Sivut

tiistai 27. toukokuuta 2014

Matkalla kohti huolettomuutta

Viikonloppu vierähti Kuortaneen urheiluopistolla Suomen ensimmäisellä kehon ja mielen retriitillä. Kuortaneella on tullut aikoinaan vietettyä useita kesiä ripareiden parissa ja siksi sieltä onkin hyvin paljon lämpimiä muistoja sydämessäni. Kuortaneelle on aina ihana palata. Tällä retriitillä ei vietetty viikonloppua täydessä hiljaisuudessa vaan hiljaiset hetket vuorottelivat kehoa huoltavan liikunnan ja yhdessäolon kanssa, maittavaa ruokaa unohtamatta.




Miulle on ainakin usein vaikeaa rauhoittua kaiken arjen keskellä. Ja nyt en tarkoita sitä sohvalle kellahtamista ja löhöilyä, kyllä mie sen osaan, joskin sitä hirveän paljon en harrasta. Tarkoitan sellaista rauhoittumista, jossa myös oma mieli rauhoittuu ja päässä tapahtuva jatkuva asioiden pyörittely vaimenee. Sellaiseen tilaan on usein vaikea päästä ja se vaatii aikaa. Oman hyvinvointini kannalta koen ajoittaisen hiljentymisen kuitenkin hyvin tärkeäksi ja kaipaan sitä. Miun päässä kun on usein käynnissä aikamoinen mylläkkä, vaikka sitä ulospäin ei ehkä huomaakaan.



Itse olen ainakin mitä suuremmassa määrin aivan mahtavan hyvä pyörittelemään asioita omassa mielessä antamatta pääkopalle aikaa levähtää. Olen kuitenkin aina osannut rauhoittua saadessani viettää aikaa meren tai järven rannalla. Kuortanejärveä katsellessa pystyn todella rauhoittumaan. Ajatukset katoavat laineiden mukana jonnekin kauaksi. Voin hetken vain olla nauttien huolettomuudesta. Olisi niin ihanaa, kun pystyisi arjessa useamminkin vai olemaan huoleton ja luottamaan siihen, että asiat järjestyvät, minua kannetaan ja johdatetaan eteen päin.

Kohti Pyhää huolettomuutta <3
Pääsimme tosiaan viettämään hiljentymisosiot Haapaniemen hiippakuntakartanossa, joka on kyllä taivaallisen ihana paikka. Luontoa ja maaseutua ympärillä, järvenranta vieressä, laaja pihapiiri ja tunnelmallisia vanhoja rakennuksia. Niin ja aivan huippuhyvää kotiruokaa. Kyllä siellä kelpaisi olla vaikka kuinka pitkään.





Rukoushelmien kanssa pääsimme myös hieman puuhastelemaan. Martin Lönnebon ideoimat rukoushelmet ovat kulkeneet matkassani rippikoulusta lähtien. Ripareilla tuli aikoinaan paljon pidettyä hiljentymishetkiä näiden helmien parissa, voi niitä aikoja... Urheiluopiston läheisyydestä löytyy myös puista muutamia tärkeitä helmiä ohikulkijoiden iloksi. Tulevaisuudessa tämä "helmipolku" saattaa laajentua ja mukaan pääsevät muutkin helmet rukouksineen. Tällaista polkua pitkin onkin ihana kävellä.




Koska tämä retriitti oli niin mielelle kuin kehollekin tarkoitettu pääsimme nauttimaan myös kehoa huoltavasta liikunnasta, jota oli mm. Chiball -tunti. Rauhallinen tunti kehoa huoltaen tuoksupallojen kanssa. Ja lopuksi sai vielä makoilla huovan alla loppurentoutuksesta nauttien. Taisipa siinä joku vähän nukahtaakin :)


Kaikki ilo loppuu aikanaan ja sunnuntaina olikin aika palata kotiin. Palasin kuitenkin hyvin levollisin ja kevein mielin takaisin kotiin. Viikonloppu oli tehnyt tehtävänsä :) Toivon voivani palata näihin tunnelmiin aina niinä hetkinä, kun sisälläni vellovat ajatukset alkavat liiaksi ahdistaa. Kiitollisuus näistä viikonlopun hetkistä on suuri <3


4 kommenttia:

  1. Kuortane <3 :)

    VastaaPoista
  2. Samanmoisia ajatuksia! Luonnon keskellä sielu lepää. <3

    VastaaPoista