Sivut

torstai 8. lokakuuta 2015

My Day: tavallinen tiistai

Kännykkä pirahtaa soimaan 6.00. Sammutan herätyksen äkkiä ja hieron silmiä auki hetken. Vierestä kuuluu tuhinaa ja kuorsausta vällyjen välistä. Yritän nousta hiljaa ylös, nappaan eteisestä vaatteet kainaloon ja tallustelen yläkertaan. Miun aamutoimet on perus arkiaamuina hyvin rutiininomaiset ja nopeat. Vaatteet päälle, hampaiden pesu, vitamiinit suuhun ja kohti työpaikkaa. Muistin kerrankin katsoa lämpömittaria ennen lähtöä. Kääks, pakkasta yksi aste! Syksyn eka pakkasyö ja aamu ainakin meillä. Hyppään pyöränselkään ja huristelen vauhdikkaasti 5 km työmatkani. Sormet jäässä ja niska hiessä, aika perus olotila töihin saapuessa.

Aamut ovat jo pimeitä.



Pakkasta, talvi tulee!

Avaan työpaikan oven 6.30, normi aika pikaisten aamutoimien johdosta. En kuitenkaan ole eka töissä, yksi työkavereista on ollut minuakin varhaisempi. Avaan koneen, vaihdan vaatteet ja keitän itselleni kahvia. Tai siis keitän vettä ja juon pikakahvia, kyllä pikakahvia. Rakastan kahvia ja hyvää sellaista, joten olen näissäkin tarkka. Töissä keitetty juhlamokka ei mene miun kurkusta alas mitenkään päin, joten tämä pikakahvivaihtoehto on ollut toimivin. Kahvin ja kahden porkkanan kanssa aloitan työt.





Kello kahdeksan masu kurnii sen merkiksi, että on aamupalan aika eli meidän aamukahvitauko. Jogurttia, banskua, marjoja ja leseitä. Nams! Nyt on menossa tällainen aamupalakausi, sitä ennen oli rahkakausi, jota edelsi tuorepuurokausi. Aikansa kutakin siis.



Työpäivä ei ole ihan tavallinen. Siivoan muutamaa työhuoneessa olevaa hyllyä, koska ne on tarkoitus viedä kaatopaikalle. Vanhoista mapeista ja kansioista löytyy kaikenlaista epämääräistä kymmenien vuosien takaa, huoh! Jätesäkkiin ja hävitettäväksi suurin osa. Löytyy joukosta jotain hauskaakin, jolle nauretaan työkavereiden kanssa.



Kymmeneltä kaivelen jääkaapista omenaa, koska masu kurnii taas. Jatkan siivouspuuhia lounaaseen asti. Olen aiemmin tehnyt ison satsin kasvispataa (quornia, lanttua, linssejä, vihanneksia, tomaattimurskaa, kookosmaitoa), jota syön lounaaksi. Ulkonäkö ei ole kummoinen, mutta ruoka oli tosi herkullista.



Masu täynnä palasin takaisin töiden pariin. Näin syksyisin me tutkijatkin irrottaudumme koneiden äärestä avuksi pohjaeläinten poimintaan. Se on sellaista aivot narikkaan homaa oikeastaan. Kaikki elävä nypitään pinseteillä purkkiin. Ihan mukavaa vaihtelua pienissä määrin. Niskat saa kyllä hyvin jumiin, jos enemmän poimii. Työpäivä päättyi aika lailla kolmen aikaan. Sitä ennen piti kuitenkin (taas) syödä: rahkaa, marjoja ja omenasosetta.



Töistä päästyäni vedin keuhkot täyteen raitista ilmaa ja ihailin kaunista syyskeliä. Aurinko paistoi ja ilma oli mukavan kirpeä. Suuntasin suoraan salille tekemään selkätreenin. Oli mukavaa, kun sai useimmissa liikkeissä hyvän tuntuman selkään, alkaa hermotus ehkä hiljalleen löytymään. Jalat oli hyvässä jumissa muutaman päivän takaisesta jalkatreenistä, jolloin innostuin vähän maastavetoa kokeilemaan. Joten loppuun muutamat rullaukset koko kropalle ja avaavat venyttelyt illan tanssitunteja ajatellen. Puolitoistatuntia, hyvä treeni ja hyvä mieli, jes!



Salilta suuntasin viiden tietämillä keskustaan hoitamaan asioita. Vein postiin yhden paketin ja löysin kauniita postimerkkejä, oli pakko ostaa. Kouvolaan on avattu uusi kahvila ja minulla oli juuri sopivasti aikaa, joten päätin käydä testaamassa uutukaisen. Pieni symppis kahviputiikki aivan keskustassa, nimeltään Papulaari. Tarjolla on erikoiskahveja ja toki tavallista kahvia sekä pientä makeaa ja suolaista. Lisäksi myynnissä oli muun muassa kaikenlaisia erikoissuklaita, kahvia ja teetä. En ole pitkään aikaan kahvilassa lattea juonutkaan ja voi että kuinka olikin hyvää. Turhaan ei ole kehuttu tämän paikan kahvia. Istuskelin rauhassa kahvilassa jonkin aikaa, kun ei ollut kiire minnekään.


Kävin vielä kaupasta nappaamassa omenan ennen kuin oli illan tanssituntien aika. Ohjelmassa oli jazzia ja nykytanssia sekä kehonhuolto. Hiki tulee näillä tunneilla aina takuuvarmasti. Jazz on ollut ihanan vauhdikasta ja sarjat tosi hauskoja. Olen tykännyt, kun on päässyt tekemään paljon ihan perusjuttuja, koska niissäkin voi aina kehittyä enkä todellakaan koe että osaisin niitä tarpeeksi hyvin. Nykytanssitunti oli selvästi rauhallisempi, mutta erittäin miuluinen kuitenkin. Tunnin lopussa tehtiin sarjaa jonkin aikaa ja ope varovasti kysyi: "voisitteks te esittää tän joulunäytöksessä, kun tämä toimii niin hyvin". Hiljaista muminaa ja muutama nyökkäys. Juu, eikähän myö se esitetä :) Kehonhuolto tekee joka kerta tosi hyvää, vaikka kahden tunnin uurastuksen jälkeen jo väsyttäisikin. Kevyitä liikeitä kropan syville lihaksille ja vähän venyttelyä. Ennen yhdeksää olin sitten jo matkalla kohti kotia.




Ilma oli jälleen illaksi viilennyt lähelle nollaa astetta ja hyvä niin, ei tullut kaamea hiki kotiin polkiessa. Pyöräillessä on aina mukava mietiskellä päivän tapahtumia ja antaa ajatusten vaan virrata sinne minne ne haluavat. Kotiin tullessa jäin hetkeksi ihmettelemään pelargoniaani, joka yhä yrittää kasvaa jatkuvasti, lähinnä pituutta. Ehkä se yrittää kurotella kohti kodin lämpöä :D 



Yhdeksän tietämillä avasin kotioven. Vaatteet pois, kipitys yläkertaan luovuttamaan muutama suukko rakkaalle ja lausumaan suureen ääneen joka iltainen virke: "rakas arvaa mitä, miulla on kauhee nälkä". Menen suihkuun, puran treenikassin ja katson seuraavan päivän vaatteet ja tavarat valmiiksi. Annan ajatusten hetken jo lipua seuraavaan päivään ja tulossa olevaan hierontaan. Kroppa kaipaa sitä kyllä juuri nyt aika paljon. Kiiruhdan keittiöön väsäämään iltapalaa. Hotkin puolet banskusta suurimpaan nälkään ja alan puuhastella puuroa. Kerran päivässä pitää saada puuroa ja jos en ole syönyt sitä aamulla tai lounaalla, niin sitten se on iltapala. Puuron sekaan heitän kesäkurpitsaa ja valkuaisia sekä raejuustoa. Päälle taateleita ja loput banskusta. Lisäksi paljon hedelmiä, toki! Täydellistä!





Majoittaudun sohvalle iltapalani kanssa ja katsotaan yhdessä Netflixistä yksi jakso Narcosta. En oikein ehkä vieläkään ole päässyt sisälle sarjaan. Ja joka kerta totean, että tää on niin outo sarja. Yleensä jaksan aktiivisesti katsoa 2/3 jaksosta, kunnes silmät alkavat väkisin lupsahtelemaan. Sinnittelen kuitenkin loppuun asti. Kello on jo yli kymmenen. Hampaiden pesu ja kääriytyminen vällyjen väliin. Uni tulee hetkessä, ZZzzzzzz....

4 kommenttia:

  1. Olipa kiva postaus! Paljon siun päivään kyllä mahtuu juttuja ja oikein mukavan kuuloisia sellaisia :) ...ja nuo siun ruokakuvat, ne saa kyllä aina veden kielelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Anna :) Mut hei, sun ruokakuvat saakin aina kunnon virneen naamalle, et ei paha sekään!

      Poista
  2. Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anteeksi poistin kommentin ihan vahingossa, pahoittelut!

      Poista