Sivut

perjantai 24. tammikuuta 2014

Kiva viikko, kurja viikko....

Viime viikolla tosiaan pyörähti odotettu tanssikausi jälleen käyntiin. Kaikilla tunneilla opeteltiin tietysti uudet lämppäsarjat ja mentiin uusia koreografioitakin aikas kyydillä eteen päin. Oli erittäin mukavaa, mutta perjantaina kyllä huomasin illalla harkoissa, että aivot ja kroppa olivat erittäin puhki kaikesta uuden opettelusta eikä mikään uusi enää jäänyt liikemuistiin. Lisäksi olen aivan super huono omaksumaan paljon uutta kerralla (nykäri on ehkä oma lukunsa, koska siitä nautin kaikista eniten ja siksi ne sarjat jäävätkin yleensä mieleen ilman suurempia ponnisteluita). Onneksi näitä sarjoja tullaan toistamaan vielä monen monta kertaa kauden aikana, kyllä miekin ne opin :)

Mukava viikko päättyi sunnuntai-illan Tuomasmessuun Kuusankoskella Kymintehtaan srk-talolla. Olin siellä keittiössä apuna, tapasin monta uutta mukavaa ja sydämellistä ihmistä ja pääsin nauttimaan ihanasta messusta. Täydellinen lopetus viikolle siis <3 Ja näitä on luvassa lisää.



Kun uusi viikko maanantaina pyörähti käyntii, varpaissa alkoi olla sellainen tunne, että nyt ei ole ehkä kaikki kohdallaan. Isovarvas, joka jo syksyllä oli huonossa hapessa, ilmoitteli taas itsestään. Lisäksi saman jalan pikkuvarvas näytti olevan turvoksissa uloimman nivelen kohdilta sekä jotenkin ehkä tulehtunut. Töissä oli kiire ja varpaat unohtuivat. Pienehkö kiirus jatkui vielä illalla, kun olin pitämässä korkeustreenejä Kajon nuorille. Tiistaina aamulla töihin lähtiessä vedin kengät hampaat irvessä jalkaan, sattui! Kummallinen tulehdus oli levinnyt vähän kahteen muuhunkin varpaaseen. Ulkona oli -20 pakkasta ja töihin päästessä kipeän jalan varpaat olivat aivan jäässä ja niitä särki, toisen jalan varpaat kyllä tarkeni.

Varasin ajan lääkäriin iltapäiväksi. Eipä osannut tohtori äkkiseltään antaa mitään apuja yhdenkään varpaan osalta. Nyyh! Verikokeet otettiin, mutta niissäkään ei mitään näkynyt. Vielä odottelen lääkärin soittoaikaa (ensi maanantaina) ja popsin tulehduskipulääkettä siihen asti. Tanssitunneille en mene hetkeen, kiukuttaa ja harmittaa!



En kuitenkaan aio vaipua epätoivoon. Yritän oppia tästä jotakin (olisiko sen isovarpaan EHKÄ kannattanut antaa parantua kunnolla jo syksyllä??), ehkä kärsivällisyyttä ja entistä tarkempaa oman kropan viestien kuuntelua. Ja tapani mukaan yritän kaivaa tästäkin jotain positiivista, ei kai se väärin ole :) En mene tänään tanssimaan, mutta katsomaan tuntia kyllä ja miehän voin samalla venytellä. Eipä mene tunti hukkaan, vaikka itse ei pysty mukana viilettämään.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti