Sivut

tiistai 27. toukokuuta 2014

Matkalla kohti huolettomuutta

Viikonloppu vierähti Kuortaneen urheiluopistolla Suomen ensimmäisellä kehon ja mielen retriitillä. Kuortaneella on tullut aikoinaan vietettyä useita kesiä ripareiden parissa ja siksi sieltä onkin hyvin paljon lämpimiä muistoja sydämessäni. Kuortaneelle on aina ihana palata. Tällä retriitillä ei vietetty viikonloppua täydessä hiljaisuudessa vaan hiljaiset hetket vuorottelivat kehoa huoltavan liikunnan ja yhdessäolon kanssa, maittavaa ruokaa unohtamatta.




Miulle on ainakin usein vaikeaa rauhoittua kaiken arjen keskellä. Ja nyt en tarkoita sitä sohvalle kellahtamista ja löhöilyä, kyllä mie sen osaan, joskin sitä hirveän paljon en harrasta. Tarkoitan sellaista rauhoittumista, jossa myös oma mieli rauhoittuu ja päässä tapahtuva jatkuva asioiden pyörittely vaimenee. Sellaiseen tilaan on usein vaikea päästä ja se vaatii aikaa. Oman hyvinvointini kannalta koen ajoittaisen hiljentymisen kuitenkin hyvin tärkeäksi ja kaipaan sitä. Miun päässä kun on usein käynnissä aikamoinen mylläkkä, vaikka sitä ulospäin ei ehkä huomaakaan.



Itse olen ainakin mitä suuremmassa määrin aivan mahtavan hyvä pyörittelemään asioita omassa mielessä antamatta pääkopalle aikaa levähtää. Olen kuitenkin aina osannut rauhoittua saadessani viettää aikaa meren tai järven rannalla. Kuortanejärveä katsellessa pystyn todella rauhoittumaan. Ajatukset katoavat laineiden mukana jonnekin kauaksi. Voin hetken vain olla nauttien huolettomuudesta. Olisi niin ihanaa, kun pystyisi arjessa useamminkin vai olemaan huoleton ja luottamaan siihen, että asiat järjestyvät, minua kannetaan ja johdatetaan eteen päin.

Kohti Pyhää huolettomuutta <3
Pääsimme tosiaan viettämään hiljentymisosiot Haapaniemen hiippakuntakartanossa, joka on kyllä taivaallisen ihana paikka. Luontoa ja maaseutua ympärillä, järvenranta vieressä, laaja pihapiiri ja tunnelmallisia vanhoja rakennuksia. Niin ja aivan huippuhyvää kotiruokaa. Kyllä siellä kelpaisi olla vaikka kuinka pitkään.





Rukoushelmien kanssa pääsimme myös hieman puuhastelemaan. Martin Lönnebon ideoimat rukoushelmet ovat kulkeneet matkassani rippikoulusta lähtien. Ripareilla tuli aikoinaan paljon pidettyä hiljentymishetkiä näiden helmien parissa, voi niitä aikoja... Urheiluopiston läheisyydestä löytyy myös puista muutamia tärkeitä helmiä ohikulkijoiden iloksi. Tulevaisuudessa tämä "helmipolku" saattaa laajentua ja mukaan pääsevät muutkin helmet rukouksineen. Tällaista polkua pitkin onkin ihana kävellä.




Koska tämä retriitti oli niin mielelle kuin kehollekin tarkoitettu pääsimme nauttimaan myös kehoa huoltavasta liikunnasta, jota oli mm. Chiball -tunti. Rauhallinen tunti kehoa huoltaen tuoksupallojen kanssa. Ja lopuksi sai vielä makoilla huovan alla loppurentoutuksesta nauttien. Taisipa siinä joku vähän nukahtaakin :)


Kaikki ilo loppuu aikanaan ja sunnuntaina olikin aika palata kotiin. Palasin kuitenkin hyvin levollisin ja kevein mielin takaisin kotiin. Viikonloppu oli tehnyt tehtävänsä :) Toivon voivani palata näihin tunnelmiin aina niinä hetkinä, kun sisälläni vellovat ajatukset alkavat liiaksi ahdistaa. Kiitollisuus näistä viikonlopun hetkistä on suuri <3


keskiviikko 21. toukokuuta 2014

Uusia tuotteita keittiössä

En ehkä ole aiemmin ollut mikään suuri taateleiden ystävä. Kyllä ne hyviä ovat aina olleet, mutta harvoin miun on niitä kuitenkaan tehnyt mieli ostaa. Kunnes jostain blogista luin hehkutusta näistä kuvassa komeilevista taateleistä:



Ja nämähän ovat siis tuoreita taateleita kivineen päivineen. Täällä Kouvolassa ainakin Cittarin hedelmäosastolta löytyi, muualta en ole etsinytkään. Ostin paketin, avasin, maistoin ja Rakastuin, todellakin! Mahdottoman makeita, täydellisen pehmeitä ja ihanan makuisia. Nämä kyllä päihittävät kaikki muut ikinä maistamani taatelit. En voi ehkä enää koskaan ostaa mitään muita taateleita kuin näitä. Lämpimästi suosittelen kokeilemaan. Lisäksi nämä on vielä pakattu kauniisti rasiaan :)


Best Quality, todellakin!

Olen kerran tehnyt taatelikermaa kuivatuista taateleista. Eli taateleita ja maitoa sauvasekoittimella sekaisin ja sitten sitä keiteltiin hellalla hetkisen, niin että vähän paksuuntui. Se oli kyllä hyvää, mutta kuivattujen taateleiden muussaus sauvasekoittimella oli vähän haastavaa, ne kun vaan tuntuivat jämähtävän sauvasekoittimen terään kiinni. Törmäsin sitten vähän myöhemmin myös taatelikinuskin ohjeeseen. No idea tässä oli oikeastaan ihan sama kuin taatelikermassakin. Tässä käytettiin kuitenkin kookosmaitoa ja vaan sen verran, että tulee jämäkkä koostumus. Eikä tätä tarvinut keitellä. No kokeilin tätä sitten näillä uusilla pehmeillä taateleilla ja arvatkaapas tuliko hyvää? No KYLLÄ! Siis aivan taivaallista, niin hyvää, että tuntui kuin olisi jotain kiellettyä herkkua syönyt. Lisäksi näiden taateleiden kanssa ei ollut mitään ongelmia soseuttamisen suhteen, koska ne olivat jo valmiiksi hyvin pehmeitä. Laitoin tekeleen lasipurkkiin, jossa se säilyi jääkaapissa, kunnes purkki ammotti tyhjyyttään. Nopesti katosi tämä herkku miun massuun puuron seassa, piirakan päällä ja...no...ihan vaan purkista syömällä.



Osa kinuskista siis hupeni tällaisen suklaakakun kanssa. Kakkua taidettiin nimittä sacherbrownieksi alkuperäisessä ohjeessa, koska taikinaan tuli aprikooseja. En ole ikinä pitänyt sacherkakusta juuri niiden aprikoosien takia. Ja en todellakaan tiedä, miksi piti tätäkin ohjetta nyt sitten kokeilla, vaikka siinä niitä aprikooseja oli. No kakusta tuli kuitenkin erittäin makoisaa eikä aprikoosien maku tullut liian voimakkaana vastaan. Ajattelin kuitenkin kokeilla seuraavan kerran korvata aprikoosit vaikkapa mangolla, joka on miun suurta herkkua. Niiden aprikoosien lisäksi kakkuun upposi kikherneitä, munia, pilttiä, kaakaomassaa, kaakaojauhetta, kookosjauhoja, fastin suklaaproteiinia ja leivinjauhetta. Oli hyvin helppo tehdä, koska kaikki aineet vedeltiin vain sauvasekoittimella tasaiseksi massaksi ja sitten uuniin. Koostumus oli mehevä ja keskeltä hieman kostea. Ja parasta vasta seuraavana päivänä, kun oli yön jääkaapissa levännyt.




Meidän jääkaapista ei löydy margariiniä oikeastaan ikinä. Voita ja kookosöljyä menee ruuanlaittoon. Itse käytän leivälle yleensä joko tuorejuustoa tai sitten jotain pähkinä/siemenvoita. Kurpitsansiemenvoi oli todella hyvää ja nyt testiin pääsi cashewvoi, joka siis sisältää vain cashewpähkinöitä. Ja on kyllä tämäkin erittäin toimivaa. Lisäksi kaupasta tarttui mukaan Utekramin maapähkinävoi ihan testimielessä. Ei ehkä olisi pitänyt ostaa, kun meinasin syödä purkin kerralla. Yleensä meiltä löytyy kaapista Meridianin maapähkinävoita ja Marko on kyllä sen suhteen suurempi kuluttaja ja mie lähinnä kaavin aina purkkeista jämät tarkasti omaan suuhun. Joudun kyllä jossain vaiheessa ostamaan tätä Utekramin versiota itselleni lisää. Maapähkinävoi banaanin ja juuston kanssa ruisleivän päällä. Ei kannata kokeilla, jos ei halua jäädä koukkuun :)



Keräsin viime syksynä ruunsunmarjoja ja ajattelin tehdä niistä sosetta. No homma jäi sitten vähän vaiheeseen, koska totesin about kahden marjan perkaamisen jälkeen, että ei ole miun hommaa tämä. Nytpä sattui kaupassa sitten ruusunmarjasosepurkki silmiin ja testattavahan se oli. Ei ehkä täyden kympin ostos, mutta menetteli. Ruusunmarjat on normaalisti makeita, mutta tähän oli pakko itse lisätä vähän steviaa. Lisäksi koostumus oli enemmän keittomainen kuin sose. Pakastin osan ja kyllä tämä tulee puuron kanssa varmasti syötyä.




Että tällaista kuuluu miun keittiöön :)

maanantai 19. toukokuuta 2014

Paras viikonloppu pitkään aikaan

Nyt ei voi muuta todeta kuin, että aivan MAHTAVA viikonloppu takana! Osa ilosta tietenkin liittyy siihen tosiasiaan, että aurinko paistoi iloisesti ja lämpöä riitti. Jo nämä saivat nimittäin ainakin miun mielen erittäin iloiseksi. Perjantaina oli työpaikan virkistyspäivä ja ohjelmassa oli mm. käynti Kouvolan keskustan Garra Spa Centerissä, jossa pääsimme 10 min pituiseen jalkahoitoon. Ja hoitajina tietenkin ihanasti kutittelevat ja jalkoja nyppivät pikkuiset kalat. Oli oikein mukavaa uitella siinä hetki jalkoja, ja tuntui kyllä koivet tämän jälkeen hyviltä.



Lauantaiaamuna lähdin lämpimään keliin kipittämään lenkkiä ja testaamaan uusia kompressiosukkiani. Ostin Zero Pointin sukat jokunen viikko sitten ja nyt laitoin ne ekaa kertaa jalkaan. Aiemmin miulla on ollut sellaiset "halpissukat", mutta ovat nekin toimivilta tuntuneet. No nyt pääsivät Zero Pointit testiin ja voi sitä iloa ja keveyden tunnetta, joka lenkillä oli. Mie niin kyllä rakastuin näihin sukkiin <3 Ainoa huono puoli, että kesällä ei sääret rusketu jos näitä käyttää, apua! Mutta voin kyllä todella näitä kompressiosukkia suositella ihan jokaiselle. Tiedä sitten kuinka kauan vaikutuksen tuntee? Tottuuko näihin ja sitten ei tunnukaan enää niin superilta? No ajan kanssa selviää tämä.




Lauantai jatkuikin iloisissa merkeissä, kun ystävät saapuivat "tupatarkastukselle". Ja taisi meidän kämppä saada hyväksynnän :) Käytiin kiertelemässä vähän keskustassa, miehet shoppaili kauheat kassilliset vaatteita Hennesiltä ja me naiset vaan ihmeteltiin, et mitens tässä nyt näin kävi! Sitten istahdettiin vielä hetkeksi Amarillon terassille. Illalla korkattiin grillikausi possun, kanan, maissin, bataatin, porkkanoiden ja sienten kanssa. Tehtiin myös pieni juustokoe, nimittäin oli tarkoitus paistaa vuohenjuustoa pannulla. Idea tuli näistä kuvista, mutta kuinka kävikään: juusto SULI YHDEKSI KÖNTIKSI! Että syötiin sitten vuohenjuustokönttiä, varsin mielenkiintoista. Mutta ystävien seura todellakin piristi aivan tajuttomasti ja teki niin hyvää.

Sunnuntaina lämpötila sen kun jatkoi kohoamistaan. Kun vieraat olin saatettu kotimatkalle oli aikeissa lähteä salille, mutta jostain syystä Kuusankosken yleisurheilukenttä alkoikin houkutella enemmän. Juomapullo ja heittokengät reppuun ja menoksi. Ja tätä päätöstä en katunut hetkeäkään. Olin niin onnellinen, kun pääsin vähän juoksemaan ja heittelemään kiekkoa kentälle. Ei sitä fiilistä voi edes sanoin kuvailla. Tällaista liikunnan tuomaa hyvänolontunetta saavat tällä hetkellä aikaiseksi lähinnä tämä kentällä hikoilu sekä tanssitunnit. Enpä paljoa salia kyllä kaivannut. Ja nopeasti muuten huomasi, kuinka auringon lämpö teki hyvää kropalle.


Verryttelyt, koordeja, aitakävelyitä ja sitten kiekot käteen. Enpäs muuten muistanutkaan, kuinka vaikeaa kiekonheitto on ringistä ihan koko vauhdilla :) Paikalta heittäminen nimittäin sujui ihan "vanhaan tapaan", mutta eipä mennyt kovin montaa heittoa ringistä kentälle asti. Mutta pääasia, että hauskaa oli! Ja olihan se lopuksi vielä pakko muutama henkseli (kulmasta kulmaan tehtäviä vetoja) nurmikolla paljain varpain juosta.


Sunnuntai-iltana singahdin vielä Tuomasmessuun. Jälleen kerran keittiöön avuksi ja tietysti pääsin myös itse messusta nauttimaan. Näistä hetkistä mie saan aina niin paljon levollisuutta mieleen ja on mukava tavata aina uusia ihmisiä ja vaihtaa muutama sana. Se oli sitten viimeinen messu, ensi syksynä vasta seuraavan kerran. Viikonloppuhan ei olisi täydellinen ilman sunnuntain pannareita, joten niitä vielä paistoin meille iltapalaksi. Nyt oli vuorossa puolukkapannarit sitruunarahka -täytteellä, namii!

Kuva on aivan yhtä huono kuin miun puhelinkin.

Ja tässä vielä todellinen tyylinäyte kiekonheitosta. Tarvisin ehkä vähän asiantutevaa ohjausta...



maanantai 12. toukokuuta 2014

Saaristolaisleipää uusilla kujeilla

Löysin jonkin aikaa sitten ruokablogin, josta löytyi monta kokeilemisen arvoista reseptiä. Tämä Hiidenuhman keittiössä -blogi on täynnä "hiilihydraattitietoisia" (kuten kirjoittaja itse määrittelee) ohjeita. Ei kuitenkaan mitään "fitnesruokaohjeita" vaan tavallisen lapsiperheen äidin loihtimia ohjeita, joissa hiilareita on vähennetty. Ja meillehän nämä ohjeet sopivat :) Käyvät karppaajalle ja miullekin, sillä syön kuitenkin melko proteiinipitoista ruokaa yleensä eikä vehnä-riisi -osasto ole tavallisesti mukana päivittäisessä ruokavaliossa.

Pastahan tulikin jo tästä blogista onnistuneesti kokeiltua ja pullatkin tuli pyöräytettyä (juttua näistä). No nytpä pääsi vuoroon saaristolaisleipä. Toki tähän voisin heti ensimmäiseksi sanoa, että syön kyllä sitä aitoa oikeaakin, jos tarjolla on. Mutta oli mukava tehdä pieni kokeilu toisenlaisen version pariin. Ja kokeiluhan meni aivan nappiin ja tästä leivästä tuli kyllä miun suurta herkkua :) Ohje oli lisäksi todella helppo, joskin aikaa vaativa. Puolet leivästä laitoin pakkaseen ja loput hujahti massuun aika kovaa tahtia.




Ja alkuperäinen ohje siis näytti tältä:

Karppi saaristolaisleipä

3 dl piimää
0,5 pakettia hiivaa (25 g)
0,5 rkl suolaa
1,5 dl sokeritonta siirappia
1 dl vehnäleseitä
0,5 dl kaljamaltaita
0,5 dl pellavansiemeniä
1 dl täysjyväruisjauhoja
2 dl gluteenijauhoa
3 dl mantelijauhoa

Lämmitä piimä kädenlämpöiseksi. Liuota hiiva sen joukkoon. Lisää loput ainekset annetussa järjestyksessä puuhaarukalla rivakasti sekoittaen. Nostele taikina 1,5-litran leipävuokaan ja tasoittele taikinapinta nuolijalla. Anna leivän kohota liinan alla, lämpöisessä ja vedottomassa paikassa puolitoista (1,5) tuntia. Paista leipä 175 asteessa puolitoista (1,5) tuntia. Anna leivän jäähtyä liinan alla ennen leikkaamista. Jäähtynyttä leipää on helpompi leikata.

Mennyt viikonloppu tuntui jostain syystä kovin pitkältä ja positiivinen asiahan tämä tietysti vain on. Lauantaiaamu meni siivouspuuhissa, jonka jälkeen teimme Markon kanssa retken Tampereelle tervehtimään rakasta vaariani, jonka vointi ei tällä hetkellä ole paras mahdollinen. Takaisin kotiin päästyä oli erittäin hyvä ja jotenkin levollinen mieli, onneksi kävimme. Sunnuntaina astelimme aamupäivällä salille, meidän yhteinen salitreeni (vaikka ei samoja liikkeitä juurikaan tehty). Itse olen kyllä nyt löytänyt moniin liikkeisiin ihan uusia "ulottuvuuksia" fysioterapian ansiosta. Treeni tuntuu menevän sinne, minne on tarkoituskin. Sunnuntain treeni sisälsi jalkaprässiä ja syväkyykkyä jaloille sekä tietysti lihaskuntoa. Lankuttelin myös 3 minuuttia (viime viikolla innostuin muuten pinnistämään 6 min lankun, whou!) ja kävin vähän tyhjässä salissa muistelemassa tanssituntien jalkatekniikkaa (harmittaa kyllä tämä tanssitauko tässä).

Kesällä sitten taas lankkuja ulkona. Kuva: Marko

Illalla kävin vielä syvävenyttelyssä ja voi kuinka se taas tekikin hyvää. Tällä kertaa panostettiin enemmän ylävartalon liikkeisiin ja se olikin hyvä, koska ne jäävät kyllä itseltä usein tekemättä. Oli varsin hyvä olo ihan koko kropassa tunnin jälkeen. Illalla paistoin tietysti vielä perinteiset pannarit. Tällä kertaa tein itselleni mustikkapannareita, voi kuinka niistä tulikin paksuja ja kuohkeita. Ja aikamoinen torni olikin lopputulos, kun pannarit ja täytteet oli kasattu lautaselle.

Mustikoita olisi voinut painella enemmän taikinan sisälle, niin olisi tullut kauniimpia. Ensi kerralla sitten.

Miun pannukakkutorni, about 10 cm korkea!

perjantai 9. toukokuuta 2014

Wapputanssit

Niin se vaan on, että tanssikausi tuli taasen päätökseen ja kevätkauden uurastus päättyi huikeaan Vappushowhon. Tai oikestaan Studio Dance Pitin oppilaat urakoivat opettajien johdolla yhteensä neljä esitystä. Menossa mukana oli hyvinkin kattava joukko eri ikäisiä tanssijoita, mikä onkin ehdottomasti ainakin miun mielestä suuri rikkaus tälle tanssikoululle. Esitysten kirjo vaihteli tietenkin myös laidasta laitaan ja mukana oli vaikka mitä: showtanssia, merirosvoja, nykytanssia, streettiä, viidakkosotureita, hiphoppia sekä showtimen laulua ja tanssia. 

Viimeiset harkat vappuaattona.

Neljä päivää, neljä esitystä ja kaikki liput oli myyty, huippua! Olikin hienoa saada tanssia täydelle yleisölle Kouvola-talossa. Kuten jo nimestä voi päätellä, esitykset pidettiin siis vapun jälkeisinä päiviä. Eipä tarvinut sen kummemmin vappuohjelmasta huolehtia, sillä vappuaaton kenraaleiden jälkeen tuli lähinnä syötyä ja loikoiltua sohvalla kuoharilasin kanssa. Vappupäivä menikin jo tanssitouhuissa ja ilta esityksessä.



Esityksiä oli hiottu pitkin kevättä, kuvattu videolle, katseltu, korjailtu, soviteltu vaatteita ja mietitty sopivaa meikkiä. Itse odotin esityksiä sekä niiden mukanaan tuomaa jännityksen tunnetta kovasti. Näytösten ohjelma hieman vaihteli eri iltoina ja itse olin mukana joko 3 tai 4 esityksessä. Näyttämön takana riittikin hulinaa ja vilinää kun satoja esiintyjiä parveili ympäriinsä. Esitysten välinen aika meni asuja vaihtaessa, meikatessa, hiuksia laittaessa ja sarjoja kerratessa. Hengästytti, oli kuuma, hiukset tarttuivat niskaan kiinni ja sukkahousujen kiskominen hikisiin jalkoihin oli tuskaan. Mutta kuitenkin mie nautin tästä kaikesta! Esitykset olivat raskaita niin henkisesti kuin fyysisestikin, koska jatkuvasti piti antaa itsestään parasta ja tehdä kaikki 110 %:n tehoilla. Näin hieman vanhempana tämän paremmin tajuaakin. Että eipä voi kuin kunnioittaa ammatikseen esiintyviä, kovaa hommaa on se.

Bad Hair Day vai sittenkin vaan esityslook?

Meidän K-20 Street oli varsin iloinen ja energiaa pursuava esitys. Kaikki tanssivat niin täysillä ja mahtavalla meiningillä. Musana meillä oli sellainen superi paketti ysärihittejä, porukka oli kaivanut päälleen vanhoja bändipaitoja ja rikkinäiset farkut heiluivat jalassa. Ja mikä tärkeintä: kaikilla oli lavalla järjettömän hauskaa :)

Studio Dance Pit Vappushow. Kuva: Viivi Häkkinen

Studio Dance Pit Vappushow. Kuva: Viivi Häkkinen

Showtanssissa pistettiin sitten siivoten oikein kunnolla! Pinkkeihin ja violetteihin sonnustautuneet siivoojat pääsivät valtaamaan lavan ja voi sitä meininkiä :D Vettä suihkutettiin ja rätit heiluivat. Meillä on kuulkaas aivan varmasti Suomen SIISTEIN tanssikoulu täällä Kouvolassa!

Studio Dance Pit Vappushow. Kuva: Viivi Häkkinen



Studio Dance Pit Vappushow. Kuva: Viivi Häkkinen

Studio Dance Pit Vappushow. Kuva: Viivi Häkkinen

Studio Dance Pit Vappushow. Kuva: Viivi Häkkinen


Kun lava oli siivottu pääsivät viidakkosoturit jahtaamaan leijonaa. Meidän kehitysryhmä Kerman esitys oli tällä kertaa hyvinkin vauhdikas ja hassu. Esitys pisti kyllä väkisinkin puuskuttamaa aika tavalla. Viime jouluisen hempeän Keijun jälkeen olikin tosi mukava harjoitella vähän erilaista esitystä, joskin Keiju enemmän miun makuuni oli ja esityksen biisi (Chisu - Yksinäisen Keijun Tarina) on vakiovarusteena iPodissa mukana lenkillä. Esityksen jälkeen oli ihanaa kuulla katsomosta taputusten seasta lasten naurua ja nähdä iloisia kasvoja.




Studio Dance Pit Vappushow. Kuva: Viivi Häkkinen

Studio Dance Pit Vappushow. Kuva: Viivi Häkkinen

Studio Dance Pit Vappushow. Kuva: Viivi Häkkinen

Studio Dance Pit Vappushow. Kuva: Viivi Häkkinen

Joka ilta näytöksen päätti meidän nykytanssin jatkoryhmän merirosvot Acapella biisin Pirate Medley tahtiin. Osa tanssi siis merirosvojen roolia ja me muut olimme vedestä nousseita "kuolleita kummajaisia" naama valkoisena, silmät mustina ja hiukset sotkussa. Myös tässä esityksessä oli paljon nopeita kohtia, joiden aikana piti pusertaa aina viimeiset voimat koko kropasta, mutta yrittää samalla nauttia tanssista ja eläytyä omaan rooliin. Haastavaa siis! Kaikista esityksistä tämä oli kuitenkin se, josta itse nautin ehdottomasti eniten. Tässä oli paljon kaikenlaista mystistä, mutta toisaalta myös paljon vauhtia. Ja on se vaan niin, että kyllä nykytanssi on eniten miun juttu, vaikka muutakin tykkään tehdä.

Studio Dance Pit Vappushow. Kuva: Viivi Häkkinen

Studio Dance Pit Vappushow. Kuva: Viivi Häkkinen

Studio Dance Pit Vappushow. Kuva: Viivi Häkkinen

Studio Dance Pit Vappushow. Kuva: Viivi Häkkinen

Studio Dance Pit Vappushow. Kuva: Viivi Häkkinen


Neljä päivää, neljä näytöstä ja jokaisessa 3 tai 4 tanssia. Henkinen ja fyysinen väsymys tämän rupeaman jälkeen oli taattu. Mutta itse ainakin olin hyvin iloisella mielellä esitysten jälkeen. Muistan nimittäin niin hyvin ne tanssit, joissa olin ensimmäisiä kertoja lavalla. Studio Dance Pitin osalta taisi olla joulu 2012. Olin showtanssissa mukana ja takarivin paikka oli erittäin turvallinen ja mieluisa miulle tuolloin. Siitä esityksestä on tultu kuitenkin paljon eteen päin ja varmuus, osaaminen sekä luottaminen omiin taitoihin on kasvanut, toivottavasti se näkyi myös vappushown esityksissä. Eipä voi muuta kuin lämpimästi kiittää jälleen kerran tanssikoulun mahtavia opettajia, sillä ilman teitä näitä upeita esityksiä ei olisi ollut <3 En voi kuin olla äärimmäisen kiitollinen kaikesta.

Koskaan ei ole liian myöhäistä innostua tanssista ja uppoutua sen ihmeelliseen maailmaan.

Kiitos ja Aamen!