Sivut

maanantai 27. lokakuuta 2014

Hetkiä elämässä

Tuuli vihmoo.
Räntää sataa.
Hento lumi maassa.
Hiljaista.
Syksyn kauneudesta jäljellä vain pieniä muistoja.
Jäätä.





Lyhdyt tuovat valoa, toivoa pimeään.
Luonnon vehreys katoaa.









Elämän jälkiä.
Metsän ihmeitä.
Luonnon ääniä.
Kauneutta.
Rauhaa







maanantai 20. lokakuuta 2014

Rapujuhlat, kotona kokkailua ja alkusyksyn huvittamattomuus

Tämä kuukausi on jotenkin humahtanut kauhealla kyydillä, vähän silleen ohitse, voisin jopa todeta. Tuntuu, että mitään järjellistä ei oikein ole saanut aikaiseksi millään suunnalla. Kotonakin muun muassa silitettävien vaatteiden kori on ääriään myöten täynnä ja kohta kaikki meidän tyynyliinat ja keittiön käsipyyhkeet ovat siellä korissa. Mutta ei vaan jotenkin ole jaksanut/viitsinyt/ehtinyt hoitaa hommaa. Joku "mua ei huvita yhtään" fiilis on päässyt iskemään. Treenitkään ei oikein ole maistuneet eikä asiaa yhtään ole auttanut, että akillekset ärtyivät taas, kun vähän enemmän hypittiin muutamalla tanssitunnilla. No josko ne siitä tämän syyslomaviikon (= normi työviikko) aikana rauhoittuisivat ja ehkäpä tämä "ei huvita -fiilis" vaikka tässä lokakuun loppuessa kaikkoaisi.



Viikonloppu oli kuitenkin oikein mukava. Pidettiin pienet rapukekkerit kummitädin luona ja jatkettiin viime syksynä alkanutta mukavaa rapuperinnettä. Rapuja alkuruuaksi ja lisänä vähän muitakin rapuja ja tietysti kaikki herkut kasattiin paahtoleivän päällä, nams! Rapujen jälkeen possua, kanttarellikastiketta ja salaattia. Oli kyllä hyvää ja oikein mukava ilta!





Sunnuntaina tuli illalla puuhasteltua keittiössä. Töihin piti saada ruokaa ja pakkasessa oli yksi hiivapaketin puolikas, jonka halusin käyttää. Tomaatti-papu -keittoa ja wokkia päätyi työpaikalle. Hiivapaketista pyöräytin sitten sämpylöitä. Porkkanasämpylät ovat olleet mielessä jo pitkään joten niitä sitten teinkin.




Miun mielestä (joku muu voi olla eri mieltä) täydelliset porkkanasämpylät syntyvät, kun muistaa muutaman oleellisen asian:

1. Laita hunajaa taikinaan, se on porkkanan kaveri (älä kuitenkaan unohda suolaa!!)
2. Taikina kaipaa jotain rouheisuutta eli siemeniä, pähkinöitä, tms.
3. Voitele sämpylät hunajavedellä ennen uuniin laittoa.

Miun porkkanasämpylöihin päätyi tällä kertaa puolet luomu vehnäjauhoja ja toinen puolet muita jauhoja (kaura, kikherne, proteiini). Lisäksi laitoin leseitä ja siemeniä (auringonkukan ja seesamin) sekä rikottuja ohtaryynejä. Sämpylöistä tuli lähes täydellisiä ja kyllä maistuivat herkullisilta lämpöisinä oikean voin kanssa!



On kyllä "tekohymy"!!
Koska nyt on tosiaan syyslomaviikko (töistä ei lomaa kyllä ole) ja kaikki tanssitunnit ovat tauolla, niin taidan mennä hoitamaan mieltäni ja kroppaani bodybalance -tunneille, joilla en ole päässyt käymään LIIAN pitkään aikaan. Pitää kyllä ehkä miettiä kevään osalta aikataulut vähän uusiksi, koska haluaisin niin käydä kerran viikossa Ykkösellä Pian pitämällä Bodybalance -tunnilla. Tunnin jälkeen on aina takuu varmasti hyvä olo <3

keskiviikko 8. lokakuuta 2014

Vain elämää, arkea.

Ihanat aamuauringot ovat nyt poissa ja tilalla on pimeys, nyyh! Tai siis olisihan se aurinko siellä aamuisin nousemassa, mutta ei enää kovin aikaisin :) Otin yhtenä aamuna kameran matkaan, kun aamulla lähdin töihin. Auringonnousu oli jälleen ihana ja olisin voinut ihastella Kymijoesta nousevaa sumua vaikka kuinka pitkään. Alla oleva kuva ei ole yhtään niin kaunis, kuin aamu oikesti oli. Mutta yritin kuitenkin sentään ottaa hyvän kuvan.



Yksi syksyyn kuuluvista asioista on ehdottomasti omenat. Toki omenoiden paras aika on jo mennyt ohi ja jäljellä on enää talviomenoita, jotka toki ovat erinomaisia piirakassa ja soseena. Olen ehkä vähän hapan, kun tykkään talviomenoita ihan sellaisemaankin syödä. Tein kuitenkin yhtenä iltana hetken mielijohteesta omppupiirakan. Se oli kyllä hyvää. Ohje oli omasta päästä, mutta pohja oli kuitenkin muna-sokerivaahdosta. Halusin myös kokeilla, kuinka karppisokeri toimii tällaisessa leivonnassa ja kyllähän se toimi :) Munat ja karppisokeri vaahtoutuivat hyvin, mutta vaahto ei ollut yhtä kestävää kuin tavallista sokeria käyttäessä. Lopputulos oli kuitenkin varsin onnistunut, mitä nyt piirakka reunoilta vähän liikaa tummui ja kookosöljyä olisi voinut olla enemmän (mutta se loppui kesken!!)




