Sivut

maanantai 15. syyskuuta 2014

Hyvä viikko, paha viikko.

On niitä hyviä viikkoja, kuten syyskuun ensimmäinen viikko osaltani. Sitten on niitä kamalia viikkoja, joiden vain toivoo päättyvän mahdollisimman nopesti, jotta voi jälleen aloittaa maanantaina puhtaalta pöydältä uuden viikon iloisella mielellä. Viime viikko oli kyllä kurja ja tuntui, että yhdestä vastoinkäymisestä seurasi aina seuraava ja lopulta kierre olikin valmis. Myöhästyneitä junia, sairaslomapäiviä, työpaikan kaaos ja kipeytynyt kyynärpää. Olin ihan kuutamolla tanssitunneilla eikä mun rakkaat harrastukset tuottaneet juurikaan iloa. Ja töissä onnistuin aiheuttamaan vaan lisää sotkua. Hip, Hei, Hurraa!!




Lauantaina herätessä päätin, että tämä kurjuus loppuu kyllä tähän. Vaikka miun Mac ja iPad vielä aamulla yrittivätkin kovasti aiheuttaa ärtymystä olemalla toimintakyvyttömiä yhdessä, en antanut asian pilata hyvää fiilistä, joka oli alkanut mieleeni palata. Viikonloppu menikin sitten oikein mukavissa tunnelmissa. Lauantaina muutamat balettitunnit ja venyttelyä, sekä niiden päätteeksi herkullinen lounas kummitädin luona. Illalla ehdittiin vielä Markon kanssa loikoilla sohvalla elokuvaa katsellen.




Sunnuntaina oli aivan mahtava auringonpaiste ja kävin vähän ulkona kävelemässä ja kuvailemassa (siis yritin kuvata, mutta lopputulos oli, no pitää vielä harjoitella). Illalla miulla oli Terhin kanssa salitreenit, jotka todella piristivät! Mikä olisikaan hauskempaa, kuin tehdä 100 askelkyykkyä siinä vaiheessa, kun jalat on jo VÄHÄN puhki ;) No tästäkin haasteesta selvittiin, mutta taisi siinä olla meikäläisen meno (vaappuminen) aika hupaisaa katseltavaa!

Sunnuntaina paistettiin vielä iltapalaksi pannareita perinteitä kunnioittaen. Toki saatoin syödä niitä myös aamupalaksi. Mutta pannareitahan ei koskaan voi syödä liikaa, eihän!?




Nyt on iloinen mieli, uusi ihana viikko edessä ja paljon kivaa tiedossa. Kauniit syysilmatkin näyttävät vielä jatkuvan, joten ei voi kuin nauttia.

Mitä nämä ovat? Näyttävät vähän omenoilta, mutta ovat paljon pienempiä...



torstai 4. syyskuuta 2014

Uuden alkuako...??

Näin syksyisin miulle tulee aina sellainen fiilis, että jokin vaihe on nyt loppu ja jotain uutta on tiedossa. Nuorena se oli pitkän kesäloman loppuminen, auringon lämmön väheneminen, uudelle luokalle siirtyminen ja uuden treenikauden aloittaminen. Nykyään mitään mullistavaa ei elokuun lopulla tai syyskuun alussa yleensä tapahdu, mutta silti se on jotenkin kutkuttavaa aikaa. Juuri nyt tuntuu, että olen saanut kesästä taas hetkeksi ihan tarpeeksi. Odotan jo kirpeitä syysilmoja, villapaitoja, kynttilöitä terassilla ja kaunista ruskaa. Sadetta, pimeyttä ja kylmyyttä ei ole olemassakaan, tiesittehän sen! Tänä syksynä jotain uutta ja upeaa on kuitenkin tiedossa :) Nimittäin Studio Dance Pitin syyskausi pyörähti käyntiin näin syyskuun alusta uusissa upeissa tiloissa. Kyllä nyt kelpaa Kouvolassa tanssia. Lahdessa olen ehtinyt käydä jo muutaman viikon kokeilemassa nykyjazzia ja oikein kivaa (sekä myös rankkaa!) on ollut.

Onkos muilla tanssisaleilla näin iloisen väristä? Kuva: Marko

Kuluneesta kesästä jäi paljon ihania muistoja, no parhaat varmaan tanssiin liittyen (yllätys!). Lomaa oli kuitenkin taas liian vähän ja monta asiaa jäi tekemättä ja kokematta. Olen kuitenkin kiitollinen kaikista niistä hetkistä, jotka jättiviät sydämeeni iloisia muistoja. Oli hyviä yleisurheiluharjoituksia nuorten kanssa, vesipuistoseikkailua rakkaan siskon kanssa, treenejä ja tanssia, hetkiä ystävien seurassa, brunsseja ja aikaa oman rakkaan kanssa. Ensi kesänä sitten ehkä jotain muuta, ainakin valkeat linnut lentävät Gymnaestradassa Helsingissä.

Saatan vähän loistaa tämän uuden tuulipukuni kanssa. No eipä ole ainoa kirkas vaatteeni!

Tuleva syksy tulee olemaan "kiireinen" tai ehkä paremmin sanottuna täynnä harrastuksia. Kiireestä tulee aina negatiivinen mielikuva ja se, että on paljon ohjelmaa ei todellakaan tarkoita kiirettä. Aion yhä edelleen nauttia aamukahvini rauhassa joko kotona tai töissä. Tällä hetkellä aamutoimet sujuvat hyvin ripeästi, kun ei vielä tarvitse varustautua kylmyyttä vastaan ja aamuisin on yhä valoisaa. Mutta tiedän kokemuksesta, että pakkasten tullessa ja aamujen muuttuessa pimeiksi haluan varmasti istua hetken pidempään lämpimän kahvikupin kanssa tai herätellä kroppaa rauhallisesti venytellen kynttilöiden valossa. Onneksi on olemassa sellainen asia kuin liukuva työaika, josta olen enemmän kuin kiitollinen!

Viime viikonlopun Hesan reissulta rauhallinen ja tyyni kahvihetki omissa oloissa.

Sain kerran ystävältäni pihlajanmarjahyytelöä, sitä rakkaudella muistelen <3


Syksy saa tulla (kynttilöitä ei kyllä ole, vielä)
On lupa juoda paljon teetä (koukussa lakritsiteehen)
Saan tanssia paljon (uusia tunteja, uuden oppimista)
Villasukat jalassa 24/7 (onneksi on sukulaisia, joilta tilata tarvittaessa lisää)
Aamuauringon ja aamusumun kauneus (niistä pitää nauttia nyt, kohta niitä ei enää ole)

Katse kohti syksyä.