Sivut

keskiviikko 8. tammikuuta 2014

Tulevaa elämää

Se olisi sitten taas uusi vuosi edessä, 365 päivää täytettäväksi. No onhan niistä osa jo ehtinytkin siirtyä menneisyyteen. Paljon on kuitenkin vielä edessä. Minulla ei yleensä ole tapana tehdä varsinaisia uudenvuodenlupauksia, unohdan ne kuitenkin hyvin nopeasti. Sen sijaan on paljon asioita, jotka aion ehdottomasti tehdä tänä vuonna sekä asioita, joita haluan tavoitella. Muutoksen tuulet ovat aina myös tervetulleita ja saavat kuljettaa minua rauhallisesti eteenpäin.



Ystävät rakkaat, minulla on teitä ikävä <3 Monet ystävistäni asuvat ympäri Suomea enkä pääse viettämään heidän kanssaan aikaa niin paljoa kuin haluisin. Valitettavasti tämä asia tuskin tulee kovin paljoa muuttumaan, vaikka kuinka haluaisin. Olen kuitenkin päättänyt järjestää tapaamisia ainakin muutaman ystävän kanssa, joita en ole nähnyt pitkään aikaan. Kuulumisten vaihto viestien, kirjeiden ja korttien merkeissä tulee luonnollisesti jatkumaan. Olen itse ainakin erittäin iloinen joka kerta, kun postilaatikossa on kirje ystävältä tai sähköpostissa odottaa pitkä viesti täynnä kuulumisia. Minulle saa aina kirjoittaa, lähettää viestiä ja soittaa! Meidän koti on myös ystäville aina avoinna, mie todella välitän teistä ystävät, lähellä ja kaukana.



Tälle vuodelle, ensi vuodelle ja varmaan koko loppuelämälle voin asettaa tavoitteeksi olla välillä hieman armollisempi itseäni kohtaan. Oman itsensä arvostaminen, niin vaikeaa, mutta tärkeää. Onneksi sydämessäni on ikuisesti sanat "minä olen ihme, suuri ihme ja kiitän Sinua siitä". Martin Lönnebon rukoushelmiä kädessään pitäneet tunnistavat nämä sanat varmasti <3 Minulla on välillä tapa hyvän treeninpäätteeksi kietoa käteni ympärilleni, rutistaa ja sanoa "hyvä minä". Pitäisi olla useammin tyytyväinen siihen mitä on tehnyt tai saanut aikaan elämässä. Se vaatii välillä pysähtymistä, että oikeasti huomaa ne asiat ja osaa arvostaa niitä ja itseään. Riittämättömyyden tunne valtaa mieleni ajoittain. Tänä vuonna toivon kasvavani ulos tästä tunteestä ainakin hiukan ja pysähdyn arvostamaan itseäni useammin.




Urheilu on ja pysyy mun elämässä, vahvasti. Se tuo niin paljon hyvää oloa sekä onnea ja iloa. Osittain johtuen miun kilpaurheilutaustasta, uran päättymisen jälkeen on ollut vaikea suhtautua urheiluun "rennosti". Aina pitäisi olla painamassa tuhatta ja sataa eteen päin, antaa itsestään kaikki sekä tavoitella supersuorituksia ja ennätyksiä (En tarkoita, että tavoitteellinen ja määrätietoinen treenaus kohti huippua olisi huono asia, päin vastoin. Omalta kohdaltani se kuitenkin on ohitse). Onneksi tämä ajattelu on hiljalleen karisemassa, tunnistan kuitenkin jäljellä olevia jäänteitä. Ja ei miusta ikinä tule sunnuntaikävelijää. Kilpailuvietti, itsensä haastaminen, uuden oppimisen sekä näiden kautta tapahtuva kehitys asuvat sisimmässäni. Arvostan kuitenkin todella paljon sellaisia ihmisiä, jotka liikkuuvat vain terveyden ylläpitämiseksi, käyvät kävelylenkeillä, ehkä silloin tällöin salilla tai jumpissa ilman sen kummempia tavoitteita ja elävät onnellisina näin tehden. Miulla on kuitenkin edelleen urheilun suhteen tavoitteita, joihin pyrin ja joiden eteen olen valmis ja etenkin haluan tehdä töitä. Ja ihan vain siksi, että mie TYKKÄÄN siitä! Oman kroppani vikoihin ja tiettyihin rajoitteisiin pyrin suhtautumaan fiksusti ja hyväksyn sen, että kaikki ei ole mahdollista. On kuitenkin paljon asioita, joita pystyn tekemään ja oppimaan ja joissa voin kehittyä, jos niin haluan.



Viime syksystä oppineena taidan jatkaa sanan "lepoviikko" säännöllistä kirjoittamaista kalenteriin. Se tarkoittaa, että ohjelmassa on hieronta ja liikunta koostuu vain tanssitunneista ja kehonhuollosta. Annan itselleni luvan liikkua 3 viikkoa niin paljon kuin haluan (viikottaista lepopäivää unohtamatta) ja tämän jälkeen on pidempi huili. Toimii ainakin minulla ja kroppani kiittää. Mie tykkään muutenkin suunnitella asioita ja tehdä kaikenlaisia taulukoita, joten on ihan hauskaa vaikkapa tehdä omista harrastuksista sellainen lukujärjestys :D Ja parasta on se, että sitä ei ole pakko noudattaa, heh!

Things to do :)

Vaikka liikuntaharrastukset vievät ison osan vapaa-ajastani, niin aikaa jää myös muuhun. Siitä pidän kyllä huolen. Kotona saan viettää aikaa Markon kanssa, ja se on tärkeää <3 Toki meillä on yhteistä aikaa myös harrastusten parissa. Tälle vuodelle voisin asettaa kyllä tavoitteita muutamalle pienelle projektille kotona. Portaat pitäisi malata ja vierashuoneen sisustus ehkäpä uusia. Kaikenlaisia käsityö- ja askarteluprojekteja olisi mielessä myös, mutta ne joutuvat odottamaan vierashuoneen uuden sisustuksen myötä vapautuvaa tilaa.

Vapaaehtoistyötä aion jatkaa aina silloin, kun omat aikataulut ja jaksaminen sen sallivat. Jouluvaelluksella oli ihana olla mukana ja keväällä aion osallistua myös Kuusankoskella järjestettävien Tuomasmessujen toteutuksen. Valkealan Kajon nuorille urheilijoille olen myös lupautunut treenejä pitämään silloin tällöin ja kisoihin menen mielelläni toimitsija-avuksi. Ehkäpä jotain muutakin, en vielä tiedä. En kuitenkaan halua ainakaan tällä hetkellä sitoutua mihinkään viikottaiseen vapaaehtoistoimintaan, koska omat harrastukset aikatauluttavat elämää jo nyt ihan tarpeeksi. Koen silloin tällöin tehdyn vapaaehtoistyön olevan juuri se minun juttuni ainakin tällä hetkellä.




Yhden laulun sanoin: 

"Tää on mun elämää
 päivääkään en vaihtais toiseen.... 

Tää on mun elämää
 ja paljon on edessä"




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti