Sivut

tiistai 22. heinäkuuta 2014

Lomaa Lontoosa

Täällä myö nyt ollaan keskellä lontoon hulinaa ja vilinää. Mutta arvatkaapas vain olenko nauttinut joka hetkestä aivan tajuttomasti? Siis KYLLÄ! Matkustus Lontooseen sujui pienten alkupanikointien jälkeen varsin mukavasti. Vähän meinasi tulla kiirus kentällä, kun check-in masiinasta oli paperiloppu eikä saatukaan niitä lappusia, jotka matkalaukkuihin liimataan. Ei auttanut muu kuin liittyä piiiitkän jonon perään jonottamaan pääsyä check-in tiskille. Meillä oli siinä kohtaa aikaa vajaa 30 min saaha laukut tiskille ja kohti ruumaa. Jonossa seistessä jo tajusin, että ei tule onnistumaan. Onneksi tajusin kävellä jonnekin helpdeskille, jossa pienen selittelyn jälkeen suostuivat hoitamaan meidän laukut ruumaan. Huoh, loppu hyvin kaikki hyvin. Opittiinpas ainakin, että kentälle on syytä tosiaan varata aikaa ainakin se kaksi tuntia, mielummin vaikka enemmänkin :)

Meillä on erittäin mukava kämppä täällä Greenwichissa. Pesukoneet löytyy, mukavasti tilaa ja erinomainen sijainti. Nyt on muutama päivä tanssitunteja takana ja todella paljon ollaan molemmat nautittu. Ja oikestaan nyt vasta pääsee hiljalleen vauhtiin ja innostus kasvaa! Ja puitteet Labanilla ovat kyllä erinomaiset, joskin tanssisalien ilmastointi on aika heikkoa. Hikeä pukkaa siis...














torstai 17. heinäkuuta 2014

Mökkeilyä ja tulevan odotusta

Niin se vaan aika hurahtaa eteen päin kovaa vauhtia. Olen nauttinut lämmöstä ja auringosta oikein paljon, vaikka päivät ovatkin kuluneet toimistossa istuessa. Osaan kuitenkin iloita niistä lyhyistäkin hetkistä, jotka saan viettää kesän keskellä. Aamuisin on lämmintä, mutta ilma kuitenkin vielä raikasta. Aivan ihana siis pyöräillä töihin. Näitä hetkiä muistelen sitten sitten syksyn pimeyden ja vesisateen sekä talven pakkasten ja lumipyryn keskellä. 



Miun Enkelipelargonia <3

Kuva: Marko

Kuva: Marko

Ehdittiin käydä viime viikonloppuna myös kummitädin mökillä pyörähtämässä. Oli lämmin, tehtiin hyvää ruokaa, käytiin saunassa ja istuttiin vielä illalla nuotion ääressä hetken

Kuva: Marko

Suomen kesä ja untuvatakki päällä, aika normi tilanne. Kuva: Marko

Kuva: Marko

Kuva: Marko

Kuva: Marko
Mökiltä löytyi myös jonkinlainen surffilauta, jonka kanssa hetken pelailin. SUP-melonta (Stand Up Paddle) tai suppaus on kaiketi tämän kesän hittijuttu, jota usein kuulee ihmisten käyneen kokeilemassa. Laudan kanssa voi ihan vaan meloa ja nauttia luonnosta. Myös joogaa ja pilatesta voi laudan päällä harrastaa. Minulle riitti ihan pelkkä melonta. Ensin turvallisesti vaatteet päällä istuen ja sitten asiaankuuluvassa varustuksessa seisaaltaankin. Eipä se lauta sitten kovin kiikkerä edes ollut, kun siihen tottui. Varsinaisten suppauslautojen kiikkeryydestä minulla ei ole mitään hajua. Mutta hauskaa puuhaa jokatapauksessa.

Kuva: Marko

Kuva: marko

Kuva: Marko

Kuva: Marko
Seuraavat kaksi viikkoa meneekin sitten jossain ihan muualla kuin Suomessa. Lauantaina olisi lähtö Lontooseen, ja tätä on kuulkaas aika paljon odotettukin!! Että jos sitä sitten vaikka tanssisi seuraavat kaksi viikkoa aika ahkerasti Labanin kesäkurssilla. Odotan tulevaa jännityksellä ja aion nauttia, nauttia, nautia... <3

maanantai 14. heinäkuuta 2014

Tanssibrunssi

Mie olen ihminen, joka rakastaa aamiaista. On ihanaa istua rauhassa aamiaispöydässä, hörppiä kahvia (paljon), täyttää masua hyvällä sapuskalla, kuunnella musaa, selailla vaikka aamun uutisia ja etenkin nauttia kiireettömyydestä. Arkiaamuina tällaiseen luksukseen ei yleensä ole aikaa (no olisi sitä, jos oikeasti niin päättäisin), sillä singahdan töihin eväät taskussa. Viikonloppuisin pyrin kuitenkin nauttimaan aamupalani rauhassa. Brunssit ovat tietysti myös ehdottomia suosikkejani :) Kouvolan brunssitarjonta on melko suppea, mutta onneksi Coffee Housessa on tarjolla brunssia joka sunnuntai ja vieläpä erinomaisella hinta-laatu -suhteella. Siellä onkin tullut muutamaan kertaan vierailtua. Helsingissä käydessä suuntaan yleensä aamupallalle/brunssille keskustassa sijaitsevaan  SIS. Deli+Cafen  söpöön pieneen kahvilaan. Koska tykkään puuhastella keittiössä, olisi myös aivan ihana järkätä kavereille itse brunssia. Vielä ei ole tätä ideaa kuitenkaan tullut toteutettua (kuka haluis tulla, mie tarjoan?).

Kuva: Marko

Luin jotakin blogia yhtenä päivänä ja siellä oli vinkattu Arlan aamiaiskutsu -haasteeseen. Ideana siis kutsua kavereita herkulliselle aamiaiselle, napsia muutama kuva ja postata niitä Instagramiin hashtagilla #aamiaiskutsu. Parhaita kuvia sitten palkitaan. No tämän lisäksi kampanjaan kuuluu maakunnissa kiertävä brunssitiimi, joka tarjoaa yhdelle iloiselle seurueelle brunssin joka maakunnassa. Maakuntien onnekkaat brunssin voittaneet valittiin hakemusten perusteella. Hakemuksessa piti keksiä jokin teema/aihe brunssille ja perustella, miksi juuri tämän idean tulisi voittaa. Miepä innostuin haasteesta ja täyttelin hakemuksen teemalla "Tanssibrunssi". Aamupalaa tanssijoille, musaa, vähän tanssia brunssin lomassa, kuulumisten vaihtoa ja iloista yhdessäoloa.

Viime viikolla minulle sitten soitettiin ja onniteltiin, että minun hakemus oli valittu Kymenlaakson voittajaksi!! Aivan mahtavaa, oli ensimmäinen ajatukseni. Siitä lähtikin suunnittelu käyntiin. Piti päättää paikka ja mikä olisikaan parempi paikka tanssibrunssille kuin tanssisali! Studio Dance Pitin uudet hienot tilat ovat valmistumassa ja tanssisaleista pienempi oli siinä kunnossa, että Riksu ystävällisesti tarjosi tanssisalin brunssikäyttöön. Tästä ei voi tulla kuin todella mahtavaa, ajattelin :) Ja sitä se olikin!

Kuva: Marko

Brunssitiimi saapui valmistelemaan aamupalaa hyvissä ajoin. He toivat mukanaan ihan kaiken: pöydät, tuolit, aterimet, ruuat, koristeet ym. Me vain katselimme masut kurnien sivusta, kun brunssipöytä hiljalleen valmistui. Ja tuli muuten aika herkullisen näköinen pöytä. 

Tästä se lähti. Kuva: Marko

Kuva: Marko

Kuva: Marko

Kuva: Marko

Kuva: Marko
Kuva: Marko

Pöytä sisälsi suurin piirtein tällaista: mehuja, kahvia, teetä, jogurtteja, hedelmiä, marjoja, myslejä, muroja, juustoja, leikkeleitä, keksejä, suklaata, leipiä, karjalanpiirakoita ja croisantteja. Syömistä oli niin paljon, että kaikki saivat myös evästä kotiinviemiseksi.

Kuva: Marko

Kuva: Marko

Kuva: Marko

Kuva: Marko

Kuva: Marko

Oli ihana istuskella ystävien kanssa ja vaihtaa kesän kuulumisia herkuttelun lomassa. Ja eihän tanssibrunssi olisi mitään ilman pientä jammailua. Muutamaan kertaan fiilisteltiin kesänykärin tanssi läpi <3 Ja tanssisalin uusi lattia tuli myös testattua ja erinomaiseksi todettua. Kyllä nyt on mukava tulevaa tanssikautta odottaa. Uudet tanssisalit ja paljon tunteja, can´t wait!

Kuva: Marko

Kuva: Marko

Kuva: Marko

Voittajan on helppo hymyillä! Kuva: Marko

Kuva: Marko
Jälkeenpäin oli kyllä hyvin kiitollinen ja onnellinen fiilis, kun pääsi tällaisen brunssin ystäville tarjoamaan. Kiitos tanssiystävät, kun tulitte! Kiitos Arla ihanasta brunssipöydästä! Kiitos Riksu, kun saimme tulla uuden tanssisalin testaamaan! Marko rakkaani otti paljon kuvia ihanasta päivästä. Lisää hänen ottamia upeita kuvia löytyy TÄÄLTÄ!

P.S. En ollut velvoitettu kirjoittamaan tätä postausta eli ei siis ole mikään mainosjuttu. Halusin kuitenkin jakaa teille kaikille nämä hienot kokemukset ja iloiset tunnelmat.

maanantai 7. heinäkuuta 2014

Siskosten vesipuistokivaa

Kesä tuli takaisin, helteet palasivat ja rakas siskoni tuli viikonloppukyläilemään pitkästä aikaa. Yhteinen siskosaika piti sisällään paljon kaikenlaista puuhastelua yhdessä. Paljon olimme ulkona, koska kelit nyt viimeikin olivat niin hyvät. Salille luolauduimme kyllä yhtenä aamupäivänä, mutta muuten nautimme pääosin auringosta. Omalla terassilla tuli venyteltyä ja sen päätteeksi loikoiltua auringossa. Pyöräiltiin myös paljon ja lauantain 38 km pyöräily tuntui hujaukselta, kun pääsi auringossa viilettämään.

Sunnuntaina aloitimme päivän suuntaamalla kohti Coffee Housen brunssia. Ja olipa taas jälleen hyvät herkut ja masu tuli täyteen. Ja tuo suklaamuffini oli lähes täydellinen: vähän rapea kuori, sisältä ihanan tahmainen ja maku hyvin tummasuklainen.




Kun masut oli täynnä brunssiherkkuja, olikin hyvä lähteä niitä Tykkimäen Aquaparkkiin sulattelemaan. Istahdettiin pyörien selkään ja otettiin siis suunnaksi vesipuisto. Ja oli kyllä hauska päivä. Testattiin kaikki liukumäet useaan kertaan ja loikoiltiin auringossa rusketusta tavoitellen. No loikoiltiin ehkä vähän liikaa, sillä pukuhuoneessa paljastui karu totuus miun palaneista olkapäistä. Ja siskoni oli myöskin hankkinut sellaisen mukavan joulutontun olemuksen koko kroppaansa, hihiii.... 




Oli hyvin hauskaa ja nautittiin kyllä koko rahan edestä. Tämän kesän auringonottokiintiö tuli miun osalta täyteen. Rusketus saa tietty tarttua, mutta rannalle makoilemaan ja ihoa kärventämään ei missään nimessä ole enää tarvetta lähteä.







Kuvat muuten otettu iPadilla, jossa oli päällä sellainen vesitiivis muovisuojus. Oli aika kätevä tällaisessa kosteassa ympäristössä. Toki muovin vaikutus hieman näkyy kuvista, mutta iloinen tunnelma välittyy varmasti!

keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

Kesätanssia osa 1

Nykärin kesäkurssi täällä Kouvolassa mennä humahti vauhdikkaasti. Päästiin tekemään koreografiaa Jenni Vartiaisen Suru on kunniavieras -biisiin. Sopi miulle, koska kyseinen artisti sattuu olemaan miun lemppareita ja etenkin tällaiset vähän "mystiset" biisit tekevät minuun aina vaikutuksen. Tämän biisin tahtiin päästiin kyllä niin kunnolla fiilistelemään, että olisin mielelläni pidemmänkin pätkän koreografiaa tähän biisiin opetellut. Oli muutenkin ihana päästä tanssimaan pitkän tauon jälkeen, teki kropalle hyvää.

Ensimmäinen kesälomaviikko tulikin sitten pian vastaan ja meni aivan liian nopeasti, kuten yleensäkin. Toisaalta jälkikäteen ajatellen viikko tuntui pitkältä, koska se oli miun elämän parhaita viikkoja ehdottomasti. Viime sunnuntaina heitin Markon lentokentälle (Portugalin lämpö kutsui) ja jatkoin itse matkaani kohti Turkua. Vietin yhden päivän ystäväni luona ja otin maanantaina suunnaksi Turun saariston. Oli nimittäin alkamassa Tanssia meren äärellä -kurssi, jota olin odottanut koko kevään. En tuntenut ketään kurssilaisista etukäteen, en ollut käynyt Turun saaristossa ennen enkä tiennyt minkä tasoisia tunnit tulisivat olemaan. Lähdin kuitenkin matkaan avoimin mielin ja päätin ottaa kaiken ilon ja opin irti tuosta viikosta. Ja tämän päätöksen mie todellakin pidin!

