Sivut

sunnuntai 27. joulukuuta 2015

Kasvisruokahaaste: viikko 7.

Ei liene yllätys, että joulun kinkkujen, kalkkunoiden ja muiden herkkujen jälkeen kasvisruokaa teki mieli oikein todella paljon. Tein ennen joulua ison satsin kasvissosekeittoa, josta yhden annoksen säästin joulun jälkeiseen aikaan. Aavistelin nimittäin, että se saattaisi joulun pyhien jälkeen maistua aika taivaallisen hyvältä. Tämä kasvissosekeitto oli varsin yksinkertainen, niin kuin ne usein ovat: kurpitsaa, porkkanaa, kondensoitua maitoa, kikherneitä ja lipstikkaa. Tuo kondensoitu maito toi kivan makean vivahteen keittoon ja lipstikka puolestaan pientä lisä twistiä. Tämän kasvisruokahaasteen myötä miun sosekeittojen teko on kyllä lisääntynyt paljon ja hyvä niin, koska tykkään niistä paljon. 





Yleensä pelkällä keitolla ei nälkä pysy loitolla, mutta kaveriksi keksin sitten aina jotain. Tällä kertaa tein salaatin, johon ruokaisuutta toi mozzarella. Näin joulun alla tulee aina ostettua myös granaattiomenaa, mikä on salaatissa oikein herkullista.



Sain joululahjaksi tällaisen todella hauskan maustekynän (lue lisää). En ole tällaisesta aiemmin edes kuullut ja jonkin aikaa meni kyllä ennen kuin tajusin mikä ihme tuo oli :) Linnun sisälle laitetaan siis haluamaansa maustetta ja sitten annos koristellaan/viimeistellään ikään kuin piirtämällä jotain kivaa. Kokeilin tätä latteeni ja kyllähän se näytti toimivan.






Leppoisaa alkavaa vuoden viimeistä viikkoa ja rentouttavia lomapäiviä niille onnellisille (kuten mie), joilla lomaa on!




perjantai 25. joulukuuta 2015

Joulun tunnelmaa

Olen aina ollut siinä mielessä jouluihminen, että tykkään joulusta ja minusta on kiva sitä valmistella. En ole enää nykyään joulukoristeiden ystävä, kauniit joulukukat riittävät tuomaan jouluisen fiiliksen yhdessä kynttilöiden kanssa. Miun joulun väri on näin aikuisiällä joka vuosi enemmän ja enemmän valkoinen. Muutamat pienet yksityiskohdat puhaista on ok, tänä jouluna ne olivat pöydän punaiset tabletit, jotka värin lisäksi eivät sydänkuvioineen olleet kovin jouluiset. Pääsevät siis käyttöön myös muina vuodenaikoina. Marko tietää jo, että jouluna miulle pitää ostaa kimppu valkoisia ruusuja, tosin taisin asiasta kyllä ihan vain varmuudeksi muutamaan kertaan muistutella. Kotiin pääsi myös mummin tuoma kaunis valkoinen joulutähti sekä kummitädiltä ennen joulua saadut valkoiset tulppaanit, jotka ilahduttivat lähes jouluaattoon asti.

Joulukortit pääsevät aina jouluksi seinälle, kiitos niistä kaikille ystäville, tutuille ja sukulaisille.





Perinteiset jouluruuat (laatikot, kinkku, rosolli, kalat, joululeivät, piparit) ovat hyviä, mutta musta on oikestaan ihan mukava, että meidän joulupöydässä oli vain osa niistä. Kävin ennen joulua ystävän kanssa joululounaalla kesken työviikon, ihan piristys siihen kohtaan. Lisäksi pääsin mukaan Kuusankosken seurakunnan viestintäosaston järjestämään jouluiltaan, jossa tarjoiltiin aivan mahtavaa jouluruokaa. Lämmin kiitos siitä <3 Joten oikestaan ennen joulua olin jo päässyt syömään jouluruokia ihan tarpeeksi. Meidän joulupöydästä löytyi tänä vuonna toki perinteisiä herkkuja, mutta myös jotain muuta. Ja kahdestaan kun oltiin, niin valtavaa määrää erilaisia juttuja ei viitsinyt alkaa valmistamaan.

Äidiltä saadut kauniit suklaatikkarit ja valmennettavan joulutervehdyksenä saadut enkelisuklaat <3

Jouluaattona olisi toisaalta ollut mukava makoilla sängyssä pidempäänkin, koska mihinkään ei ollut kiirettä eikä mikää homma oikestaan vaatinut tekemistä. Selkä oli kuitenkin hieman eri mieltä siitä onko sangyssä kiva makoilla, joten nousin sitten jo seitsemän aikoihin riisipuuron keittoon. Se valmistui tänävuonna (kuten parina edellisenäkin) kookosmaidon ja tavallisen punaisen maidon yhdistelmällä. Se on tällä hetkellä ihan miun suosikki. Päälle vähän kanelia ja sokeria, niin tämä herkku on täydellinen.



Näitä menee kilotolkulla niin kauan kun satokautta kestää!


Silloin kun vielä asuin kotona, riisipuuroa ei ikinä syöty aamulla. Se oli meidän lounas, joka syötiin aina lenkin/ulkoilun ja joulusaunan jälkeen. Nyt olen kuitenkin alkanut syödä riisipuuroa jo aamulla. Lenkillä kävin tänäkin jouluna, kuten aina ennenkin. Se on perinne, mistä pidän ja mitä ei voi missään tilanteessa jättää väliin, heh! Lapsena se oli aina hiihtolenkki, mutta eipä ole näillä leveysasteilla näkynyt lunta jouluisin ihan hetkeen. Hiihdot ovat vaihtuneet siis juoksulenkkeihin. Toki tällä hetkellä akillekset ovat niin huonossa hapessa, että juoksu on muuttunut kävelyksi. Joululenkki on mulle sellainen hetki omaa aikaa omien ajatusten ja musiikin kanssa. Ja tuleehan siitä ihana olokin, kun saa raitista ilmaa. Aurinko paistoi, tuuli humisi ja oli melko lämmin. Outo, mutta toisaalta oikein ihana ilma. Vaeltelin ympäriinsä ja ihailin talojen ikkunoiden kauniita jouluvaloja ja -koristeita. Pysähdyin katselemaan vuolaana virtaavaa Kymijokea. Pieni ripaus lunta olisi ollut ihana.

Kiitos Fazer, että 70%:sta tummaa suklaata saa nyt myös irtomyynnistä.

Myöhemmin päivällä käytiin hautausmaalla viemässä sukulaisten haudalle kaunis karanssi ja muutama kynttilä. Olin tilannut karanssin valkoisilla ruusuilla jo aiemmin netin kautta ja aattona kävin sen vain kukkakaupasta hakemassa, kuinka kätevää ja vaivatonta. Hautausmaalla tuuli kyllä tunkeutui luihin ja ytimiin varsin tehokkaasti. Olikin ihana päästä sen jälkeen saunaan sulamaan. Jouluruokien kimppuun käytiin sitten illalla. Tai kyllä sitä kinkkua oli joku tainnut jo ennen sitä melko tehokkaasti nakerrella, heh! Meidän joulupöytään päätyi kinkun lisäksi savukalkkunaa, graavilohta, ruusukaaleja, vihersalaattia ja juureslaatikkoa. Ruuat olivat sellaisia, mistä me pidetään ja niitä oli juuri sopivasti.

Ruusukaalit saivat päälleen voita.

Vihersalaattia leipäjuustolla ja granaattiomenalla.




Joululahjaksi saatu ihana Arabian tanssi -lautanen pääsi tietysti joulupöytään.


Joulukinkkua paistettiin aatonaattona pitkään ja hartaasti, taisi olla jokunen kymmen asteita liian vähän uunissa lämpöä, mutta eipä haitannut. Kinkku onnistui oikein hyvin ja savukalkkuna nyt on aina hyvää. Graavilohen tein itse, koska jokunen viikko sitten satuin ostamaan graavilohta kaupasta ja pettymys oli todella suuri, kun se ei maistunut miltään. Kylmäsavulohta en myöskään enää kaupsta osta, koska oman isäni savustama nyt vaan on miun makuun sata kertaa parempaa. Juureslaatikkoon päätyi porkkanaa, palsternakkaa ja lanttua sekä pähkinöitä ja kookosmaitoa. Juurekset leikattiin pieniksi kolikon muotoisiksi paloiksi ja joukkoon laitettiin mausteita sekä pähkinät. Päälle lorauteltiin sitten kookosmaitoa. Laatikko oli ihan hyvää, mutta ei mikää super onnistunut. Ehkä mausteita olisi pitänyt olla reilummin. Ruoka maistui ja illalla taisi suklaata ja glögiäkin vielä masuun mahtua. Katseltiin elokuvaa (Kätyrit) ja makoiltiin sohvalla. Eipä sitä kai muuta tarvinutkaan tehdä.






Rauhallista ja rentouttavaa joulun aikaa! Mie nautin siitä, että saa vaan olla. Loma on pitkä, eikä mitään erikoisia suunnitelmia sen varalle ole tehty. Uutena vuotena matkataan Kiteelle, toivottavasti siellä olisi edes vähän valkeutta maassa.




keskiviikko 16. joulukuuta 2015

Kasvisruokahaaste: viikko 6.

Joulu lähestyy kovaa kyytiä, mutta jostain syystä ei yhtään ole sellainen fiilis, että odottaisi sitä kinkkua kuola suupieliä pitkin valuen. Olen kuitenkin varma, että kinkku maistuu tänäkin jouluna, vaikka kasvisruokaan olen tykästynyt päivä päivältä enemmän. Ei minusta ikinä täysin kasvissyöjää tule, mutta tälläinen kasvispainotteinen ruokavalio tuntuu hyvältä, ja maistuu myös! Tällä viikolla kasvisruokapäivän menyssä oli suolainen piirakka. En muista edes koska olisin itselleni piirakkaa viimeksi tehnyt, eli olikin jo aika tehdä sitä. Jotain suht yksinkertaista oli mielessä ja tälläinen oli lopputulos:

Feta-parsa -piirakka kurpitsaisella pohjalla
(pieni piirakkavuoka)

Pohja:
1 dl kurpitsaraastetta
2 munaa
125 g maitorahkaa
1/2 dl kaurahiutaleita
1/2 dl mantelijauhoja
1 tl leivinjauhetta
suolaa

Täyte:
100-200 g fetajuustoa
parsakaalia (tuore tai pakaste)
juustoraastetta
mustapippuria

Laita uuni lämpenemään 200 C asteeseen. Voitele pieni piirakkavuoka öljyllä. Sekoita kaikki pohjan aineet  keskenään ja levitä taikina vuokaan. Lisää päälle parsakaalit (sulata jos käytit pakasteita), fetajuusto, mustapippuria ja juustoraaste. Paista uunin alatasossa noin 20-30 min, kunnes piirakan pinta on mukavasti ruskistunut. Käytin itse raakaa parsakaalia, se kypsyi uunissa varsin al denteksi. Jos haluat, että parsakaali on todella pehmeäää, kannattaa käyttää pakasteversiota tai keittää tuoreita hetki ennen piirakkaan laittamista.


Tämä kevyempi feta on osoittautunut oikein maukkaaksi, monta kertaa kevyttuotteita karttavat ovat tästä pitäneet.






Piirakan pohjasta tuli varsin pehmeä maitorahkan ja kurpitsan ansiosta. Ei siis sellainen vetinen kuitenkaan. Paistettua sipulia olisi ehkä voinut joukkoon vähän laittaa, siitä olisi voinut tulla mukavaa makua lisää. Mutta hyvää tämä oli näinkin, sekä kylmänä että kuumana.


Tällaista tällä viikolla. Jotain muuta sitten ensi viikolla. Vielä löytyi kaupasta myskikurpitsaa, joten sillä herkuttelu kyllä jatkuu tässä tulevina päivinäkin.


 

keskiviikko 9. joulukuuta 2015

Kasvisruokahaaste: viiko 5.

Jostain syystä nuo kurpitsat edelleen kovasti huutelevat minua kaupan hyllyillä, joskaan niitä ei enää kovin laajasti ole tarjolla. Myskikurpitsaa kuitenkin löytyi ihan s-marketistakin vielä. Halusin kuitenkin tämän viikon kasvisruokapäivänä herkutella jollakin muulla kuin pelkällä kurpitsalla, joten kurpitsa pääsi vain yhdeksi osaksi tässä ruuassa.


Lämmin juuresraaste kookosmaidossa (lisäkkeeksi)

3 porkkanaa
reilu pala lanttua
nyrkin kokoinen pala kurpitsaa
nippu lehtikaalia
lipstikkaa (kuivattu tai tuore)
1 tölkki (400 ml) kookosmaitoa
suolaa
chiliä

(0,5-1 dl linssejä, ohraa, kauraa, tms.)


Raasta juurekset karkeaksi raasteeksi ja kuullota pannulla miedolla lämmöllä jonkin aikaa. Lisää silputtu lehtipersilja, lipstikka, kookosmaito ja mausteet. Anna hautua ainakin 20 min miedolla lämmöllä. Jos lisäke vaikuttaa liian "vetiseltä" voit lisätä joukkoon vähän linssejä tai jotakin muuta, mikä imee nestettä (näillä saa myös lisäkkeestä hieman ruokaisamman)







Itse kyhäsin kananmunista, kaurajauhosta ja psylliumista tuollaisia lettusia, jotka sitten täytin kasvislisäkkeellä. Letut eivät olleet erikoisia, mutta tuosta täytteestä tuli oikein makoisaa. Lipstikka antoi siihen aika mielenkiintoisen säväyksen ja sopi hyvin yhteen kookosmaidon kanssa. Tätä kasvislisäkettä voi syödä ihan sellaisenaan, tarjota todellakin lisäkkeenä, käyttää täytteenä tortilloissa tai vaikkapa korvata muut leivänpäällysteet tällä. Olen edelleen suuresti rakastunut noihin paahdettuhin myskikurpitsan siemeniin, harmi kun niitä ei ole enempää siellä kurpitsan sisällä!!







Helppoa ja jokseenkin nopeaa ruokaa tällä kertaa.  Jotain kasvispiirakkaa tekisi nyt kovasti mieli, joten ehkäpä sellaistakin pitää tässä joku päivä kehitellä!





maanantai 7. joulukuuta 2015

Aamurakkautta



Resepti kiireettömään aamuun (miun makuun)

Nautiskele herättyäsi hetki sängyssä aamun raukeudesta.
Sytytä kynttilöitä.
Avaa radio tai kuuntele jotain aamuun sopivaa musaa.
Keitä laadukasta kahvia (paljon!)
Hae päivän lehti.
Valmista herkullista aamupalaa.
Istahda aamupalan, lehden ja kahvin kanssa pöytään.
Nauti rauhassa.


Mie niin rakastan sitä, kun aamulla ei ole kiire minnekään. On rauhallista ja vähän hämärää. Saa istua aamupalan kanssa vaikka kuinka pitkään. Mie jopa mielelläni herään vaikka kelloon ihan sen vuoksi, että saan aamulla olla rauhassa tarpeeksi pitkään. Pääasiassa nämä rauhalliset aamut ovat miulle kyllä viikonlopun luxusta. Viime viikonlopun aamujen herkullinen aamupala oli kurpitsapuuro, jota jo aiemminkin tein. Ei siinä mitään erikoisempaa ollut kuin raastettua kurpitsaa puuron seassa, mutta hyvää tuli ja mukavan pirteän väristäkin.






