Sivut

maanantai 3. maaliskuuta 2014

Hyvinvointia etsimässä

On se vaan niin, että tästä omasta hyvinvoinnista, niin henkisestä kuin fyysisestäkin, on ajoittain kauhean vaikea pitää huolta. Olen yleensä iloinen ja yritän nauttia elämästäni pienien asioiden kautta. Vastoinkäymisiä tulee elämässä aina vastaan, mutta niistä voi oppia usein jotain uutta. Ne saattavat saada meidät pysähtymään ja silmämme aukeamaan, jolloin huomaamme asioita, jotka olisivat vain saattaneet lipua ohitsemme. Itse voin ainakin rehellisesti sanoa, että elämässäni on asiat todella hyvin ja ympärilläni on hirvittävän paljon kaikkea sellaista hyvää, josta en osaa todellakaan olla aina tarpeeksi kiitollinen.



Välillä tulee eteen hetkiä, jolloin edessä ei näy mitään muuta kuin harmautta ja synkkyyttä. Mihin katosivat ne kaikki pienet ja suuremmatkin asiat, jotka saivat hymyn kasvoilleni? No mieli on usein aika vinkeä (ainakin miun) ja toisinaan juuri ne asiat, jotka tuovat tavallisesti iloa elämään ja joista nautin, katoavat tai aiheuttavat vain pahaa oloa. Muutama viikko sitten oli harmaata. Kaikki tuntui kurjalta ja epäreilulta, olisin vain halunnut käpertyä peiton alle ja herätä kevätauringon lämmitäessä miun kroppaa.

Vanha olkapääkipu kaivautui jostain esille. Varvas ei tuntunut lähtevän parantumaan ollenkaan. Jossain syvällä pakarassa vihloi jalan ollessa aukikierrossa ja selkäkään ei tuntunut hyvältä. Ja mikä parasta, olin liikkunut normaalia vähemmän. Salilla alkoi tuntumaan siltä, että mikään ei huvita. Jalkaprässistä tuli monsteri, jota pakenin aina jollakin hyvällä verukkeella. Töissä raportit tuli silmistä ja korvista ulos ja aika mateli, kun ei ollutkaan mitään kivaa tiedossa työpäivän jälkeen. Kävin iltaisin istumassa tanssitunneilla, koska halusin niin kovin oppia sarjat. Eihän se mukavaa ollut katsella muiden menoa, kun itsekin olisi halunnut olla mukana. Mieli oli maassa, nieleskelin kyyneleitä ja purin hammasta. Yritin kaivaa positiivisia ajatuksia esiin, mutta ei niitä oikein tuntunut löytyvän.

Miun mielelle urheilu = huumetta, joka pääsääntöisesti kyllä tuo hyvää oloa. Ei mulla näitä kaikkia harrastuksia olisi, jos en niistä todella nauttisi. Tässä kohtaa mieli olisi vain halunnut niin paljon enemmän kuin mitä kropalla oli antaa. Mieli meni menojaan, mutta kroppa ei tainnutkaan tulla enää perässä. Oho, sinne se vaan jäi! Mitäs nyt? Onneksi tajusin silloin jotain ja Snoopykin sen tietää <3


Tajusin katsoa ylös, ristiä kädet ja jäädä odottamaan perässä laahustavaa kroppaa. Mieli kohtasi kropan ja nyt niitä ei muuten helposti irrotetakaan. Seuraa tarinan opetus ja iloinen lopetus :) Miulla on elämässä asiat niin hyvin, että hävettää edes valittaa. Pitäisi vain osata olla kiitollinen. Minulla, kuten meillä kaikilla, on kuitenkin lupa olla väsynyt, onneton ja kiukkuinen välillä. Kuten Marko minulle sanoi ja kuten Aura Liimataisen mietelausekirjasta olen ainakin tuhat kertaa lukenut "välillä on hyvä olla onneton, niin sitten taas tietää mitä onni on". Henkisen hyvinvoinnin ja tasapainon löytäminen omassa elämässä on varmasti ikuinen oppimisen prosessi. Tasapainotila on alati liikkeessä, välillä pienessä välillä vähän suuremmassa. En saisi vaatia itseltäni liikoja. Pitäisi osata pysähtyä ennen kuin törmää seinään. Itseään kohtaan pitää osata olla armollinen ja arvostaa itseä juuri sellaisena kuin on: "minä olen ihme, suuri ihme ja kiitän Sinua siitä". Se vaan on usein niin vaikeaa.




Koska urheilu on miun rakas harrastus ja tulee olemaan varmasti koko loppuelämän, joitain asioita kannattaa ehkä miettiä nyt eikä katua sitten vuosien päästä. Kun miun kroppa ei voi hyvin, myös henkinen puoli kärsii. Tieteellisesti testattu ja todistettu! Haluan nauttia urheilusta vielä vuosienkin päästä. Haluan kehittyä tanssijana, nyt kun olen harrastuksen vasta löytänyt. Haluan kroppani syvät lihakset teräksiseen kuntoon. Ja ennen kaikkea haluan saada iloa ja hyvää oloa siitä mitä teen. Tässä viimeisten viikkojen aikana ajatukset ovat pyörineet päässä mylläkkää. Mie kun olen vielä hyvin lahjakas pyörittelemään kaikkea mahdollista oman pään sisällä viimeiseen asti.

Monet miunkin vammoista ovat seurausta kaikenlaisista pienistä linjaus virheistä ja epätasapainosta kehossa. Vähemmän liikkuva niitä ei ehkä huomaisikaan eivätkä ne aiheuttaisi ongelmia, mutta enemmän kun liikkuu ja toistomäärät kasvaa, niin oikeiden linjauksien, tekniikan ja lihastasapainon merkitys korostuu. Mietitään vaikkapa, että käytän lihaksia väärin kyykätessä. Montakohan kyykkäystä ja hypyistä alastuloa tulee vaikkapa yhden tanssitunnin aikana. No monta ja jos tuntejakin on monta viikossa ja lisäksi käyn salilla kyykkäilemässä, niin virheellisten toistojen määrä kasvaa hetkessä yllättävän korkeaksi. Ja tällaiset virheellisten liikkeiden aiheuttamat vammat eivät kyllä parane sillä, että vain lepää. Vaiva ehkä helpottaa hetkeksi, mutta uusiutuu aivan varmasti liikunan taas alettua. Tässä kohtaa pitääkin katsoa ketjun alkuun ja miettiä, mistä kaikki alkaa.




Onneksi on sellaisia viisaita ihmisiä kuin fysioterapeutit, jotka löytävät kehosta niitä "virhelähteitä". Ja mikä parasta, he osaavat usein myös auttaa näiden korjaamisessa. Parempi siis korjata ne virheet nyt, kuin odottaa uusien vammojen syntymistä. Hyppäsin siis bussiin ja hurauttelin Art Fysiolle fysioterapeutin luokse. Tämän paikan fyssarit on rautaisia ammattilaisia ja käynti siellä oli hyvinkin onnistunut ja toiveita herättävä. Innolla odotan jo seuraavaa käyntiä ja etenkin sitä, mitä muutoksia miun kropassa tulee tapahtumaan.

Salilla opetellaan uusia liikeratoja ja annetaan hermoärsykkeitä ( = opetellaan käyttämään) sellaisille tärkeille lihaksille, jotka ovat päässeet uinahtamaan. Että kyykkyä opetellessa ja isoja painoja karttaessa mennään ainakin tovi jos toinenkin. Vähemmän on nyt enemmän ja laadusta ei tingitä.




Hyvinvointia etsimässä teemalla jatketaan koko maaliskuu, sillä päätin osallistua Method Putkisto 30 päivän syvävenyttelykurssille. Nimensä mukaisesti siis kuukauden pituinen kurssi, joka koostuu kerran viikossa olevasta ohjatusta tunnista sekä 4-5 päivänä kotona tehtävistä harjoitteista. Tykkään todella paljon venytellä, mutta usein siihen vaan ei mukamas tunnu olevan aikaa. Kyllä sitä aikaa on, jos vain haluaa. Olen nyt jonkin aikaa herätellyt kroppaa silloin tällöin aamuisin kevyillä venytyksillä, ja voi että kuinka se tekee hyvää! Joten katsotaan mitä tämä kurssi tuo tullessaan.




Ja tästä hyvänä aasinsiltana voinkin mainita muutaman sanan  Ekopaastosta, johon olen päättänyt myös osallistua. Laskiaisesta laskeudutaan paastonaikaan. Ekopaasto käynnistyy keskiviikkona 5.3 ja kestää aina pääsiäiseen asti eli noin 7 viikkoa. "Ekopaasto-kampanja on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon, Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) ja Suomen Ekumeenisen Neuvoston (SEN) yhteistyöhanke, jonka tavoitteena on edistää ekologista elämäntapaa ja pääsiäisenajan paastoa."




Tämä jos mikä on todellakin minua varten juuri nyt. Miun ekopaastoon tulee kuulumaan kasvisruoka ihan ehdottomasti. Lisäksi yritän suosia lähituottajien tuotteita ja valita kaupasta luomua ja kotimaista mahdollisuuksien mukaan. Hetken jos ainakin eläisi tyytyen vähän vähempään. Myös kaiken "turhan" ostelun aion jättää väliin, sitä "kaikkea" kun on ihan tarpeeksi. Haluan, että tämä paasto antaa miulle myös aikaa rauhoittua ja tilaa hengellisyyden parissa. Pieni hetki rauhoittuen ja omaa elämää pohtien, tekee varmasti hyvää. Ja toivon todella, että tämän paaston aikana mielessä heräisi ajatuksia ja että tästä paastosta jäisi elämääni jotain pysyvää.

Että tällaista täällä. Nyt on hyvä olo. Iloinen viikko menossa. 

2 kommenttia: