Sivut

perjantai 29. tammikuuta 2016

Pannareita, pannareita, pannareita

Eihän miulla nyt mitään erikoista kerrottavaa tai asiaa tai kuulumisia ollut. Mutta satuin löytämään muutaman herkullisen kuvan ja halusin tulla ne tänne blogiin kaikkien iloksi ja inspiraatioksi jakamaan. Jos vaikka alkava viikonloppu saisi just sinut innostumaan pannareista :) Kyllä, niistä pannareista, joita meillä syödään perinteisesti kerran viikossa sunnuntaisin. Miun iltamenojen vuoksi sunnuntain pannarit ovat viime aikoina kerran jos toisenkin päässeet unohtumaan (anteeksi rakas!). Tilannetta on sitten paikkailtu maanantai-iltana tai vasta seuraavana viikonloppuna.





Miun pannareiden/lettujen koostumus ja ulkonäkö vaihtelee aina jääkaapin ja kuivakaapin sisällöstä riippuen. Marko taas on tässä asiassa tylsyyden ja rutiinien orja, vain ne perinteiset suklaan makuiset pannarit kelpaa. No, mie pääsen helpolla ja voisin paistella niitä vaikka silmät kiinni. Omia pannareita tykkään aina silloin tällöin "koristella" ja sitten tietty napsin muutaman kuvan.




Nuo ylimmät pannarit ovat suklaisia (yllätys, yllätys) ja välissä on jonkinlainen rahkatäyte. Päälle on päässyt puolukoita ja kaakaonibsejä. En ole varma, mutta voisin kuvitella taikinan sisältävän munia, banskua, raakakaakaojauhetta, leivinjauhetta, steviaa, jotain nestettä ja mantelijauhoa. Alemmissa kuvissa puolestaan on enemmänkin lättyjä kuin pannareita. Taikinassa on munia, banskua, kookosjauhoa, kaurahiutaleita ja nestettä. Täytteenä suklaista rahkaa & banskuja ja päällä mustikoita. Ihan jo pelkkä bansku, munat, kaurahiutaleet ja neste on aika hyvä yhdistelmä. Ne kun ajaa sileäksi sauvasekoittimella, niin hyvin lettumaisen taikinan saa. Pienellä lämmöllä ja rauhassa kun paistaa, niin kääntäminenkin onnistuu oikein hyvin. Usein rikkinäiset letut/pannarit syntyvät silloin, kun rasvaa on pannulla liian vähän tai paistolämpötila on liian suuri. Etenkin paksujen pannareiden paistossa kannattaa suosia melko mietoa lämpötilaa.


Pannarit ja letut ovat erinomaisia aamupalaksi, välipalaksi tai iltapalaksi. Ja saahan niistä suolaisina ruokaisilla täytteillä oikein hyvän lounaan/päivällisenkin. Eikö vain?




maanantai 25. tammikuuta 2016

Kasvispiirakka

Tein  meidän brunssille kokeeksi kasvispiirakkaa, joka onnistuikin paremmin kuin uskoinkaan. Alkuperäinen ohje/idea oli maku.fi sivustolta löytyneestä ohjeesta, jota itse sitten hieman muokkailin omaan makuun paremmin sopivaksi. Tämä miun tekemä piirakka sopii sellaiseen pieneen piirakkavuokaan (halkaisija reilu 20 cm) ja varmaan 1,5 kertaisena sellaiseen perus 28 cm halkaisijaltaan olevaan vuokaan.
 

 
KASVISPIIRAKKA
 
Pohja:
100 g voita
0,5 dl mantelijauhoja
1,5 dl kaurajauhoja
2 rkl pellavansiemenrouhetta
1 tl leivinjauhetta
suolaa
pari rkl vettä

Täyte:
1 porkkana
1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
1 pieni paprika
3 cm pala kesäkurpitsaa
1/2 dl silputtuja aurinkokuivattuja tomaatteja
1,5 dl kookosmaitoa
2 rkl pesto arrabbiata
n. 100 g juustoraastetta
1 muna
auringonkukansiemeniä
suolaa, sokeria, pippuria
 
Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Sekoita pohjan kuivat aineet kulhossa ja nypi joukkoon voi. Lisää varovasti pari ruokalusikallista vettä (ei ole pakollinen jos taikina tuntuu hyvältä ilmankin). Voitele piirakkavuoka ja painele takina pohjalle ja reunoille jauhojen avulla, laita jääkaappiin odottamaan. Paloittele kasvikset ja kuullota hetki pannulla öljyssä. Lisää pesto, mausteet, aurinkokuivatut tomaatit ja vähän auringonkukansiemeniä. Esipaista piirakkapohjaa noin 10 min. Sekoita kerma, muna ja juustoraaste keskenään ja yhdistä vähän jäähtyneen kasvisseoksen kanssa. Kaada seos esipaistetun pohjan päälle ja ripottele pinnalle vielä siemeniä. Paista kauniin väriseksi uunin alatasolla noin 20-30 min. Anna vetäytyä hetki ennen tarjoilua.




Tuo ohjeessa oleva pesto on melko tulista, mutta kookosmaito ja ripaus sokeria tasoittavat ja pehmentävät makua ihanasti. Ihan jo tuo pannulla tehty kasvistäyte oli omaan suuhun niin herkullisen makuista, että teen sitä varmasti joskus ihan vaan sellaisenaan syötäväksi. Piirakan pohjassa voi kokeilla muitakin jauhoja, vain mielikuvitus on rajana! Alkuperäisessä ohjeessa oli vehnä- ja ruisjauhoja. Kun tässä ohjetta kirjoittelee ja kuvia katselee, niin tekisipä mieli tehdä piirakkaa uudestaan :)

 
Makoisaa alkavaa viikkoa! Pakkanenkin näyttää lauhtuneen, joten ehkäpä se KESÄKIN sieltä pian tulee, jookos....
 
 
 
 

lauantai 23. tammikuuta 2016

Brunssi pakkasen keskellä

Kyllä oli taas perjantaina aamupäivän jälkeen mieli täynnä kiitollisuutta ihanasta ja herkullisesta aamusta ystävien seurassa <3 Meillä oli jälleen Annan ja Terhin kanssa sovittuna treffit brunssin merkeissä. Aamu oli taivaallisen kaunis ja hyytävän kylmä. Olikin ihana päästä tassuttelemaan aamupäivällä Terhin kodin keittiöön lämpimälle (lattialämmitys on ihan kiva) lattialle. Oltiin vähän etukäteen sovittu, että mitä kukakin tuo, mutta aina tulee myös kaikkea kivaa yllätystä. Brunssipöytä oli jälleen täynnä ihania herkkuja, niin suolaista kuin makeaakin.






Terhin blogista voi käydä vilkuilemassa herkullisen bataatti-proteiinileivän sekä maapähkinäfudgejen reseptin (täältä). Annan blogista löytyy ohje (täältä) siemennäkkäriin, proteiinipalleroiden ja raakakakun ohje on tulossa. Miun tekemän kotijuuston ohje löytyy täältä ja suolaisesta piirakasta lupaan postailla ohjeen piakkoin. Näiden herkkujen lisäksi pöydästä löytyi vihanneksia, cuacamolea, raakasuklaata ja paljon kahvia. 





Tällaiset pienet hetket ystävien kanssa arjen keskellä tuntuvat kyllä todella tärkeiltä ja niistä riittää ainakin miulle iloa pitkäksi aikaa. On mukava aina päästä jakamaan kaikkia ideoita ja reseptejä toisten kanssa ja toki höpötellä kaikesta muustakin. Parhaimpia tapoja aloittaa viikonloppu <3



Ihanaa viikonlopun jatkoa! Sitä on vielä yksi kokonainen päivä käyttämättä. "So make the most of it"




keskiviikko 20. tammikuuta 2016

Elämää etsimässä kysymysten äärellä

Tiedättekö sen tunteen, kun istut kotisohvalla ja siulla on juuri sillä hetkellä periaatteessa kaikki hyvin, mutta kuitenkin tunnet olevasi eksyksissä? Eksyksissä omassa elämässä, oman arjen keskellä. Hämmentävää, voisin sanoa! Miun elämässä on paljon hyviä asioita ja joka ikinen päivä olen sydämessäni kiitollinen niistä. Miulla on oma rakas, joka jaksaa kulkea vierelläni päivästä toiseen ja jakaa ilot ja surut <3 Ja on toki paljon muutakin, mistä olen kiitollinen. Mutta kuitenkin tunnen, että en tiedä mitä elämältäni haluan. En oikein tiedä mitä haluan tehdä tai olla. Ja on asioita, joiden toivon ja haluan muuttuvan. Tällaisessa epämääräisessä "tilassa" haahuilu tuntuu välillä aika raskaalta. En kuitenkaan osaa ottaa askeleita uuteen suuntaan, kun en oikein ole varma, mikä se suunta olisi.

kuva: www.thinkingportfolio.com

Selailen aina silloin tällöin Hidasta Elämää -sivuston blogikirjoituksia. Viimeksi silmiini sattui osumaan heidän verkkokauppansa ja ihan mielenkiinnosta kävinkin kurkkaamassa mitä sieltä löytyy. No löytyipä jotain minua niin paljon kiinnostavaa, että tilaus oli naputeltava: Voimauttavat kysymykset -kortit. Korttipakka sisältää 52 kaunista korttia, joissa jokaisessa on jokin kysymys.



Kortit tupsahtivat eilen postiluukusta sisälle. Selailin pakkaa lävitse ja totesin, että moniin kysymyksiin olisi halunnut osata vastata, mutta juuri sillä hetkellä en tiennyt mitä niihin olisin vastannut. Ajattelin käydä näitä kysymyksiä lävitse hiljalleen, yksi kerrallaan. Ehkä kirjoitan niistä nousseita ajatuksia ylös tai sitten annan niiden vain lipua mielessäni. Tätä matkaa näiden korttien parissa en ajatellut suorittaa. Matka etenee itsekseen juuri sillä tahdilla kuin haluaa, jos on edetäkseen. Enkä löydän uusia teitä, oivallan jotain uutta tai saan jonkin varmuuden siitä, minne haluan jatkaa. Tai sitten en. Mutta ei kai tästä haittaakaan ole ja kauniitahan nuo kortit ainakin ovat. Ehkäpä ne päätyvät tauluksi kodin seinälle, sitten joskus.






Kaikin puolin ihanaa viikkoa sinulle. Nauti elämäsi iloista, niin pienistä kuin suuristakin! Uskalla ottaa askelia kohti tuntematonta, uskalla lähteä tutkimaan uusia polkuja. Voit yllättyä, mitä kaikkea uutta ja ihmeellistä sieltä voikaan löytyä.
 
 
 
 

perjantai 8. tammikuuta 2016

Paluu vuoteen 2015

Pitkään ehdinkin jo miettiä, että olisi aika päivittää vähän blogin ulkoasua ja samalla meni nimikin sitten uusiksi. Halusin jotain yksinkertaisempaa. Jonkin yhden sanan, joka tuntuisi suussani hyvältä nyt ja myöhemminkin. Auringonsäteitä. Ne lämmittävät niin sisäisesti kuin ulkoisestikin. Nyt, aina ja ikuisesti. Toivon, että ne lämmitävät tänä vuonna oikein lämpimästi. Niin minua kuin sinuakin.

Taakse jäänyt vuosi oli tapahtumia pullollaan. Oli hyviä hetkiä. Oli huonoja hetkiä. Ja oli kaikkea siltä väliltä. Valokuvat ovat siitä mukavia, että niistä jää aina paljon ihania muistoja. Haluankin jakaa tässä muutamia mukavia kuvia ja muistoja viime vuodelta.


Crossfit salin avoimet ovet





Ostin elämäni ekat luistelusukset



Kävin rakkaan ystävän luona Iisalmessa bongailemassa koskikaroja




Wappua juhlittiin mökillä





Voimistelun suurtapahtuma Gymnaestrada Helsingissä




Kesähäitä





Ja tietysti myös kesää mökillä






Yleisurheilua mökillä ja Kiteellä







Sukellusreissuja Virossa ja Egyptissä






Huippu hauska melontaretki




Siinäpä niitä. Syksy ja loppuvuosi jäivät vähän pimentoon, oli paljon hetkiä, kun auringonsäteet eivät valaisseet tietä. Ja toki paljon muutakin tapahtui vuoden aikana ja osa muistoista säilyy mielessä ilman kuviakin. Parasta kaikessa on kuitenkin, että miun elämän iloja ja suruja on jakamassa oma rakkaani <3 Tanssijutuista miulla ei valitettavasti ole oikein kuvia, ne ovat olleet enemmän ja vähemmän tauolla. Ei vaan pysty (isoja kyyneliä). Mutta miun mieli tanssii, aina ja ikuisesti <3 Ja miekin vielä joskus. Nyt mennään hyvin hiljakseen tätä vuotta eteen päin. 



Lämmin kiitos, kun kävit lukemassa. Toivottavasti poikkeat uudestaankin. Ihanaa vuotta 2016!




maanantai 4. tammikuuta 2016

Kasvisruokahaaste: viikko 8. The End

Kaikki hyvä loppuu aikanaan, kuten tämäkin kasvisruokahaastekin. Mutta onneksi kasvisruokailuja voi jatkaa myös haasteen loputtuakin ja sen varmasti teen. Kiitos kuitenkin Terhille, että innostit mukaan kasvisruuan pariin. Tai ehkäpä tämä miun kohdalla on ollut enemminkin sitä, että olen uudestaan innostunut kasvisruuasta, löytänyt jälleen sosekeitot ja rakastunut kurpitsoihin. Viime aikoina kaikki kasvisruuat ovat kyllä maistuneet taivaallisen hyvältä. Uunijuurekset iskivät kyllä taas miun makuhermoihin niin, että niitä olisi voinut syödä vaikka kuinka ja paljon! Toki lihaakin olen syönyt, kun sitä on ollut tarjolla. Ja hyvää on ollut, etenkin vuoden eka pihvi Kiteellä. Mutta lihaa ei ole varsinaisesti tehnyt niin mieli, että olisin itse lähtenyt liharuokia tekemään.

Viime viikolla, kun kasvisruokahaasteen viimeistä viikkoa vietettiin, olin super tylsä ja mielikuvitukseton ja tein (yllätys, yllätys!!) sosekeittoa. Tällä kertaa kattilaan pääsi punajuurta, joka soseutui kookosmaidon ja tuoreen tinjamin kera oikein kauniin väriseksi ja herkullisen makuiseksi keitoksi. Olen päätynyt siihen lopputulokseen, että on oikeastaan melkein sama mitä kattilassa on, jos sen kruunaa kookosmaidolla tai sokeroimattomalla kondensoidulla maidolla. Lopputulos on aina herkullinen. 


Tuoreita sämpylöitäkin tuli leivottua!

Joulun jälkeisistä alennusmyynneistä sattui löytymään hullun halpaan hintaan juuressoseita. Jos kilo lanttu- tai porkkanasosetta maksaa 50 senttiä, niin ei voi olla ostamatta! Joten sosekeittoa on tässä varmaan tiedossa myös tulevina päivinä. Mutta ei kannata huolestua, en mie pelkällä sosekeitolla elä, vaikka se hyvää onkin.

Aurinko <3




Iloa ja aurinkoa sun viikkoon. Ja taisihan se vuosikin tässä jo vaihtua, omalla kohdallani varsin rauhallisissa merkeissä. Joten haluan toivottaa ihanaa tätä vuotta, se on tässä ja nyt. Meillä valmiiksi elettävänä ja nautittavana. Nautitaan siis jokaisesta hetkestä <3