Nämä lautat ja lossit ovat normi arkea saaristossa asuville.




Leiri oli aivan uskomaton kokemus ja nyt todellakin ymmärrän, miksi mukana oli hekilöitä, jotka ovat tulleet leirille vuosi toisensa jälkeen yhä uudestaan ja nauttineet tunnelmasta jo yli 10 kesän ajan. Ensi vuonna leiri täyttää 20-vuotta ja luvassa saattaakin olla hieman muista vuosista poikkeava leiri ja ehkäpä saadaan kasaan ihan näytöskin. Mie olen mukana myös ensi kesänä, aivan takuulla!

Leiripaikkana toimi siis Houtskarissa sijaitseva kansanopisto, joka on kesäisin täynnä erilaisia kursseja. Meidän kanssa samaan aikaan oli maalaajia ja laulajia, joogaajat olivat tulossa meidän lähdettyä. Saaristo sekä ympäröivä luonto on kaunista. Paikka on myös rauhallinen ja idyllinen. Keskustasta löytyy muutamia kauppoja ja vierasvenesataman ravintolan terassilla on mukava pysähtyä illalla vaikkapa nauttimaan lasillinen viiniä.




Mie niin rakastan näitä "käkkärämäntyjä", joita löytyy sekä lapista että saaristosta.



The Sauna @ Houtskari



Yksi opiston majoitusrakennuksista.

Kurssin osallistujat (reilu 20) olivat ympäri Suomea ja ikähaitari ulottui meistä nuorista aikuisista jonnekin yli 50 ikävuoteen asti. Myös tanssitaustaa löytyi hyvin monenlaista. Osa oli tanssinut pitkään, toiset tanssivat vain leireillä, jotkut kävivät pääasiassa vain improssa ja osa oli vasta tanssiharrastuksen löytänyt (kuten minä). Ja baletin intohimoiset harrastajat kyllä erottuivat joukosta, viimeistään tunneilla. Porukka jaettiin ensimmäisenä päivänä kahteen eri ryhmään ja molemmilla ryhmillä oli pääsääntöisesti päivittäin kolme 1,5 h pituista tuntia: balettia, jazzia ja nykytanssia. No mahtuipa mukaan myös yksi vogue- tunti, venyttelyä ja vähän hiphoppia. Taisi tulla viikon aikana reilusti yli 20 h tanssia kasaan.


Mitäs me "ballerinat", hihii...

Ennen kurssia toivoin, että balettitunneilla ehdittäisiin keskittyä tekniikkaan ja oikeisiin asentoihin oikein kunnolla. Balettia kun ei ole kovinkaan paljoa tullut vielä tehtyä, niin kaikki ihan perusasiat ovat vielä hyvin hakusessa. Nykytanssin osalta toivoin puolestaan, että oppisin paljon uutta ja tekisimme sellaisia sarjoja ja asioita, joita en ennen ole paljoa tehnyt. Jazzin osalta en oikein tiennyt mitä odottaa. Showjazz -tunneilla olen käynyt, mutta en kai puhtailla jazz -tunneilla ennen. No avoimin mielin kohti uusia tuullia, taisin ajatella.




Ja voitteko uskoa, joka ikinen toiveistani (ja vähän enemmänkin) toteutui tällä kurssilla! Olin koko viikon yhtä hymyä, olin iloinen ja energiaa olisi riittänyt vaikka muille jakaa. Nautin ja fiilistelin tunneilla, yritin painaa kaikki oppimani asiat tarkasti mieleeni ja tanssin todellakin sydämestäni <3 Lisäksi nautin siitä, että yhdessäkään salissa ei ollut peilejä, teki niin hyvää tällaiselle henkilölle kuten minä, joka aina on kriittinen itseään kohtaan. Myös kellon puute oli erittäin positiivinen asia, koska vihaan sitä, että väkisinkin tulee koko ajan kelloa vilkuiltua, jos sellainen seinällä on. Se on vaan sellainen tapa ja tuntuu, että se häiritsee keskittymistä. Oli hyvin vapautunut olo koko viikon.

Balettia meille opetti Solveig Ekholm. Tunneilla käytiin todellakin perusasioita läpi. Ensimmäistä kertaa minut oikeasti kiskottiin tangolla oikeaan asentoon. Lattiatankoa tehtäessä koin monta oivallusta. Balettitunnit eivät olleet vain puhdasta klassista balettia vaan mukana oli myös nykybalettia. Loppusarja tehtiin sellaiseen mystiseen biisiin ja pääsimme yhdistämään baletin liikekieleen voimaa, tunnetta ja omaa improvisaatiota.Yksi balettitunneista pidettin ulkona meren äärellä.

Päästiin ihanan aurinkoisessa kelissä nauttimaan myös baletista kallioilla meren äärellä.




Nykytanssia piti juuri tanssijaksi valmistunut Nadja Ekholm. Teimme erilaisia sarjoja, pyörimme lattialla, improsimme ja paneuduimme aina välillä tekniikkaan. Pidin tunneista todella paljon. Lattialla pyörimme myös ilmapallojen kanssa, mikä olikin uusi ja erilainen kokemus. Oli haastellista, mutta hauskaa yrittää löytää yhteinen sävel ilmapallon kanssa sekä pyrkiä tekemään sarjaa ilmapallon keveydellä. Viimeisellä tunnilla tehty lattian poikki edennyt ja vartalon kiertoja sisältänyt sarja jäi kyllä myös mieleeni. Ja olihan meillä aika ihana lopputanssi ilmapallojen kera sydämiä piirrellen.





Kun Reetta Rajamäki oli pitänyt meille ensimmäisen jazz-tunnin, tiesein heti, että tulen niin pitämään näistä tunneista myös leirin muina päivinä. Innostava opettaja, hyvät biisit ja huiput koreografiat veivät vaan mennessään. Jazzin lisäksi tunteihin mahtui aina loppuun pieni fiilistelypätkä hiphoppia. 



Ennen leiriä hieman pohdin kuinka kroppa tulisi tällaisen määrän tanssia kestämään. Fyysisesti tiesin kyllä jaksavani ja olisin jaksanut vaikka enemmänkin. Akillekset kuitenkin oireilevat edelleen (tänä kesä on vuorossa vasen viime kesäisen oikean sijaan) ja niitä pitää kuunnella todella tarkasti. Lenkkeily ei nimittäin viime aikoina ole paljoa ollut juuri tämän vuoksi ohjelmassa. Miun pelastus leirillä taisi ollakin se, että hyppelyitä tehtiin melko vähän. Ja ne mitä tehtiin, pystyin onneksi lähes kivuitta tekemään. Lisäksi raahasin foamrollerin mukaan, eikä lihasjumejakaan siksi päässyt pahemmin tulemaan.



Tämän tanssiviikon jälkeen ajatus kaikesta muusta liikunnasta tuntui jotenkin kamalan vaikealta ja jopa vastenmieliseltä. Outoja sanoja miun suusta, myönnän!  Ei tuo kuntosali ainakaan ihan kamalasti houkutellut ajatuksena, koska olisin vain halunnut jatkaa hyvän musan, lattialla kieriskelyn ja hauskojen koreografioiden parissa. Mutta sali-innostus palasi kyllä eilen takaisin aika super nopeasti, kun sain tekniikkaopastusta ja joku vierellä tsemppasi tekemään tiukkoja sarjoja. Jes! Mutta silti kaipaisin takaisin tanssisaliin...

Nälkä kasvaa syödessä ja miusta tuntuu, että jotain perus jazz- tunteja haluan ehkäpä muuallekin päästä kokeilemaan, joten saatan suunnata syksyn tullen myös Lahden suuntaan tanssimaan. Ainakin käyn tunteja kokeilemassa ja jos ne tuntuvat mielekkäiltä, niin eiköhän sitä yhtenä iltana viikossa sinne jaksa reissata.



Miun päässä ei nyt pyöri kauheesti mitään järkevää. Muistelen vaan viime viikon kurssia ja odotan tulevaa Lontoon leiriä aivan tajuttoman paljon. Mutta jos on löytänyt elämäänsä harrastuksen, joka tuo näin suunnattoman paljon iloa ja hyvää oloa, niin kyllä se sitten vie todellakin mukanaan. Miun elämässä on nimittäin ollut pitkiäkin aikoja, jolloin liikunta ei todellakaan ole tuottanut iloa. Olen vain tehnyt kaikkea pakonomaisesti nauttimatta siitä kuitenkaan. Nyt voin kuitenkin todella sanoa löytäneeni ilon ja palavan halun tehdä tätä. Vielä etsin sitä itselle sopivaa kultaista keskitietä kaiken liikunnan osalta. Joistain asioista vain täytyy uskaltaa päästää irti ja luopua, jotta jotain uutta voi saada tilalle. Ja kehonhuoltoa ei saa unohtaa koskaan.