Sivut

torstai 22. tammikuuta 2015

Hiihtojuttuja

Olin nuorempana (yläasteikäisenä) varsin reipas hiihtelijä ja hiihto oli minusta myös kivaa. Ja tuolloin tulikin usein käytyä hiihtämässä. Ei miulla ikinä mitään kovin kummoisia suksia ole ollut, yleensä jotain käytettyjä, mutta toimivia. Itse olen myös suksiani opetellut huoltamaan, vaikka vanhemmat tietenkin auttoivat alussa. Olin myös lukion ohella urheilukaupassa töissä ja siellä minun hommani oli talvisin suksien huolto ja suksipakettien kokoaminen (siteiden kiinnitys, pohjustus, yms.). Kun kotoa muutin pois, niin sukset lensivät roskikseen (olivat rikki), enkä ole sen koommin uusia suksia sitten osatnut. Kilpaurheilun ja opiskelujen täyttämän arjen keskellä ei hiihdolle ollut enää aikaa. Lähinnä vain lämmöllä olen muistellut mummin kanssa Saariselälle tehtyjä hiihtoreissuja, tuntureille kipuamista ja kauniita maisemia.

Nyt kuitenkin iski sen verran kova kaipuu latujen äärelle jälleen, että päätin investoida ja ostaa omat sukset. Päädyin luistelusuksiin, koska ne ovat huoltovapaammat ja lähtö on näin ollen nopeampaa. Hyvä ystäväni ja lenkkikaverini myi minulle oikein supersukset, eivät taida nimittäin olla ihan markettikamaa nuo. Luistelumonot löytyi Prismasta ja sauvat ovat vielä hankinnassa.




Eilen oli kovasti pakkasta, mutta olin kaverin kanssa hiihtotreffit sopinut, niin sinnehän myö mentiin. Vähän jännitti, että osaanko enää mitään, sillä edellisestä kerrasta oli PIIITKÄ aika. Enkä oikestaan luisteluhiihtoa ole edes kovin paljoa harrastanut, lähinnä perinteisen suksilla silloin, kun oli vaikeat voitelukelit. Luistelusukset oli kyllä niin villin tuntuiset jalassa, että ei ole tosi! Niin kevyet ja liukkaat nimittäin. Omista epäilyistäni huolimatta hiihtotaito oli tallella ja kuulemma tekniikka näytti oikein hyvältä. Ihmettelen, koska kukaan ei sitä minulle ole ikinä opettanut. Alussa meni kyllä hetki ennen kuin uskalsi luottaa suksiin ja oli se meno silti vähän haparoivaa ajoittain, yksi pyllähdyskin mahtui matkalle :) Tasapainon kanssa on paljon parannettavaa, mutta se johtuu siitä etten ole näin kevyisiin ja luistaviin suksiin tottunut.

Kevyesti hiihtelimme 2,5 km lenkkiä nelisen kertaa ympäri eli kymppi tuli täyteen. Sitten oli luovutettava, koska miun varpaissa ei enää ollut edes tuntoa kovan pakkasen takia. Ihan heti en yhtä kovassa pakkasessa mene kyllä hiihtämään. Mutta oli siis aivan todella hauskaa! Olen kaivannut ulkoliikuntaa kovasti nyt, kun lenkkeily ei tule kysymykseen. Ihana hengitellä raitista ilmaa keuhkot täyteen. Nyt odotan kovasti jo ensi viikkoa, lauhoja kelejä ja uusia hiihtolenkkejä.

Tästä sitten vaan tekniikkaa opettelemaan:


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti