Sivut

lauantai 31. lokakuuta 2015

Oma koti ja vahingossa tehty valkuaisvispipuuro

Olen takaisin kotona, ihanaa! Ja tällä kertaa hieman reissussa rähjääntyneenä taisin kyllä palata Suomen maan kamaralle. Sukellusreissu oli erittiäin ihana niiltä osin, kun se ei sisältänyt kuumetta, merisairautta ja sekaisin olevaa mahaa. Kolme päivää koomailua, muuten oli mukava loma. Matkakertomusta kuvien kera on tulossa myöhemmin kyllä jahka saan kaikki kuvat. Nyt viime päivät olen nauttinut lähinnä siitä, että on vielä viikonloppu eikä töihin ihan heti tarvitse lähteä. Lisäksi viikonlopulle ei ole kovin suuria suunnitelmia, saan vain olla kotona. 




Sukellusvarusteet on jo tehokkaasti puhdistettu ja kuivatettu. Onneksi on sauna, missä ne "jälkilämmössä" hyvinkin mukavasti kuivuvat eivätkä ole koko ajan tiellä. Merivedessä suketamisen jälkeen on tärkeää puhdistaa ihan kaikki varusteet huolella, koska sitä suolaa on aivan jokapuolella! Homma on nyt jo hoidettu ja varusteet on pakattukin jo takaisin laatikoihin odottamaan seuraavaa sukelluskertaa. Siihen saattaakin mennä tovi jos toinenkin :)

Vaikka laivalla tarjottu ruoka olikin oikein hyvää (silloin kun sitä kykenin syömään), niin on kyllä ihana palata omien ruokien pariin myöskin. Puuro on ainakin maistunut aivan taivaallisen hyvältä. Hiutaleet kerkesivät jo loppuakin ja lähdin tietysti kauhealla kiireellä ostamaan lisää. Pyörin siellä puurohyllyllä ja mietin, että mitä ostaisin. Nappasin kaurahiutaleita (gluteenittomia vaihteen vuoksi) ja silmiini sattui hylly, jossa olikin paljon spelt -tuotteita. Siellä oli myös speltmannaryynejä, jotka herättivät kiinnostukseni ja päätin ostaa yhden pussin kokeeksi. Samalla muistin jääkaapissa olevan puolukkasurvoksen ja tiesin heti mitä kokeilisin speltmannasta tehdä.



Paketin kyljessä olikin ohje vispipuuroon ja noudatinkin sitä aika tarkkaan. Keittelin puolukkapuuron ja annoin sen vähän jäähtyä. Sitten iskin vispilät sekaan ja ei kun vaahdottamaan. Yllätys oli kuitenkin suuri, kun puuro ei vaahtoutunutkaan juuri ollenkaan vaikka kuinka vispaili. Höh, typeriä suurimoita. Harmittelin hetken, kunnes välähti: valkuaisia sekaan, nehän vaahdottuu. Sitten lorautin reilun desin valkuaisia puuron sekaan ja vispailin uudestaan. Tällä kertaa puuro alkoikin vaahdottumaan. Lopputulos ei ollut yhtä kuohkea, kuin mitä se olisi ollut tavallisista mannasuurimoista tehtynä, mutta näinkin se kelpasi minulle oikein hyvin. Valkuaiset eivät edes maistuneet puurossa ollenkaan. Voisihan niitä laittaa vaikka vispipuuron sekaan myös silloin, kun tekee tavallisista suurimoista. Tulisi ehkä hieman paremmin nälkää loitolla pitävä versio, kun mukana olisi vähän myös proteiinia.




Iloista viikonlopun jatkoa. Kiva kun kävit lukemassa. Tervetuloa uudelleenkin. Matkakertomusta luvassa piakkoin :)




maanantai 19. lokakuuta 2015

Kohta on kesä, ainakin hetken

Kaksi yötä kesään on, laskin aivan itse..... Niinpä, odotettu Egyptin sukellusmatka olisi nimittäin edessä päin. Muutama yö ja sitten olisi about 30 astetta enemmän lämpöä kuin tällä hetkellä. Ollaan siis lähdössä viikon sukellussafarille Egyptiin ihmettelemään koralleja, kaloja ja hylkyjä sekä nauttimaan lämmöstä. Maissa ei juurikaan olla (onneksi), vaan merellä kellutaan koko viikko. Samanlainen reissu tehtiin jouluna 2012, joten vähän tiedetään, mitä odottaa.




 
Melkein joka päivä pääsee sukeltamaan 3-4 kertaa. Siinä välissä sitten syödään ja ehkäpä käräytetään nahkaa auringossa. Kaikki ruuat kuuluu matkan hintaan ja ainakin viimeksi laivan miehistö kokkaili varsin herkullisia aterioita. Päivät ovat toki siinä mielessä rankkoja, että eka sukellus on aika aikaisin ja viimeinen tehdään pimeällä. Ysin aikaan illalla alkaa silmät yleensä jo lupsumaan ja nukkumattin kutsu on melko houkutteleva.





Ihan parasta on päästä nyt pois kotoa kauaksi remonttipölystä ja arjen kuvioista. Ollaan rempattu meidän ala- ja yläkerran välisiä portaita ja ihan pikku homma ei olekaan ollut. Ja tosiaan remppahommat odottavat vielä reissun jälkeenkin. Ehkäpä silloin on kuitenkin auringosta saatua energiaa niin paljon, että hommat tulee tehtyä pikavauhtia :)

Pölyssä ovat olleet sekä remonttimiehet (ja naiset) että kämppäkin.

Ehkä ne vielä valmistuvat



Iloista syyslomaa teille kaikille, joilla se parhaillaan on menossa!! Nauttikaa lomailusta ja kerätkää energiaa syksyn ja talven varalle.



 

maanantai 12. lokakuuta 2015

Rutiineja

Rutiini. Asia jonka teen hyvin samalla tavalla kerta toisensa jälkeen. Sen toteuttamista ei yleensä tarvitse juurikaan suunnitella, se vain tapahtuu. Se voi tapahtua päivittäin tai sitten harvemmin. Rutiini voi olla hyvinkin kaavamaista. Toisaalta se voi olla niin juurtunut tapa, että sitä voi helpostikin muokata päivän ja fiiliksen mukaan.

Tykkään rutiineista, hyvistä sellaisista. Ne tuovat elämään tasapainoa. Rutiineja pitää olla elämässä sopiva määrä. En halua olla kuitenkaan rutiinieni orja ja välillä onkin hauskaa rikkoa rutiineja oikein kunnolla. Toisinaan jokin vanha rutiini saattaa kadota ja uusi "parempi" tulee tilalle. Vaihtelu virkistää. Alan kuitenkin kaipaamaan rutiinejani aika nopeasti, jos olen ollut liian pitkään rutiiniton. Kun on sopivasti rutiineita ja vapauksia, niin elämä toimii aika kivasti.

Meidän yhteinen sunnuntainen rutiini on jo pidemmän aikaa ollut pannukakut. Ne paistetaan lähes 100 %:n varmuudella joka sunnuntai. Jos satumme olemaan reissussa, niin pannaripäivä siirtyy yleensä yhden päivän eteen tai taakse, koska eihän sitä nyt väliinkään voi jättää! Saatan kyllä paistaa pannareita itselleni myös viikolla, mutta silloin en panosta niihin yhtä paljon ja täytteet ovat ehkä vähän vaisummat. 






Tänään kotiin mennessä ei ole tiedossa rutiineita. Kotona odottaa remontin jälkeinen kaaos ja maalauspuuhat. Onneksi kaikki on vaivan arvoista ja pian kotirutiinitkin palaavat takaisin.



 

torstai 8. lokakuuta 2015

My Day: tavallinen tiistai

Kännykkä pirahtaa soimaan 6.00. Sammutan herätyksen äkkiä ja hieron silmiä auki hetken. Vierestä kuuluu tuhinaa ja kuorsausta vällyjen välistä. Yritän nousta hiljaa ylös, nappaan eteisestä vaatteet kainaloon ja tallustelen yläkertaan. Miun aamutoimet on perus arkiaamuina hyvin rutiininomaiset ja nopeat. Vaatteet päälle, hampaiden pesu, vitamiinit suuhun ja kohti työpaikkaa. Muistin kerrankin katsoa lämpömittaria ennen lähtöä. Kääks, pakkasta yksi aste! Syksyn eka pakkasyö ja aamu ainakin meillä. Hyppään pyöränselkään ja huristelen vauhdikkaasti 5 km työmatkani. Sormet jäässä ja niska hiessä, aika perus olotila töihin saapuessa.

Aamut ovat jo pimeitä.



Pakkasta, talvi tulee!

Avaan työpaikan oven 6.30, normi aika pikaisten aamutoimien johdosta. En kuitenkaan ole eka töissä, yksi työkavereista on ollut minuakin varhaisempi. Avaan koneen, vaihdan vaatteet ja keitän itselleni kahvia. Tai siis keitän vettä ja juon pikakahvia, kyllä pikakahvia. Rakastan kahvia ja hyvää sellaista, joten olen näissäkin tarkka. Töissä keitetty juhlamokka ei mene miun kurkusta alas mitenkään päin, joten tämä pikakahvivaihtoehto on ollut toimivin. Kahvin ja kahden porkkanan kanssa aloitan työt.





Kello kahdeksan masu kurnii sen merkiksi, että on aamupalan aika eli meidän aamukahvitauko. Jogurttia, banskua, marjoja ja leseitä. Nams! Nyt on menossa tällainen aamupalakausi, sitä ennen oli rahkakausi, jota edelsi tuorepuurokausi. Aikansa kutakin siis.



Työpäivä ei ole ihan tavallinen. Siivoan muutamaa työhuoneessa olevaa hyllyä, koska ne on tarkoitus viedä kaatopaikalle. Vanhoista mapeista ja kansioista löytyy kaikenlaista epämääräistä kymmenien vuosien takaa, huoh! Jätesäkkiin ja hävitettäväksi suurin osa. Löytyy joukosta jotain hauskaakin, jolle nauretaan työkavereiden kanssa.



Kymmeneltä kaivelen jääkaapista omenaa, koska masu kurnii taas. Jatkan siivouspuuhia lounaaseen asti. Olen aiemmin tehnyt ison satsin kasvispataa (quornia, lanttua, linssejä, vihanneksia, tomaattimurskaa, kookosmaitoa), jota syön lounaaksi. Ulkonäkö ei ole kummoinen, mutta ruoka oli tosi herkullista.



Masu täynnä palasin takaisin töiden pariin. Näin syksyisin me tutkijatkin irrottaudumme koneiden äärestä avuksi pohjaeläinten poimintaan. Se on sellaista aivot narikkaan homaa oikeastaan. Kaikki elävä nypitään pinseteillä purkkiin. Ihan mukavaa vaihtelua pienissä määrin. Niskat saa kyllä hyvin jumiin, jos enemmän poimii. Työpäivä päättyi aika lailla kolmen aikaan. Sitä ennen piti kuitenkin (taas) syödä: rahkaa, marjoja ja omenasosetta.



Töistä päästyäni vedin keuhkot täyteen raitista ilmaa ja ihailin kaunista syyskeliä. Aurinko paistoi ja ilma oli mukavan kirpeä. Suuntasin suoraan salille tekemään selkätreenin. Oli mukavaa, kun sai useimmissa liikkeissä hyvän tuntuman selkään, alkaa hermotus ehkä hiljalleen löytymään. Jalat oli hyvässä jumissa muutaman päivän takaisesta jalkatreenistä, jolloin innostuin vähän maastavetoa kokeilemaan. Joten loppuun muutamat rullaukset koko kropalle ja avaavat venyttelyt illan tanssitunteja ajatellen. Puolitoistatuntia, hyvä treeni ja hyvä mieli, jes!



Salilta suuntasin viiden tietämillä keskustaan hoitamaan asioita. Vein postiin yhden paketin ja löysin kauniita postimerkkejä, oli pakko ostaa. Kouvolaan on avattu uusi kahvila ja minulla oli juuri sopivasti aikaa, joten päätin käydä testaamassa uutukaisen. Pieni symppis kahviputiikki aivan keskustassa, nimeltään Papulaari. Tarjolla on erikoiskahveja ja toki tavallista kahvia sekä pientä makeaa ja suolaista. Lisäksi myynnissä oli muun muassa kaikenlaisia erikoissuklaita, kahvia ja teetä. En ole pitkään aikaan kahvilassa lattea juonutkaan ja voi että kuinka olikin hyvää. Turhaan ei ole kehuttu tämän paikan kahvia. Istuskelin rauhassa kahvilassa jonkin aikaa, kun ei ollut kiire minnekään.


Kävin vielä kaupasta nappaamassa omenan ennen kuin oli illan tanssituntien aika. Ohjelmassa oli jazzia ja nykytanssia sekä kehonhuolto. Hiki tulee näillä tunneilla aina takuuvarmasti. Jazz on ollut ihanan vauhdikasta ja sarjat tosi hauskoja. Olen tykännyt, kun on päässyt tekemään paljon ihan perusjuttuja, koska niissäkin voi aina kehittyä enkä todellakaan koe että osaisin niitä tarpeeksi hyvin. Nykytanssitunti oli selvästi rauhallisempi, mutta erittäin miuluinen kuitenkin. Tunnin lopussa tehtiin sarjaa jonkin aikaa ja ope varovasti kysyi: "voisitteks te esittää tän joulunäytöksessä, kun tämä toimii niin hyvin". Hiljaista muminaa ja muutama nyökkäys. Juu, eikähän myö se esitetä :) Kehonhuolto tekee joka kerta tosi hyvää, vaikka kahden tunnin uurastuksen jälkeen jo väsyttäisikin. Kevyitä liikeitä kropan syville lihaksille ja vähän venyttelyä. Ennen yhdeksää olin sitten jo matkalla kohti kotia.




Ilma oli jälleen illaksi viilennyt lähelle nollaa astetta ja hyvä niin, ei tullut kaamea hiki kotiin polkiessa. Pyöräillessä on aina mukava mietiskellä päivän tapahtumia ja antaa ajatusten vaan virrata sinne minne ne haluavat. Kotiin tullessa jäin hetkeksi ihmettelemään pelargoniaani, joka yhä yrittää kasvaa jatkuvasti, lähinnä pituutta. Ehkä se yrittää kurotella kohti kodin lämpöä :D 



Yhdeksän tietämillä avasin kotioven. Vaatteet pois, kipitys yläkertaan luovuttamaan muutama suukko rakkaalle ja lausumaan suureen ääneen joka iltainen virke: "rakas arvaa mitä, miulla on kauhee nälkä". Menen suihkuun, puran treenikassin ja katson seuraavan päivän vaatteet ja tavarat valmiiksi. Annan ajatusten hetken jo lipua seuraavaan päivään ja tulossa olevaan hierontaan. Kroppa kaipaa sitä kyllä juuri nyt aika paljon. Kiiruhdan keittiöön väsäämään iltapalaa. Hotkin puolet banskusta suurimpaan nälkään ja alan puuhastella puuroa. Kerran päivässä pitää saada puuroa ja jos en ole syönyt sitä aamulla tai lounaalla, niin sitten se on iltapala. Puuron sekaan heitän kesäkurpitsaa ja valkuaisia sekä raejuustoa. Päälle taateleita ja loput banskusta. Lisäksi paljon hedelmiä, toki! Täydellistä!





Majoittaudun sohvalle iltapalani kanssa ja katsotaan yhdessä Netflixistä yksi jakso Narcosta. En oikein ehkä vieläkään ole päässyt sisälle sarjaan. Ja joka kerta totean, että tää on niin outo sarja. Yleensä jaksan aktiivisesti katsoa 2/3 jaksosta, kunnes silmät alkavat väkisin lupsahtelemaan. Sinnittelen kuitenkin loppuun asti. Kello on jo yli kymmenen. Hampaiden pesu ja kääriytyminen vällyjen väliin. Uni tulee hetkessä, ZZzzzzzz....

maanantai 5. lokakuuta 2015

28-vuotias

"Vanheneminen tarkoittaa ikääntymisen myötä tapahtuvia, lopulta kuolemaan johtavia muutoksia elimistössä. Ihmisellä ruumiin rappeutuminen alkaa jo noin kolmenkymmenen vuoden iässä." 

Siis joko mie alan rappeutua, kauheaa! No nyt on mittarissa ikää 28 eletyn vuoden verran ja olen kiitollinen ihan jokaisesta eletystä hetkestä. Mutta kai se rappeutuminen jossain vaiheessa on väistämättä edessä, meillä kaikilla. Vielä  mennään kuitenkin nuoruuden innolla elämässä eteen päin avoimin mielin. 



Synttäreitä on harvemmin tullut enää vietettyä oikeastaan mitenkään erikoisemmin. Ehkä jotain kivaa sitten parin vuoden päästä voisi keksiä kun molemmat täytetään pyöreitä. Sen verran viikonloppuna kuitenkin piti vanhenemista juhlistaa kotona, että kuohari ja suklaa maistuivat. Ihailin mun ihania kukkakimppuja ja vietin rentouttavan illan rakkaiden parissa. Paras syntymäpäivälahja oli oikeastaan se, kun aamulla herätessä oma rakas kuorsasi vieressä <3 



Olkoon tämäkin vuosi elämästäni iloinen ja onnellinen, täynnä kiitollisuutta!

P.S. Proteiinikirjan arvonta on suoritettu ja olen ollut voittajaan yhteydessä!