Sivut

torstai 27. marraskuuta 2014

Mamma Mia Mikä Show

Päästiin tiistaina nauttimaan Svenska Teaternin Mamma Mia -musikaalista ja vieläpä ihan VIP-lipuilla. Sukulaisella oli käynyt aika moinen tuuri, kun oli voittanut 10 kpl paketin VIP-lippuja. Ja myöhän oltiin tietenkin kovin iloisia ja kiitollisia Markon kanssa, että saimme sitten kutsun esitykseen. Kauhean usein ei ole kyllä tullut musikaaleissa vierailtua, joten tämä oli senkin puolesta erityisen mieluinen tapahtuma. 



Svenska Teatern on mukavan pieni ja tunnelmallinen. Meillä oli todella hyvät paikat, ei varmaan parempia olisi voinut ollakaan. Istuimme alimmalla (permannosta siis seuraava kerros ylös) parvella ihan eturivissä ja sieltä näkyi kyllä koko esitys todella hyvin. Esityshän oli tietysti ruotsinkielinen, mutta se ei juuri haitannut, koska laulua oli niin paljon ja saimme myös tekstityslaitteet käyttöön. Esitystä on kehuttu paljon ja käsittääkseni se on kyllä ollut aika loppuunmyytykin! Ja olihan se hyvä, todellakin. Esityksen aikana päästiin nauttimaan yhteensä 22:sta ABBA:n klassikkohitistä. 

Aika "kätevä" peili, sanoisin...

Esityksen lisäksi iltaan kuului muutakin mukavaa, olimmehan VIP! Ennen esitystä herkuteltiin buffet-pöydän antimista (salaatteja, kanaa, lammasta, piirakkaa), joihin kuului ruokien lisäksi tietysti viiniä ja shampanjaa(!). Väliajalla oli vielä tarjolla kahvia ja pieniä suklaaherkkuja, namskis! Ja vielä kun esityksen jälkeen pääsi kääriytymään hotellin (ei kuitenkaan kuulunut lippujen hintaan...) pehmeisiin lakanoihin, niin voisi todeta, että aika täydellinen ilta ja mukava irtiotto arjesta. Seuraavan päivän vietimme vielä Helsingissä kaupoissa kierrellen ennen kuin illaksi palasimme kotiin.



Ensin oli 2 herkkua, mutta....

sitten niitä ilmeistyikin yhtäkkiä jostain lisää!!


Tehokkaasti kävin vielä keskiviikkona illalla salilla, mutta olipas vaan kamala ruuhka. Huh! Taidan jatkossa vältellä kyllä iltasalia aika tehokkaasti!

maanantai 24. marraskuuta 2014

3 vuotta tanssia takana: mustoja edellisistä esityksistä

Aloin tässä yhtenä iltana (tai saattoi se olla yökin, jolloin uni ei tullut...) pohtimaan, mistä oma tanssiharrastukseni on saanut alkunsa ja mitä kaikkia esitysmuistoja siihen liittyy. Kouvolaan muuttaessa vuoden 2012 alussa halusin Jyväskylässä alkaneen tanssi/voimistelu harrastuksen jakuvan. Googlailin netissä ja päädyinkin sitten kevääksi 2012 Kouvolan Tanssikoulun (joka nykyään on toimintansa lopettanut) modernin tanssin tunnille. Ne taisivat olla miun ekoja oikeita tanssitunteja, joissa pääsin tutustumaan modernin/nykytanssin maailmaan. Jyväskylässä kun olin lähinnä käynyt naisvoimistelijoiden tanssillisessa voimistelussa sekä yliopistoliikunnan tanssitunneilla satunnaisesti. Nautin tunneista kuitenkin heti ensimmäisestä kerrasta lähtien. Olin varmaan pihalla kuin lumiukko ja katselin hämmentyneenä, kun muut osasivat niin hyvin ja oppivat kaikki sarjat tosi nopeasti. Mutta kyllä miekin mukana pysyin. Kausi huipentui tietenkin kevätnäytökseen ja taidettiin esittää samat tanssit vielä kesällä taiteidenyössäkin. Onneksi kohtalo johdatti minut tälle tunnille, sillä muuten en ehkä käpertyisi iltaisin oman rakkaani kainaloon <3

Keväiset ja jouluiset tanssiesitykset ovat vakiinnuttaneet paikkansa minun kalenterissa. Niitä on jo aika monta takana ja joulukuun puolessa välissä olisi taas seuraava edessä. Minulla on ollut ennen esityksiä usein tapana muistella edellisiä kaivamalla vanhojen esitysten DVD:t esille ja katselemalla niitä. Niitä katsellessa tulee aina paljon hyviä muistoja mieleen. Enää niitä ei myöskään katsele niin kriittisesti, vaan lähinnä nauttien ja huomaten oman kehityksen vuosien varrella. Huvikseni kaivelin myös kuvia vanhoista esityksistä. Tässä niistä muutamia, itselleni tärkeitä.

Kouvolan Tanssikoulu kevätnäytös 2012

Kouvolan Tanssikoulu kevätnäytös 2012

Kouvolan Tanssikoulu kevätnäytös 2012

Studio Dance Pitin tunneille taisin astella ensi kertaa kesällä 2012. Syksyllä tanssit jatkuivatkin sitten Dance Pitin Showjazz -tunnilla ja kausi päättyi joulunäytökseen, missä miekin olin sitten mukana.

Studio Dance Pitjoulunäytös 2012.


Showtanssia jatkoin myös keväällä 2013. Kävin myös nykärin tunneilla, mutta esityksessä en ollut mukana, koska sukelluskurssien suorittaminen vei niin paljon aikaa keväästä ja tunteja jäi väliin.

Studio Dance Pit kevätnäytös 2013. Kuva Viivi Häkkinen


Syksyllä 2013 starttasi sitten kehitysryhmät ja uskaltauduin mukaan Kerman harjoituksiin. Ja sitä päätöstä en kyllä ole katunut, sillä niin paljon olen oppinut ja rakkaita muistoja on kertynyt tavattoman paljon <3 Kerman esimmäinen esiintyminen on jäänyt mieleeni erityisesti. Biisi ja koreografia muodostivat hyvin koskettavan kokonaisuuden.

..."Ois paratiisi meillä täällä näin
jos elettäisiin aina lähekkäin
ja vaikka faunin, peikon, keijunkin
suru silloin kiinni saa
se ei vie mukanaan"...
Chisu- Yksinäisen Keijun Tarina


Studio Dance Pit joulunäytös 2013. Kuva: Viivi Häkkinen

Studio Dance Pit joulunäytös 2013.

Studio Dance Pit joulunäytös 2013. Kuva: Viivi Häkkinen


Keväällä 2014 kehitysryhmä saalisti leijonaa, showtanssissa siivottiin ahkerasti ja K-20 Street asteli lavalle ensimmäistä kertaa mahtavan iloisella ja energisellä asenteella. Niin ja nykärissä olin myös mukana.

Studio Dance Pit kevätnäytös 2014. Kuva: Viivi Häkkinen

Studio Dance Pit kevätnäytös 2014. Kuva: Viivi Häkkinen

Studio Dance Pit kevätnäytös 2014. Kuva: Viivi Häkkinen

Onpa vaan ollut matka tämä 3 vuotta ja ilolla aion jatkaa sitä eteen päin. Kaikkea hienoa sekä paljon uuttakin olisi luvassa nyt joulunäytöksessä. Viimeiset viikot ovat käynnissä ja tunneilla harjoitellaan ja viimeistellään koreografioita ahkerasti.

Odotan, kyllä!
Jännitän, ehkä vähän!
Aion nauttia, ehdottomasti!



torstai 20. marraskuuta 2014

Lauantaiaamujen hetket

Olen todellakin aamuihminen kaikin puolin. On ihanaa herätä aamulla ajoissa tietäen, että on koko päivä aikaa puuhata kaikenlaista. Toki minäkin nukkuisin joka aamu mielelläni vaikka kahdeksaan asti, jos se olisi mahdollista. Mutta harvoin tulee sängyssä kovin myöhään makoiltua, vaikka kello ei soittaisikaan. Viikonloppuisin miulla on nykyään myös lauantaisin kello soimassa, koska Studio Dance Pitin balettitunnit pyörähtävät käyntiin jo klo: 10 Haluan kuitenkin viikonlopun kunniaksi aina aloittaa aamun mahdollisimman rauhallisesti. Se tarkoittaa siis käytännössä sitä, että aamupalan valmistukseen ja sen nauttimiseen sekä kahvin litkimiseen on oltava tarpeeksi aikaa. On niin ihanaa rauhassa istua aamupalalla ja antaa vaan ajatusten virrata, selailla uutisia ja nauttia vaan hetkestä. Usein kyllä jään nauttimaan hetkestä liian pitkäksi aikaa ja lähdön kanssa tulee pieni kiire-paniikki.

Lauantain aamupalan pitää olla jotain tavallista parempaa ja melko usein päädynkin väsäämään jonkinlaisia pannareita. Muutenkin tulee silloin syötyä tavallista enemmän, koska edessä odottaa kaksi balettituntia ja venyttely, joten seuraavan kerran ruokaa saa vasta monen tunnin päästä. Joskus matkaan tarttuu evästä, mutta ei aina. Joka lauantai ei kuitenkaan ole pannariolo ja silloin mennään tutulla ja turvallisella puurolla.


Nämä olivat ehkä yhdet parhaista, mitä olen tehnyt!

Suklaakastikke vei minut lapsuuteen, maku oli kuin jacky makupala -kaakaovanukkaassa.

Näyttävätpä kuivilta noiden toisten rinnalla, mutta hyviä olivat silti!



Lauantaisin on muuten ihanaa pyöräillä, koska aamulla ennen kymmentä on hyvin rauhallista. Montaa ihmistä ei yleensä tule vastaan eikä autojen melusta tarvitse pahemmin kärsiä. Ja mukavasti kroppakin aina herää ja lämpiää, kun keskustaan asti reippailee. Minusta studiollekin on aina niin ihana lauantaisin tulla, kun siellä on hiljaista, rauhallista ja siistiä (puhdas matto, jossa näkyy vain imuroinnin jälkiä). Iltojen pauhaava musiikki on poissa eikä eteisessä ole vastassa kenkävuorta (toki nämäkin asiat kuuluvat luonnollisesti tanssikoulun arkeen ja on huikean hienoa aina nähdä paljon nuoria liikunnan parissa!!). Jotenkin se kotoa alkanut aamun rauhallisuus jatkuu aina studiollakin ja se on ihanaa <3 Tulen yleensä aina jonkin verran ennen tunnin alkua paikalle, jotta ehdin hetken venytellä ja herätellä kroppaa toimintakuntoon. Tässä kohtaa viikon rasitukset kyllä jo huomaa.



Aamu alkaa alkeistunnilla, joka on varmasti ihan oikea paikka minulle. Kunnolla pääsin balettiin tutustumaan oikestaan vasta viime kesänä Labanin kurssilla Lontoossa. Opin siellä perusasioista aivan valtavasti ja se kaksiviikkoinen oli kyllä todella hyödyllinen kokemus. Eka viikko taidettiin tehdä kaikki harjoitukset tankoon päin ilman käsiä sotkemassa. Plietä ja tenduta jauhettiin hitaasti joka tunti ja aukikiertoa harjoiteltiin vaikka kuinka monen erilaisen harjoituksen avulla. Parityöskentely oli myös suuressa osassa ja koin sen hyväksi tavaksi oppia. Tietysti kaikkia asioita, jotka sieltä mieleen jäivät, ei pysty heti osaamaan ja sisäistämään niin, että ne tulisivat omaan tekemiseen mukaan. Kroppa (ainakin minun) vaatii paljon harjoittelua ja toistoja. Mutta onpahan ainakin paljon mitä opetella. Myös Dance Pitin alkeistunneilla on tullut paljon kaikkea uutta vastaan, perusasioita yhä kuitenkin. Tunnit eroavat hyvin paljon siitä, mihin viime kesänä totuin, mutta tämä ei ole yhtään huono asia. Päinvastoin, kaikki opettajat pitävät oman näköisiään tunteja ja on suuri rikkaus päästä erilaisten opettajien tunneille. On ihanaa, kun alkeistunnilla pystyy aina keskittymään tekniikkaan, miettimään käsien asentoa, aukikiertoa, katsetta, jne, koska sarjat tehdään tarpeeksi hitaasti ja ne ovat melko yksinkertaisia. Juuri siis sitä harjoitusta, mitä mie tarvitsen :)



Yhden tunnin kun on saanut rauhassa keskittyä tekemiseen voikin sitten kääntää vauhtia lisää aika monta kierrosta ja yrittää lähinnä pysyä perässä. Jatkotason tunti on minulle erittäin haastava. Kaikki käsien asennot asennot, katse ja linjaukset, liikeiden nimistä puhumattakaan, eivät todellakaan ole vakiintuneet liikemuistiin niin, että pystyisin niitä nopeasti tekemään sen kummemmin miettimättä. Pysyn useissa alkutunnin hitaammissa sarjoissa kyllä mukana, etenkin kun nään edessä tekevältä mallia. Silloin pystyy jopa tekniikkaakin vähän miettimään. Mutta nopeimmissa ja vaikemmissa sarjoissa tipahdan usein kyllä kärryiltä:"mitä tulee seuraavaksi, mihin tämä käsi nyt liikkuu, ai pitikö pyörähtää" Olen kuitenkin nauttinut näistäkin tunneista ja saanut niistä paljon irti, mahdollisesti kuitenkin eri asioita kuin muut tanssijat. Ainakin olen haastanut itseäni :)

Balettien jälkeen on lähes tulkoon viikon kohokohta, nimittäin venyttely. Aivan taivaallista, että saa olla yhden tunnin aivot narikassa, kuunnella rauhallista musiikkia ja antaa vaan lihasten venyä. Venyttelyyn saa kyllä kulumaan tunti tolkulla aikaa, jos koko kehoa alkaa kerralla käymään läpi. Minullakin löytyisi kyllä omasta päästä vaikka kuinka ja paljon erilaisia venyttely- ja kehonhuoltoliikkeitä, mutta kotona nämä hommat usein jäävät liian vähälle, koska olen niin vähän oikeastaan kotona. Venyttelyn lisäksi ollaan tunneilla aina välillä myös rullailtu kroppaa läpi putkirullien avulla. Ja sekös vasta onkin kehonhuoltoa parhaimmillaan. Mielelläni kyllä kävisin kehonhuolto- ja venyttelytunneilla useaimminkin, mutta nuo ilta-aikaan sijoittuvat ajankohdat eivät aina ole niitä minulle parhaita (kuudelta ylös sängystä, puoli kymmenen illalla kotona --> ei kiitos joka päivä).

Lauantai-ilta onkin sitten omistettu löhöilylle ja kotona oleilulle, joskaan sitä tässä syksyllä ei ole tullut pahemmin harrastettua, koska on tullut ehkä vähän liikaakin reissattua joka puolella. Voisi olla aiheellinen uuden vuoden lupaus, jos lupaisin pyhittää lauantai-illat laiskottelulle (ainakin silloin tällöin, hih!)

Tiedättekö mitä, mie odotan jo tulevaa viikonloppua oikein kovasti <3

tiistai 11. marraskuuta 2014

AamuSali = ViivinSali

Niin kyllä mie ihan yhä edelleen urheilen monta kertaa viikossa. Eipä vaan ole urheilujutut päässeet viime aikoina tänne blogin puolella. Olisi mukava niistäkin höpötellä, mutta usein vaan tulee sellainen olo, että onhan noita "oikeita treeniblogeja" netti täynnä, niin mitäs minä nyt tässä enää lusikkaani siihen soppaan laitan. Mutta taidanpas laittaa kuitenkin ja tiedän, että ystäväni seurailevat tätä blogia ja varsin suuri osa heistä myös viettää aikaa liikunnan ilojen parissa :)

Kuten otsikkokin jo kertoo, olen löytänyt aamusalin ihanuuden. Olen aina ollut aamuihminen ja kilpaurheiluaikoina aamutreenejä oli lähes joka päivä ja pidin niistä todella paljon. Lisäksi olen huomannut, että saan itsestäni kyllä paremmin irti aamuisin kuin iltaisin. No ehkä se aamupäivä olisi se optimaalisin aika, jos saisin vapaasti valita. Onneksi on sen verran joustava työaika, että tällaiset aamureippailut ovat mahdollisia.

Kello soittaa 6.00, pyristelen hetken taistelun jälkeen itseni irti Markon käsistä, jotka jostain kumman syystä yrittävät aina aamuisin takertua minuun. Vaatteet päälle ja kahvi tippumaan. Olen todennut, että tarvin kotona sen aamukahvin ennen treeniä, muuten ei tule mitään. Lisäksi kaivan aina jääkaapista jotain pientä syömistä esim. hedelmän, raejuustoa tai sitten sitä omenasosetta (suoraan purkista suuhun, juu-u!), jota nyt sattuu kilokaupalla olemaan jääkaapissa. Kunnon aamupalan syön vasta töissä.

Montakohan kiloa tuohon mahtui...?? No nyt se on miun massussa.


Yleensä olen jo enemmän tai vähemmän hikinen salille päästessä, sillä pyöräilen aika vauhdikkaasti. Salilla teen kuitenkin vielä pienen alkuverkan, tällä hetkellä kahvakuulailua, kun akillekset eivät ole juoksukunnossa. Kahvakuulailu on kyllä todella hauskaa ja sillä saa helposti koko kropan lämpimäksi. Lisäksi nopeat venytykset isoimmille lihasryhmille. Miun aamusali kestää yleensä reilun tunnin ja koska aamuisin ei ole ikinä ruuhkaa, tuossa ajassa saa valtavan paljon tehtyä. Tämä on yksi syy, miksi aamusaliin olen nyt rakastunut. Lisäksi päivä saa pirteän aloituksen ja olen koko loppupäivän paljon virkeämpi.

Aamusalilla <3


Viimeaikoina on tullut salilla lähinnä treenattua koko kroppaa läpi kevyesti. Terhin kanssa tehdyistä treeneistä, minulle on kyllä jäänyt valtavan hyvä liikepankki, josta riittää iloa pitkäksi aikaa. Tällä hetkellä yhteiset treenit ovat tauolla (kroppa kaipasi lepoa...), mutta eiköhän myö vielä tavata, uusi vuosi uudet kujeet! Moniin liikkeisiin on löytynyt "uusi ulottuvuus" ja saan hyvän tuntuman jo ihan pienilläkin painoilla. Tykkäsin todella paljon treenata alkusyksyllä Terhin tekemän ohjelman pohjalta, jossa treenit oli jaettu kolmeen osaan: selkä+rinta, jalat ja olka+ojentaja+hauis. Vaikka en muutoin noudattanut mitään tarkkaa ohjelmaa (liikkeet, toistot ja painot tein usein päivän fiiliksen mukaan), niin oli jotenkin motivoivaa treenailla selkeitä kokonaisuuksia. Nyt kuitenkin tällainen kevyt koko kropan läpikäyminen yhdessä harjoituksessa riittää toistaiseksi. Montaa liikettä ei tule per/lihasryhmä, mutta teen kaikki liikkeet huolella ja ajatuksen kanssa.


On varaa valita, kun ei paljon ole muita käyttäjiä.


Lenkkeilyt ovat nyt toistaiseksi jääneet vesijuoksuun. Akillekset päättivät, että tanssituntien hypyt olivat taas liikaa. Ennen syyslomaa tehtiin vähän enemmän hyppyjä ja se oli sitten taas siinä. Pystyn kyllä tekemään pientä ylös-alas hyppelyä, mutta sellaisia eteen päin meneviä hyppelyitä ja niiden alastuloja akillekset eivät nyt kestä. Ja kerran kun nämä ärtyvät, niin palautumiseen menee AIKAA! Lahden vauhdikkaat nykyjazz-tunnitkin olen joutunut jättämään toistaiseksi väliin. Onneksi tanssitunneilla harjoitellaan nyt joulunäytöksen esityksiä, niin saavat akillekset vähän huilia. Hetken jo olin jonkinlaisessa koomassa noiden tulevien esitysten suhteen. Kaikki tuntui sekavalta, olisin vain halunnut tanssia ja harjoitella ilman tarvetta esiintyä. Nyt jo oikeastaan odotan esityksiä, päivä päivältä enemmän. Hassua, mutta niin ihanaa <3

Kuva: www.studiodancepit.fi

maanantai 3. marraskuuta 2014

Tunnelmia Aleksanterin teatterista: Aleksanteri tanssii

Jokin aikaa sitten mielessä kävi ajatus "onneksi tuo syysflunssa ei ole minuun iskenyt". No eipä mennyt kuin hetki ja sain flunssan itsekin. Onneksi kuitenkin sen verran lievän version, että selvisin pienellä lämmöllä ja parilla sairaslomapäivällä. Nyt on jäljellä enää vuotava ja punainen nenä, joten eiköhän tauti ole voitettu (olin salillakin jo). Viikonloppu vierähti kuitenkin nuhasta huolimatta Helsingissä. Olin varannut itselleni ja äidilleni jo varhaisessa vaiheessa kesällä liput Aleksanterin teatteriin Aleksanteri tanssii -festivaaliin Tero Saarinen Companyn esitykseen. 





Ilta koostui kolmesta esityksestä: Gaspard (5 tanssijaa), Wawelenghts (duetto) ja Vox Balaenae (Tero Saarinen). Kaikki esitykset olivat Tero Saarisen koreografioimia, mutta jokainen niistä omalla tavallaan erilainen ja mielenkiintoinen. Loppuunmyyty Aleksanterinteatteri on erittäin tunnelmallinen paikka esiintyä ja pääsimme vielä nauttimaan esityksistä livenä soittaneen Kamariorkesteri Avanti! tahdissa. Sykähdyttävin kolmesta esityksestä oli ehdottomasti 30-vuotis taiteilijauraansa juhlineiden Sini Länsivuoren ja Henrikki Heikkilän duetto Wawelengths. Liike oli sulavaa ja kaunista, se jatkui läpi koko esityksen ensimmäisistä askelista valojen sammumiseen asti. Tämän parin tanssi on hioutunut uskomattomaksi kokonaisuudeksi ja sitä oli aivan mahtava katsella. Kyllä tässä näkyi se 30-vuotinen tanssiura, mikä kummallakin tanssijalla on takana. Yleisö antoi aplodeja seisten ja hurraa-huutoja kaikui katsomosta. Kylmiä väreitä menee vieläkin esitystä muistellessa.


Kuva: hs.fi

Oli myös huikeaa nähdä itse Tero Saarisen tanssivan. Olen toki Saarisen ennenkin telvisiossa nähnyt tanssivan, mutta tämä live-esitys oli kyllä hieno. Valo- ja lavastussuunnittelijat olivat myös tehneet ja tekivät esityksen aikana huikeaa työtä. Tero Saarisen esityksestä jäi mieleeni erityisesti tanssijan katseet ja se koko kropan liike, jossa pieninkään yksityiskohta ei jäänyt katsojalta huomaamatta. Nautin kyllä näistä esityksistä todella paljon ja menen varmasti Saarisen teoksia uudestaankin katsomaan :)

Ennen esitystä poikettiin äidin kanssa syömään nepalilaiseen ravintola Kantipuriin, joka sijaitsi aivan Aleksanterin teatterin vieressä. Oli oikein mukava, edullinen ja ennen kaikkea herkullinen paikka. Hyvin voisin mennä uudestaankin. 

Alkuun kana-katkarapu -salaattia. Kerrankin kastike oli erillään ja sai laittaa jos halusi.

Pääruokaherkut. Nan-leipä kuului kaikkiin annoksiin!

Majoituttiin Airbnb:n kautta varatussa asunnossa, joka sijaitsi noin 10 min kävelymatkan päässä teatterilta, Merimiehenkadulla. Oli oikein mukava, tilava ja edullinen majoitus. Viime aikoina on tullutkin Airnbnb:n kautta useaankin kertaan majoitus varattua. Säästää aika paljon hotelliin verrattuna, toki ruuat joutuu silloin itse tekemään. Mutta aamupalan suhteen kävinkin huippu tuuri, sillä IHANAN Sis Deli+Cafén yksi kahviloista sijaitsi aivan majapaikan lähellä ja kävinkin siellä herkuttelemassa aamiaisbrunssilla. Tämä on yksi miun ihan lempparikahviloita Hesassa ja etenkin himoitsen noita aamiaisia/brunsseja. Eikä pettänyt paikka tälläkään kertaa, sillä kookos-banaani -puuro oli taivaallista, leivät tuoreita ja suklaakakku lähes täydellistä. Tarjolla on aina paljon luomua ja lähituotteita, erilaisia siemenlevitteitä, tuoretta (osa itse leivottua) leipää, marjoja, hedelmiä, puuroa, jogurttia, juomia ja herkkuja.

Tästä kuvasta puuttuu ne kaikki herkut....

Lisäksi halusin vielä ennen kotiinlähtöä testata uuden Be Good Wellness Barin minttu-suklaa -raakakakun, josta olen kuullut varsin paljon kehuja. Ja kannatti käydä, sillä espresson kanssa se maistui aika taivaalliselta! Kakku todellakin suli suuhun :)

Be Good Wellness Bar @ Citycenter


Olipas vaan kerran mukava Helsinkin -viikonloppu, ihanaa seuraa ja hyvää ruokaa. Paluu arkeen ja töiden pariin on tapahtunut ja ihanaa päästä taas sairasteluiden jälkeen takaisin treenien pariin myös.

Iloa viikkoosi ja valoa pimeyden keskelle!