Suomen vastaavassa tapahtumassa (tunnelmia täällä).

Vaikka tanssimaan en ole pääsyt, niin muuta kivaa on tullut studiolla puuhattua <3




Joogalle olen ajatellut raivata kesäksi tilaa tai oikeastaan vaan järjestellä valmennushommat niin, että pääsen halutessani tunnille kerran viikossa. Jostain pitäisi siis varmaan se alkeissarjan liikemonistekin kaivaa esille, koska edellisestä joogailusta (astangaa siis) on aikaa, ööh, paljon! Ja eihän mulla ole edes joogamattoa enää, se on pilkottu muihin tarkoituksiin! Otan vastaan ehdotuksia hyvistä (sellainen joka ei hikisimmänkään joogin alla ole liukas) joogamatoista, hinnalla ei niin väliä kunhan kriteeri täyttyy! Joogasta hyvänä aasinsiltana onkin sanoa pari sanaa kehonhuollosta. Venyttely (muu kuin alkuverkan yhteydessä) on vähän jäänyt, kun ei ole ollut tarvetta nostella jalkoja korkealle. Tanssistudiolla on ollut mukava käydä kerran viikossa kehonhuoltoa pitämässä ja siinä tulee tietysti itsekin aina tehtyä mukana. Hieronnassa käyn kerran kuussa ja se tekee hyvää. Pilatesta voisi taas harkita, jos studiolle olisi helpompi mennä silloin tällöin tunneille, en nimittäin haluaisi sitoutua pitkiin kursseihin.

Kyllä se jalka vielä nousee, kun nostaa.

Oon muuten juonut jo aika monet terassikahvit tänä keväänä meidän kotiterassilla. Lepoa keholle ja mielelle eli parasta kehonhuoltoa siis. Ai että, parempaa ei varmaan olekaan. Lisäksi tästä ilosta pitää nauttia nyt, sillä kesällä terassi on niin kuuma, ettei siellä vaan yksinkertaisesti voi olla, jos aurinko paistaa.

Kahvi huoltaa kehoa ja aurinko mieltä, joo-o!



Tällaista puuhailua miun elämään on tässä viimeaikoina liikunnan suhteen mahtunut. Yhä edelleen ihmettelen, etsin ja kyselen, että mikä on se suunta mun elämälle. Minne ottaisin varovaisia askeleita? Ehkä ne uudet tuulet tässä vielä alkavat puhaltaa...



tiistai 12. huhtikuuta 2016

Pala Lappia: Saariselkä

Joskus vuosia sitten vietin useita iloisia kevätviikkoja mummin ja pikkusiskoni kanssa Saariselällä hiihdon parissa. Jo pelkkä 12 tunnin automatka oli pikkutytöille melkoinen kokemus, mutta positiivisessa mielessä. Pysähdyttiin aina Vaskikellossa syömään munkkirinkilöitä, koska mummi tiesi, että sieltä saa matkan tuoreimmat ja parhaimmat. Ja kyllä ne hyviä olivatkin. Saariselällä viikko kului pääosin hiihtäessä, kerran saatettiin mäessä käydä laskettelemassa. Parasta pikkulapsen mielestä hiihdossa oli tietenkin kaikki mäet! Voi sitä lapsuuden riemua, kun pääsi tuntureita "täysillä muna-asennossa" tulemaan alas :D Usein on ollut mielessä paluu lapin maisemiin ja tänä keväänä se sitten vihdoin tapahtui. Oltiin alun perin lähdössä matkalle mummin kanssa kahdestaan, mutta yllättäen porukka hieman kasvoikin, kun kummitäti miehensä kanssa halusi mukaan enkä Markoakaan viitsinyt sitten kotiin jättää.






Ajomatka Saariselälle oli enemmän ja vähemmän tuskaa, mutta siitäkin selvittiin. Matkustaminen on periaatteessa mukavaa, kun saa vaan olla. Mutta se, että selkää ja takareisiä särkee ja välillä vihloo ihan pohkeeseen saakka, ei tee matkanteosta kovin miellekästä. Kaikki kivut ja säryt kuitenkin unohtuivat viimeistään siinä vaiheessa, kun pääsi laduille kauniiden maisemien pariin.




Itse kun omistan vain luistelusukset, niin osa hienoimmista reiteistä jäi valitettavasti kiertämättä, kun luistelubaanaa ei ollut. Mutta kyllä niitä latuja silti oli ihan tarpeeksi. Luisteluhiihto ei tällaiselle taviskuntoilijalle ole ihan maailman kevyintä ja mistään retkeilystä ei voinut puhua. Mutta nautin silti jokaisesta hiihtämästäni metristä. Päivittäin tuli hiihdeltyä noin 2-3 tuntia, tuossa ajassa kerkesi hiihdellä 22-33 km. Siihen nähden, että kotona olin tänä talvena hiihtänyt ehkä viisi noin 10 km lenkkiä, hiihtokilometrejä kertyi neljän hiihtipäivän aikana oikein mukavasti.




On siinä luistelubaanakin kun oikein tarkkaan katsoo :D



Näitä reittejä tuli hiihdeltyä.

Vaikka luistelusukset oli alla, tuli tuntureitakin kivuttua ylös ja viiletettyä kovaa vauhtia alas. Rankin reissu taisi olla sinä päivänä, kun hiihdin lyhimmän matkan. Kipusin ensi lähes umpihangessa Kaunispään päälle ja vasta alas laskiessa tuli latukone vastaan. Koska aurinko alkoi paistamaan ja latu oli hyvässä kunnossa, päätin jatkaa vielä toisenkin tunturin ylitse. Loppumatkan aikana alkoi kuitenkin sataa lunta ja meno muuttui hyvin tahmeaksi. Olin siinä vaiheessa jo tietysti vähän väsynyt ja tuntui, että suksi suorastaan tarrasi kiinni uuteen lumeen eikä luistanut mihikään. Viimeiset 6 km olivat varmaan miun elämän pisimmät hiihtokilometrit, olin aivan kuollut kun pääsin takaisin kämpälle. Käytiin illalla Markon kanssa vielä kaupassa ja siellä taisin todeta, et en jaksa edes seisoa paikallaan, kun jalat tärisee ja on ihan hyytelöä. Mutta oli kyllä tuntureilla niin hienot maisemat, että kannatti vähän urakoida.

Sen lisäksi, että hiihtokilometrejä tuli urakoitua, ulkoiltiin myös jonkin verran. Käytiin yhtenä päivänä tarpomassa Suomen pisin pulkkamäki ylös. Sen verran löytyi jyrkkyyttä mäestä, että aika hurjaa hommaa  on kyllä pulkkailu tuossa mäessä! Paikallinen keilarata käytiin myös testaamassa ja yhtenä iltana herkuteltiin ravintolassa, joskin meidän omat sapuskat oli aika herkullisia myöskin.

Ai suljettu, siis mikä? No me mennään kyllä tästä nyt...



Niin se oli pulkkamäki vaikka hämäävästi laskettelurinnettä muistuttaa!

Huipulla tuulee!


Reilun kahden viikon mittainen loma loppui. Sain akkuja ladattua, toivottavasti tarpeeksi. Kevät ja kesä tekevät kovasti tuloaan, toivottavasti ne pitävät kiirettä. Olen hieman malttamaton.







Nautinnolisia kevätpäiviä! Nyt kannattaa varastoida auringonsäteitä kaikkiin taskuihin.