Viime viikkojen uskomattomin ja paras juttu on varmasti ollut miun uusi hieno kesäinen polkupyörä!! Oltiin käymässä Tampereella Get Up -messuilla, joissa osallistuin Inter Sportin pisteellä sellaiseen pyörätestiin, jossa poljettiin virtuaalinen pyörälenkki mahdollisimman nopeasti. Vastus kasvoi koko matkan ja meni muuten jalat IHAN hapoille. Nopeimpien pyöräilijöiden kesken arvottiin polkupyörä. Minua ei arvonta oikeastaan edes kiinnostanut, halusin vain kokeilla kuinka kovaa matkan pääsisin. No niinhän siinä sitten kävi, että yksi päivä minuun otettiin yhteyttä Lielahden Inter Sportista. "Olette voittaneet arvonnassa Helkama Summer polkupyörän" En voinut uskoa korviani ja hypin innoissani työhuoneessa! Iskä ystävällisesti kävi pyörän noutamassa ja toi sen minulle tänne. Ajattelin ensin, että myyn pyörän, mutta aika veikeähän tämä on. En ehkä kykene luopumaan tästä :)

Helkama Summer 24-tuumaa. Oiva kesäpyörä siis!

Eilen olin jälleen Lahdessa nykyjazz -tunnilla Lahden tanssiopistolla. Tämä tunti on minulle todella haastavia, koska me edetään aina hyvin vauhdikkaasti enkä ole tällaiseen tempoon tottunut. Alkulämppä mennään ryminällä läpi ja sitä seuraa lihaskunto, jonka jälkeen tietää todella kiduttaneensa vatsoja. Vikat liikkeet joutuu tekemään vaan pelkällä tahdonvoimalla, kun vatsalihakset on jo ihan krampissa. Yhdellä sanalla: RANKKAA! Lattianpoikki tehdään aina paljon jalanheittoja ja piruetteja. Ja näissä jalkaa oikeasti pitäisi heitellä kohti korkeuksia 110 % teholla, ei todellakaan mitään pientä ja sievää. Ja idea näissä on oikeasti heittää se jalka sinne ylös ja sehän ei minulta vielä onnistu, vaan menee jalannoston ja heiton välille minun tekeminen. Mutta opettelen ja toivottavasti myös opin hiljalleen. Pirueteissa yksi kierros ei ole mitään tai se on vaan sellainen lämmittely, jonka perään niitä tuplia tulisi tehdä. Lisäksi tempo on pirueteissa varsin nopea. Mutta samoja juttuja kun tehdään joka viikko, niin kyllä oman kehittymisen hiljalleen huomaa. Ja sekös vaan motivoi yhä enemmän :) Paljon on kuitenkin miulla opettelemista, ei ole helppoja tämä! Eilisen tunnin jälkeen jäin vielä yhteen saleista venyttelemään, kun junan lähtöön oli yli tunti aikaa. No eipä tullut venyteltyä, kun näin tämän maton siellä salin lattialla.


Siinähän se tunti hurahtikin, kun yritin sellaista niskan yli kiepsahdusta opetella. Liike ei ole vaikean näköinen eikä vaikeakaan, kun tajuaa muutaman pienen jipon. Kuvasin vähän harjoittelua videolle ja katselin näyttikö yhtään oikelta. Ja kyllä mie ideasta sainkin kiinni, onnistumisenelämyksiä!! Pitänee harjoitella lisää, että uskaltaa samalla tavalla ilman pehmusteitakin joskus tehdä. Vaikka olin illalla vasta 22.05 kotona, niin mieli oli oikein iloinen, kun oli hyvä treeni takana. Tänään keskitynkin vain kehonhuoltoon, pilatesta siis ohjelmassa.




torstai 2. lokakuuta 2014

Sisällä vai ulkona?

Nyt viime päivinä aurinko on kyllä loistanut taivaalla iloisen kirkkaasti eikä pilviäkään ole paljon näkynyt, ihanaa! Toki parhaat tunnit päivästä joudun aina nököttämään toimistossa ulkoilmasta haaveillen. Onneksi sentään päivittäiset työmatkat pyörällä tuovat aina tuulahduksen raikasta ilmaa keuhkoihini. Nyt pitäisi kyllä ulkoilla ja nauttia mukavista keleistä oikein urakalla, koska jossain vaiheessa ne sateet ja kurakelit taas alkavat eikä silloin ensimmäisenä tule mieleen lähteä ulkoilemaan. 



Olin maanantaina salilla tervehtimässä rautoja ja hankkimassa ihanaa jumia jalkoihin. Siinä palautusten lomassa katselin ulos ikkunasta. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja puissa näkyi kauniin värisiä lehtiä. Olisipa mukava olla nyt ulkona vaikkapa juoksemassa pururadalla, ajattelin itsekseni. Miksi ihmeessä olin sitten salilla, jos olisin oikesti halunnut olla ulkona juoksemassa. Ja vielä kun akilleksetkin nyt ovat vihdoin siinä kunnossa, että lenkkeily onnistuu oikein hyvin. Sali on ja pysyy, sinne ehtii myöhemminkin. Lenkkikelit sen sijaan muuttuvat varmasti syksyn aikana kurjempaan suuntaan ja sitten onkin mukava luolautua salille. 

Joten taidan tänään pyyhältääkin lenkkeilemään ja jättää salitreenit jollekin muulle päivälle :)