Sivut

perjantai 19. joulukuuta 2014

Studio Dance Pit Joulushow 2014: behind the scenes

Huh-heijaa, sanoisin! Niin se esitysviikonloppu vaan jälleen on takanapäin. Kolme päivää ja yhteensä viisi huikeaa showta, sellainen urakka oli Studio Dance Pitin joulushow vuonna 2014. Ja omalta kohdaltani voin ainakin todeta, että oli kyllä sekä henkisesti että fyysisesti haastava viikonloppu kaikinpuolin. Esityksiä edeltäneeseen viikkoon mahtui pääasiassa omien töiden lisäksi vain kaikkea tanssiin liittyvää: viimeisiä tunteja studiolla, lavaharkkoja ja esitysasujen sovittelua sekä puuttuvien tavaroiden metsäsästystä (nutturaverkotkin löytyivät vasta neljännestä kaupasta). Perjantai-iltana kaikki oli kuitenkin valmista ensi-iltaa varten.

Jeeee, kohta pääsee lavalle! Kuva: Marko

Kuva: Marko

Ennen esityksiä miulla oli kyllä epävarmempi olo kuin koskaan ennen. Miulla ei ollut mitään hajua, miten akillekset kestäisivät viikonlopun vauhdissa mukana, enkä varmaan ihan täysiä tehoja ollut edes uskaltanut antaa itsestäni harkoissa. Selkä vihoitteli edellisten viikkojen puutteellisten lämmittelyiden johdosta ja toinen ranne oli niin kipeä, että jo ihan tiskirätin puristaminenkin sattui. Sen lisäksi, että kroppa ei oikein ollut yhteistyökykyinen, esitysten kanssa oli enemmän ja vähemmän epävarmuutta ilmassa. Baletti kauhistutti, koska lavalla pienetkin virheet tulevat niin helposti esille. Kehitysryhmän esitys puolestaan oli fyysisesti haastava ja pitkä eikä kaikki koreografioiden kiemurat tuntuneet olevan kovin vahvasti liikemuistissa. Harmitti, kun tuntui, että ei pysty antamaan itsestään kaikkea, mitä olisi halunnut.





Torstai-illan epätoivon kyyneleiden jälkeen oli kuitenkin aika nostaa pää pystyy, kuivata kyyneleet ja koota ajatukset kasaan. Mie oikeasti nautin tästä tanssimisesta todella paljon. Tämä on miun rakas harrastukseni. Kaikki menee varmasti hyvin. Katse ylös, kädet ristiin ja kohti perjantain ensi-iltaa <3 Elän tunteella, välillä varmaan vähän liikaakin, tiedän sen.

Viikonloppu oli piiiiiiitkä ja yhteensä astelin lavalle 13 kertaa! Suorituksista löytyy aina parannettavaa, mutta itse olen kyllä omiin esiintymisiini pääasiassa tyytyväinen. Voin sanoa tehneeni parhaani, antaneeni itsestäni niin paljon kuin pystyin ja nauttineeni lavalla. Kyllä siinä meinasi viimeisen esityksen jälkeen itku olla lähellä, kun kuunteli aplodeja ja tajusi selvinneensä kaikesta. Ilo kaikkien muiden tanssijoiden sekä mahtavien opettajien puolesta oli suuri: me onnistuimme kaikki yhdessä tekemään upean shown x 5!



Asennetta!!

Vaikka lavalle tuli asteltua useita kertoja, suurin osa ajasta tuli kuitenkin vietettyä lavan takana odotellen, lämmitellen ja valmistautuen aina seuraavaan esitykseen. Meno takatiloissa on kyllä aina ajoittain aika "päätöntä". Pikkulapset juoksentelevat ympäriinsä, kurkkkivat lavalle ja puheensorina on jatkuvaa. Välillä kuuluu "hyssss, hyssss", jonkun vanhemman tanssijan suusta, kun melutaso alkaa nousta liian kovaksi. Tanssijat lämmittelevät, kihartavat hiuksia ja meikkaavat, kertaaavat koreografioita viime hetken paniikissa ja höpöttelevät keskenään. On kuuma ja huono ilma, mutta se kuuluu kaiketi asiaan. Ilmassa tuoksuu hiki, hiuslakka ja jännitys. Ajoittain esitysten välissä joutuu odottelemaan pitkiäkin aikoja. Toisinaan taas omien esitysten välissä saattaa olla vain muutama (tai pahimmassa tapauksessa yksi) biisi, jolloin lavalta on käytännössä juostava vaihtamaan vaatteita ja kaiken pitää tapahtua nopeasti. Myös ajatukset pitäisi saada käännettyä edellisestä esityksestä seuraavaan. Ilmassa kaikuukin ajoittain tuskaisia äännähdyksiä, kun vaatteet eivät kiireessä menekään sujuvasti päälle, jotain tärkeää on hukassa tai aika alkaa loppumaan kesken. Jokapuolella voi kuitenkin aistia suuren ilon tanssia kohtaan.






Meidän kehitysryhmä Kerman esityksessä oli mukana 2 velhoa kultaiset hatut päässä ja taikasauvat kädessä. Lauantaina taikuutta lähes tarvittiinkin, kun toisen velhon taikasauvaa ei löytynytkään enää mistään. Kun sauvan puuttuminen havaittiin, oli lavalle menoon aikaa enää muutama minuutti. Voitte vaan kuvitella, mikä paniikki-etsintä-sähläys siitä syntyi, kun sauva nyt sattui olemaan aika oleellinen osa velhojen rekvisiittaa ja esitystä. Koska sauvaa ei etsimisestä huolimatta löytynyt piti jostain keksiä uusi tilalle, tässä vaiheessa edellisen biisin viimeiset soinnut olivat jo kajahtaneet ilmoille ja meidän olisi pitänyt olla odottamassa lavalle pääsyä. Mutta ei me voitu mennä ilman sauvaa! Onneksi "hätä keinot keksii", tai miten se nyt menee. Pistettiin yksi musta henkari säpäleiksi ja saimme sauvan, toki väärän värisen. Sitten vaan kauheassa paniikissa vielä kietomaan valkoista urheiluteippiä henkarin palasen ympärille. Ja tämä kaikki sauvan rakennus tapahtui korkeintaan yhden minuutin aikana, lennossa!! Mie kieritin vielä teippiä sauvaan, kun juoksimme kohti lavalle vieviä ovia ja käytännössä suoraan lavalle. Hyvä ettei teippirulla jäänyt käteen. Mutta myö selvittiin, saumattoman tiimitoiminnan avulla!

Meidän velhot :)



Vaikka viikonloppu oli rankka, niin en vaihtaisi pois hetkeäkään. Nyt on ihanaa, kun loma lähestyy. Olen todellakin sen tarpeessa. Tanssit voi unohtaa hetkeksi, eikä miulla juuri nyt taida kovin suuri into olla muunkaan urheilun osalta. Uimahalli, pilates ja ulkoilu ovat nyt aika kova sana. Lepo ja kehonhuolto ovat nyt varmasti sitä, mitä tarvitsen.



Enkäpä vielä kirjoittelen tarkemmin fiiliksiä itse esityksistä muutamien mukavien kuvien kera :) Iloista viikonloppua!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti