Sivut

maanantai 25. toukokuuta 2015

Viikonlopun iloja Helsingissä

Ensi kesänä järjestetetään suuri voimistelutapahtuma Helsingissä. Kaupunki täyttyy tuhansista voimistelijoista, jotka saapuvat paikalle ympäri maailman. Tapahtuma tarjoaa voimistelun koko kirjon ja luvassa on varmasti toinen toistaan upeampia esityksiä koko viikon ajan. Osa tapahtumista on maksullisia, mutta paljon näkee ja kokee ihan ilmaiseksikin. Ja tämä kaikki siis Helsingissä 12-18.7.2015 (kotisivuille). Osa kenttänäytöksistä on samoja, mitä pari vuotta sitten Lahdessa Sun Lahti -tapahtumassa esitettiin, mutta luvassa on myös paljon uusia esityksiä.

Sun Lahti tapahtumasta kesältä 2013. gymnaetrada.fi



Olen itse mukana suuressa kenttäohjelmassa nimeltä Valkea lintu. Ohjelma esitettiin ensi kertaa Lahdessa ja on mukana myös kesällä Gymnaestradassa kahdessa kenttänäytöksessä. On kyllä huisin hienoa saada olla olla mukana ja viettää yksi kesäinen (toivon niin) viikko Helsingissä. Aion kyllä todella ottaa kaiken ilon irti tuosta viikosta ja käydä katsomassa monia esityksiä.

Lauantain harkkojen jälkeen jäin vielä viettämään laatuaikaa äidin kanssa. Kävimme katsomassa Tero Saarisen koreografioiman tanssiesityksen Morphed kansallisteatterissa. Esitys oli jälleen taattua laatua ja nautimme siitä kovasti. Ei voinut kuin ihailla sitä tanssijoiden virtaavaa liikettä, jossa yksikään osa kropasta ei jäänyt unholaan, vaan tanssijan kroppa oli liikkeessä mukana varpaista sormenpäihin asti.

www.kansallisteatteri.fi

www.hs.fi




Sunnuntaina käytiin myös testaamassa Cafe Köketin brunssi. Olisin halunnut laittaa tännekin jotakin kivoja kuvia, mutta jotenkin ottamani kuvat eivät nyt kyllä oikein herkullisen näköisiä ollut, vaikka ruoka olikin hyvää. Köketin brunssi maksoi 25 €. Paikkana kahvila oli todella rento ja sopii lapsiperheillekin. Brunssiin kuului aika perus aamupala juttuja. Leipä oli itse leivottua. Jälkkäripöydässä oli lettuja, joihin sai sitten täytteeksi laittaa vaikkapa suklaata ja marjoja. Ehkä hieman kallis hinta suhteessa tarjontaan, eikä kuoharikaan kuulunut hintaan. Mutta ei missään nimessä huono paikka :)



keskiviikko 20. toukokuuta 2015

Tanssia, nyt ja aina

Kaksi kertaa vuodessa kaivan esille kiharruspuikon, ennen Studio Dance Pitin joulunäytöstä ja ennen kevätshowta. Silloin ahkeroin kiharoita tähän hiuspaljouteen, joka muulloin jää paitsi kampauksista. Taas tuli se hetki vuodesta, kun hiuksia kiharreltiin yhden viikonlopun aikana. Studion Dance Pitin kevätshow tanssittiin äitienpäiväviikonloppuna. Yhteensä viisi esitsytä kokosi jälleen satoja nuoria Kouvola talolle esittämään huikeita koreografioita ja nauttimaan tanssimisesta <3

Vaikka tähän ikään mennessä on tullut jo paljon kaikkea koettua, niin kyllä nämä hetket kuitenkin taltioituvat sinne rakkaimpien muistojen pariin. En varmaan voi koskaan olla kyllin kiitollinen siitä, että olen löytänyt tanssin pariin. Etenkin nyt, kun kevät oli rikkonainen ja olin lähinnä katseluoppilaana tunneilla, tajusin, kuinka paljon tanssia kaipaankaan. Vuosien vieriessä ja iän karttuessa omaa kroppaa on kuitenkin osattava kuunnella ja huoltaa yhä tarkemmin. Olen kuitenkin luonteeltani sellainen, että onnistumisten ja niistä saadun ilon myötä janoan aina vaan enemmän. Korkeampia hyppyjä, parempaa liikkuvuutta, vaativampia koreografioita, suorempia nilkkoja ja puhtaampia liikkeitä. Kaikkea ei kuitenkaan voi saada, sen olen oppinut...

Ehkä näin jälkeen päin ajatellen oli varsin hyvä, että kevät meni tanssien suhteen vähän ohitse. Aikaa jäi paljon muuhun. Olen nyt monin tavoin vahvempi kuin ennen. Olen saanut elämääni paljon sellaista iloa ja luottamusta, mitä olen kaivannut. Odotan kovasti kesän tanssileiriä Turun saaristossa, pääsen jälleen tekemään sitä, mistä niin paljon nautin.

Tässä tunnelmia esityksistä muutaman kuvan kera. Kuvat luonnollisesti Markon ottamia (klik, klik)





















Kiitos tytöt <3

maanantai 11. toukokuuta 2015

Huoletonta lomailua

Kevät on ollut kiireistä aikaa töissä ja kun joulunakin jäi osa lomista pitämättä, niin jatkoinkin vapun jälkeen lomailua vielä viikolla. Vajaa kaksi viikkoa sitä lomaa taisikin yhteensä kertyä. Teki hyvää, tuli tarpeeseen ja nautin kovasti. Vapun jälkeen kun kotiin palattiin, niin ei kovin paljoa ollut suunniteltua ohjelmaa. Oli sellainen tunne, että haluan vaan antaa ajan kulua itsekseen ja katsoa mitä vastaan tulee ja minne ajatukset minut vievät. Tämä oleminen, keväisistä ja jopa kesäisistä ilmoista nauttiminen sekä rauhoittuminen sai minut kyllä tajuamaan niin paljon asioita. Ehkä suurimpana jostain syvältä alkoi nousta valtava kiitollisuus omaa elämää kohtaan sekä kiitollisuus kaikesta siitä hyvästä, mitä elämässäni on nyt ja mitä hyvää matkan varrella on ollut. 

Jotenkin sitä vaan usein ehtii unohtamaan, kuinka hyvin asiat itsellä ovat. Vastaan tulee hyviä aikoja ja tulee huonoja aikoja, mutta ne ovat osa tätä elämää. Nyt vasta jotenkin havahduin siihen, kuinka paljon kaikkea hyvää on elämässä tapahtunut viime aikoina, vaikka monena hetkenä olen ollut epävarma kuljenko edes oikeaan suuntaan.

Lomailuun kuuluu tietenkin herkulliset aamupalat rauhassa nautittuna. Kuningatarhillo chia-siemenistä oli täysi kymppi!


Ajattelin loman aluksi, että treenailen, jos siltä sattuu tuntumaan. No alkuviikosta tuntui, että porraskauden voisi korkata ja kävin testailemassa, kuinka hyvän pohjejumin hyppyrimäen portaista voi saada. Testin tulos: aivan kamala, vaikka en edes pitkään siellä ollut. Mutta portaisiin lähteminen oli hyvä päätös ja nautin todella aamuisesta raikkaasta ilmasta ja ihanasta auringonpaisteesta. Jatkoin matkaani vielä purulla eteen päin rauhassa kävellen. Oli ihanaa kulkea hiljaisessa metsässä kaikki aistit avoinna. Linnut lauloivat, puro solisi jossakin taustalla ja metsä tuoksui ihanalta. Venyttelin hetken auringossa ja annoin vaan ajatusten vaeltaa. Oli aika täydellistä, eikä ollut kiire mihinkään. Piti oikein itseä muistuttaa, että tässä saa nyt olla ja nauttia ihan niin pitkään kuin haluaa.




Olen päässyt myös kesäpyöräilyn makuun ihanan joponi kanssa. On mukava aina välillä heittää kaikki kamat pyörän etukoriin ja lähteä rauhassa polkemaan. Sellaista hengailupyöräilyä, tiedättehän :) Kirpparikierros kesäpyörällä olikin oiva keksintö, tein muutaman hyvän löydönkin.



Viime aikoina yksi rukoushelmistä on noussut jatkuvasti mieleeni, se on pyhän huolettomuuden helmi. Se ei ole ehkä ennen koskettanut minua yhtä paljon kuin juuri nyt. Miusta tuntuu, että tämän helmen sanoma oli se, mitä olen pitkään kaivannut ja minkä olen halunnut kuulla ja löytää: "Herra, sinä tiedät mitä minä tarvitsen. Varjele minua huolehtimasta." Minun ei tarvitse huolehtia, minua kannataan ja johdatetaan elämässä eteen päin, jos vain annan sen tapahtua. Ajoittain elämässä tulee vastaan paikkoja ja tilanteita, jolloin tuntee todella, että nyt ei tarvitse huolehtia, kaikki on hyvin tässä ja nyt. Viime keväinen hiljaisuuden retriitti Kuortaneella Haapaniemen Hiippakuntakartanossa on hyvä esimerkki tällaisesta. Toivon löytäväni huolettomuutta ja rauhaa lisää myös arkeeni, ja toivon, että sen mitä viime aikoina olen löytänyt, osaan pitää sydämessäni nyt ja aina <3

Rauhallinen lomaviikko päättyi Studio Dance Pitin upeisiin kevätnäytöksiin, joita urakoitiinkin sitten yhteensä 5 kappaletta. Tällä kertaa vähemmän oli enemmän. Meidän kehitysryhmän esityksessä lavalla piti todella eläytyä tanssiin ja olla siinä läsnä ihan joka hetki. Kyyneleitä kuulemma pyyhittiin esityksen jälkeen, joten taisimme onnistua <3 Oli kyllä huikeaa katsella koko viikonloppu sitä valtavaa tanssijoiden määrää, mitä meillä täällä Kouvolassa on. Viikonloppu oli täynnä jännitystä, odotusta, yhteishenkeä, iloisia ilmeitä ja mikä tärkeintä rakkautta tätä hienoa lajia kohtaan <3 Kiitollisuus on suuri, että mie sekä niin moni muukin on löytänyt näin hienon harrastuksen.

Vaikka kuinka väsytti esitysten jälkeen, niin perinteistä pidettiin kiinni ja pannarit ahmittiin vielä sunnuntaina illalla. Uni ei kyllä meinannut tulla silmään, vaikka väsymys oli suuri. Ja aamulla kyllä väsytti kaksi kertaa enemmän! Mutta eiköhän tämä työarkikin tästä ala hiljalleen rullailemaan. Kaikkea mukavaa on tulevina viikkoina tiedossa.



Huoletonta kevättä ja kesän odotusta!

torstai 7. toukokuuta 2015

Meidän Wappu

Vappu oli ja meni jo, mutta palaanpa vielä hetkeksi vapun iloiseen ja rentouttavaan aikaan. Mökkeilimme vapun siis itärajalla Virojoella isäni kesämökillä. Se on sellainen paikka, missä kyllä tulee aina varmasti todella rentouduttua. Tämän vuotinen vappu sisälsi ruokaa (paljon ja hyvää sellaista), oleilua ja rentoutumista. Ja sekös olikin ihan parasta :)

Kaikki kuvat Markon ottamia, Kiitos <3




Karppaajan pullia rakkaalle.




Toki kalaankin oli päästävä. Suurta lahnasaalista odottelin, mutta tällä kertaa saalis jäi melko pieneksi. Vähän oli probleemia myöskin välineistön kanssa. Mutta hauskaa hommaa kuitenkin! Kyllä sitä kesällä vielä ehtii lisää kalastella.







Yksi odotetuimmista asioista oli tietenkin ruoka, etenkin nyt kun tiedossa oli rosvopaistia eli pitkään kuopassa haudutettua herkkua. Ja tätä herkkua kannattikin odottaa, sillä se suorastaan suli suuhun. Tuli kyllä lihakiintiö taas hetkeksi hyvin täytettyä :)








Vapun jälkeen olikin varsin mukava jatkaa lomamoodissa seuraavaa viikkoa keväisen talviloman merkeissä. Kiitos kaikille rakkaille ihanasta vapusta 2015!