Sivut

tiistai 31. maaliskuuta 2015

Elämäni eka kirpputoripöytä

Kuten ekopaaston alkaessa lupailin, kirpputoripöydän varaaminen oli to do -listalla. Kouvolassa ja Kuusankoskella on useita kirppareita eikä minulla oikein ollut mitään hajua, mistä olisin pöydän varannut. Selvittelin vähän hintoja ja kävin tarkemmin katsomassa millaisia pöydät ovat. Toki olen useilla kirppareilla aiemminkin käynyt, mutta eipä ole niihin pöytiin tullut kiinnitettyä huomiota sen enempää. Päädyin sitten varaamaan pöydän uusimmasta eli Perhekirpputori Centtilästä. Pöydät vaikutti toimivilta, kirppari oli siisti ja hinta kohtuullinen. Koska aiemmin en siis ole kirpparilla mitään myynyt, en myöskään tiennyt kuinka pitkäksi aikaa pöytä kannattaisi varata. Päädyin sitten varaamaan rekillisen pöydän kymmeneksi päiväksi ja hintaa tuli 50 €. Tähän sisältyi siis yksi pöytä missä oli vaaterekki ja vastapäätä sitten toinen pöytä, jossa oli hyllyjä.

hyllypöytä

rekkipöytä

Suuri plussa oli se, että tuotteet pystyi valmiiksi hinnoittelemaan netissä ja sitten kirpparilla kassa vain tulosti minulle hintalaput, jotka liimailin vaatteisiin. Kenkiin askartelin narulla kiinni sellaiset pahviset laput, joihin sitten sen hintatarran liimasin. Myynnissä oli pääosin vaatteita ja kenkiä. Joitakin keittiötavaroita myös. Hinnat pidin hyvin maltillisina, koska tarkoitus ei ollut tienata, vaan saada tavarat kiertoon. Kun tavarat oli etukäteen netissä hinnoitellut, pystyi myyntiä seuraamaan kätevästi nestistä :)



Olin oikestaan hyvin hämmästynyt, että niinkin paljon tavaraa lähti uusien omistajien matkaan. Toki kassillinen myymättömiä tavaroita jäi ja ne lahjoitan sitten Fidalle. Olin myös hämmentynyt siitä, että oikeasti tienasin jotain. Myytyjen tuotteiden saldo jakson lopussa oli 107 € eli 57 € jäin plussalle. Hyvä näin, uskaltaa varata pöydän uudemmankin kerran. 

Olin kokonaisuudessaan hyvin tyytyväinen Centtilään. Kirppari oli iso ja tilaa oli hyvin, sekä myyntipöydissä että käytävillä asiakkaille. Oma pöytä pysyi hyvin siistinä, kävin sitä toki 2-3 päivän välein "hoitamassa". Ja muutenkin pöydän varaaminen, tuotteiden hinnoittely, tilitys, yms. sujuivat todella kätevästi. Joten voin lämpimästi suositella :)

torstai 26. maaliskuuta 2015

Ekopaastokokkailuja: herneiset kasvispihvit

Selailin jokin aikaa sitten maku.fi -sivustoa, joka on täynnä herkullisia ja suhteellisen yksinkertaisia ohjeita. Sieltä mieleen jäi hernepihvien ohje, jota päätinkin muutama päivä sitten kokeilla. Alkuperäistä ohjetta en enää jostain syystä löytänyt, mutta sovelsin (jälleen kerran..) sitten oman ohjeen. 


HERNEISET KASVISPIHVIT (8-10 kpl)

200 g pakasteherneitä
2 dl keitettyjä mungpapuja
 1 sipuli
2 isoa kananmunaa
1 dl auringonkukansiemeniä
2 rkl hamppuproteiinia
2 tl psylliumia
suolaa, mustapippuria


Sulata herneet. Muussaa herneet ja pavut sauvasekoittimella tasaiseksi massaksi. Silppua sipuli hyvin pieneksi ja ruskista pannulla. Paahda auringonkukansiemenet pannulla. Lisää herne-papu -mössön sekaan ruskistettu sipuli, paahdetut siemenet, munat, hamppuproteiini, psyllium ja mausteet. Sekoita kaikki hyvin sekaisin. Muotoile massasta käsin palloja ja litistele ne pannulle haluamaasi muotoon. Paista kauniin ruskeiksi molemmin puolin.




Taikinasta tuli aika tahmeaa ja kun sitä käsissä pyöritteli, niin oli kyllä kädetkin ihan tahmaa sitten. Mutta pihveistä tuli oikein hyviä, kun jaksoi vähän nähdä vaivaa. Itse tykkäsin todella paljon siitä, että auringonkukansiemenet toivat mukavaa purutuntumaa sekä ihanaa makua pihveihin. Hamppuproteiinin ja psylliumin voisi aivan hyvin korvata joillain muilla jauhoilla (vehnä, kaura, manteli, kookos, peruna...). ne toimivat taikinassa vain lähinnä kiinteyttäjinä imemällä nestettä.

Jääkaapissa ollut kermaviili toimi erinomaisena pohjana kastikkeelle, johon laitoin kermaviilin lisäksi ruohosipulia, kurkkusalaattia, suolaa ja piuppuria. Tuli aika hyvää. Ja sama kastike toimii muuten erinomaisesti savukalan kanssa, kun ruohosipulin korvaa tillillä.


Pihvien lisänä tomaattista hummusta ja keitettyä hirssiä & linssiä.

keskiviikko 25. maaliskuuta 2015

Hulluna paahdettuihin siemeniin

Joskus aiemminkin on iskenyt tajutun himo paahdettuja siemeniä kohtaan. Ja nyt se tuli jälleen. En himoitse yhtään paahtamattomia, mutta sitten kun se paahtuneen siemenen tuoksu nousee pannulta, niin ai että!! Käytän siemeniä kyllä normaalistikin lähes joka päivä salaatin seassa ja töihinkin niitä raahaan aina valmiiksi paahdettuina, niin voi sitten kätevästi lounastauolla niitä salaatin sekaan laittaa. Lisäksi tiedän, että saan ruuasta usein liian vähän terveellisiä rasvoja, joten siinäkin mielessä tämä siemenhimo on varmaan ihan tervettä. Ehkä kroppa juuri näin viestittää puutetiloistaan.

Punajuuri foccacia siementen kera.

Miun kaapista löytyy aina auringonkukansiemeniä, pellavansiemenrouhetta ja seesaminsiemeniä. Muita siemeniä on sitten silloin tällöin. Tällä hetkellä parasta on paahdetut auringonkukansiemenet, joita voisin syödä rajattomasti! Yritänkin paahtaa niitä aina kerralla pienen satsin, koska muutoin... no tiedäthän, ne vain katoavat. Siemeniä voi laittaa lähes kaikkien ruokien päälle ja näin viimeistellä annoksen.



Yksi ehdoton hitti siemenistä on näkkäri, jota pellillisen tässä yhtenä päivänä teinkin. Olen usein onnistunut polttamaan näkkärin reunat, mutta tällä kertaa olin tarkkana. Hyvää tuli ja aika nopeasti se katosi. Hävisi tämä pellillinen nimittäin periaatteella "nopeat syö hitaa ei". Taisi jäädä meillä toinen osapuoli katselemaan tyhjää näkkärikippoa, kun toinen oli käynyt ahmimassa kaiken....




Niin ja näitä siemennäkkäreiden reseptejä on netti pullollaan erilaisia versioita. Omani teen TÄLLÄ hyväksi havaitulla ja yksinkertaisella ohjeella, jota on helppo muokata omien mieltymysten mukaan.

maanantai 23. maaliskuuta 2015

Ekopaastokokkailuja: tomaattinen hummus

Jos minun pitäisi herneistä ja pavuista valita yksi suosikki, niin voiton veisi kyllä ylivoimaisesti kikherneet. Ostan herneet ja pavut usein ihan kuivina ja liotan ja keitän sitten itse. Teen yleensä aina koko paketin kerralla ja laitan osan pakkaseen. Sieltä niitä on sitten helppo ottaa vaikkapa salaattiin tai käyttää kasvisruokiin. Paahdettuja kikherneitä en vielä ole kokeillut, mutta ne ovat kyllä olleet usein mielessä. Yksi ehdoton herkkuni, mitä kikherneistä voi tehdä, on hummus, jota yleensä käytetään dippinä tai leivän päällä. Hummuksia on varmaan yhtä monta erilaista kuin on kokkejakin, mutta perusaineet sen valmistukseen ovat kikherneet, seesaminsiementahna (tahini), oliiviöljy ja mausteet.




Joskus on kuitenkin hyvä kokeilla jotain uutta ja siksipä päätin tehdä tomaattisen hummuksen. Lopputulos oli oikestaan aika hyvä ja maku varsin mukava. Seesaminsiementahnaa minulla ei ollut, mutta pannulla paahdetut seesaminsiemenet ajoivat asian. Tätä teen varmasti jatkossa uudestaankin.


Tomaattinen Hummus

 keitettyjä kikherneitä 5 dl
aurinkokuivattuja tomaatteja 2-3 dl
oliiviöljyä (tai tomaattien öljyä) n. 2 rkl
0,5-1 dl seesaminsiemeniä tai 4 rkl tahinia
suolaa, jeeraa, mustapippuria, chiliä
vettä


Liota ja keitä kikherneet ohjeen mukaan, jos et käytä valmiiksi keitettyjä. Valuta tomaateista öljy pois, mutta säästä se (voit käyttää esim. salaattiin). Paahda seesaminsiemenet pannulla. Laita kaikki aineet nesteitä lukuun ottamatta isoon kulhoon ja soseuta sauvasekoittimella. Lisää öljyä ja vettä vähitellen sen verran, että koostumus miellyttää sinua (dippaamiseen löysempää ja leivän päälle kiinteämpää). Öljynä voi käyttää tomaattien öljyä. Hyvää ja yksinkertaista!


torstai 19. maaliskuuta 2015

Jalkapäivä

Pääsin jälleen viime viikolla kurkistamaan Terhin liikepankkivarastoon. Ja vähänkö löytyi kivoja juttuja. Käytiin ensin muutama perus juttu läpi, jotka halusin vain tarkistaa. Lopputreeni menikin sitten siihen, kun käytiin läpi vähän uusia kikkailuja jalkojen kiusaamiseen :) Nyt olen sitten innoissani yrittänyt pistoolikyykkyä harjoitella kuminauhan avustuksella, kyllä se vielä joskus ilman apujakin onnistuu. Kaikki tällaiset oman kehon painolla tehtävät liikkeet on kyllä ihan miun lemppareita, kuten tämä kyykky alla. Monet treenaajat tätä salilla tekevät, mutta itse en ole koittanut, kun en ihan ole ollut varma miten se tehdään oikein. Nyt tiedän ja aion tehdä tätä jatkossakin!



Miulla on aina sellainen viha-rakkaus -suhde moniin liikkeisiin salilla ja yksi näistä on jalkaprässi. Välillä aina innostun, mutta sitten tulee kausia, että en edes halua katsoa koko laitetta. Ja juuri sellainen inhokkiaika on ollut nyt menossa. Nyt kuitenkin viime viikolla tapahtui jotain ja hetken mielijohteesta hypähdin prässiin ja aloin puskea kelkaa ylös. Ja tämä ei jäänyt hetken mielijohteeksi, sillä eilen tuli pökittyä jo toinen kerta. Ehkäpä olen taas innostunut ja hyvä niin :) Toisaalta oli ehkä hyväkin pitää taukoa, koska huomasin, että prässillä tekeminen tuntui jälleen pakaroissa ja takareisissä hieman erilaiselta kuin ennen, siis paljon paremmalta! Menee liike sinne minne pitääkin!


Hups vaan, painot loppuu kohta...


Toki siinä prässiä tehdessä meinasi itku tulla, kun vieressä harmaahiuksinen vanha setä teki samaa liikettä ja niitä 25kg kiekkoja oli siellä kelkassa niin paljon, että en edes uskaltanut laskea. No oli miullakin kai muutama ja ensi kerralla sitten taas vähän enemmän. Jalkahumpan jälkeen, kun kerrankin olin salilla päivällä, pääsin vielä hetkeksi temppuilemaan tyhjään jumppasaliin. 




Salilta kotiin lähtiessä auton mittari kertoi, että on kevät, IHANAA!! Nautin kyllä lämmöstä aivan tajuttomasti.

Kevät, lämpö ja pölyinen auto.

tiistai 17. maaliskuuta 2015

Viikonloppu yleisurheilun parissa

Nyt kun aurinko on vihdoin päässyt näyttäytymään oikein kunnolla, niin olen kyllä nauttinut valosta ja lämmöstä aivan tajuttomasti. Ja kuinka ihanaa onkaan aamuisin lähteä töihin valoisassa ja iltaisinkin saa odottaa pimeää jo aika pitkään. Odotan jo kovasti sitä hetkeä ja niitä aamuja, kun luonto alkaa oikeasti herätä talviunilta ja kaikki ihanat kevään tuoksut valtaavat ilman. Vielä kun ehtisi (saisi aikaiseksi) vaihtaa kesärenkaat pyörään, niin olisi oikein mukava taas pyöräillä sulia teitä pitkin ja tuntea pyörän rullaavan asvaltilla.




Vaikka aurinko paistaa porotteli koko viime viikonlopun iloisesti, jouduin itse olemaan lähes kaiken aurinkoisen ajan sisätiloissa. No jouduin, ehkä voisin sanoa, että sain. Olin koko viikonlopun Hyvinkäällä suorittamassa Suomen urheiluliiton järjestämää nuorten yleisurheiluojaajakurssin ensimmäistä osaa. Kurssi on siis suunnattu 11-14-vuotiaiden nuorten valmentajille. Viikonloppu oli pääosin käytännön harjoittelua eli kävimme eri yleisurheilulajien tekniikoiden ydinjuttuja lävitse. Vaikka olenkin itse aikoinaan melko monipuolisesti useita lajeja tehnyt, niin todella paljon uutta ja hyödyllistä tarttui mukaan kurssilta. Harmitti vaan todella paljon, kun jouduin lähes kaiken sivusta seuraamaan, enkä päässyt juuri mitään tekemään. Akilleksia ei nyt sovi yhtään ärsyttää tai menee koko kuntoutushomma ihan mönkään.





Kurssi pidettiin siis Hyvinkään Wanha Areenalla. Sellainen pieni halli, jossa oli tekonurmi, juoksusuora ja hyppypaikka. Myös heittopaikka löytyi, mutta se oli vielä osin rakennusvaiheessa ja esimerkiksi sivuverkot puuttuivat. Pääsimme kuitenkin hyvin myös heittolajeja käymään lävitse. Luentojen osuus oli varsin pieni, mutta asia luennoilla oli mielenkiintoista ja tärkeää. 



Kurssin toinen osa on sitten huhtikuussa ja se meneekin pääosin meidän kurssilaisten suorittaessa opetusharjoituksia ja arvioidessa muiden opetusta. Kurssin ekalta osalta saimmekin muutaman "kotitehtävän", jotka kyllä oikestaan ovat varsin mieluisia, lähinnä harjoitusten suunnittelua. Jotenkin nämä valmennushommat ovat kyllä nyt napanneet minut mukaan ja tykkään oikein paljon. Mukava, että pääsee jakamaan omaa osaamistaan muille ja etenkin ne hetket ovat parhaita, kun näkee nuorten oppivan ja innostuvan. Ja tykkään kyllä myös suunnitella ja miettiä harjoituksia. Toki nuorten kanssa liian pitkälle ei kannata mitään suunnitella, koska harvoin mennään edes lähes suunnitelman mukaan. Liikkuvia osia on paljon :)

Kurssipäivän päätteeksi oli aika ihana vaan rojahtaa hotellin sänkyyn.

Kasvislasagne, nams!

Ja se hotellissa majoittumisen paras juttu!


Oli kyllä oikein mukava ja antoisa viikonloppu vaikka aika väsynyt olinkin sen jälkeen, kun kotiin sunnuntai-iltana pääsin joskus yhdeksän aikoihin. Seuraavana aamuna lähdin vielä ennen töitä pitämään yhdet treenit (kiitos joustavan työnantajan tämä on mahdollista!), joissa kuitenkin olin sen verran väsynyt, että hukkasin avaimeni. Onneksi ne sitten myöhemmin päivällä löytyivät ja selvisin säikähdyksellä.


keskiviikko 11. maaliskuuta 2015

Ekopaastokokkailuja: makaronilaatikon uudet tuulet

Alkoi tehdä ihan hirveästi mieli makaronilaatikkoa tässä jokin aikaa sitten, joten päätin ryhtyä tuumasta toimeen, vai olisiko se tässä tapauksessa himosta toimeen :) Kovin usein ei makaronia tule syötyä tai kotiin ostettua. Tykkään enemmän muista lisukkeista ruuan kanssa. Miun Lemppari makaroni on jo vuosia ollut torinon tumma proteiinipasta. Se ei ole lemppari sen sanan proteiini vuoksi, vaan koostumuksensa ansiosta. En edes ole tarkasti selvittänyt kuinka paljon enemmän proteiinia tässä makaronissa on muihin verrattuna. Ylikypsä makaroni on jotain aivan hirveää, mutta tämän proteiinimakaronin kanssa ylikypsäksi keittämisen vaara ei ole kovin suuri. Makaroni on nimittäin koostumukseltaan selvästi ihan perus makaroneja paksumpaa. 




Ekopaaston ja kasvisruuan hengessä kaikki lihat jäivät kaupan hyllylle ja päätin tehdä vähän erilaisen makaronilaatikon. Kaivelin kotona kaappeja, kunnes pöydälle päätyi makaronin seuraksi oliiveja, aurinkokuivattuja tomaatteja, punaisia linssejä, ruskeita papuja, sipulia ja tuorejuustoa. Keitin makaronit lähes kypsiksi ja heitin muut aineet joukkoon (linssit vain huuhtelin) ison maustekasan kanssa. Sitten vaan vuokaan ja munamaitoa päälle sopivasti. Juustoraastekin jäi laittamatta, kun sitä ei ollut (tai olisi ollut, mutta minulle kelpaa vain yksi tietty ja juuri sitä ei kotona ollut...). Sitten vaan uuniin kypsymään. 



Omaan makuuni makaronilaatikosta tuli onnistunut, joskaan se ei muistuttanut yhtään sitä perinteistä makaronilaatikkoa. Mutta se ei ollut tarkoituskaan. Aika yksinkertaisesti saa tavallisista arkiruuista tuunattua vähän erilaisia ja uusia versioita. Vaikka jostakin perus ruuasta jättäisi sen lihan pois, se ei tarkoita, että ruoka olisi mautonta ja ravintoarvot heikot. Omaan makaronilaatikkooni lihan korvaavaa proteiinia tuli ainakin pavuista, maidosta ja munista (laitoin ainakin 3 kpl) ihan riittämiin.

Ei kyllä mikää houkuttelevin kuva, mutta maku oli kohdillaan.

maanantai 9. maaliskuuta 2015

Liikkeellä hiihtäen

Vaikka odotan kevättä ja kesää kuin pieni lapsi syntymäpäiväänsä, niin vähän harmittaa hiihtokauden päättyminen. Tai ainakin se minun osalta on nyt aika suurella varmuudella päättynyt ja loppuviikoksi luvattu auringonpaiste myös varmasti pitää huolen siitä, että nekin ladut mitä nyt on vielä jäljellä menevät kyllä aika huonoon kuntoon. Toki jos olisi mahdollista pitää lomaa huhtikuussa ei hiihtoreissu lappiin kuulostaisi yhtään huonolta idealta. Ehkäpä vaikka ensi vuonna :)

Kuva: Marko

Tuossa edessä meni joku ihan "oikea" hiihtäjä. Kuva: Marko

Tehtiin Markon kanssa reilu viikko sitten viiikonloppuvierailu Kiteelle ja sukset lähtivät tietysti matkalle mukaan, koska tiesin siellä vielä olevan paljon lunta. Ja niin sitä kyllä olikin, keväästä ei paljoa ollut vielä tietoa. Ajelimme lauantaina sitten Hutsin urheilukeskukseen, missä olikin ladut varsin hyvässä kunnossa. Ja hiihtäjiä oli paljon muitakin liikkeellä.

Kuva: Marko

Kuva: Marko

Minulla ei ollut mitään tietoa latuprofiileista, mutta pieni aavistus tuli siinä vaiheessa, kun näin latujen kiertävän hyppyrimäkeä. Lähdin hiihtelemään ensin 3 km lenkkiä ja hyvin nopesti kävi ilmi, että tasaista ei kovin paljoa ollut vaan reitti oli lähinnä mäkeä sekä ylös että alas. Alamäet olivat muutamassa kohdin melko jyrkkiä ja kun kelikin oli hyvin luistava, niin siinähän mentiinkin aika kovaa vauhtia mäkiä alas. Huh, huh!! Vähän joutui jopa varomaan. Hiihtelin 3 km lenkin kahteen kertaan ja totesin, että joko kuntoni on aivan surkea tai maasto vaan hyvin haastava. 


Kuva: Marko

Kuva: Marko

Päätin vielä kokeilla 5 km lenkkiä, josko siellä olisi vaikka vähän tasaisempia pätkiä ja pystyisi hieman tekniikkaakin hiomaan. No eipä ollut! Mäet olivat aivan tajuttomia ja menivät niin jyrkiksi, että ei kyllä miun suksi enää mitenkään liukunut vaan homma meni lähes haarakävelyksi. Selvitin ekan mäen ja ajattelin, että nyt saan varmaan hetken hiihdellä tasaista, mutta vielä mitä. Jyrkkä alamäki hurjaa vauhtia alas ja samanlainen ylämäki jälleen edessä. Tajusin sitten kyllä erehtyneeni jollekin "kilpaladulle", ei kai tuota nyt tavalliset kuntohiihtäjät hiihtele?!

Rankaa!! Kuva: Marko

Vielä elossa?? Kuva: Marko

Minulle ei edes ehtinyt tulla tuon 11 km lenkin aikana kunnolla hiki, sillä sellaista hyvää eteen päin menevää hiihtoa ei juurikaan tullut, vaan laskettelin mäkiä alas hurjaa vauhtia kunnes ylämäki tuli vastaan ja vauhti loppui sitten siihen. Vaikka kuulostaa ehkä siltä, että tämä hiihtoreissu oli täysin epäonnistunut, niin sepäs ei ole totta! Oli hyvä kokea tuollainenkin maasto ja jälkeen päin ajatellen hiihtolenkki oli erittäin onnistunut. Ja eipä ole vähään aikaan tullut tehtyä mitään, missä sykkeet olisivat nousseet noin korkeiksi ja olisi oikeasti joutunut aika paljonkin ponnistelemaan. Mutta voitte vain kuvitella kuinka tämän jälkeen hiihto Kuusankosken melko tasaisessa maastossa tuntui hyvin helpolta.

Hyvät ovat olleet nämä välineet. Kuva: Marko

Kuva: Marko

Kuvattiin lopuksi miun hiihtoa vähän videollekin, koska halusin nähdä miltä tekniikka näyttää. Vähän oli suppean näköistä menoa kyllä, mutta osa syy oli kova latupohja, minkä vuoksi meno oli vähän varovaista, Harmittelen tosiaan, että hiihdot on nyt hiihdetty (jos en tällä viikolla käy vielä kokeilemassa...), sillä sain vasta vähän kiinni tekniikasta ja olisin halunnut hioa sitä vielä paljon lisää. Ja muutenkin ulkona liikkuminen on ollut kyllä taivaallista. No ensi talvena olen sitten kyllä ladulla heti ensimmäisten joukossa.

tiistai 3. maaliskuuta 2015

Ekopaastokokkailuja: papu-pinaatti -pyörykät

Yritän tässä nyt tietoisesti ainakin hetken vähäentää liharuokien syömistä. En vietä täysin lihatonta paastoaikaa, joten jos minulle tarjotaan liharuokia (kuten viime viikonloppuna täydellisen herkullista Burgundinpataa), niin en välttämättä kieltäydy. Ajattelin kuitenkin itse olla tekemättä ja ostamatta liharuokia ja valita aina mahdollisuuksien mukaan kasvisvaihtoehdon. Aion nyt nauttia vain herkullisista kasvisruuista, sillä sitä ne todellakin ovat.

Törmäsin tällaisin herkullisen kuuloisiin Yrttifalafeleiden ohjeeseen. En ottanyt ohjetta ylös, mutta se jäi pyörimään ideana mieleen. Viikonloppuna kaivelin sitten papuvarastojani ja heitin yhden paketin ruskeita papuja likoamaan tietämättä kuitenkaan mitä niistä tulisin tekemään. Seuraavana päivänä keitin pavut ja aloin pohtimaan mahdollisia vaihtoehtoja niiden käytölle. Nämä falafelit tulivat mieleeni ja päätinkin yrittää tehdä jotain saman tapaista. 

Heitin papuja reilun määrän kulhoon ja sekaan kaikenlaista muuta: pakastepinaattia, kananmunia, suolaa, pippuria ja jeeraa. Sitten vaan sauvasekoittimella koko homma mössöksi. Tässä vaiheessa huomasin, että taikinasta tulee liian löysää, että siitä voisi pullia pyöritellä. Laitoin sitten joukkoon vähän gluteenijauhoa (KYLLÄ, juuri sitä vehnän pahamaineista proteiinia, mitä kaikki ihmiset nykyään tuntuvat välttelevän ja mikä monille tuntuu aiheuttavan kaikenlaisia oireita. Mie en ole kokenut saavani siitä mitään oireita, joten uskallan sitä käyttää). Taikinasta tulikin lopulta koostumukseltaa oikein hyvää. Olin laiska ja laitoin pallerot suoraan uunipellille enkä alkanut niitä pannulla paistamaan. Olisi ehkä pitänyt kuitenkin...



Lopputulos oli kuitenkin omaan makuun onnistunut, vaikka kasvispyörykät tosin näyttivät pieniltä sämpylöiltä enemmän kuin pyöryköiltä. Lisänä olisi pitänyt ehdottomasti olla jotain kermaviilipohjaista kastiketta. No ensi kerralla sitten.




Papu-pinaatti -pyörykät
 
keitettyjä ruskeita papuja 3-4 dl (myös muut pavut varmasti sopivat)
pakastepinaattia 1 pussi
kananmunia 2-3 kpl
suolaa, mustapippuria
jeeraa (juustokumina)
gluteenijauhoja (tai muita jauhoja)

Kaikki aineet jauhoja lukuun ottamatta kulhossa sauvasekoittimella sekaisin. Lisää sitten jauhoja sen verrann, että saat taikinasta koostumukseltaan kiinteähkön ja pystyt pyörittelemään siitä pullia. Tee taikinasta pullia tai pihvejä ja paista joko uunissa (noin 225C) tai pannulla, niin että saavat mukavasti väriä pintaan.