Sivut

perjantai 27. helmikuuta 2015

Reseptikokeilua: Hanna Skyttä Fuel Food vol. 2

Miulla on jo jonkin aikaa ollut pöydällä tämä Hanna Skytän kirjoittama kirja, joka on täynnä mielenkiintoisia ja terveellisiä ohjeita. Monet ohjeet kuitenkin sisältävät kaikenlaisia proteiinijauheita tai muita vähän spesiaaleja aineita. Omat varastot ovat olleet näiden osalta melko tyhjillään, joten siksi reseptien testailu on jäänyt ja olen lähinnä selaillut kirjaa ja katsellut herkullisen näköisiä kuvia.



Tässä jokin aikaa sitten päätin kuitenkin väsätä jonkin aamupalaherkun kirjasta. Miulta löytyy papuja jossain muodossa lähes aina kaapista ja siksi päädyinkin tällaiseen Cake Batters -puuroon. Nämä ovat siis tuorepuuroja, joiden koostumus ehkä muistuttaa hieman kakkutaikinaa. Pääraaka-aineena ovat pavut ja puurohiutaleet. Lisäksi mukaan tulee (niin halutessaan) nestettä, makeutusta, mausteita ja proteiinijauhetta. Pavut pistetetään mössöksi ja muut aineet sekoitetaan joukkoon. Jokuseksi tunniksi tai yöksi jääkaappiin ja herkku on valmis. Itse lisäsin päälle tietenkin marjoja, banskua ja vähän suklaakastiketta, ei paljon cakebatters tuolta alta näy, heh! Mut hyvää se kuitenkin oli ja piti proteiinipitoisuutensa ansiota nälkää pitkään loitolla. Ja toimii varmasti ilman tuota prodejauhettakin. Ja eri papuja käyttämällä varmaan saa koostumukseen ja  mukuun pieniä eroja. Itse käytin voipapuja, sellaisia isoja vaaleita.



keskiviikko 25. helmikuuta 2015

Teknisesti taitavat

Viime viikkoina lauantaiaamut ovat vierähtäneet kuntosalilla ennen ihanaa tunnin venyttelyä tanssistudiolla. Yleensä pyrin valitsemaan salitreenien ajankohdat niin, että ei tarvitse tunkea salille kaikkien muiden ihmisten kanssa samaan aikaan, vaan saa tehdä oman treenin rauhassa vähän pienemmän ihmismäärän keskellä. Tämä tarkoittaa käytännössä aamutreeniä ennen töitä tai alkuiltapäivää, jolloin suurin osa töiden jälkeen salille tulevista on vielä töissä. Jotenkin olen ajatellut, että lauantaiaamu kymmenen tienoilla olisi myös sellainen rauhallinen treeniaika, mutta mitä vielä.... Näin ei todellakaan ole, sillä sali on ollut nyt muutamana lauantaiaamuna aivan täynnä, kun sinne olen kymmenen aikoihin mennyt. Treenattua olen kyllä saanut, mutta vähän se ruuhka ja kamala hälinä ehkä ahdistavat...

Viime lauantai ei ollut poikkeus ja salille päästyäni tajusin taas erehtyneeni pahimpaan ruuhkaan. No siinä vähän aikaa ihmeteltyäni ja ympäri pyörittyäni aloin kuitenkin puuhailemaan omia treenejä. Voitte vaan kuvitella kuinka monen laista treenaajaa salilta löytyy näinä ruuhka-aikoina. Unohdun usein katselemaan muiden ihmisten puuhia palautusten aikana, sillä toisten tekemistä seuratessa voi oppia vaikka mitä uutta (erityisesti silloin, kun pt sattuu olemaan vieressä opastamassa). No viime lauantaina jäin kuitenkin toljottelemaan väärään suuntaan meneviä polvia, hallitsemattomia liikkeitä ja venkuroita selkiä. Ihan vaan myötätunnosta alkoi omaakin selkää kolottaa ja olisin halunnut käydä antamassa ehkä jonkin vinkin.



En mie todellakaan itse koe olevani mikään "kaiken tietävä ja osaava" treenaaja ja omassa tekemisessänikin on takuulla paljon parannettavaa. Usein kuitenkin mietin, että voi kuinka monet ihmiset saisivat paljon enemmän irti salitreeneistä, jos osaisivat tehdä liikkeet oikein ja hyvällä tekniikalla. Jos salilla käy kerran pari viikossa tekemässä suhteellisen pienillä painoilla harjoituksia, niin siitä tuskin seuraa isompaa vahinkoa vaikka tekniikka ei ihan täydellinen olisikaan. Mutta siinä vaiheessa, kun aletaan ottamaan niitä isompia painoja eikä tekniikka olekaan kunnossa, tulee ongelmia ja loukkaantumisriski kasvaa.

Jään kuitenkin yleensä vain seuraamaan sivusta ja toivon, että mitään vahinkoa ei tapahdu. Kerran rohkenin käydä sanomassa ystävällisesti yhdelle nuorelle miehelle, joka kyykkäili suhteellisen isoilla painoilla, että hänen selkä ei pysynyt ihan hallussa liikkeen aikana. Kyseinen mies otti palautteen hyvin asiallisesti vastaan ja juttelimmekin siinä tovin ja hän todella alkoi itse myös pohtimaan mistä virhe liikkeessä johtuu ja miten hän saisi sen korjattua. 

Minusta on hienoa, että kuntosalilla käyvät ihmiset ovat alkaneet hyödyntää personal trainereiden palveluja yhä enemmän viime aikoina. Mielestäni jokaisen kuntosalilla treenaavan kannattaa ehdottomasti pyytää alkuvaiheesesa opastusta oikeiden suoritustekniikoiden kanssa. Vaikka saleilla on nykyään paljon turvallisia ja helppokäyttöisiä laitteita, niidenkin käytöstä saa usein paljon enemmän irti pienillä vinkeillä. Ja kun perusteet ja pohja ovat kunnossa, voi painomääriäkin lähteä halutessaan turvallisesti kasvattamaan. 



Viime vuonna Terhiltä saamani opit kuntosaliharjoitteluun liittyen ovat olleet kuin lottovoitto. Pienillä muutoksilla olen saanut liikkeet tuntumaan juuri oikeissa paikoissa eikä isoja painojakaan aina tarvita siihen, että treenin saa oikeasti tuntumaan ja lihakset täysillä töihin. Lisäksi fysioterapeutin neuvot pakaroiden/takareisien kadonneen hermotuksen löytämiseksi ovat tuottaneet tulosta. Nyt ainakin oikeat lihakset aktivoituvat treenatessa.

Tässä viime aikoina tanssitunnit ovat menneet lähinnä muiden tekemistä katsellessä (akillekset vaativat nyt kuntoutusta, joka ei ole ohitse yhdessä, kahdessa tai kolmessa kuukaudessa...). On kuitenkin ollut mielenkiintoista välillä ihan vaan seurata tunteja, sillä siinä näkee ja oppii kaikenlaista ihan eri tavalla, kuin silloin, jos itse tekee mukana. Olen istunut usealla tunnilla edessä ja näen koko ajan mitä opettaja tekee, miten hän käyttää jalkojaa ja kuinka kädet liikkuvat ja auttavat liikkeissä. Varsin opettavasta, voisin todeta. Paljon on nimittäin jäänyt mieleen kaikkia sellaisia oivalluksia, joita haluaisin itse päästä pian kokkeilemaan. Myös muiden oppilaiden suorituksia katsoessa oppii paljon ja on mukava seurata, kun joku tanssija oivaltaa jonkin liikkeen useiden epäonnistuneiden yritysten jälkeen ja pääsee nauttimaan liikkeestä :)




Myös tanssiessa siellä kaiken pohjalla on vahva tekninen osaaminen ja oman kropan hallinta. Kun pohja on kunnossa, tanssikin näyttää upealta ja kevyeltä. Ihan kuten salillakin, myös tanssitunneilla tulee usein vastaan tilanteita, joissa haluaisin käydä kääntämässä polvia oikeaan suuntaan, suoristamassa selkiä tai vetämässä nilkat ojennukseen, mutta se taitaa olla opettajan tehtävä. Tanssiessa olen itsekin näiden kanssa usein hyvin hukassa ja parannettavaa riittäisi, myös sen suhteen että osaisi tarvittaessa "päästää irti" liiasta hallinnasta. Useiden vuosien aktiivinen harjoittelu ja kilpailu korkeushypyn parissa opetti kuitenkin paljon. Olen myös käynyt paljon pilates-tunneilla, missä todella joutuu kohtaamaan oman kropan puutteita ja heikkouksia. Toki niitä pääsee sitten vahvistamaankin. Tunnenkin omaa kroppaani sen verran hyvin, että tiedän monet puutteeni, vaikka en niitä aina pystykään korjaamaan. Esimerkiksi hypyistä alas tullessa miun polvet kiertyvät usein sisään päin, koska akillekset ovat jäykät eivätkä anna periksi tarpeeksi, jolloin liike vuotaa nilkasta sisään päin ja polvikin lähtee kiertymään sisään. Tällöin kaikki työ menee myös etureidelle, enkä saa pakaroita tai takareisiä mukaan. Ja puolieroja on kyllä miun kropassa vaikka muille jakaa. Kun omat ongelmakohdat tietää ja tuntee, niihin voi onneksi helpommin kiinnittää huomiota ja opetella hiljalleen niistä myös pois.

Minusta on todella hienoa, kun ihmiset löytävät itsensä liikunan ilojen pariin. On myös varsin okei, että harrastaa jotakin lajia kerran pari viikossa ilman sen kummempia tavoitteita, ihan vain liikunnanilosta. Itse entisenä kilpaurheilijana kuitenkin ymmärrän myös niitä ihmisiä, jotka haluavat kehittyä ja etenevät ehkä kohti jotakin tavoitetta, isoa tai pientä. Tässä vaiheessa homman tulisi kuitenkin olla monipuolista. Hyväksi tanssijaksi ei tulla vain tanssimalla eikä korkeushyppääjäksi vain hyppimällä. Paljon muutakin tulisi tehdä monipuolisesti ja oman lajin vaatimukset huomioiden. Vaikka tavoitteellinen kilpaurheilu omalta osaltani onkin mennyttä elämää, urheilen edelleen monipuolisesti. Aerobista, voimaa, lihaskuntoa, kehonhuoltoa ja muuta mukavaa sopivassa suhteessa. Ja kyllä sitä vieläkin voi kehittyä, vaikka vähän silleen puolitehoilla ehkä mennäänkin. Pitää vain olla halu ja into sekä sopivasti malttia :)




Iloisia hetkiä kaikenlaisen monipuolisen liikunnan parissa, nyt aina ja ikuisesti!

torstai 19. helmikuuta 2015

Ekopaasto

Laskiaisesta on laskeuduttu jälleen kerran paastonaikaan. Kouvolan seurakunta tarjosi keskiviikkona Käpylän kirkossa Tuhkakeskiviikon hiljaisen messun. Kerrankin sattui vapaa ilta, joten ilta menikin sitten messussa rauhoittuessa ystävien kanssa. Messussa laulettiin kauniita Taizé -lauluja. Taizé on siis Ranskassa sijaitseva kansainvälinen ekumeeninen yhteisö (klik, klik), jossa vierailee vuosittain tuhansia nuoria. Taivaallinen paikka, jossa itsekin olen kahdesti käynyt. Paljon tulikin messun aikana ihania muistoja mieleen ja aloin kaivata Taizéhen. Kyllä mie sinne vielä jokus menen uudestaan <3

Paastonaikaan liittyen myös Ekopaasto-kampanja on jälleen kerran käynnistynyt. Ekopaastossa kuluttajia herätellään pohtimaan omia kulutustottumuksia, ajattelemaan ympäristöä, hiljentämään tahtia ja hillitsemään ilmastonmuutosta. Kampanjan järjestävät yhteistyössä Evankelisluterilainen-kirkko, Suomen ympäristökeskus, Marttaliitto ja Kirkon Ulkomaanapu. Lisää tietoa ekopaastosta löytyy kampanjan sivuilta (klik, klik). Itse kirjoittelin paastosta ja sen aikana heränneistä ajatuksista jo vuosi sitten, tästä pääset tekstiini.

Kuva: ekopaasti.fi -sivuilta
Haluan olla itse mukana tässä kampanjassa tänäkin vuonna. Syön paljon kasvisruokaa jo nykyisin, mutta ehkäpä tämän vajaan 2 kk aikana voisin vielä parantaa tapojani tämän asian osalta. Kuivakaapista löytyy ainakin paljon kaikenlaisia papuja ja linssejä, joista saa kokkailtua vaikka mitä herkkuja. Kuten viime vuonnakin, aion myös tänä vuonna jättää kaiken shoppailun mahdollisimman vähälle hetkeksi. Kotona odottaa lisäksi iso kassi vaatteita ja vähän muutakin tavaraa, jotka ovat kirpparille menossa. Joten tämän paaston aikana lupaan sen kirpparipöydän käydä vuokraamassa. Myymättäjääneet tavarat voin sitten lahjoittaa vaikkapa fidan kirppikselle.

Paaston uskonnolliset perinteet ulottuvat pitkälle ja kristillisen paastonajan perinteet ovat jo 300-luvulta. 40 vuorokautta kestävän paaston esikuvana on Jeesuksen vetäytyminen autiomaahan paastoamaan ja rukoilemaan. Ruokapaaston lisäksi paastonaika on merkinnyt kristityille katumuksen, hiljentymisen ja lähimmäisenrakkauden aikaa. Koen nämä paastonajan kritilliset perinteet myös tärkeiksi itselleni. Välillä on hyvä hetkeksi hiljentää tahtia, pysähtyä ja jättää vaikkapa enemmän aikaa rukoukselle. Itse huomaan usein, että tarvitsisin enemmän aikaa joutenololle, omille ajatuksille ja hiljentymiselle. Näitä kohti siis tämän paaston aikana.

Kuten Suomen ev.lut kirkon sivuilla todetaan, paastoon voi ottaa myös näkökulman lähimmäisenrakkaudesta <3 Tätä aion ainakin itse paaston aikana toteuttaa arjen pienillä teoilla. Ehkäpä niistä jää jotain pysyvää elämääni.

”Toisenlaista paastoa minä odotan: 
että vapautat syyttömät kahleista, 
 irrotat ikeen hihnat ja vapautat sorretut, 
että murskaat kaikki ikeet, 
murrat leipää nälkäiselle, 
avaat kotisi kodittomalle, 
vaatetat alastoman kun hänet näet, 
etkä karttele apua tarvitsevaa veljeäsi.” 
(Jes. 58:6-7) 

Paasto on alkanut. Pysähdytään. Kevennetään. Rakastetaan. Pohditaan. Rauhoitutaan. Havainnoidaan. Oivalletaan. Hiljennytään.

tiistai 17. helmikuuta 2015

Liu-lau-laskiaista

Ei miulla oikestaan muuta asiaa ollut, kuin laskiaisherkut. Laskiaispullat maistuivat laskiaissunnuntain ja laksiaistiistain välillä maanantaina oikein erinomaisilta. Myö jatketaan herkuttelua varmaan vielä tänään. Muutaman viikko sitten leivoin ihan tavallisia pullia, joten tällä kertaa päädyin hieman terveellisempiin versioihin. Kaksi taikinaa tuli pyöräytettyä, koska halusin laittaa omiin pulliini vähän spelttijauhoja, jotka eivät tietenkään Markolle sopineet. Molemmat taikinat olivat sokerittomia, tai miten sen nyt ajattelee, onko karppisokeri sopkeria vai ei... Lisäksi taikinoihin tuli vähän lisäproteiinia.






Laskiaspullien lisäksi tein korvapuusteja sekä pienen kokeilun vanilja-pähkinä -puusteista. Korvapuustien tapaan taikina kaulitaan levyksi, mutta levyn päälle levitin vaniljalla maustettua rahka-tuorejuusto -sekoitusta, pähkinöitä ja vähän kookosöljyä. Tuli muuten aika hyviä, mutta täytettä olisi pitänyt olla paljon enemmän.






Myös laskiaispullat onnistuivat varsin hyvin. Kumpikaan taikinoista ei tietenkään kohonnut samalla tavalla kuin tavallinen vehnäjauhoon tehty pullataikina, mutta eipä haitannut, kun sen tiesin jo etukäteen. Miun spelttijauho-proteiini -pullista tuli todella hauskan näköisiä. En tiedä miten tuo kaunis kuvio tuohon pinnalle tuli. Näyttää ihan sellaiselta voipullallta.



Meidän laskiaispullien täytteeksi päätyi tietysti mansikkahilloa, jonka tein pakastemansikoista ja chiasiemenistä. Mansikat vaan soseeksi, siemeniä joukkoon ja yöksi jääkaappiin tekeytymään. Seuraavana päivänä sose on muuttunut hilloksi, ei tippunut purkista vaikka ylösalaisin käänsin. Ja eihän laskiaispullat olisi mitään ilman kermaa tai meidän tapauksessa kerman ja rahkan sekoitusta. 






Herkullista laskiaista, vielä ehtii vaikka tänään pullia pyöräyttää!!

maanantai 16. helmikuuta 2015

Mahtava maanantai

Vapaapäivät ovat ihania ja etenkin, kun niitä sattuu olemaan sekä ennen viikonloppua että heti sen jälkeen. Tuntuipa viikonloppu pitkältä, nyt on levännyt olo ja mukava huomenna palata arjen pariin. Vaikka tänään olikin lomapäivä, niin olen kyllä touhunnut ihan koko päivän. Aamulla taivas oli kirkkaan sininen ja aurinko paistoi iloisesti kirpeässä pakkasessa. Niinpä mie olinkin jo klo: 10 laittamassa suksia jalkaan. Aivan taivaallinen ilma hiihtää! Ainoa miinus tuli niistä kymmenestä liiasta pakkasasteesta, joiden vuoksi miun varpaat oli koko matkan ihan jäässä.... Auton mittari näytti lähtiessä -13 C. Mutta eipä tuo haitannut, kun sai nauttia raikkaasta ulkoilmasta. Hymyilin kilpaa auringon kanssa koko lenkin ajan, en tiedä kumpi voitti, mutta hyvä kisa oli :D


VÄHÄN ehkä häikäisi!

Aamupäivän hiihtojen jälkeen puuhastelinkin varmaan about neljä tuntia keittiössä ja aika paljon sain aikaan kaikenlaista. Kookos-kala -keittoa, kaksi tonnikalapiirakkaa, laskiaispullia, korvapuusteja ja vanilja-pähkinä -puusteja. Kyllä meillä nyt herkkua riittää tälle viikolle.

Pitkään viikonloppuun mahtui paljon muutakin hauskaa kuten blini-ilta rakkaiden sukulaisten kanssa, ystävänpäivä ja sunnuntai-illan pannarit. Miun nomination rannekoru täydentyi jälleen yhdellä palalla, kun sain Markolta siihen ystävänpäivälahjaksi dance-palan. Olin ehkä ihan onnesta soikeana <3

Tämä on niin <3




Illaksi tänään vielä treenejä vetämään yleisurheilijoille ja sitten voikin ansaitusti loikoilla loppuillan sohvalla ja mutustella laskiaispullaa. Tämä viikko on muutenkin odotettu, sillä loppuviikosta suunnataan kohti Tamperetta ja pääsen katsomaan yleisurheilun halli sm-kisoja ja näkemään tuttuja.

Kevään ja ystävänpäivän kunniaksi.

Iloista ja pirteää viikkoa, nautitaan auringon lämmöstä ja sen tuomasta energiasta!

maanantai 2. helmikuuta 2015

Yhteisvastuukeräys 2015: leivontaa

Sunnuntaina käynnistyi vuoden 2015 yhteisvastuukeräys (klik, klik). Viime vuonna annoin oman panokseni tähän keräykseen leipomalla ison kasan pullia ja pieniä suolaisia myytäväksi/tarjottavaksi yhteisvastuukeräyksen avaisjumalanpalveluksessa. Oli huisin hauskaa puuhastella keittiössä lähes tulkoon yksi kokonainen päivä. Ja voi sitä iloa, mikä syntyikään, kun vein leipomukset kirkolle <3 Joten miksipä ei toteuttaa samaa uudestaan!

"Yhteisvastuu on lähimmäisenrakkauden kansanliike ja evankelis-luterilaisen kirkon vuosittainen suurkeräys, joka auttaa hädänalaisia syntyperään, uskontoon tai poliittiseen vakaumukseen katsomatta Suomessa ja kehitysmaissa. 60 % tuotosta menee Kirkon Ulkomaanavun välityksellä kehitysyhteistyöhön ja katastrofiapuun. 20 % käytetään vuosittain valittavaan kohteeseen Suomessa ja 20 % kirkon ja seurakuntien tekemään avustustyöhön."



Lauantai-iltäpäivä menikin sitten leivontapuuhissa. Korvapuusteja tein tietysti, koska niitä on vaan niin mukava tehdä ja ne ovat miun suurta herkkua. Täytteeksi pitää laittaa aina oikein reilusti voita, fariinisokeria sekä 10x ohjeen määrä kanelia. Ja tuli kyllä jälleen kerran hyviä, muutaman nimittäin varastin kuormasta ihan omaan masuun. Lisäksi pyöräytin porkkanasämpylöitä, jotka myös kuuluvat omien suosikkieni joukkoon. Lisäksi vielä pellillinen pikkuleipiä. Puuhaa riittii, mutta mukavaa ja rentouttavaa oli.



En tiedä miksi, mutta käsien työntäminen taikinaan ja sen vaivaaminen vaan on aina todella mukavaa puuhaa. No juu, muistan kyllä muutaman kerran, kun olin mukana leipomassa jonnekin isompaan tilaisuuteen ja taikina oli useamman litran kokoinen. Silloin nimittäin alkoi kyllä käsiä hapottaa vaivaaminen aika tavalla, ei ehkä niin rentouttavaa silloin :)






Jokunen pellillinen tuli todellakin paistettua. Pakkailin tuotteet vielä valmiiksi myyntikuntoon, jotta ne olisi helpompi kuljettaa myyntipaikalle. Tämä leipominen on minulle paljon mielekkäämpi tapa osallistua tähän Yhteisvastuukeräykseen. Pääsen tekemään jotain todella mukavaa, josta on apua sitten eteen päin muillekin. Toivottavasti myyjäisten tuotto oli hyvä.