Sivut

maanantai 22. helmikuuta 2016

Tanssia ja rentoutumista Helsingissä

Ollaan nyt jo useana vuotena vietetty Markon kanssa yhteinen viikonloppu Helsingissä ystävänpäivän tienoilla. Ollaan nautittu muutamasta hotelliyöstä ja käyty katsomassa jotain tanssiesitystä. Tänä vuonna Oopperan nykytanssiteos Liikkeen legendat (lisää tietoa) sattui olemaan ohjelmistossa juuri sopivasti ja sen ympärille olikin mukava rakentaa yhteinen viikonloppu. Näytös koostui yhteensä neljästä eri teoksesta, jotka kaikki olivat hyvin erilaisia. Ilta päättyi Jorma Uotisen teokseen Jord, joka on saanut kantaesityksensä jo vuonna 2005 Tanskan kuninkaallisessa baletissa. Teosta ei kuitenkaan aiemmin ole Suomessa esitetty. Hyvää kannattikin odottaa, sillä tämä fyysinen ja voimakas miestanssijoiden teos oli kyllä illan paras. Ja kuten alla olevasta kuvasta käy ilmi, esitys tanssittiin hiekalla. Voi vain kuvitella kuinka paljon ylimääräistä taitoa ja fyysisyyttä tämä tanssijoilta vaatii, huh!! Lämpimästi kyllä suosittelen tätä kokonaisuutta, jos tanssi yhtään kiinnostaa (lue HS:n arvostelu tästä).

Jorma Uotinen, Jord. Kuva: hs.fi

Yövyttiin Bulevardin varrella sijaitsevassa uudehkossa Indogo -hotellissa. Halusin mennä jonnekin vähän pienempään hotelliin ja tämä oli oikein oiva valinta. Hotelli oli todella siisti, mutta kuitenkin rento. Majoittujina näytti olevan paljon vähän nuorempia ihmisiä. Huone oli mukavan kokoinen, ei mikään super iso, mutta tilaa oli ihan tarpeeksi. Sänky oli erittäin hyvä ja ilmanvaihto toimi erinomaisesti (iso plussa siitä). Lisäksi oli kiva käydä suihkussa, missä oli oikeasti kunnolla tilaa. Huoneen varustukseen kuului myös kahvinkeitin, mikä oli ihan positiivinen yllätys.





Aamiainen sai meiltä molemmilta erittäin positiivisia kommetteja. Musta on ainakin mukava mennä sellaiselle aamiaiselle, jossa tarjontaa ei ehkä ole maasta taivaaseen, mutta kaikki mitä on tarjolla on huolella mietitty. Ja tämä Indogon aamiainen oli juuri sellainen. Tarjolla oli leikkeleitä, juustoa ja salaatteja. Leivät oli itse leivottu ja todella herkullisia. Myös jotain makeaa oli tarjolla. Lämpiminä ruokina löytyi pekonia, makkaroita, munakasta, munia, puuroa ja paistettuja vihanneksia. Kerrankin oli myös tarjolla ihan tavallista maustamatonta rahkaa sekä toki jogurtteja. Iso plussa myöskin erittäin monipuoliselle pähkinä-siemen-kuivahedelmä osastolle. Hedelminä oli tarjolla vesimeloonia, ananasta, hunajamelonia ja jotain kolmatta melonia, Lisäksi oli toki kahvia ja teetä pöytiin termoskannuissa tarjoiltuna (ihanaaaa!!!). Niin ja tavalliseen veteenkään ei tarvinut tyytyä sillä myös kuplavettä oli saatavana. Jälkikäteen mietittiinkin, että eipä kyllä meidän makuun puuttunut mitään.













Rentouttavaa ja mukavaa aikaa rakkaan kanssa! Kotimatkalla kerettiin nopea Ikean pysähdys myös tekemään. Nyt pitäs varmaan vähän hyllyä kasailla....




maanantai 8. helmikuuta 2016

Tanssillista voimistelua

Suomen voimisteluliitto järjestää Show -tapahtumia ympäri Suomea. Näihin tapahtumiin voimisteluseurat voivat osallistua kilpa- tai näytössarjaan. Tarjolla on sarjoja sekä nuorille että vanhemmille ja osallistua voi joko tanssilliseen voimisteluun tai vapaasarjaan. Viime viikonloppuna Korsossa järjestettiin Etelä-Suomen alueellinen show, jonne minäkin lähdin sitten mukaan Mäntsän voimistelijoiden Hengettäret -ryhmän kanssa. Olen käynyt heidän treeneissään syksystä lähtien, jolloin aloimme kisoissa esittämäämme koreografiaa harjoitella. (Kiitos kuvista rakas Marko)




Opiskeluaikoina kävin Jyväskylässä tanssillisen voimistelun treeneissä ja olin mukana myös esiintyvässä ryhmässä. Lapsena olen toki monta vuotta käynyt Kangasalla naisvoimistelijoiden tunneilla, mutta jossain vaiheessa se sitten jäi, kun muut harrastukset veivät niin paljon aikaa. Mutta niistä ajoista on kyllä tavattoman paljon ihania muistoja. Etenkin muistelen lämmöllä niitä useita kesäleirejä, joihin osallistuin.




Kouvolaan muuttaessa en tanssillisen voimistelun parissa ollut enää mukana, koska sitä on vähän nihkeästi ollut täällä suunnalla tarjolla. Viime kesän Gymnaestradan jälkeen päätin kuitenkin, että haluan jatkaa tätä harrastusta jotenkin. Selvittelin sitten, että missä olisi sellainen seura, joka tarjoaisi sekä treeniä että koreografioiden harjoittelua tanvo:n parissa. Mäntsälän voimistelijat tuntui sopivimmalta ja sunnuntain treeniaikakin oli sellainen, että se ei viikonloppua pahasti katkaise, lähinnä päättää sen mukavasti.




Meidän esitys (Noitavasara, koreografia Eerika Laalo-Häikiö) Etelä-Suomen show:ssa pääsi pronssille. Esitystä olimme kyllä treenanneet, mutta esimerkiksi näiden huppujen ja niistä roikkuvien "liehukkeiden" käyttöä olimme ehtineet kokeilla näillä hupuilla vain muutamissa treeneissä. Parannettavaa siis jäi ja treenit jatkuvat kohti Valkeakosken valtakunnallista show:ta, joka kisataan 23-24.4. 




"Tanssillinen voimistelu on tanssin ja voimistelun yhdistävä, suomalaiseen naisvoimisteluun pohjautuva laji, joka liikuttaa suurta joukkoa suomalaisia nuoria ja varttuneempiakin naisia. Tämän lajin sielu ja sydän ovat keskustalähtöisyydessä ja liikkeen virtaavuudessa, joihin yhdistyvät liikunnan lisäksi rytmisyys, luovuus, esteettisyys ja ilmaisullisuus. Perusvoimistelutaidot muodostavat lajin pohjan, jonka lisäksi harjoitellaan oikeanlaista keskustaliikuntatekniikkaa ja liikkeiden ja hengityksen sitoutumista toisiinsa. Vartalotekniikan rinnalla harjoitetaan jalkatekniikkaa ja hyppyjä sekä erilaisia fyysisiä ominaisuuksia, kuten liikkuvuutta ja voimaa. Tanssillisen voimistelun ohjelmissa korostuu esiintyjien ilmaisullisuus ja ohjelman kokonaisvaltaisuus, joten tekniikan harjoittamisen ohella on tärkeää paneutua myös esiintymiseen erilaisin ilmaisu- ja luovan liikunnan harjoittein."


Sellainen viikonloppu se. Kiitollinen olen jokaisesta hetkestä. Todellakin <3


 

keskiviikko 3. helmikuuta 2016

Voinko ottaa lomaa, kaikesta?

Olen aina liikkunut, ihan pienestä asti. Lajit ja kiinnostuksen kohteet ovat vaihdelleet elämän edetessä. Urheiluun on vahvasti toki liittynyt monia vuosia kestänyt kisailu ja "tosissaan" treenaaminen. Olen kuitenkin joutunut sanomaan hyvästit kilpaurheilulle, jota miun kroppa ei vaan kestänyt (osittain omaa vikaa ja kadun sitä aina). Se oli rankkaa, mutta tilalle on kuitenkin löytynyt muita aktiviteetteja. Liikunta on miulle kuin huumetta. Juuri juttelin sukulaisen kanssa siitä, millaisen olon ja mitä tunteita lenkkeily saa aikaan. Sitä hyvän olon tunetta on vaikea kuvailla ihmiselle, joka ei lenkkeilystä kauheasti välitä. Ja sitä samaa hyvän olon tunnetta on äärimmäisen vaikea saada mistään muusta liikuntamuodosta. Toki kaikkeen tottuu ja yllättävistäkin lajeista voi tulla todella rakkaita.



Juoksusta (siis lenkkeilystä) on vuosien varrella tullut minulle asia, mikä tuo sellaisen hyvän olon tunteen, jota mikään muu liikuntamuoto ei ole pystynyt korvaamaan. Olen kyllä yrittänyt, uskokaa pois! Jos miulla on pahaolo ja maailma ahdistaa päästä varpaisiin, niin lenkkeily usein helpottaa oloa. Ja jos olen iloinen on ihana kipittää teitä pitkin ja vain nauttia. Viimeisten vuosien aikana kaikkien kropan kremppojen keskellä juoksu on ollut enemmän ja vähemmän tauolla. Pää on meinannut hajota! Välillä olen lähes kyyneleet silmissä käynyt juoksemassa edes vähän, koska on vaan ollut pakko päästä juoksemaan. Eihän siinä tietysti järkeä ole ollut, hetken helpotus ja sitten olen ehkä jaksanut taas olla juoksematta.



Lähinnä akillesvaivojen takia olen viime aikoina myös joutunut luopumaan (tai ainakin pitämään taukoa) tansista. Tuosta harrastuksesta, josta on tullut miulle todella tärkeä täällä Kouvolassa asumisen aikana. Se on synnyttänyt sellaisia tunteita ja tiettyä vapauden tunnetta, mitä en ole aiemmissa harrastuksissa kokenut. Tanssin pariin liittyy myös valtavasti ihania muistoja ja ilman tanssia ei ehkä oltaisi Markon kanssa yhdessä <3 On ollut mahtavaa oppia uusia asioita ja päästä tunneille muiden tassijoiden kanssa, sillä pääosin olen usein liikkunut ja treenannut yksin. En käytännössä tanssinut keväällä 2015 ollenkaan, yritin kuntouttaa jalkoja ja tein oikeasti töitä sen eteen. Tulos oli kuitenkin plus-miinus-nolla. Fysioterapeuttikin sanoi tässä taannoin, että hän ei osaa auttaa, kun sie oot jo niin monia asioita yrittänyt.... Viime syksynä menin taas tunneille mukaan. Oli ihanaa päästä tanssimaan pitkästä aikaa. Kipu oli kuitenkin mukana ja paheni koko ajan. Joka aamu herätessäni raahasin itseni käytännössä portaat ylös, koska akillekset nyt vaan oli niin kipeät ja jäykät. Venyttely, huolto tai lepo eivät auttaneet mitään. Syysloman jälkeen en enää jaksanut taistella. Oli muutenkin henkisesti raskasta. Tanssit jäivät siihen. Ja motivaatio kaikkeen muuhunkin liikuntaan oli aika nolla. En uusinut edes salikorttia.

Viikonloppuna kävin Helsingissä tutstumassa Ruskeasuon voimailusaliin, oiva paikka!

En palannut tunneille nyt kevätkaudella. Olen kuitenkin pystynyt käymään tanssillisen voimistelun treeneissä (onneksi edes siellä ja meillä on kisat ensi lauantaina, apua!!) Tällä hetkellä miun jalat eivät vaan yksinkertaisesti kestä tanssin vaatimaa paljain jaloin lattialla treenausta. Viime aikoina olen kuitenkin juossut useita lenkkejä ilman, että akillekset siitä kipeytyvät. Toki ne yhä arat ovat, mutta se turvonneisuus ja jatkuva kipu on hävinnyt. Tosin ei tarvi montaa hyppyä paljain jaloin nytkään tehdä ja huomaan heti kivun palaavan. Mutta juosta pystyn eikä yhdestä lenkistä tarvitse palautella kahta kuukautta. Tästä voi varovasti tehdä sellaisen johtopäätöksen, että tanssit on nyt ainakin hetkeksi tanssittu. Voisinhan mie nytkin mennä tunneille, käydä siellä jokusen viikon ja sitten taas todeta, että ei tule mitään. Ja voisin toki käydä silloin tällöin tanssimassa, mutta tunneilla mennään sarjoja eteen päin joka tunti, joten olisin vaan ihan pihalla. Lisäksi yhden tunnin hyppelyt riittävät kipeyttämään jalat.



Tiedän, että vuosien varrelta löytyy aikoja, jolloin olen vain tehnyt aivan liikaa, osin siksi että tykkään liikkua ja innostun sen suhteen monista jutuista, mutta osin ihan muista syistä. Ja maksan tästä takaisin yhä korkojen kera. Liikunnalla on ollut miun elämässä aina niin suuri rooli, että oikeastaan pelottaa ihan vain ajatus siitä, että sitä ei olisikaan. Tai lähinnä ajatus siitä, että itse ei urheile tai urheilisi vain "silloin tällöin muistaessaan" (en tarkoita tällä todellakaan sitä, että muutun passiiviseksi liikunnan suhteen). Mutta voisiko se kuitenkin olla avain onneen ja johonkin uuteen suuntaan (jota tässä viime aikoina olen koittanut etsiä)? Onko urheilu määrittänyt minua ja elämääni aivan liikaa ja määrittää yhä? Olenko jotenkin huonompi ihminen, jos käynkin vain kerran viikossa lenkillä (tiedän itsekin tähän kysymykseen kyllä vastauksen)?



Olen viime aikoina elänyt vähän sellaista hiljaiseloa, ottanut "lomaa" vähän kaikesta. Olen enemmän tai vähemmän pakoillut liikuntaa. Selaan joogatunteja ja haaveilen crossfit salin kahvakuula-/kiertoharjoittelusta, mutta en mene. Haluaisin mennä, mutta kuitenkaan en halua. Hämmentävää. Ja tiedättekö mitä, eihän sinne ole pakko mennä. Olen raahannut salivaatteitakin ees taas työpaikan ja kodin välillä monet kerrat, salille asti en kuitenkaan kovin montaa kertaa ole päässyt. Olen kyllä käynyt vähän kyykkäilemässä silloin tällöin, koska se tekee hyvää miun selälle, kun teen sen oikein. Ja se on muutenkin mukavan monipuolinen liike, kun jalkojen lisäksi keskivartalo pääsee töihin. Olen lenkkeillyt silloin tällöin ja todennut, että se on mahdollista myös yli 20 asteen pakkasessa, heh!



Ehkä nyt on aika keskittyä omaan itseeni ja miettiä mitä oikein haluan, elämältä ja ihan kaikelta muultakin. Välillä tuntuu, että haluan ottaa "lomaa" koko elämästä. Voiko niin tehdä? Mitkä ovat niitä asioita, jotka todella tekevät minut onnelliseksi, joista nautin ja joista ei tarvitse ottaa lomaa? Minkä asioiden pitäisi muuttua ja mistä asioista pitäisi pystyä luopumaan, päästää irti ehkä lopullisesti? Mitä todella sisimmässäni tulevaisuudelta haluan? Mikä olisi se juttu, mistä löytäisin jälleen ilonkipinöitä? Uskallanko lähteä saapastelemaan kohti jotain uutta, uskallanko ottaa uuden polun ja katsoa minne se johtaa?



But if we're strong enough
To let it in
We're strong enough
To let it go

Let it all go, let it all go
Let it all out now
Let it all go, let it all go
Let it all out now

We're strong enough
To let it go


Kiitos, jos jaksoit lukea loppuun asti. Toivottavasti olet itse osannut tehdä rohkeita päätöksiä elämäsi varrella, ottaa uuden suunnan silloin, kun on ollut tarvis. Ja päästää irti sellaisista asioista, jotka ei vie minnekään. Ihanaa viikkoa juuri sinulle, olet arvokas <3