Sivut

maanantai 6. heinäkuuta 2015

Mökkiottelu: kiekko, keihäs ja pituus

Kerran kesässä se on suoritettava (tosin edellinen kesä oli poikkeus), nimittäin mökkiottelu. Ottelu pitää ehdottomasti toteuttaa vanhalla tiilimurskakentällä käytettävissä olevin välinein. Päälle kiskotaan (mahtui tai ei) vanhoja treenikamoja, sellaisia mitä mökillä on kiva säilytellä. Ja jalkaan kiskaistaan vuosia sitten hylätyt lenkkarit, jotka painavat nykyisiin verrattuna...no....paljon! Ja jotta ottelusta on kerrottavaa myös muulle maailmalle, niin mukaan raahataan poikaystävä filmikameran kanssa....uuuuups, ei ollut filmikameraa, niin piti tyytyä nykyaikaisiin välineisiin. Kiitos kuvista rakkaalleni (lisää kuvia täältä).



Pituushyppy on aina sellainen helppo ja hauska vaihtoehto, siksi se pitää ehdottomasti olla yksi mökkiottelun lajeista. Lähes tasainen kumimatto ja parhaat päivänsä nähnyt lankku toimivat erinomaisesti. Vauhtia ei tarvinut paljoa 8 askelta enempää ottaa, eipä se hyppy pidemmälle olisi mennyt, vaikka vauhti olisi ollut pidempi. Kolmehyppyä, jokaisella kerralla tulos parani ja "viralliseksi" tulokseksi kirjattiin 4,50 m. Ihan hyvä näin melkeen kylmiltään kolmella suorituksella :)


Ensin työt, sitten huvi.

Ja mittanauhakin saatiin aikamoiseen solmuun.




Viimeinen ja pisin hyppy, 4,50 m.


Tällä kertaa hypyt ja juoksut jätettiin vähemmälle ja keskityttiin viskomaan välineitä kohti taivasta. Kiekkorinkiä peitti usean sentin vesikerros, laiskuus iski eikä huvittanut alkaa sitä harjailemaan puhtaaksi. Kiekonheitto suoritettiinkin hiekkakentällä eikä vauhtia otettu. Kiekotkin olivat varastosta jonnekin huvenneet, mutta yksi vanha yksilö löytyi onneksi. Puukiekot ovat muuten ihan parasta! Paikaltaanheiton tulokseksi kirjattiin minun osaltani 28,60 m.

Melkein pysyi kiekkokin kasassa...




Myös kuvaaja innostui välillä pois kameran takaata ja vaihdettiin työnjakoa. Pienillä vinkeillä se limppu alkoikin lähteä liitelemään ihan hyvässä asennossa ja hauskaa oli.



Tässä ei kiekko vielä tainnut ihan optimaalisesti lähteä liitelemään...


Välillä on hyvä käydä myös vähän oman mukavuusalueen ulkopuolella ja siksi keihäs. En ole ikinä osannut heittää palloa tai keihästä. Kiekonheitossa liikerata on aivan erilainen ja se sujuukin minulta. Tuli kuitenkin kentälle mennessä sellainen fiilis, että haluan kokeilla keihäänheittoa. No se oli kyllä juuri niin kamalaa, kuin osasin kuvitella. Vaikka kuinka yrittää saada sen 600 grammaisen kepin lentämään, niin mihinkään se ei mene. Käteen kyllä sattuu ja kyljessäkin taisi vähän vihlaista (mikään ei hajonnut). Mutta hauskaa se silti oikestaan oli! Ja keppi lensi huikeat 22,90 m.








Ensi kerralla sitten ehkä jotain muita lajeja. Korkeuspatja olisi kiinnostanut, mutta se jäi toistaiseksi odottelemaan aikoja parempia. Mutta kyllä me vielä näemme :)

Vauhdikasta kesää, nautitaan höntsäliikunnasta ulkosalla!!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti