Sivut

sunnuntai 27. joulukuuta 2015

Kasvisruokahaaste: viikko 7.

Ei liene yllätys, että joulun kinkkujen, kalkkunoiden ja muiden herkkujen jälkeen kasvisruokaa teki mieli oikein todella paljon. Tein ennen joulua ison satsin kasvissosekeittoa, josta yhden annoksen säästin joulun jälkeiseen aikaan. Aavistelin nimittäin, että se saattaisi joulun pyhien jälkeen maistua aika taivaallisen hyvältä. Tämä kasvissosekeitto oli varsin yksinkertainen, niin kuin ne usein ovat: kurpitsaa, porkkanaa, kondensoitua maitoa, kikherneitä ja lipstikkaa. Tuo kondensoitu maito toi kivan makean vivahteen keittoon ja lipstikka puolestaan pientä lisä twistiä. Tämän kasvisruokahaasteen myötä miun sosekeittojen teko on kyllä lisääntynyt paljon ja hyvä niin, koska tykkään niistä paljon. 





Yleensä pelkällä keitolla ei nälkä pysy loitolla, mutta kaveriksi keksin sitten aina jotain. Tällä kertaa tein salaatin, johon ruokaisuutta toi mozzarella. Näin joulun alla tulee aina ostettua myös granaattiomenaa, mikä on salaatissa oikein herkullista.



Sain joululahjaksi tällaisen todella hauskan maustekynän (lue lisää). En ole tällaisesta aiemmin edes kuullut ja jonkin aikaa meni kyllä ennen kuin tajusin mikä ihme tuo oli :) Linnun sisälle laitetaan siis haluamaansa maustetta ja sitten annos koristellaan/viimeistellään ikään kuin piirtämällä jotain kivaa. Kokeilin tätä latteeni ja kyllähän se näytti toimivan.






Leppoisaa alkavaa vuoden viimeistä viikkoa ja rentouttavia lomapäiviä niille onnellisille (kuten mie), joilla lomaa on!




perjantai 25. joulukuuta 2015

Joulun tunnelmaa

Olen aina ollut siinä mielessä jouluihminen, että tykkään joulusta ja minusta on kiva sitä valmistella. En ole enää nykyään joulukoristeiden ystävä, kauniit joulukukat riittävät tuomaan jouluisen fiiliksen yhdessä kynttilöiden kanssa. Miun joulun väri on näin aikuisiällä joka vuosi enemmän ja enemmän valkoinen. Muutamat pienet yksityiskohdat puhaista on ok, tänä jouluna ne olivat pöydän punaiset tabletit, jotka värin lisäksi eivät sydänkuvioineen olleet kovin jouluiset. Pääsevät siis käyttöön myös muina vuodenaikoina. Marko tietää jo, että jouluna miulle pitää ostaa kimppu valkoisia ruusuja, tosin taisin asiasta kyllä ihan vain varmuudeksi muutamaan kertaan muistutella. Kotiin pääsi myös mummin tuoma kaunis valkoinen joulutähti sekä kummitädiltä ennen joulua saadut valkoiset tulppaanit, jotka ilahduttivat lähes jouluaattoon asti.

Joulukortit pääsevät aina jouluksi seinälle, kiitos niistä kaikille ystäville, tutuille ja sukulaisille.





Perinteiset jouluruuat (laatikot, kinkku, rosolli, kalat, joululeivät, piparit) ovat hyviä, mutta musta on oikestaan ihan mukava, että meidän joulupöydässä oli vain osa niistä. Kävin ennen joulua ystävän kanssa joululounaalla kesken työviikon, ihan piristys siihen kohtaan. Lisäksi pääsin mukaan Kuusankosken seurakunnan viestintäosaston järjestämään jouluiltaan, jossa tarjoiltiin aivan mahtavaa jouluruokaa. Lämmin kiitos siitä <3 Joten oikestaan ennen joulua olin jo päässyt syömään jouluruokia ihan tarpeeksi. Meidän joulupöydästä löytyi tänä vuonna toki perinteisiä herkkuja, mutta myös jotain muuta. Ja kahdestaan kun oltiin, niin valtavaa määrää erilaisia juttuja ei viitsinyt alkaa valmistamaan.

Äidiltä saadut kauniit suklaatikkarit ja valmennettavan joulutervehdyksenä saadut enkelisuklaat <3

Jouluaattona olisi toisaalta ollut mukava makoilla sängyssä pidempäänkin, koska mihinkään ei ollut kiirettä eikä mikää homma oikestaan vaatinut tekemistä. Selkä oli kuitenkin hieman eri mieltä siitä onko sangyssä kiva makoilla, joten nousin sitten jo seitsemän aikoihin riisipuuron keittoon. Se valmistui tänävuonna (kuten parina edellisenäkin) kookosmaidon ja tavallisen punaisen maidon yhdistelmällä. Se on tällä hetkellä ihan miun suosikki. Päälle vähän kanelia ja sokeria, niin tämä herkku on täydellinen.



Näitä menee kilotolkulla niin kauan kun satokautta kestää!


Silloin kun vielä asuin kotona, riisipuuroa ei ikinä syöty aamulla. Se oli meidän lounas, joka syötiin aina lenkin/ulkoilun ja joulusaunan jälkeen. Nyt olen kuitenkin alkanut syödä riisipuuroa jo aamulla. Lenkillä kävin tänäkin jouluna, kuten aina ennenkin. Se on perinne, mistä pidän ja mitä ei voi missään tilanteessa jättää väliin, heh! Lapsena se oli aina hiihtolenkki, mutta eipä ole näillä leveysasteilla näkynyt lunta jouluisin ihan hetkeen. Hiihdot ovat vaihtuneet siis juoksulenkkeihin. Toki tällä hetkellä akillekset ovat niin huonossa hapessa, että juoksu on muuttunut kävelyksi. Joululenkki on mulle sellainen hetki omaa aikaa omien ajatusten ja musiikin kanssa. Ja tuleehan siitä ihana olokin, kun saa raitista ilmaa. Aurinko paistoi, tuuli humisi ja oli melko lämmin. Outo, mutta toisaalta oikein ihana ilma. Vaeltelin ympäriinsä ja ihailin talojen ikkunoiden kauniita jouluvaloja ja -koristeita. Pysähdyin katselemaan vuolaana virtaavaa Kymijokea. Pieni ripaus lunta olisi ollut ihana.

Kiitos Fazer, että 70%:sta tummaa suklaata saa nyt myös irtomyynnistä.

Myöhemmin päivällä käytiin hautausmaalla viemässä sukulaisten haudalle kaunis karanssi ja muutama kynttilä. Olin tilannut karanssin valkoisilla ruusuilla jo aiemmin netin kautta ja aattona kävin sen vain kukkakaupasta hakemassa, kuinka kätevää ja vaivatonta. Hautausmaalla tuuli kyllä tunkeutui luihin ja ytimiin varsin tehokkaasti. Olikin ihana päästä sen jälkeen saunaan sulamaan. Jouluruokien kimppuun käytiin sitten illalla. Tai kyllä sitä kinkkua oli joku tainnut jo ennen sitä melko tehokkaasti nakerrella, heh! Meidän joulupöytään päätyi kinkun lisäksi savukalkkunaa, graavilohta, ruusukaaleja, vihersalaattia ja juureslaatikkoa. Ruuat olivat sellaisia, mistä me pidetään ja niitä oli juuri sopivasti.

Ruusukaalit saivat päälleen voita.

Vihersalaattia leipäjuustolla ja granaattiomenalla.




Joululahjaksi saatu ihana Arabian tanssi -lautanen pääsi tietysti joulupöytään.


Joulukinkkua paistettiin aatonaattona pitkään ja hartaasti, taisi olla jokunen kymmen asteita liian vähän uunissa lämpöä, mutta eipä haitannut. Kinkku onnistui oikein hyvin ja savukalkkuna nyt on aina hyvää. Graavilohen tein itse, koska jokunen viikko sitten satuin ostamaan graavilohta kaupasta ja pettymys oli todella suuri, kun se ei maistunut miltään. Kylmäsavulohta en myöskään enää kaupsta osta, koska oman isäni savustama nyt vaan on miun makuun sata kertaa parempaa. Juureslaatikkoon päätyi porkkanaa, palsternakkaa ja lanttua sekä pähkinöitä ja kookosmaitoa. Juurekset leikattiin pieniksi kolikon muotoisiksi paloiksi ja joukkoon laitettiin mausteita sekä pähkinät. Päälle lorauteltiin sitten kookosmaitoa. Laatikko oli ihan hyvää, mutta ei mikää super onnistunut. Ehkä mausteita olisi pitänyt olla reilummin. Ruoka maistui ja illalla taisi suklaata ja glögiäkin vielä masuun mahtua. Katseltiin elokuvaa (Kätyrit) ja makoiltiin sohvalla. Eipä sitä kai muuta tarvinutkaan tehdä.






Rauhallista ja rentouttavaa joulun aikaa! Mie nautin siitä, että saa vaan olla. Loma on pitkä, eikä mitään erikoisia suunnitelmia sen varalle ole tehty. Uutena vuotena matkataan Kiteelle, toivottavasti siellä olisi edes vähän valkeutta maassa.




keskiviikko 16. joulukuuta 2015

Kasvisruokahaaste: viikko 6.

Joulu lähestyy kovaa kyytiä, mutta jostain syystä ei yhtään ole sellainen fiilis, että odottaisi sitä kinkkua kuola suupieliä pitkin valuen. Olen kuitenkin varma, että kinkku maistuu tänäkin jouluna, vaikka kasvisruokaan olen tykästynyt päivä päivältä enemmän. Ei minusta ikinä täysin kasvissyöjää tule, mutta tälläinen kasvispainotteinen ruokavalio tuntuu hyvältä, ja maistuu myös! Tällä viikolla kasvisruokapäivän menyssä oli suolainen piirakka. En muista edes koska olisin itselleni piirakkaa viimeksi tehnyt, eli olikin jo aika tehdä sitä. Jotain suht yksinkertaista oli mielessä ja tälläinen oli lopputulos:

Feta-parsa -piirakka kurpitsaisella pohjalla
(pieni piirakkavuoka)

Pohja:
1 dl kurpitsaraastetta
2 munaa
125 g maitorahkaa
1/2 dl kaurahiutaleita
1/2 dl mantelijauhoja
1 tl leivinjauhetta
suolaa

Täyte:
100-200 g fetajuustoa
parsakaalia (tuore tai pakaste)
juustoraastetta
mustapippuria

Laita uuni lämpenemään 200 C asteeseen. Voitele pieni piirakkavuoka öljyllä. Sekoita kaikki pohjan aineet  keskenään ja levitä taikina vuokaan. Lisää päälle parsakaalit (sulata jos käytit pakasteita), fetajuusto, mustapippuria ja juustoraaste. Paista uunin alatasossa noin 20-30 min, kunnes piirakan pinta on mukavasti ruskistunut. Käytin itse raakaa parsakaalia, se kypsyi uunissa varsin al denteksi. Jos haluat, että parsakaali on todella pehmeäää, kannattaa käyttää pakasteversiota tai keittää tuoreita hetki ennen piirakkaan laittamista.


Tämä kevyempi feta on osoittautunut oikein maukkaaksi, monta kertaa kevyttuotteita karttavat ovat tästä pitäneet.






Piirakan pohjasta tuli varsin pehmeä maitorahkan ja kurpitsan ansiosta. Ei siis sellainen vetinen kuitenkaan. Paistettua sipulia olisi ehkä voinut joukkoon vähän laittaa, siitä olisi voinut tulla mukavaa makua lisää. Mutta hyvää tämä oli näinkin, sekä kylmänä että kuumana.


Tällaista tällä viikolla. Jotain muuta sitten ensi viikolla. Vielä löytyi kaupasta myskikurpitsaa, joten sillä herkuttelu kyllä jatkuu tässä tulevina päivinäkin.


 

keskiviikko 9. joulukuuta 2015

Kasvisruokahaaste: viiko 5.

Jostain syystä nuo kurpitsat edelleen kovasti huutelevat minua kaupan hyllyillä, joskaan niitä ei enää kovin laajasti ole tarjolla. Myskikurpitsaa kuitenkin löytyi ihan s-marketistakin vielä. Halusin kuitenkin tämän viikon kasvisruokapäivänä herkutella jollakin muulla kuin pelkällä kurpitsalla, joten kurpitsa pääsi vain yhdeksi osaksi tässä ruuassa.


Lämmin juuresraaste kookosmaidossa (lisäkkeeksi)

3 porkkanaa
reilu pala lanttua
nyrkin kokoinen pala kurpitsaa
nippu lehtikaalia
lipstikkaa (kuivattu tai tuore)
1 tölkki (400 ml) kookosmaitoa
suolaa
chiliä

(0,5-1 dl linssejä, ohraa, kauraa, tms.)


Raasta juurekset karkeaksi raasteeksi ja kuullota pannulla miedolla lämmöllä jonkin aikaa. Lisää silputtu lehtipersilja, lipstikka, kookosmaito ja mausteet. Anna hautua ainakin 20 min miedolla lämmöllä. Jos lisäke vaikuttaa liian "vetiseltä" voit lisätä joukkoon vähän linssejä tai jotakin muuta, mikä imee nestettä (näillä saa myös lisäkkeestä hieman ruokaisamman)







Itse kyhäsin kananmunista, kaurajauhosta ja psylliumista tuollaisia lettusia, jotka sitten täytin kasvislisäkkeellä. Letut eivät olleet erikoisia, mutta tuosta täytteestä tuli oikein makoisaa. Lipstikka antoi siihen aika mielenkiintoisen säväyksen ja sopi hyvin yhteen kookosmaidon kanssa. Tätä kasvislisäkettä voi syödä ihan sellaisenaan, tarjota todellakin lisäkkeenä, käyttää täytteenä tortilloissa tai vaikkapa korvata muut leivänpäällysteet tällä. Olen edelleen suuresti rakastunut noihin paahdettuhin myskikurpitsan siemeniin, harmi kun niitä ei ole enempää siellä kurpitsan sisällä!!







Helppoa ja jokseenkin nopeaa ruokaa tällä kertaa.  Jotain kasvispiirakkaa tekisi nyt kovasti mieli, joten ehkäpä sellaistakin pitää tässä joku päivä kehitellä!





maanantai 7. joulukuuta 2015

Aamurakkautta



Resepti kiireettömään aamuun (miun makuun)

Nautiskele herättyäsi hetki sängyssä aamun raukeudesta.
Sytytä kynttilöitä.
Avaa radio tai kuuntele jotain aamuun sopivaa musaa.
Keitä laadukasta kahvia (paljon!)
Hae päivän lehti.
Valmista herkullista aamupalaa.
Istahda aamupalan, lehden ja kahvin kanssa pöytään.
Nauti rauhassa.


Mie niin rakastan sitä, kun aamulla ei ole kiire minnekään. On rauhallista ja vähän hämärää. Saa istua aamupalan kanssa vaikka kuinka pitkään. Mie jopa mielelläni herään vaikka kelloon ihan sen vuoksi, että saan aamulla olla rauhassa tarpeeksi pitkään. Pääasiassa nämä rauhalliset aamut ovat miulle kyllä viikonlopun luxusta. Viime viikonlopun aamujen herkullinen aamupala oli kurpitsapuuro, jota jo aiemminkin tein. Ei siinä mitään erikoisempaa ollut kuin raastettua kurpitsaa puuron seassa, mutta hyvää tuli ja mukavan pirteän väristäkin.






Onneksi joulu ja LOMA lähetyvät kovaa kyytiä. Sitten on paljon aikaa rauhoittumiselle ja aamuista pääsee nauttimaan monena päivänä.


 

perjantai 4. joulukuuta 2015

Kasvisruokahaaste: viikko 4.

Tämän pimeyden ja sateen keskellä halusin tehdä jotain piristävää kasvisruokaa. Ja piristävää on tietenkin iloisen kirkkaat värit, joten kaupassa suuntasin kirkkaina loistavia kurpitsoja kohti ja nappasin yhden myskikurpitsan mukaani. Myskikurpitsa oli minulle uusi tuttavuus. Se oli aika kovaa itseasiassa. Sisus oli ihanan oranssi ja maku varsin mieto ja pehmeä. Kurpitsaletut ovat olleet jo pidemmän aikaa mielessä pöyrimässä ja nyt olikin sopiva aika tehdä niitä.



Kurpitsaletut (6 kpl)

nyrkin kokoinen pala kurpitsaa
1,5 dl valkuaisia (tai 2 pientä munaa)
3 rkl kaurajauhoja *
2 rkl kookosjauhoja *
2 rkl leseitä (käytin itse vehnä)
2 tl psylliumia
0,5 dl nestettä (maitoa, vettä, tms.)
suolaa
mausteita

(makeisiin lettuhin makeutusta)

* myös muita jauhoja kannattaa kokeilla ja kaurahiutaleet käyvät myös

Pilko kurpitsa pieniksi paloiksi ja laita kaikki aineet kulhoon. Soseuta taikina sauvasekoittimella. Taikinasta tulee koostumukseltaan perunamuussia. Lusikoi taikinaa pannulle ja painele haluamasi muotoisiksi. Paista kookosöljyssä (tai muussa rasvassa) pieniä lettuja ja nauti haluamiesi lisukkeiden kanssa. Myskikurpitsan siemenet voi haluteessaan käyttää paahdettuina. Ota siemenet talteen. Puhdista niistä kaikki ylimääräinen. Onnistuu helposti kulhossa, jossa on vettä. Kuivaa siemenet ja paahda pannulla pienessä määrässä öljyä ja suolaa.





Letut maistuivat iltapalana erinomaisilta survottujen puolukoiden ja paahdettujen siementen kanssa. Olivat hyviä kyllä ilman täytteitäkin! Jos letuista tekee makeita, niin täytteeksi sopii varmaan melkein mikä vaan: rahka, marjat, siemenet....



Aurinko näyttää pysyvän pilvessä loppuviikon täällä Kouvolassa, säätila on varsin harmaa ja ankea. Onneksi iloiset värit, kynttilät ja hyvä ruoka piristävät aina kummasti!