Sivut

keskiviikko 30. syyskuuta 2015

Arkiruokaa: pinaattiletut

Halusin vain tulla tänne blogin puolelle jakamaan yhden hyvinkin tavallisen idean maittavaan ruokaan, jota pitäisi tehdä useamminkin. Nimittäin pinaattiletut. Tai itse asiassa itse tein viimeksi nokkosista, mutta molemmat toimivat samalla tavalla. Taikinan teko on hyvin yksinkertaista:

1. Tee lettutaikina, juuri sellaisen ja sellaisilla raaka-aineilla, joista itse tykkäät.
2. Lisää joukkoon hiennonnettua pinaattia (pakaste tai tuore) tai sitten nokkosia.
3. Ei muuta kuin letunpaistohommiin, 

Minulle lettujen paistaminen ainakin on hyvin mieleistä puuhaa. On kiva katsella voin (nämä pitää ehdottomasti paistaa aidossa voissa!!) sulamista pannulla ja käännellä pieniä lettusia. Tai voihan niistä tehdä isompiakin. Itse en omista edes sellaista lettupannua, missä voisi niitä pieniä lettuja paistaa. Mutta onnistuu niiden tekeminen isollakin pannulla.




Itse tiesin syöväni nämä kyseiset letut lounaaksi ja koska tiedossa ei ollut muuta sen kummempaa proteiininlähdettä, niin tein taikinasta suoraan tavallista proteiinipitoisemman. Pelkkä hiilarilounas kun ei nälkää oikein loitolla kauaa pidä. Käytin taikinassa kaurajauhoja ja vähän vehnäleseitä. Extraproteiinia lettuihin tuli muutamasta ylimääräisestä kananmunasta sekä proteiinijauheesta. Minun on pakko nyt myöntää, että en enää muista mitä se vihreän värinen kasviproteiinijauhe kaapissani on, mutta sitä käytin kuitenkin. Herneproteiinijauhetta se ei ole, ehkä sitten hamppua. Mutta hyvin toimi tässä taikinassa, korosti entisestään lettujen vihreää väriä. Lettukasa hupeni hyvin nopeasti!


Juuri nyt miun tekee jatkuvasti mieli todella perus kotiruokaa. Lihapullia ja kanakastiketta onkin tullut syötyä. Helppoa, yksinkertaista, maistuvaa ja ravitsevaa. Sitähän sen ruuan pitääkin olla, eikö vain?!


 

maanantai 28. syyskuuta 2015

Ilmavenyttely: syvävenyttelyä ilmassa

Innostun usein kokeilemaan kaikenlaisia uusia juttuja, mutta harvemmin niistä jää hauskaa kokemusta enempää miun elämään. Suurin syy tähän on se yksinkertainen tosiasia, että aika ei riitä kaikkeen. Joskus kuitenkin käy niin, että joku uusi laji koukuttaakin niin pahasti, että sille löytyy aikaa kalenterista. Ja näin on nyt päässyt tapahtumaan ilmavenyttelyn osalta. Kouvolassa pilatestudiolla (Studio Darialla) alkoi nimittäin sekä ilmapilates että ilmavenyttely. Käytönnössä nämä ovat hyvin vahvasti sukua jo jonkinaikaa suosiossa olleelle ilmajoogalle. Ilmavenyttely sopi paremmin aikatauluuni ja kaipasin kehonhuoltoa, joten lähdinkin innokkaana kokeilemaan tuntia.




Ja ei muuten tarvinut pettyä, koska hauskaahan tuo oli. Kerrankin sai luvan kanssa temppuilla pää alaspäin! Ilmasyvävenyttelyssä ideana on siis se, että kropan paino tulee osin tai kokonaan tuohon kankaaseen jolloin paine niveliin ja lihaksiin vähenee. Kun kankaassa löytää aina juuri sen oikean asennon, niin kroppa todella pääsee rentoutumaan ja venymään ihan eri tavalla kuin tavallisesti venyteltäessä. Kangas on siis tosi leveä ja sitä pystyykin hyödyntämään hyvin monin eri tavoin. Tunnin lopuksi me aina koteloidumme kuin perhosen toukat kankaan sisään ja rentoudumme venyttelyn päätteeksi.




Tämä on kyllä sellainen laji, jota lämpimästi suosittelen kokeilemaan. Toki liinassa roikkuminen vaatii hieman rohkeutta, uskallusta ja ketteryyttä, mutta liikkeet eivät periaatteessa ole ollenkaan hankalia, kun ohjaaja neuvoo ne ja kertoo kaikki pienet kikat, joiden avulla liinan saa juuri oikealle kohdalle. On myös ollut hienoa huomata kuinka ryhmässä kävijät ovat kehittyneet ja voittaneet pelkoja pää alaspäin roikkumisen suhteen. Iloisia onnistumisen tunteita on siis tullut :)




Tunnin jälkeen on aina tosi "pitkä" olo kropassa, etenkin selän ja lantion alueella. Yksi miinuspuoli on kyllä ehdottomasti se, että tuon venyttelyn jälkeen olevasta tanssitunnista ei meinaa tulla mitään (ei ehkä ole edes järkevää mennä tanssimaan tuon jälkeen...). Tasapainoa ei nimittäin yksinkertaisesti ole ollenkaan ja muutenkin kroppa (ja mieli myös) ovat  enemmän tai vähemmän uinuvassa tilassa. Olen kuitenkin tilannut oman kankaan, joten jatkossa voin sillä kotona venytellä sopivampaan aikaan (jos se nyt saadaan kattoon kiinni...!!)


torstai 24. syyskuuta 2015

Kahvinautinto

Joe et vielä ole tiennyt, että nautin suuresti hyvästä kahvista, niin nyt tiedät. Erityisesti tykkään makukahveista, joita laitan lähes aina tummapaahtoisen kahvin sekaan. Niin, tavallisena kahvina mulla on aina tummapaahtoista kahvia. Makukahveja oon pääasiassa ostanut Helsingin Stokkan Herkusta, koska siellä ne vaan on taivaallisen hyviä ja jauhetaan aivan mun silmien alla. Takuulla tuoretta tavaraa siis. Kahvit säilytän aina jääkaapissa tiiviissä lasipurkissa (en tiedä onko oikein vai väärin...), koska silloin ne musta pysyy parhaimpana ja aina kannen avatessa tulee tuoreen kahvin tuoksu nenään.

Mun makukahvivarasto alkoi huolettavasti olla lopuillaan. Viime viikonloppuna olin Tampereella ja tulikin sitten mieleen, että olisikohan siellä jotakin kahvikauppaa, jossa voisin vierailla. Ja olihan siellä, nimittäin Mokkamestareiden liike Verkatehtaankadulla, aivan keskustassa siis.




Kävelimme siskoni kanssa sisälle kauppaan, ihana kahvin tuoksu tulvahti nenään välittömästi. Katselin ensin hetken ympärilleni, kunnes suunnistin kahvihyllyjä kohti. Stokkalla makukahvivalikoima on pääasiassa ollut 5-10 eri laatua, mutta täällä niitä oli yli 15, Huh!! Meinasi ihan tulla valinnan vaikeus, kun tajusin etten kaikkia makuja voi ottaa mukaani, hihii!



Päädyin sitten jauhattamaan itselleni vanhaa tuttua ihanaa Banana-Nut-Toffeeta. Sitten valitsin ystävänkahvin, jossa on pähkinän ja karamellin aromeja. Ja kolmanneksi mansikkakahvi, se vaan kuulosti niin ihanalta. Viikonloppua kohti kun mennään, niin tiedossa on siis nautinnollisia kahvihetkiä uusien makujen parissa.



Arjen pieni luxus tekee ihmeitä ja pienet nautinnot kuuluvat miun rutiineihin :) Nautinnollisia kahvihetkiä (tai teehetkiä) koleisiin syyspäiviin juuri sinulle!




 

maanantai 21. syyskuuta 2015

Laatuaikaa

Tätä viikonloppua oli odotettu jo pitkään, sillä liput Pekka Simojoen ja Higher Ground Praisen konserttiin Tampere-taloon oli hommattu hyvissä ajoin kesällä. Vaikka koko suomen julkinen liikenne oli varsin pysähdyksissä perjantaina, pääsin onnellisesti tilausajobussilla seurakunnan kanssa konserttipaikalle. Tampere-talo oli lähes loppuun myyty ja tunnelma sen mukainen. Suurin osa biiseistä oli itse asiassa sellaisia, joita en aiemmin ole kuullut. Rakastuin kuitenkin jokaiseen niistä <3 Konsertin ensimmäisellä puoliajalla lavan valtasi Higher Ground Praise -ryhmä sekä TriSis -yhtye. Toisella puoliajalla lavalle asteli itse Pekka Simojoki kitaransa kanssa, konsertin loppupuolella myös Higher Ground Praise -yhtye liittyi vielä mukaan. Tunnelma lavalla oli aivan mahtava ja nautimme siskoni kanssa konsertin jokaisesta sekunnista. Mieleeni jäi vahvasti pyörimään Pekka Simojoen sanat: "Evankeliumilla ja musiikilla yhdessä on suuri voima". Yhdyn tähän, todellakin!



Viikonloppu jatkui leppoisassa, rauhaisassa ja niin rakkaassa sisarusseurassa. Lauantaina aurinko paistoi ja päätimmekin lähteä ulos pyöräilemään. Tuuli oli melko navakka, mutta eipä se menoa juuri haitannut, kun rauhakseltaan pyöräilimme noin 30 km pituisen lenkin kaunista Pyhäjärveä ympäri. Reitti kiemurteli hiekkateitä ja asfalttia. Välillä ajoimme ihan järven rantaa ja välillä sukelsimme asuinalueiden siimekseen ja ihailimme kauniita taloja. Koko reitti oli oikein hyvin merkitty ja hyväkuntoinen. Välillä pysähdyimme kuvailemaan ja ihailemaan maisemia. Pyöräilyssä on kyllä kävelyyn verrattuna suuri etu se, että paljon enemmän tulee nähtyä hienoja paikkoja, kun pyörällä voi liikkua pidemmän matkan.

Lähtökuopissa.

Aina ei oltu ihan kartalla, mut ei me oikeasti uimassa käyty!

Kaunis Pyhäjärvi.



Mukavan pyöräilyn lisäksi rentouttavaan viikonloppuun mahtui vielä vierailu kirkossa valtakunnallisen UskonYö -tapahtuman merkeissä. Siellä etenkin Peter Joukaisen kauniit biisit koskettivat kovasti. Myöskin urkumusiikkiin tehty tanssisoolo alttarin edessä esitettynä oli oikein hieno. Pääasiassa en urkumusiikista oikein välitä, mutta tassiin yhdistettynä sitä tuli kuunneltua ihan eri tavalla. Illalla höpöteltiin siskon kanssa niitä näitä ja pohdittiin tulevaisuutta. Sunnuntaina ennen kotiin lähtöä käytiin vielä vaarin luona vierailulla ja yhdessä palvelukodin ruokalassa lounaalla. Nämä ovat tärkeitä hetkiä, joihin arjen keskellä on ihana aina palata.





Iloista viikkoa syksyisen harmaan sään (ainakin täällä Kouvolassa) keskelle! Kiitos, kun kävit lukemassa :) 



perjantai 18. syyskuuta 2015

Kirja-arvonta: Potkua Proteiinista

Kävipä tässä päivänä eräänä niin hassusti, että satuin voittamaan Instagramissa olleessa arvonnassa itselleni Anna Swardin kirjan Potkua Proteiinista. Nimensä mukaisesti kirja on siis täynnä herkullisia ohjeita proteiinipainotteisiin kokkailuihin. Kirjassa on myös esitelty tarkemmin käytettäviä aineita sekä sitä, millä kunkin aineen voi korvata. Kirjasta löytyy ohjeita sekä suolaisiin että makeisiin herkkuihin.




Sain palkinnoksi arpajaisonnestani kaksi kappaletta tätä kirjaa, yhden itselleni ja toisen jollekin ystävälleni lahjoitettavaksi. En heti keksinyt, kelle tämän kirjan voisin lahjoittaa, joten ajattelin, että voisin arpoa sen täällä blogin puolella eteen päin. 

Jos sinä siis haluat olla tämän kirjan iloinen omistaja, kommentoi alle nimesi, sähköpostiosoite ja lyhyesti se, miksi juuri sinun pitäisi kirja saada. Kommentoida voi 4.10.2015 asti, jonka jälkeen voittaja arvotaan. Saa vinkata arvonnasta myös kaverille, jos tiedät hänen olevan tällaisesta opuksesta mahdollisesti kiinnostunut.


tiistai 15. syyskuuta 2015

Syksyn arkea

Syksy on usein sellaista aikaa, että odottaa jotain uutta. Joskus ennen se oli koulun alkaminen ja siirtyminen uudelle vuosiluokalle sekä syksyn treenikauden käynnistyminen. Nykyään odotan syksyssä niitä pimeneviä iltoja, että voi sytytellä terassille kynttilöitä (vielä ei voi, koska kesäkukat kukkivat yhä kynttilöiden paikalla). Villasukat on taas kiva kaivaa jalkaan ja hameet heittää säilöön. Aamut ja illat ovat usein jo ihanan raikkaita. 

Uunikaurapuuro, puolukoita ja karppisokeria.


Karppisokeria eli erytritolia. Luontainen makeuttaja, valmistettu käymisteitse rypälesokerista.


Tänä syksynä, kuten muutamana edellisenäkin, elämä jatkuu siis aika lailla entiseen malliin. Käyn töissä, käyn harrastuksissa ja käyn valmentamassa urheilijoita. Puuhaa tulee siis riittämään ihan tarpeeksi viikon jokaiselle päivälle. Tämä syksy tekee poikkeuksen ehkä siinä, että viikonloput näyttävät aiempaa tyhjemmiltä ja voin viettää enemmän aikaa kotona. Meillä on myös pientä remonttipuuhaa sekä sisustusjuttuja tiedossa kotona ja tällä hetkellä olohuoneessa majailee erinäinen määrä pahvilaatikoita ja muita hassuja tilapäisratkaisuja/virityksiä.


Remontti alkoi pölyisissä merkeissä, muinaisjäänteitä....

Perjantai-illan tanssitunti pitää huolen siitä, että viikonloppuisin ei kauheasti tule lähdettyä minnekään. Tanssikauden alettua mukaan tuli muutama uusi tunti, jotka ovatkin olleet oikein tervetullutta vaihtelua. Viikkoon mahtuu nyt jazzia sekä nykytanssia useampi tunti. Lisäksi uutena kokeiluna tai oikestaan vanhana tuttavuutena jokusen vuoden tauon jälkeen tanssillista voimistelua FlowGymnastics tunnin merkeissä (Lue lisää TÄÄLTÄ). Kuntosalille hipsin aina silloin tällöin, jotta kropassa pysyy jonkinlainen voimataso. Treenaan vain hyvän olon vuoksi eikä juuri nyt ole tarvetta vetää kauheita lihasjumeja. Ehkäpä meno on rauhoittunut jonkin verran, kuulostelen kroppaani yhä tarkemmin vuosien karttuessa ja olen hyväksynyt oman kroppani rajoitteet.



Yksi tämän syksyn uusi kokeilu on ilmavenyttely. Ja yhden kerran perusteella voin sanoa rakastuneeni!! Kyse on siis syvävenyttelystä, jossa kehon paino on osin tai kokonaan katosta roikkuvan liinan varassa. Tunnin jälkeen on uskomattoman hyvä olo ja lisäksi liinassa roikkuminen on tällaisen apinan mielestä huisin hauskaa, saa olla luvan kanssa pää alaspäin :) Vastaavia liinoja käytetään myös ilmajoogassa ja -pilateksessa. Täällä Kouvolassa on mahdollista päästä ilmatunneille Studio Darialla.


Kuva: www.studiodaria.com

Nuorten valmennuksen parissa vietetty aika antaa paljon, vaikka siihen omaa vapaa-aikaa myös kuluu niin paljon kuin vain haluaa antaa. On hienoa nähdä nuorten urheilijoiden kehitys ja innostus lajia kohtaan. Valmennuskurssien käyminen on yhä mielessä, mutta tänä syksynä en halunnut uhrata viikonloppuja kurssien suorittamiselle. Mutta ehkäpä keväällä sitten jatkan niitäkin puuhia.


Tätä maisemaa tulee kyllä ikävä, kun Kalliosuojan luolaan siirrytään treenaamaan.

Viime päivinä pienet asiat ovat tuoneet suuria ilon tunteita. Aamusumu ja aamuaurinko ovat juuri nyt aivan parasta. Tanssitunneilla on ollut erityisen mukavaa. Vanhan olohuoneen muuttuminen hiljalleen uudeksi saa hymyn huulille. Ja metsä on ollut hyvin anteliaalla tuulella punaisen kullan suhteen.




Puolukat jopa kukkivat. Kyseessä on jälkikukinta, jota ajoittain esiintyy (wikipedia tiesi).


Kun pitää fokuksen näissä pienissä iloissa, niin ne pienet arjen surut ja ärsytykset (jotka toki kuuluvat elämään) unohtuvat aika nopeasti, eikö vain?



keskiviikko 9. syyskuuta 2015

Quinoapuuro kookosmaitoon

Törmäsin netissä jonkin aikaa sitten ohjeeseen quinoapuurosta. Resepti jäi mielen syövereihin hautumaan, kunnes se tässä muutama päivä sitten pompsahti mieleeni. No tässä vaiheessa alkuperäisestä reseptistä ei tietenkään ollut enää tietoa enkä jaksanut sitä lähteä googlettelemalla etsimään. Mut hei, kyllähän mie nyt puuron osaan tehdä ilman ohjettakin.

Eipä muuta kun quinoaa 2-3 dl kattilaan, vähän ruususuolaa, 3dl kookosmaitoa ja vajaa litra tavallista maitoa. Sitten hauduttelin puuroa niin kauan, että quinoa oli pehmentynyt ja muuttunut puuromaiseksi. Nesteiden kanssa kävi oikeastaan niin, että lisäilin tuota tavallista maitoa pienissä erissä lisää, kun en oikein ollut varma paljonko sitä tarvitsee. Jos puuron olisi tehnyt kokonaan kookosmaitoon, niin siitä olisi varmaan tullut tajunnan räjäyttävää, mutta hyvää se oli näinkin.



Heitin jossain vaiheessa puuron sekaan myös vähän kardemummaa ja se toi kyllä oikein mukavan lisätwistin makuun. Ekotekona olen jättänyt riisin ostamisen lähes kokonaan, jouluna suon itselleni paketin puuroriisiä. Voin kuitenkin syödä riisiä, jos sitä on tarjolla :) Riisin korvikkeena olen käyttänyt juurikin tätä quinoaa, jossa muuten on proteiinia selvästi enemmän kuin riisissä. Ja quinoaa saa myös ihan kotimaisena versiona (on kyllä aika kallista...). Myös ohraa ja bulgurvehnää löytyy usein kaapista.



Ison satsin kun puuroa keitteli kerralla, niin siitähän riitti vaikka kuinka moneen iltapalaan. Kuinka kätevää olikaan tulla illalla nälkäisenä kotiin, kun ei tarvinut enää alkaa puuroa keittämään.

maanantai 7. syyskuuta 2015

Aamuhetki rauhassa

Olen aina ollut hyvin aamuihminen ja aamuvirkku myöskin. Minulle on paljon helpompaa herätä aikaisin kuin valvoa myöhään. Ja vaikka olisin valvonut joskus myöhään, en kuitenkaan osaa nukkua seuraavana aamuna pitkään. Aikaisissa aamuissa rakastan ehdottomasti eniten sitä rauhaa ja hiljaisuutta, mikä on sekä kotona että ulkona. On ihanaa polkea aamulla töihin niin, että on vielä varsin hiljaista. Autoja tulee vastaan vain muutamia ja aamun rauhaa on vielä jokapuolella.

Tavallisesti miun aamu on arkena kuitenkin nopea, koska tykkään myös aloittaa työt aikaisin. Olen omalla kohdallani ainakin huomannut, että aivotyöskentely alkaa hiipumaan jo 14 jälkeen riippumatta siitä, mihin aikaan työt olen aloittanut. Arkena en jää yleensä nauttimaan rauhallisesta aamusta kotiin vaan kiiruhdan töihin melko nopeasti. Koska rutiineja on kuitenkin hyvä rikkoa ja kaipaan kotiaamujen rauhaa kovasti, päätin pyhittää perjantait rauhallisille kotiaamuille, jolloin töihin ei ole kiirus. Ja koska miun täydelliseen aamuun kuuluu aina olennaisena osana lehden/uutisten lukeminen, niin päätin pitkän tauon jälkeen tilata Hesarin. Se on nyt oikeastaan ainoa järkevä vaihtoehto, kun paikallista lehteä en halua tilata (se tulee töihin ja siinä on tosi vähän luettavaa).




Hetken aikaa kärvistelin sen ajatuksen kanssa, että tilaamalla paperilehden, lisään taas turhaa paperijätettä. Mutta kun se tabletilta luettu lehti EI ole yhtään sama asia, lehti pitää olla siinä nenän edessä hyplättävänä, sivujen pitää kahista ja on ärsyttävää tabletilla koko ajan zoomailla tekstiä. Ja tilasin kuitenkin lehden vain pe-su ajalle, joten 3 lehteä tipahtaa laatikkoon joka viikko. Tällainen pe-su tilaus oli jopa vielä ihan siedettävän hintainen.

Aamu voi olla lähes täydellinen ilman lehteäkin, mutta on yksi asia minkä puuttumista ei voi korvata millään muulla ja se on KAHVI. Tuo syntinen nautintoaine, joka kuuluu jokaiseen aamuun (ja päivään ja joskus jopa iltaankin...). Hillan kahvivinkistä innostuneena heitin ripauksen kanelia kahvini joukkoon. Ja kylläpä tuli muuten hyvää! Viikonloppuna testasin myös kardemumman ja hyvää oli sekin, etenkin kun tein kardemummalattea maitovaahdolla.










Kahvi, ruokaa ja lehti. Omaa aikaa aamun rauhassa. Kuinka täydellinen käynnistys päivälle. Ja jotenkin tulee heti aamusta sellainen olo, että viikonloppu on kohta edessä ja viikon viimeinen arkipäivä hujahtaakin oikein nopeasti.




Iloista viikkoa. Rauhallisia ja nautinnollisia aamuja. Perjantaita odotellessa!

torstai 3. syyskuuta 2015

Pinnan alla: Rummun vedenalainen vankila

Jatketaan vielä tämä postaus matkakertomusten merkeissä. Vuoden eka (ei vaan ole kerennyt aiemmin....!!) sukellusreissu suuntaui jonkin aikaa sitten Suomen rajojen ulkopuolelle. Kauaksi ei kuitenkaan tarvinut lähteä, sillä Tallinna oli kohteena. Kelit oli koko viikon aivan täydelliset, kuten ne nyt elokuun aikana pääosin jatkuvasti olivatkin. Meidän sukelluskohde sijaitsi about 50 km päässä Tallinnasta, Rummun louhosjärvessä. 

Kuva: Marko

"Virossa Rummun louhosjärvessä oli Neuvostoliiton avolouhos, jossa viereisen vankilan vangit louhivat liuskekiveä. Kaivos oli vankilan vielä toimiessa täysin kuiva. Viron tasavallan itsenäistyessä Neuvostoliiton vankila suljettiin, suurin osa pumpuista sammutettiin ja louhos alkoi täyttyä vedellä. Pumppujen teho jätettiin sellaiselle tasolle, että louhoksen pintavedestä saatiin pumpattua Rummun asutuskeskuksen keskellä olleeseen suureen lampeen, josta sitä edelleen käytettiin peltojen kastelemiseen. Kun Rummun vankilan idänpuoleinen aita valmistui, ei ollut enää tarvetta pitää vankilan ulkovartioston tien ja tiettyjen alueiden ympäristöä kuivana. Pumput sammutettiin, jolloin veden pinta nousi rajusti. Veden pinnan nousu oli niin ripeää, että esimerkiksi edes suurta louhoskaivoskonetta ei ehditty evakuoida. Vesi on peittänyt louhoksessa pääosan entisen ammattikoulun alasta ja teollisuusalueesta, joka jäi vankilan idänpuoleisen aidan ulkopuolelle. Louhoksen täyttyminen on jättänyt sukeltajille ainutlaatuisen kohteen tutustua luonnon voimaan ja upeisiin veden valtaamiin rakennuksiin."

Paikallisten sukeltajien sukelluslautta. Kuva: Marko

Kuva: Marko

Louhosjärven rannalla oli myös erikoisen näköinen "kukkula", jonka syntyä ainakin itse ihmettelin. Kukkula on kuulemma syntynyt liuskekiven (Vasalemma marmori paikallisilla termeilla) louhimisen tuloksena. Se on noin 70 m korkea ja päällä on joitain kasvustoa. Olisi ollut kiva kiivetä kukkulan päälle, mutta jotain kannattaa jättää myös seuraavalle kerralle :)

Kummallinen kukkula. Kuva: Marko

Paikka tuntui olevan paikallisten asukkaiden suosiossa ja ranta alkoikin täyttyä melko nopesti sekä uimareista että muista sukeltajista. Uimarit pääsivät paikalle melko helposti, auton pystyi jättämään tien varteen ja kävelemään siitä parhaalle uimapaikalle. Uimareiden keskelle ei kuitenkaan sukeltamaan kannattanut mennä, joten ajelimme vähän kauemmaksi toiselle rannalle. Tälle paikalle vievä tie oli aika kamalassa kunnossa, täynnä järkyttävän kokoisia monttuja, joista osa vielä mukavasti vedellä täyttyneitä niin, ettei monttujen syvyydestä ollut tietoa. Meidän auto jäi parkkiin tien puoliväliin (Lexus parka onnettomalla maavarallaan), josta matkaa jatkettiin maastokykyisemmillä autoilla.

Talon takana oli paikallisten uimaranta. Kuva: Marko

Kuva: Marko




Vesi oli louhoksille tyypillisesti kirkasta ja hyvin lämmintä (20 C). Sukellussyvyys taisi maksimissaan olla reilu 5 metriä, joten kohde sopii hyvin kaiken tasoisille sukeltajille. Pinnan alla oli kyllä paljon nähtävää: erilaisia rakennuksia (osaan uskalsi sukeltaa sisäänkin, kun pintaan oli vapaa pääsy), alueen vanhaa aitaa, kaloja ja vesikasveja sekä kaikenlaista muuta rompetta, mitä veden alle oli hautautunut louhoksen täyttyessä vedellä. Lisäksi rannan tuntumassa oli vedenalainen metsä, siis vanha metsä, joka oli jäänyt veden alle. Puut nököttivät siellä yhä pystyssä ja pinnan päällä näkyi hauska piikkiviidakko.

Kuva: Marko

Kuva: Marko

Sen lisäksi, että tehtiin mukavia sukelluksia ja nautittiin olosta pinnan alla, pääsin myös testaamaan vedenalaisena mallina oloa. Vaikka vesi on miulle mieluinen elementti, niin olipa kyllä vaan aika hankalaa hommaa, mutta oikein hauskaa kuitenkin. On yllättävän vaikeaa olla veden alla näyttämättä pallokalalta tai muuten siltä, että pidättelee henkeä. Ja lisäksi kun se aika, minkä veden alla aina kerralla pystyy olemaan on hyvin lyhyt, niin tuntui että pääsi juuri ja juuri kuvausasentoon ja sitten pitikin jo päästä haukkaamaan happea pinnalle.

Kuva: Marko

Kuva: Marko

Kuva: Marko

Kuva: Marko

Kuva: Olli Lappi

Kuva: Olli Lappi

Kuva: Olli Lappi

Kuva: Olli Lappi

Kuva: Olli Lappi

Kuva: Olli Lappi


Voisin todeta, että aika ihana viikonloppu oli kyllä. Hyvien sukellusten lisäksi nautimme tietysti myös erinomaisesta ruuasta ystävien seurassa. Tuskin jää tämä viimeiseksi Tallinnan sukellusreissuksi!





Aikamoinen uunijäätelö-jälkkäri-hässäkkä.

Kuva: Marko