Sivut

tiistai 18. maaliskuuta 2014

"Heikkous se todella voimaa kysyy"

Törmäsin lilly.fi sivuilla lyhyeen pohdiskeluun liittyen ekopaastoon. Tämä osui ja upposi ainakin minuun:

"Ihanat ystäväni täällä ovat antaneet paastolupauksia. Ihan mielettömiä sellaisia, kuten vaikkapa tuo Nanna. Lilyn toimituskin lähti mukaan tähän hyvään. Minäkin olen yrittänyt. Olen mielessäni luvannut yhtä ja toista, suorittanut ja yrittänyt. Tuntenut vähän syyllisyyttä ja välillä nauranut itselleni: tästä ei tule mitään. Eilen illalla sen sitten oivalsin, kun luin Eeva Kilven runon. Lyhyen, nopean, sellaisen mihin minäkin tässä pystyn, mutta syvän: Heikkous se todella voimaa kysyy. Tämä täysi ihana elämä uuvuttaa välillä, mutta miten vaikeaa on sittenkin antaa lupa heikkoudelle. Miten niin mielellään onnistuisi kaikessa siinä, mitä rakastaen tekee. Miten niin mielellään jaksaisi, olisi hyvä, onnellinen ja iloinen. Paastoaisikin kelvollisesti. Miten olla itselleen kohtuullinen? Minulle se oli sellainen armollinen katse, oivallus, paastojen paasto: Heikkous se todella voimaa kysyy. Ja siitä oivalluksesta syntyi jotakin uutta."

Jäin todella pohtimaan, miten olla itselleen kohtuullinen? Itselläni on ainakin jatkuavasti mielessä sata ja tuhat asiaa, jotka pitäisi tehdä. On vaatimuksia itseä kohtaan, pitäisi tehdä sitä, tätä ja tuota ja lisäksi haluan antaa parastani useissa asioissa. Voisinko kuitenkin useammin vain sanoa itselleni: tämä riittää nyt, näin on hyvä, minulla on nyt lupa vain olla? Vastaus on: Kyllä voisin ja niin minun (ja monen muunkin) pitäisi tehdä.

Kaupassa kasvisten keskellä ja tofyhyllyjen välissä kierrellessä yritin kaikin tavoin tehdä ekologisia ja kestäviä ratkaisuja. Se ei kuitenkaan ollut helppoa, koska aloin pohtia asioita syvällisemmin. Ostaisinko suurella energiamäärällä kasvatettuja suomalaisia tomaatteja vai olisko järkevämpi tyytyä espanjalaisiin auringon alla kypsyneisiin, vaikka ne ovatkin kuljetettu pitkän matkan takaa tänne Suomeen? Ostaisinko paikalisen tuottajan jogurttia vai olisiko soijajogurtti ekologisempi vaihtoehto? Olisin halunnut tehdä vain hyviä tai oikeastaan parhaita valintoja. En osannut, tietoa olisi pitänyt olla paljon enemmän.

Mutta riittäisikö se, että yritän parhaani? Eikö se jo ole kohtuullista? Tiedän vastauksen, mutta kuitenkin se on välillä vaikea hyväksyä. Heikkous se todella voimaa kysyy. Niinpä...

Oivalluksia. Aatoksia. Pohdintoja. Päätöksiä. Epävarmuutta. Iloa. Hyvää oloa. Sitä olen muutaman viimeisen viikon aikana löytänyt. Syvävenyttely on saanut minut keskittymään entistä tarkemmin kropan lähettämiin viesteihin ja auttanut hahmottamaan lihasten toimintaa paremmin. Ero ei ehkä näy ulospäin, mutta tunnen sen sisälläni. Ekopaasto on laittanut minut miettimään omia kulutustottumuksia entistä tarkemmin. Mitä minä oikesti tarvitsen? Voin vakuuttaa, että minusta ei täydellistä kasvissyöjää tule, mutta lihan käytön vähentäminen ei ole ongelma. Lihattoman lokakuun jälkeen leikkeleet ovat esimerkiksi jääneet suosiolla kaupan hyllylle, joten eiköhän nytkin jotain tartu pysyvästi elämääni. Etenkin arkisin töissä kasvisruoan syöminen on oiva ekoteko, jota aion jatkaa.

Ekopaaston hegessä kasvispiirakkaa Fastin ohjevihkosen innoittamana.

2 kommenttia:

  1. Kohtuullisuus on tärkeää ja vaikeaa. Onni on, että mahdollisuuksia on paljon. Kaikkeen ei silti tarvitse tarttua. Ihanaa kuulla muista samojen ajatusten parissa, se hiukan helpottaa omien pyristelyjen kanssa. Niin ja vastaus tomaatteihin lienee tuttu: ei kumpaakaan, nyt ei ole tomaattien kausi. Ne ovat herkullisempiakin kesällä. Tuoksuvan piirakan kanssa voisi maistua ehkä välillä porkkana-kaaliraaste. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin juuri :) Tomaatit on kyllä helppo talvisin jättää ostamatta, koska ne tosiaan eivät maistu usein miltään. Ja porkkana-kaaliraaste, olinkin ihan unohtanut tuon herkun olemassaolon!

      Poista