Sivut

torstai 3. syyskuuta 2015

Pinnan alla: Rummun vedenalainen vankila

Jatketaan vielä tämä postaus matkakertomusten merkeissä. Vuoden eka (ei vaan ole kerennyt aiemmin....!!) sukellusreissu suuntaui jonkin aikaa sitten Suomen rajojen ulkopuolelle. Kauaksi ei kuitenkaan tarvinut lähteä, sillä Tallinna oli kohteena. Kelit oli koko viikon aivan täydelliset, kuten ne nyt elokuun aikana pääosin jatkuvasti olivatkin. Meidän sukelluskohde sijaitsi about 50 km päässä Tallinnasta, Rummun louhosjärvessä. 

Kuva: Marko

"Virossa Rummun louhosjärvessä oli Neuvostoliiton avolouhos, jossa viereisen vankilan vangit louhivat liuskekiveä. Kaivos oli vankilan vielä toimiessa täysin kuiva. Viron tasavallan itsenäistyessä Neuvostoliiton vankila suljettiin, suurin osa pumpuista sammutettiin ja louhos alkoi täyttyä vedellä. Pumppujen teho jätettiin sellaiselle tasolle, että louhoksen pintavedestä saatiin pumpattua Rummun asutuskeskuksen keskellä olleeseen suureen lampeen, josta sitä edelleen käytettiin peltojen kastelemiseen. Kun Rummun vankilan idänpuoleinen aita valmistui, ei ollut enää tarvetta pitää vankilan ulkovartioston tien ja tiettyjen alueiden ympäristöä kuivana. Pumput sammutettiin, jolloin veden pinta nousi rajusti. Veden pinnan nousu oli niin ripeää, että esimerkiksi edes suurta louhoskaivoskonetta ei ehditty evakuoida. Vesi on peittänyt louhoksessa pääosan entisen ammattikoulun alasta ja teollisuusalueesta, joka jäi vankilan idänpuoleisen aidan ulkopuolelle. Louhoksen täyttyminen on jättänyt sukeltajille ainutlaatuisen kohteen tutustua luonnon voimaan ja upeisiin veden valtaamiin rakennuksiin."

Paikallisten sukeltajien sukelluslautta. Kuva: Marko

Kuva: Marko

Louhosjärven rannalla oli myös erikoisen näköinen "kukkula", jonka syntyä ainakin itse ihmettelin. Kukkula on kuulemma syntynyt liuskekiven (Vasalemma marmori paikallisilla termeilla) louhimisen tuloksena. Se on noin 70 m korkea ja päällä on joitain kasvustoa. Olisi ollut kiva kiivetä kukkulan päälle, mutta jotain kannattaa jättää myös seuraavalle kerralle :)

Kummallinen kukkula. Kuva: Marko

Paikka tuntui olevan paikallisten asukkaiden suosiossa ja ranta alkoikin täyttyä melko nopesti sekä uimareista että muista sukeltajista. Uimarit pääsivät paikalle melko helposti, auton pystyi jättämään tien varteen ja kävelemään siitä parhaalle uimapaikalle. Uimareiden keskelle ei kuitenkaan sukeltamaan kannattanut mennä, joten ajelimme vähän kauemmaksi toiselle rannalle. Tälle paikalle vievä tie oli aika kamalassa kunnossa, täynnä järkyttävän kokoisia monttuja, joista osa vielä mukavasti vedellä täyttyneitä niin, ettei monttujen syvyydestä ollut tietoa. Meidän auto jäi parkkiin tien puoliväliin (Lexus parka onnettomalla maavarallaan), josta matkaa jatkettiin maastokykyisemmillä autoilla.

Talon takana oli paikallisten uimaranta. Kuva: Marko

Kuva: Marko




Vesi oli louhoksille tyypillisesti kirkasta ja hyvin lämmintä (20 C). Sukellussyvyys taisi maksimissaan olla reilu 5 metriä, joten kohde sopii hyvin kaiken tasoisille sukeltajille. Pinnan alla oli kyllä paljon nähtävää: erilaisia rakennuksia (osaan uskalsi sukeltaa sisäänkin, kun pintaan oli vapaa pääsy), alueen vanhaa aitaa, kaloja ja vesikasveja sekä kaikenlaista muuta rompetta, mitä veden alle oli hautautunut louhoksen täyttyessä vedellä. Lisäksi rannan tuntumassa oli vedenalainen metsä, siis vanha metsä, joka oli jäänyt veden alle. Puut nököttivät siellä yhä pystyssä ja pinnan päällä näkyi hauska piikkiviidakko.

Kuva: Marko

Kuva: Marko

Sen lisäksi, että tehtiin mukavia sukelluksia ja nautittiin olosta pinnan alla, pääsin myös testaamaan vedenalaisena mallina oloa. Vaikka vesi on miulle mieluinen elementti, niin olipa kyllä vaan aika hankalaa hommaa, mutta oikein hauskaa kuitenkin. On yllättävän vaikeaa olla veden alla näyttämättä pallokalalta tai muuten siltä, että pidättelee henkeä. Ja lisäksi kun se aika, minkä veden alla aina kerralla pystyy olemaan on hyvin lyhyt, niin tuntui että pääsi juuri ja juuri kuvausasentoon ja sitten pitikin jo päästä haukkaamaan happea pinnalle.

Kuva: Marko

Kuva: Marko

Kuva: Marko

Kuva: Marko

Kuva: Olli Lappi

Kuva: Olli Lappi

Kuva: Olli Lappi

Kuva: Olli Lappi

Kuva: Olli Lappi

Kuva: Olli Lappi


Voisin todeta, että aika ihana viikonloppu oli kyllä. Hyvien sukellusten lisäksi nautimme tietysti myös erinomaisesta ruuasta ystävien seurassa. Tuskin jää tämä viimeiseksi Tallinnan sukellusreissuksi!





Aikamoinen uunijäätelö-jälkkäri-hässäkkä.

Kuva: Marko

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti