Sivut

maanantai 31. maaliskuuta 2014

I´m @ home

Viikko sitten maanantaina oli varsin keväinen ilma, kun aurinko paistoi lämpimästi. Pilatestunnin jälkeen miulla oli reilu tunti ylimääräistä aikaa ennen syvävenyttelyä ja päätinkin käyttää tuon ajan kentällä juoksenteluun. Oli kevään ensimmäisset askeleet radalla, se oli ihanaa :D



Lähinnä vain hökkäilin radalla ja ihmettelin kropan hyvää olotilaa. Loppuun otin muutaman kevyen vedon ja tuntui siltä, että viime aikaisista fysioterapioista on kyllä ollut jotain hyötyä. Juoksu tuntui hyvinkin erilaiselta, kuin aiemmin. Jotkin syvässä pimennossa olleet lihakset ovat ehkä alkaneet hiljalleen heräillä, näin alkavan kevään kunniaksi.

Kun illalla pyöräilin syvävenyttelyn jälkeen kotiin, olo oli aivan uskomaton. En muista, koska miun kroppa olisi viimeksi tuntunut niin tasapainoiselta. Tuntui, että kaikki osat miun kropassa olivat kerrankin kohdillaan. Yritin aistia ja painaan mieleeni kaken tämän hyvän olon. Näitä kokemuksia toivon jatkossa lisää!

maanantai 24. maaliskuuta 2014

Keittiöpuuhailuja

Koska keittiössä puuhastelu on mukavaa, ajattelin laittaa tähän postaukseen ihan vaan muutamia kuvia viime viikkojen ja kuukausien kokkailuista. Miusta on ihanaa aina vähän koristella annoksia tai tehdä niistä muuten kauniin ja herkullisen näköisiä. Nämä on näitä pieniä arjen iloja, jotka piristävät mukavasti. Tietysti tärkeää on myös maku sekä ravintoarvot. Mutta tässäpä näitä nyt olisi:

Fastin Proteiinileivonnaisia -reseptivihkon proteiinimysli.

Kerrosherkku: puddingia, rahkaa, marjoja, hedelmiä.

Meidän superit laskiaispullat.

Lounassalaatti lämpimällä tofu-pinaatti-sipuli -lisäkkeellä.

Super suuri aamuherkku: chiapuuroa, ohrahiutaleita, mansikoita, omenasosetta, kiiviä, pähkinöitä, kaakaonibsejä.


Rakkaudella rakkaalle puddingia <3

Punajuurikeittoa, kuinka kauniin väristä se on!

Jonkun sunnuntain pannareita.

tiistai 18. maaliskuuta 2014

"Heikkous se todella voimaa kysyy"

Törmäsin lilly.fi sivuilla lyhyeen pohdiskeluun liittyen ekopaastoon. Tämä osui ja upposi ainakin minuun:

"Ihanat ystäväni täällä ovat antaneet paastolupauksia. Ihan mielettömiä sellaisia, kuten vaikkapa tuo Nanna. Lilyn toimituskin lähti mukaan tähän hyvään. Minäkin olen yrittänyt. Olen mielessäni luvannut yhtä ja toista, suorittanut ja yrittänyt. Tuntenut vähän syyllisyyttä ja välillä nauranut itselleni: tästä ei tule mitään. Eilen illalla sen sitten oivalsin, kun luin Eeva Kilven runon. Lyhyen, nopean, sellaisen mihin minäkin tässä pystyn, mutta syvän: Heikkous se todella voimaa kysyy. Tämä täysi ihana elämä uuvuttaa välillä, mutta miten vaikeaa on sittenkin antaa lupa heikkoudelle. Miten niin mielellään onnistuisi kaikessa siinä, mitä rakastaen tekee. Miten niin mielellään jaksaisi, olisi hyvä, onnellinen ja iloinen. Paastoaisikin kelvollisesti. Miten olla itselleen kohtuullinen? Minulle se oli sellainen armollinen katse, oivallus, paastojen paasto: Heikkous se todella voimaa kysyy. Ja siitä oivalluksesta syntyi jotakin uutta."

Jäin todella pohtimaan, miten olla itselleen kohtuullinen? Itselläni on ainakin jatkuavasti mielessä sata ja tuhat asiaa, jotka pitäisi tehdä. On vaatimuksia itseä kohtaan, pitäisi tehdä sitä, tätä ja tuota ja lisäksi haluan antaa parastani useissa asioissa. Voisinko kuitenkin useammin vain sanoa itselleni: tämä riittää nyt, näin on hyvä, minulla on nyt lupa vain olla? Vastaus on: Kyllä voisin ja niin minun (ja monen muunkin) pitäisi tehdä.

Kaupassa kasvisten keskellä ja tofyhyllyjen välissä kierrellessä yritin kaikin tavoin tehdä ekologisia ja kestäviä ratkaisuja. Se ei kuitenkaan ollut helppoa, koska aloin pohtia asioita syvällisemmin. Ostaisinko suurella energiamäärällä kasvatettuja suomalaisia tomaatteja vai olisko järkevämpi tyytyä espanjalaisiin auringon alla kypsyneisiin, vaikka ne ovatkin kuljetettu pitkän matkan takaa tänne Suomeen? Ostaisinko paikalisen tuottajan jogurttia vai olisiko soijajogurtti ekologisempi vaihtoehto? Olisin halunnut tehdä vain hyviä tai oikeastaan parhaita valintoja. En osannut, tietoa olisi pitänyt olla paljon enemmän.

Mutta riittäisikö se, että yritän parhaani? Eikö se jo ole kohtuullista? Tiedän vastauksen, mutta kuitenkin se on välillä vaikea hyväksyä. Heikkous se todella voimaa kysyy. Niinpä...

Oivalluksia. Aatoksia. Pohdintoja. Päätöksiä. Epävarmuutta. Iloa. Hyvää oloa. Sitä olen muutaman viimeisen viikon aikana löytänyt. Syvävenyttely on saanut minut keskittymään entistä tarkemmin kropan lähettämiin viesteihin ja auttanut hahmottamaan lihasten toimintaa paremmin. Ero ei ehkä näy ulospäin, mutta tunnen sen sisälläni. Ekopaasto on laittanut minut miettimään omia kulutustottumuksia entistä tarkemmin. Mitä minä oikesti tarvitsen? Voin vakuuttaa, että minusta ei täydellistä kasvissyöjää tule, mutta lihan käytön vähentäminen ei ole ongelma. Lihattoman lokakuun jälkeen leikkeleet ovat esimerkiksi jääneet suosiolla kaupan hyllylle, joten eiköhän nytkin jotain tartu pysyvästi elämääni. Etenkin arkisin töissä kasvisruoan syöminen on oiva ekoteko, jota aion jatkaa.

Ekopaaston hegessä kasvispiirakkaa Fastin ohjevihkosen innoittamana.

maanantai 10. maaliskuuta 2014

Mansikkainen Rahkapiirakka Muffnivuoassa

Teki viikonloppuna mieli leipoa jotakin, mutta vain jotakin pientä, nopeaa ja helppoa. Jonkin aikaa sitten mieleen tuli idea tehdä rahkapiirakka muffinivuokaan ja nyt päätinkin testata tätä ideaa. Kaikki lähti siitä, että avasin kaapin ja kokosin pöydälle kaikkia mahdollisia aineita. Ja sitten vaan sekoittelemaan.






Käytin silikonisia muffinivuokia, joiden pohjalle ja reunoille painelin taikinan. Sitten lisäsisin pohjan päälle vähän rahkatäytettä, muutaman mansikan ja vielä lisää täytettä päälle. Ei muuta kuin uuniin ja jännityksellä odottelemaan lopputulosta.






Ja uunistahan tulla tupsahti varsin onnistunut pieni rahkaherkku. Ulkonäkö ei kyllä ketään varmasti hurmannut, mutta maku oli onnistunut. Mansikoita olisi voinut olla enemmän ja ulkonäkökin olisi ollut kauniinpi, jos olisi ollut tuoreita marjoja käytettävissä. Toisen söin lähes heti, maltoin jäähdyttää noin 20 min ulkona. Seuraavana aamuna herkuttelin sitten toisen. Oli vielä parempaa, kun oli ollut yön jääkaapissa.

Mansikkainen Rahkapiirakka Muffinivuoassa (2 kpl)

Pohja:
1 rkl kookosöljyä
1 rkl maapähkinävoita
0,5 muna (L-kokoinen)
2 rkl kaurajauhoja
2 rkl kookosjauhoja
1 rkl mantelijauhoja
0,5 tl ksantaania
0,5 tl leivinjauhetta
steviaa

Täyte:
0,5 muna (L-kokoinen)
rahkaa (määrä riippuu paljonko haluat täytettä)
steviaa
marjoja

* Sulata kookosöljy vaikkapa mikrossa.
* Lisää muna, maapähkinävoi ja muutkin aineet.
* Sekoita ja tavoittele sellaista koostumusta, että pystyt painelemaan taikinan vuokiin. 
* Painele taikina silikonisten muffinivuokien pohjalle ja raunoille.
* Valmista täyte ja lisää se sekä mahdolliset marjat pohjien päälle.
* Paista 225 C noin 20-25 min keskitasossa.
* Anna vetäytyä ennen herkuttelua (jos maltat!)

Olen muuten huomannut, että stevian maku hieman laimenee sen käydessä uunissa. En tiedä sitten tapahtuuko tämä kaikkien stevioiden kanssa, itse käytän iHerbsin NuNaturals -stevioita. Piirakoiden rahkatäyte kohosi jonkin verran uunissa, mutta laski sitten, kun sai hetken jäähtyä.

sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Uudet lenkkikaverit

Viime viikolla kotiin lenkkeillessä alkoi toiseen päkiään sattua. Ei paljon, mutta vähän kuitenkin. Kipu oli juuri sellainen, että tiesin heti mistä se oli tullut: lenkkarit kaipasivat päivitystä. Yleensä ostan uudet lenkkarit kerran vuodessa, mutta viime keväänä kengät jäivät ostamatta, kun en akilleksen takia pystynyt kunnolla juoksemaan. No olipas kyllä huono syy olla ostamatta kenkiä…

Aina uusia ostaessa tuntuu jotekin hassulta, koska vanhat näyttävät aina päällisin puolin ihan hyviltä. Mutta "sisäiset" ominaisuudet häviävät kyllä vuoden aikana hyvin tehokkaasti. Yleensä vanhat lenkkarit päätyvät pesukoneen kautta salikenginksi, joten heti ei niitä tarvitse hylätä :)

Tilasin itselleni lenkkarit Urheilu-Shop Ala-Korvelta, josta lenkkareita olen ostanut jo monena vuotena. Homma menee niin, että laitan sinne sähköpostia ja parin päivän päästä minulla on täydellisesti jalkaan sopivat uudet kengät kotona. Ja näin on tapahtunut joka kerta. Kuinka helppoa, ei tarvitse lähteä kauppoihin etsimään! Adidas on miun merkki, siitä en luovu. Ja lenkkarin pitää olla hyvin kevyt. Tällä kertaa sain Adidaksen Adizero Bostonit. Ei hajuakaan minkä vuoden malli tämä on, mutta pääasia, että ovat hyvät jalkaan. Kävin jo kerran testaamassa ja ero vanhoihin kenkiin oli aika huikea.




Kyllä nyt kelpaa kiitää näillä kengillä katuja pitkin. On muuten ollut aivan ihania lenkkeilyilmoja. Vielä kun vähän lämpöä ja aurinkoa saataisiin, niin sulaisi tuo pururatakin ja pääsisi hellimään jalkoja vähän pehmeämmällä alustalla.

Ei muuta kun kevätaurinkoon kirmailemaan :D

maanantai 3. maaliskuuta 2014

Hyvinvointia etsimässä

On se vaan niin, että tästä omasta hyvinvoinnista, niin henkisestä kuin fyysisestäkin, on ajoittain kauhean vaikea pitää huolta. Olen yleensä iloinen ja yritän nauttia elämästäni pienien asioiden kautta. Vastoinkäymisiä tulee elämässä aina vastaan, mutta niistä voi oppia usein jotain uutta. Ne saattavat saada meidät pysähtymään ja silmämme aukeamaan, jolloin huomaamme asioita, jotka olisivat vain saattaneet lipua ohitsemme. Itse voin ainakin rehellisesti sanoa, että elämässäni on asiat todella hyvin ja ympärilläni on hirvittävän paljon kaikkea sellaista hyvää, josta en osaa todellakaan olla aina tarpeeksi kiitollinen.



Välillä tulee eteen hetkiä, jolloin edessä ei näy mitään muuta kuin harmautta ja synkkyyttä. Mihin katosivat ne kaikki pienet ja suuremmatkin asiat, jotka saivat hymyn kasvoilleni? No mieli on usein aika vinkeä (ainakin miun) ja toisinaan juuri ne asiat, jotka tuovat tavallisesti iloa elämään ja joista nautin, katoavat tai aiheuttavat vain pahaa oloa. Muutama viikko sitten oli harmaata. Kaikki tuntui kurjalta ja epäreilulta, olisin vain halunnut käpertyä peiton alle ja herätä kevätauringon lämmitäessä miun kroppaa.

Vanha olkapääkipu kaivautui jostain esille. Varvas ei tuntunut lähtevän parantumaan ollenkaan. Jossain syvällä pakarassa vihloi jalan ollessa aukikierrossa ja selkäkään ei tuntunut hyvältä. Ja mikä parasta, olin liikkunut normaalia vähemmän. Salilla alkoi tuntumaan siltä, että mikään ei huvita. Jalkaprässistä tuli monsteri, jota pakenin aina jollakin hyvällä verukkeella. Töissä raportit tuli silmistä ja korvista ulos ja aika mateli, kun ei ollutkaan mitään kivaa tiedossa työpäivän jälkeen. Kävin iltaisin istumassa tanssitunneilla, koska halusin niin kovin oppia sarjat. Eihän se mukavaa ollut katsella muiden menoa, kun itsekin olisi halunnut olla mukana. Mieli oli maassa, nieleskelin kyyneleitä ja purin hammasta. Yritin kaivaa positiivisia ajatuksia esiin, mutta ei niitä oikein tuntunut löytyvän.

Miun mielelle urheilu = huumetta, joka pääsääntöisesti kyllä tuo hyvää oloa. Ei mulla näitä kaikkia harrastuksia olisi, jos en niistä todella nauttisi. Tässä kohtaa mieli olisi vain halunnut niin paljon enemmän kuin mitä kropalla oli antaa. Mieli meni menojaan, mutta kroppa ei tainnutkaan tulla enää perässä. Oho, sinne se vaan jäi! Mitäs nyt? Onneksi tajusin silloin jotain ja Snoopykin sen tietää <3


Tajusin katsoa ylös, ristiä kädet ja jäädä odottamaan perässä laahustavaa kroppaa. Mieli kohtasi kropan ja nyt niitä ei muuten helposti irrotetakaan. Seuraa tarinan opetus ja iloinen lopetus :) Miulla on elämässä asiat niin hyvin, että hävettää edes valittaa. Pitäisi vain osata olla kiitollinen. Minulla, kuten meillä kaikilla, on kuitenkin lupa olla väsynyt, onneton ja kiukkuinen välillä. Kuten Marko minulle sanoi ja kuten Aura Liimataisen mietelausekirjasta olen ainakin tuhat kertaa lukenut "välillä on hyvä olla onneton, niin sitten taas tietää mitä onni on". Henkisen hyvinvoinnin ja tasapainon löytäminen omassa elämässä on varmasti ikuinen oppimisen prosessi. Tasapainotila on alati liikkeessä, välillä pienessä välillä vähän suuremmassa. En saisi vaatia itseltäni liikoja. Pitäisi osata pysähtyä ennen kuin törmää seinään. Itseään kohtaan pitää osata olla armollinen ja arvostaa itseä juuri sellaisena kuin on: "minä olen ihme, suuri ihme ja kiitän Sinua siitä". Se vaan on usein niin vaikeaa.




Koska urheilu on miun rakas harrastus ja tulee olemaan varmasti koko loppuelämän, joitain asioita kannattaa ehkä miettiä nyt eikä katua sitten vuosien päästä. Kun miun kroppa ei voi hyvin, myös henkinen puoli kärsii. Tieteellisesti testattu ja todistettu! Haluan nauttia urheilusta vielä vuosienkin päästä. Haluan kehittyä tanssijana, nyt kun olen harrastuksen vasta löytänyt. Haluan kroppani syvät lihakset teräksiseen kuntoon. Ja ennen kaikkea haluan saada iloa ja hyvää oloa siitä mitä teen. Tässä viimeisten viikkojen aikana ajatukset ovat pyörineet päässä mylläkkää. Mie kun olen vielä hyvin lahjakas pyörittelemään kaikkea mahdollista oman pään sisällä viimeiseen asti.

Monet miunkin vammoista ovat seurausta kaikenlaisista pienistä linjaus virheistä ja epätasapainosta kehossa. Vähemmän liikkuva niitä ei ehkä huomaisikaan eivätkä ne aiheuttaisi ongelmia, mutta enemmän kun liikkuu ja toistomäärät kasvaa, niin oikeiden linjauksien, tekniikan ja lihastasapainon merkitys korostuu. Mietitään vaikkapa, että käytän lihaksia väärin kyykätessä. Montakohan kyykkäystä ja hypyistä alastuloa tulee vaikkapa yhden tanssitunnin aikana. No monta ja jos tuntejakin on monta viikossa ja lisäksi käyn salilla kyykkäilemässä, niin virheellisten toistojen määrä kasvaa hetkessä yllättävän korkeaksi. Ja tällaiset virheellisten liikkeiden aiheuttamat vammat eivät kyllä parane sillä, että vain lepää. Vaiva ehkä helpottaa hetkeksi, mutta uusiutuu aivan varmasti liikunan taas alettua. Tässä kohtaa pitääkin katsoa ketjun alkuun ja miettiä, mistä kaikki alkaa.




Onneksi on sellaisia viisaita ihmisiä kuin fysioterapeutit, jotka löytävät kehosta niitä "virhelähteitä". Ja mikä parasta, he osaavat usein myös auttaa näiden korjaamisessa. Parempi siis korjata ne virheet nyt, kuin odottaa uusien vammojen syntymistä. Hyppäsin siis bussiin ja hurauttelin Art Fysiolle fysioterapeutin luokse. Tämän paikan fyssarit on rautaisia ammattilaisia ja käynti siellä oli hyvinkin onnistunut ja toiveita herättävä. Innolla odotan jo seuraavaa käyntiä ja etenkin sitä, mitä muutoksia miun kropassa tulee tapahtumaan.

Salilla opetellaan uusia liikeratoja ja annetaan hermoärsykkeitä ( = opetellaan käyttämään) sellaisille tärkeille lihaksille, jotka ovat päässeet uinahtamaan. Että kyykkyä opetellessa ja isoja painoja karttaessa mennään ainakin tovi jos toinenkin. Vähemmän on nyt enemmän ja laadusta ei tingitä.




Hyvinvointia etsimässä teemalla jatketaan koko maaliskuu, sillä päätin osallistua Method Putkisto 30 päivän syvävenyttelykurssille. Nimensä mukaisesti siis kuukauden pituinen kurssi, joka koostuu kerran viikossa olevasta ohjatusta tunnista sekä 4-5 päivänä kotona tehtävistä harjoitteista. Tykkään todella paljon venytellä, mutta usein siihen vaan ei mukamas tunnu olevan aikaa. Kyllä sitä aikaa on, jos vain haluaa. Olen nyt jonkin aikaa herätellyt kroppaa silloin tällöin aamuisin kevyillä venytyksillä, ja voi että kuinka se tekee hyvää! Joten katsotaan mitä tämä kurssi tuo tullessaan.




Ja tästä hyvänä aasinsiltana voinkin mainita muutaman sanan  Ekopaastosta, johon olen päättänyt myös osallistua. Laskiaisesta laskeudutaan paastonaikaan. Ekopaasto käynnistyy keskiviikkona 5.3 ja kestää aina pääsiäiseen asti eli noin 7 viikkoa. "Ekopaasto-kampanja on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon, Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) ja Suomen Ekumeenisen Neuvoston (SEN) yhteistyöhanke, jonka tavoitteena on edistää ekologista elämäntapaa ja pääsiäisenajan paastoa."




Tämä jos mikä on todellakin minua varten juuri nyt. Miun ekopaastoon tulee kuulumaan kasvisruoka ihan ehdottomasti. Lisäksi yritän suosia lähituottajien tuotteita ja valita kaupasta luomua ja kotimaista mahdollisuuksien mukaan. Hetken jos ainakin eläisi tyytyen vähän vähempään. Myös kaiken "turhan" ostelun aion jättää väliin, sitä "kaikkea" kun on ihan tarpeeksi. Haluan, että tämä paasto antaa miulle myös aikaa rauhoittua ja tilaa hengellisyyden parissa. Pieni hetki rauhoittuen ja omaa elämää pohtien, tekee varmasti hyvää. Ja toivon todella, että tämän paaston aikana mielessä heräisi ajatuksia ja että tästä paastosta jäisi elämääni jotain pysyvää.

Että tällaista täällä. Nyt on hyvä olo. Iloinen viikko menossa.