Onneksi joulu ja LOMA lähetyvät kovaa kyytiä. Sitten on paljon aikaa rauhoittumiselle ja aamuista pääsee nauttimaan monena päivänä.


 

perjantai 4. joulukuuta 2015

Kasvisruokahaaste: viikko 4.

Tämän pimeyden ja sateen keskellä halusin tehdä jotain piristävää kasvisruokaa. Ja piristävää on tietenkin iloisen kirkkaat värit, joten kaupassa suuntasin kirkkaina loistavia kurpitsoja kohti ja nappasin yhden myskikurpitsan mukaani. Myskikurpitsa oli minulle uusi tuttavuus. Se oli aika kovaa itseasiassa. Sisus oli ihanan oranssi ja maku varsin mieto ja pehmeä. Kurpitsaletut ovat olleet jo pidemmän aikaa mielessä pöyrimässä ja nyt olikin sopiva aika tehdä niitä.



Kurpitsaletut (6 kpl)

nyrkin kokoinen pala kurpitsaa
1,5 dl valkuaisia (tai 2 pientä munaa)
3 rkl kaurajauhoja *
2 rkl kookosjauhoja *
2 rkl leseitä (käytin itse vehnä)
2 tl psylliumia
0,5 dl nestettä (maitoa, vettä, tms.)
suolaa
mausteita

(makeisiin lettuhin makeutusta)

* myös muita jauhoja kannattaa kokeilla ja kaurahiutaleet käyvät myös

Pilko kurpitsa pieniksi paloiksi ja laita kaikki aineet kulhoon. Soseuta taikina sauvasekoittimella. Taikinasta tulee koostumukseltaan perunamuussia. Lusikoi taikinaa pannulle ja painele haluamasi muotoisiksi. Paista kookosöljyssä (tai muussa rasvassa) pieniä lettuja ja nauti haluamiesi lisukkeiden kanssa. Myskikurpitsan siemenet voi haluteessaan käyttää paahdettuina. Ota siemenet talteen. Puhdista niistä kaikki ylimääräinen. Onnistuu helposti kulhossa, jossa on vettä. Kuivaa siemenet ja paahda pannulla pienessä määrässä öljyä ja suolaa.





Letut maistuivat iltapalana erinomaisilta survottujen puolukoiden ja paahdettujen siementen kanssa. Olivat hyviä kyllä ilman täytteitäkin! Jos letuista tekee makeita, niin täytteeksi sopii varmaan melkein mikä vaan: rahka, marjat, siemenet....



Aurinko näyttää pysyvän pilvessä loppuviikon täällä Kouvolassa, säätila on varsin harmaa ja ankea. Onneksi iloiset värit, kynttilät ja hyvä ruoka piristävät aina kummasti!




 

perjantai 27. marraskuuta 2015

Pikkujoulubrunssi

Heräsin tänä aamuna huonosti nukutun yön jäljiltä tosi huonovointisena. Väsytti ja oli tosi kökkö olo kaikin puolin. Akilleksia särki ja ne oli tosi jäykät. Nieleskelin pahaa oloa ja yrin haudata sen kahvikupin pohjalle. Kyllä tämä tästä, ajattelin. Tiedossa oli vapaapäivä, pikkujoulubrunssi, venyttelyä ja illaksi vielä pikkujouluilua. Olisin varmaan jäänyt sänkyyn vällyjen väliin koko päiväksi, jos tiedossa ei olisi ollut kaikkea kivaa ohjelmaa. Muutaman kahvikupin jälkeen olo alkoi helpottamaan ja aloin kasata brunssitarpeita kasaan. Oltiin sovittu Terhin ja Annan kanssa, että käydään aamulla yhdessä salilla vähän tekemässä kehonhuoltoa ja sitten jatketaan aamua brunssilla. Olin odottanut tätä jo pitkään :)

Lämmiteltiin ja höpöteltiin ensi vähän yhdessä, kunnes alettiin vähän temppuilemaan. Terhi oli juuri kerännyt taskut täyteen tekniikkavinkkejä käsilläseisontaa ja päälläseisontaa varten ja niitä sitten käytiinkin vähän läpi. Vitsit kun tajusi taas monta juttua, et aaahhh, näin se meneekin. Kumpa miulla olisi kotona jokin temppuhuone, missä vois kaikkea tällaista puuhailla. No, jos joskus muutetaan isompaan asuntoon, niin sitten sellainen varmasti tulee!!






Aamupuuhastelun jälkeen suunnattiin Terhille mahat kurnien kohti pikkujouluherkkuja. Ei oltu kovin tarkasti sovittu, että mitä kukakin tuo, pieniä aavistuksia oli toki. Paisteltiin yhdessä erilaisia lettuja ja kasattiin kaikki herkut ison pöydän ääreen. Ja kyllä oli tajuttoman hyvää: lettuja, hilloja, mysliä, chiapuuroa, raakakkua, raakasuklaata, smoothieta, hedelmiä, muffineita....








Perus bloggaajat ;)



Tässä vaiheessa päivä oli piristynyt ja mieli oli oikein iloinen. Se vaati näköjään hyvää seuraa ja ruokaa. Kiitos siitä <3 Nyt on mukava jatkaa päivää kohti muita puuhia ja kohti tulevaa viikonloppua.



Ihanaa, rentouttavaa, rauhallista ja tunnelmallista viikoloppua juuri sinulle!





tiistai 24. marraskuuta 2015

Kasvisruokahaaste: viikko 3.

Mie syön Quornia lihan sijaan.
Ai siis mitä se on?
No sieniproteiinia.
Aha (hyi), kuulostaa vähän oudolta. Maistuuko se niinkun sieniltä?
No ei todellakaan! Se on varsin neutraalin makuinen, itse saa maustaa.


Jotenkin yllä olevan tapaan menee usein keskustelu, kun kerron syöväni Quornia. Tämä oudolla nimellä varustettu tuote on siis sieniproteiinia ja oiva vaihtoehto lihalle. Tuotteen valmistuksessa käytettään mykoproteiinia, joka on siis sieniproteiini, luontaisesti esiintyvä sellainen. Quornia valmistetaan käymisprosessin avulla, vähän kuten oluttakin, mutta tässä prosessissa kerätään talteen kiinteä massa (oluen valmistuksessa neste). Quorn on lihaan verrattuna egologinen vaihtoehto. Kannattaa käydä lukemassa lisää täältä.




Quornia on saatavilla useissa eri muodoissa ja ainakin rouhe muistuttaa ulkonäöltään hyvin paljon jauhelihaa. Kaupassa tuotteet löytyvät pakastealtaasta. Olen itse käyttänyt quornia ehkä reilun vuoden verran säännöllisen epäsäännöllisesti. Quornrouhe on koostumukseltaan hyvin lähellä jauhelihaa eikä siinä ole soijarouheen tapaan kummallista sivumakua. Quorn on itsessään aika mauton, joten sen voi helposti maustaa haluamallaan tavalla. Rouheen lisäksi olen nähnyt kuutioiota ja fileitä. Lisäksi pihvejä taitaa myös olla saatavilla. Miun kasvisruokapäivän quornherkku syntyi about 15 minuutissa, joten aika täydellistä pikaruokaa siis. 


Quorn -bolognese kookosmaitoon

1 pussi quorn rouhetta 
1 tetra (2 dl) kookosmaitoa
1 iso sipuli
3-4 rkl pesto arabiataa
suolaa, pippuria

Pilko sipuli ja kuullota pannulla hetki. Lisää joukkoon quorn ja jatka kuullotusta, kunnes quorn on sulanut ja lämmennyt. Lisää joukkoon mausteet, pesto ja kookosmaito. Anna hautua muutama minuutti. Tarjoa haluamiesi lisäkkeiden kanssa.






 
Quorniin liittyen haluan vielä jakaa positiivisen lounaskokemuksen Helsingistä viime viikonlopulta. Shoppailuiden lomassa kävimme ystäväni kanssa Stockmanin yläkerrassa Fazerilla syömässä. Siellä oli tarjolla tortillabuffet melko sopivaan 13 € hintaan. Ja täytyihän se testata. Hintaan kuului siis yksi tortillalettu (lisäletut 1,5 €/kpl) ja paljon erilaisia täytteitä: salaatteja, vihanneksia, salsoja, papuja, kanaa, possua ja kasvissyöjille Quorn-kuutioita. Lisäksi sai vielä keittoa (2 eri vaihtoehtoa vieläpä), leipää ja kahvia/teetä. Mie tietysti kasasin tortillan väliin quornia, joka oli erittäin hyvää. Tuohon hintaan nähden oli kyllä aika täydellistä!




Mie oon nyt kyllä tähän kasvisruokaan tykästynyt todella paljon eikä lihaa varsinaisesti edes ole tehnyt mieli. Ehkä ihan hyvä, maistuu joulukinkku sitten entistäkin paremmalta jouluna.



torstai 19. marraskuuta 2015

Kasvisruokahaaste: viikko 2.

Herkuttelu kasvisruuan parissa jatkuu. Viime viikosta jääkaappiin jäi palanen ihanan oranssia kurpitsaa, jota olen raastanut puuron sekaan useampana päivänä. Säästin myös kasvisten keittämiseen käyttämäni nesteen ja olen lisäillyt sitä myös puuron joukkoon. Ja voi kuinka tulee iloisen pirteä oranssi puuro, kun joukossa on raastettua kurpitsaa. Makukin on mukavan pehmeä, koska kurpitsa itsessään ei ole kovin voimakkaan makuinen.

IHANASTA KURPITSAPUUROSTA OLISI KUVA TÄSSÄ, JOS EN OLISI TIPUTTANUT KÄNNYKKÄÄ SINNE PUUROLAUTASELLE!!

Onneksi puhelimessa oli suojakuoret, eikä suuria vahinkoja syntynyt. Suojakuoren valkea sisus ei enää ole kovin valkoinen, sellainen kellertävä ehkäpä. Tekevälle sattuu, kuten tiedätte :) Miun kakkosviikon kasvisruokapäivä oli keskiviikkona. Olin täksi viikoksi ostanut aamupaloja varten kaurajogurttia, jota söinkin koko viikon erilaisten lisukkeiden kanssa: banskua, leseitä, siemeniä, marjoja ja makeutusta. Mukavaa vaihtelua tavalliselle jogurtille. Kaurajogurtti on kyllä niin kallista, että tuskin sitä jatkossa tulee joka viikko ostettua, mutta ehkäpä silloin tällöin. Hyvän makuista se kuitenkin oli, voitti kyllä soijajogurtin.

www.oatly.com



Kasvisruokalounaaksi kokosin itselleni herkullisen salaatin. Kuva ei kyllä herkullisen näköinen ole, maku ja idea olivat tällä kertaa pääasiassa. Perussalaattia, jonne heitin sekaan maissia, mungpapuja (keitän näitä ja pidän pienissä rasioissa pakkasessa, juuri salaatteja varten), uunipunajuuria (jämät alkuviikon ruuista) ja jyvä-linssi lisäkettä (tämäkin alkuviikon jämää). Päälle loraus avokadoöjlyä ja mustapippuria. Jämäruuastakin saa koottua hyvin herkullisen makuisen aterian.


Tässä vielä "varsinaisen" kasvisruokapäivän jälkeisen päivän lounassalaatti.
Ajoittain mietin aina, että pitäisikö siirtyä ihan kokonaan kasvisruokaan. Jotenkin se vain tuntuu kauhean työläältä ja en halua kokea, että rajoitan elämääni tai syömistäni jotenkin. Tälläiset kasvisruokahaasteet eri muodoissaan ovat minulle sopivia ja aina niistä jää jotain hyviä ideoita ja asioita siihen perus arkeenkin.


Ensi viikolla luvassa sitten kasvisruokaa jonkin kivan reseptin muodossa.