Sivut

maanantai 27. tammikuuta 2014

kokkikolmonen vauhdissa

Viikonloppuna ehdin pitkästä aikaa työntää kädet taikinaan. Jääkaappi oli täynnä tarjousomenoita, joten niille piti keksiä jotain hyötykäyttöä. No hetken aamukahvin ääressä asiaa pohdittuani päädyin tekemään omenapiirakan. Ohjetta ei varsinaisesti ollut, vaan tein piirakan soveltaen. Selailin muutamaa vanhaa reseptiä ja kehittelin taikinan sitten niiden perusteella :)

Omenat raasteeksi ja bansku muussiksi. Joukkoon munia, kookosjauhoja, kaurajauhoja, kaurahiutaleita, ruokakermaa (hädissäni päätin heittää tämän taikinan joukkoon, kun parasta ennen pvm lähestyi uhkaavasti), maitoa, kookoshiutaleita, proteiinijauhetta, soodaa ja iso kasa mausteita (ceylonin kaneli, kardemumma, inkivääri, neilikka, stevia). Taikina isoon voideltuun vuokaan ja uunissa taisi viihtyä 200 asteessa 20-30 min.


Lopputulokseen olin itseasiassa melko tyytyväinen, vaikka ulkonäkö nyt ei kummoinen ollut. Piirakasta tuli mehevä ja hiukan kostea, juuri oikeanlainen minun makuuni. Päälle olisi voinut tehdä jonkin kuorrutuksen, mutta jätin sen nyt tällä kertaa tekemättä.

Päätin kokeilla myös The Good Morning -blogin innoittamana "Juustokakkua rasiassa". Ideana tässä siis alunperin, että juustokakun voi ottaa vaikkapa evääksi mukaan ja siksi se on tehty rasiaan. No mie ajattelin syödä omani ihan kotona, joten tein sen lasiseen kippoon. Mustikat vaihtuivat mansikoiksi ja näkkäreiden tilalla käytin ruisjauhoja, ruisleseitä ja kaurajauhoja. Lopputulos oli taivaallisen hyvää ja taisinkin todeta, että meidän maapähkinävoi tulee olemaan lopussa lähes aina, jos mie alan näitä useinkin syödä ;)

Pohja paineltuna lasikipon pohjalle. Täytteeksi tullut rahka-raejuusto -seos sekä herkun kruunaava mansikkakerros.

Tässä sitten herkku koottuna menossa jääkaappiin hyytymään.

Piirakan ja juustokakun lisäksi sunnuntai-iltana paistoin miulle ja Markolle perinteiset pannarit iltapalaksi. Nämä omat olivat suklaa-banaani -pannareita. Välissä mustikkarahkaa ja päällä bansku-raejuusto-jogurtti -seos.



On muuten kauhean huonolaatuisia kuvia, tiedän! Ja se ärsyttää itseänikin kovasti. Onneksi uusi kamera on pian tulossa ja pääsen opettelemaan valokuvaamista kunnon kameralla.

perjantai 24. tammikuuta 2014

Kiva viikko, kurja viikko....

Viime viikolla tosiaan pyörähti odotettu tanssikausi jälleen käyntiin. Kaikilla tunneilla opeteltiin tietysti uudet lämppäsarjat ja mentiin uusia koreografioitakin aikas kyydillä eteen päin. Oli erittäin mukavaa, mutta perjantaina kyllä huomasin illalla harkoissa, että aivot ja kroppa olivat erittäin puhki kaikesta uuden opettelusta eikä mikään uusi enää jäänyt liikemuistiin. Lisäksi olen aivan super huono omaksumaan paljon uutta kerralla (nykäri on ehkä oma lukunsa, koska siitä nautin kaikista eniten ja siksi ne sarjat jäävätkin yleensä mieleen ilman suurempia ponnisteluita). Onneksi näitä sarjoja tullaan toistamaan vielä monen monta kertaa kauden aikana, kyllä miekin ne opin :)

Mukava viikko päättyi sunnuntai-illan Tuomasmessuun Kuusankoskella Kymintehtaan srk-talolla. Olin siellä keittiössä apuna, tapasin monta uutta mukavaa ja sydämellistä ihmistä ja pääsin nauttimaan ihanasta messusta. Täydellinen lopetus viikolle siis <3 Ja näitä on luvassa lisää.



Kun uusi viikko maanantaina pyörähti käyntii, varpaissa alkoi olla sellainen tunne, että nyt ei ole ehkä kaikki kohdallaan. Isovarvas, joka jo syksyllä oli huonossa hapessa, ilmoitteli taas itsestään. Lisäksi saman jalan pikkuvarvas näytti olevan turvoksissa uloimman nivelen kohdilta sekä jotenkin ehkä tulehtunut. Töissä oli kiire ja varpaat unohtuivat. Pienehkö kiirus jatkui vielä illalla, kun olin pitämässä korkeustreenejä Kajon nuorille. Tiistaina aamulla töihin lähtiessä vedin kengät hampaat irvessä jalkaan, sattui! Kummallinen tulehdus oli levinnyt vähän kahteen muuhunkin varpaaseen. Ulkona oli -20 pakkasta ja töihin päästessä kipeän jalan varpaat olivat aivan jäässä ja niitä särki, toisen jalan varpaat kyllä tarkeni.

Varasin ajan lääkäriin iltapäiväksi. Eipä osannut tohtori äkkiseltään antaa mitään apuja yhdenkään varpaan osalta. Nyyh! Verikokeet otettiin, mutta niissäkään ei mitään näkynyt. Vielä odottelen lääkärin soittoaikaa (ensi maanantaina) ja popsin tulehduskipulääkettä siihen asti. Tanssitunneille en mene hetkeen, kiukuttaa ja harmittaa!



En kuitenkaan aio vaipua epätoivoon. Yritän oppia tästä jotakin (olisiko sen isovarpaan EHKÄ kannattanut antaa parantua kunnolla jo syksyllä??), ehkä kärsivällisyyttä ja entistä tarkempaa oman kropan viestien kuuntelua. Ja tapani mukaan yritän kaivaa tästäkin jotain positiivista, ei kai se väärin ole :) En mene tänään tanssimaan, mutta katsomaan tuntia kyllä ja miehän voin samalla venytellä. Eipä mene tunti hukkaan, vaikka itse ei pysty mukana viilettämään.



tiistai 14. tammikuuta 2014

Tanssien kohti kesää

Perus arki pyörähtää nyt todenteolla käyntiin, sillä kevään tanssikausi starttaa än-yy-tee-nyt! Tänä iltana olisi sitten eka tunti. Aivan mahtavaa, tätä olen jo kovin odottanut. Otettiin kyllä viime perjantaina kehitysryhmän kanssa pieni varaslähtö kauteen, sillä meillä on jo muutaman viikon päästä yhdessä musaopiston kanssa esitys, jota vähän harjoiteltiin. Oli hieman "kaoottinen" olo, mutta jälkeen päin videolta nähtynä esitys ei ollutkaan yhtään hullumman näköinen. Vähän vielä treeniä ja viilausta, niin hyvä tulee :)



Tälle keväälle onkin tiedossa aikas paljon enemmän tanssia, kuin mitä syyskaudella oli. Vähän halusin tehdä uusia "aluevaltauksia", sillä monipuolisuudesta ei varmasti ole haittaa. Otan jatkossa askeleita siis myös streetin ja baletin parissa. Street -tunti on Studio dance pitin K-20 tunti, joka on näin aloittelijalle enemmänkin kuin sopiva. Baletin maailmaan olisi tarkoitus astella kansalaisopiston aikuisbaletin parissa. Tämän tunnin suhteen en oikein tiedä mitä odottaa, taidan mennä vain mukaan hyvin avoimin mielin. Olen kyllä Jyväskylässä opiskeluaikoina käynyt yhden kurssin, mutta siitä on aikaa. Harjoitustossut kävin ostamassa ennen joulua Helsingin Piruetista (oli muuten hyvää palvelua kaikin puolin), sukat kun ei ole ainakaan miun juttu, vaikka niilläkin ehkä pärjäisi. Ja näille tossuille on kyllä käyttöä jatkossakin, koska olen kesällä menossa yhdeksi viikoksi meren äärelle tanssikurssille (tästä lisää myöhemmin). Tule kesä jo :)

Baletin ja streetin lisäksi viikkooni mahtuu nykytanssia, showtanssia, kehitysryhmän harkat sekä K-20 jazz (tämä tosin on lyhyt 4 kerran kurssi, loppuu helmikuun puolenvälin tienoilla). Olen kovin innoissani alkavasta kaudesta ja odotan jo kovin, että pääsen opettelemaan uusia sarjoja, pyörimään piruetteja, hyppimään, pomppimaan ja nauttimaan iloisista tunneista.



Because I <3 it

Vaikka tanssista tällä hetkellä kovin nautin, tulee muutakin puuhasteltua sillä urheilun osalta "vanhat kuviot" jatkuu tietysti myös. Kehonhuoltoa pilateksen ja bodybalancen parissa. Lihaskuntoa ja jonkinlaisten voimatasojen ylläpitoa salilla muutaman kerran viikossa. Lenkkeilyä ja uintia aerobisena treeninä sekä omien ajatusten kanssa oloa. Vaikka lenkkeilen pääasiassa yksin, en pane pahakseni myöskään lenkkiseuraa, se kyllä kelpaa :) Venyttelyä aion myös harrastaa tai oikeammin ottaa vain sille aina jostain aikaa.

Yes, I will!

Tästä se taas lähtee :D

torstai 9. tammikuuta 2014

Paremmat bataattirieskat

Minulla on edelleen käynnissä projekti bataattien tuhoamisen osalta. Haasteena siis saada käytettyä viimeisetkin rippeet siitä 6 kg kasasta, jonka Marko miulle ystävällisesti ennen joulua osti (pyysin siis kaupasta battaattia ja ajattelin 1-2 kappaletta, sain sitten 6 kg). 

Bataattirieskat olivat pyörineet mielessäni jo pitkään. Loppiaisena ehdin sitten vihdoin kokeilla ideaani. Varsinaista ohjetta ei ollut, vaan kehittelin sen itse teeleipien/rieskojen ohjeet mielessä. Ja tässä se nyt olisivat. Olen kokeillut ohjetta kerran, joten takuita ei ole sen toimivuudesta toisella kerralla :) Ohje on kuitenkin varsin "joustava" ja muokattavissa. Niin ja ei näissä mitään "parempaa" ole, nimi vain kuulosti hauskalta.

Paremmat bataattirieskat

n. 2 dl bataattisosetta
2 munaa
1,5 dl isoja kaurahiutaleita (käytin itse gluteenittomia)
2 dl kaurajauhoja
0,5 dl fast maustamaton hera
0,5 dl vehnälese
2 tl leivinjauhe
suolaa oman maun mukaan

Aineet vaan kulhossa sekaisin paksuksi puuroksi. Lusikoi taikina kuudeksi "lätyksi" pellille. Paistuivat minulla uunin keskitasossa 225 C asteessa noin 15-20 min.






Bataattisoseen voi korvat varmasti jollain muullakin soseella (porkkana, lanttu...) tai raasteella. Heran voi jättää kokonaan pois, mutta tällöin muita jauhoja kannattaa laittaa varmasti vähän enemmän. Jos käytät jotain muita kuin isoja kaurahiutaleita, ne saattavat käyttäytyä vähän eri tavalla eli määrää tarvitsee ehkä lisätä tai vähentää. Kokeilemalla selviää ;) Omat rieskat kohosivat uunissa hieman ja ne pystyi halkaisemaan. Jos haluat rieskamaisempia ( = lättyjä), kannattaa tehdä aika ohuita kasoja pellille.



keskiviikko 8. tammikuuta 2014

Tulevaa elämää

Se olisi sitten taas uusi vuosi edessä, 365 päivää täytettäväksi. No onhan niistä osa jo ehtinytkin siirtyä menneisyyteen. Paljon on kuitenkin vielä edessä. Minulla ei yleensä ole tapana tehdä varsinaisia uudenvuodenlupauksia, unohdan ne kuitenkin hyvin nopeasti. Sen sijaan on paljon asioita, jotka aion ehdottomasti tehdä tänä vuonna sekä asioita, joita haluan tavoitella. Muutoksen tuulet ovat aina myös tervetulleita ja saavat kuljettaa minua rauhallisesti eteenpäin.



Ystävät rakkaat, minulla on teitä ikävä <3 Monet ystävistäni asuvat ympäri Suomea enkä pääse viettämään heidän kanssaan aikaa niin paljoa kuin haluisin. Valitettavasti tämä asia tuskin tulee kovin paljoa muuttumaan, vaikka kuinka haluaisin. Olen kuitenkin päättänyt järjestää tapaamisia ainakin muutaman ystävän kanssa, joita en ole nähnyt pitkään aikaan. Kuulumisten vaihto viestien, kirjeiden ja korttien merkeissä tulee luonnollisesti jatkumaan. Olen itse ainakin erittäin iloinen joka kerta, kun postilaatikossa on kirje ystävältä tai sähköpostissa odottaa pitkä viesti täynnä kuulumisia. Minulle saa aina kirjoittaa, lähettää viestiä ja soittaa! Meidän koti on myös ystäville aina avoinna, mie todella välitän teistä ystävät, lähellä ja kaukana.



Tälle vuodelle, ensi vuodelle ja varmaan koko loppuelämälle voin asettaa tavoitteeksi olla välillä hieman armollisempi itseäni kohtaan. Oman itsensä arvostaminen, niin vaikeaa, mutta tärkeää. Onneksi sydämessäni on ikuisesti sanat "minä olen ihme, suuri ihme ja kiitän Sinua siitä". Martin Lönnebon rukoushelmiä kädessään pitäneet tunnistavat nämä sanat varmasti <3 Minulla on välillä tapa hyvän treeninpäätteeksi kietoa käteni ympärilleni, rutistaa ja sanoa "hyvä minä". Pitäisi olla useammin tyytyväinen siihen mitä on tehnyt tai saanut aikaan elämässä. Se vaatii välillä pysähtymistä, että oikeasti huomaa ne asiat ja osaa arvostaa niitä ja itseään. Riittämättömyyden tunne valtaa mieleni ajoittain. Tänä vuonna toivon kasvavani ulos tästä tunteestä ainakin hiukan ja pysähdyn arvostamaan itseäni useammin.




Urheilu on ja pysyy mun elämässä, vahvasti. Se tuo niin paljon hyvää oloa sekä onnea ja iloa. Osittain johtuen miun kilpaurheilutaustasta, uran päättymisen jälkeen on ollut vaikea suhtautua urheiluun "rennosti". Aina pitäisi olla painamassa tuhatta ja sataa eteen päin, antaa itsestään kaikki sekä tavoitella supersuorituksia ja ennätyksiä (En tarkoita, että tavoitteellinen ja määrätietoinen treenaus kohti huippua olisi huono asia, päin vastoin. Omalta kohdaltani se kuitenkin on ohitse). Onneksi tämä ajattelu on hiljalleen karisemassa, tunnistan kuitenkin jäljellä olevia jäänteitä. Ja ei miusta ikinä tule sunnuntaikävelijää. Kilpailuvietti, itsensä haastaminen, uuden oppimisen sekä näiden kautta tapahtuva kehitys asuvat sisimmässäni. Arvostan kuitenkin todella paljon sellaisia ihmisiä, jotka liikkuuvat vain terveyden ylläpitämiseksi, käyvät kävelylenkeillä, ehkä silloin tällöin salilla tai jumpissa ilman sen kummempia tavoitteita ja elävät onnellisina näin tehden. Miulla on kuitenkin edelleen urheilun suhteen tavoitteita, joihin pyrin ja joiden eteen olen valmis ja etenkin haluan tehdä töitä. Ja ihan vain siksi, että mie TYKKÄÄN siitä! Oman kroppani vikoihin ja tiettyihin rajoitteisiin pyrin suhtautumaan fiksusti ja hyväksyn sen, että kaikki ei ole mahdollista. On kuitenkin paljon asioita, joita pystyn tekemään ja oppimaan ja joissa voin kehittyä, jos niin haluan.



Viime syksystä oppineena taidan jatkaa sanan "lepoviikko" säännöllistä kirjoittamaista kalenteriin. Se tarkoittaa, että ohjelmassa on hieronta ja liikunta koostuu vain tanssitunneista ja kehonhuollosta. Annan itselleni luvan liikkua 3 viikkoa niin paljon kuin haluan (viikottaista lepopäivää unohtamatta) ja tämän jälkeen on pidempi huili. Toimii ainakin minulla ja kroppani kiittää. Mie tykkään muutenkin suunnitella asioita ja tehdä kaikenlaisia taulukoita, joten on ihan hauskaa vaikkapa tehdä omista harrastuksista sellainen lukujärjestys :D Ja parasta on se, että sitä ei ole pakko noudattaa, heh!

Things to do :)

Vaikka liikuntaharrastukset vievät ison osan vapaa-ajastani, niin aikaa jää myös muuhun. Siitä pidän kyllä huolen. Kotona saan viettää aikaa Markon kanssa, ja se on tärkeää <3 Toki meillä on yhteistä aikaa myös harrastusten parissa. Tälle vuodelle voisin asettaa kyllä tavoitteita muutamalle pienelle projektille kotona. Portaat pitäisi malata ja vierashuoneen sisustus ehkäpä uusia. Kaikenlaisia käsityö- ja askarteluprojekteja olisi mielessä myös, mutta ne joutuvat odottamaan vierashuoneen uuden sisustuksen myötä vapautuvaa tilaa.

Vapaaehtoistyötä aion jatkaa aina silloin, kun omat aikataulut ja jaksaminen sen sallivat. Jouluvaelluksella oli ihana olla mukana ja keväällä aion osallistua myös Kuusankoskella järjestettävien Tuomasmessujen toteutuksen. Valkealan Kajon nuorille urheilijoille olen myös lupautunut treenejä pitämään silloin tällöin ja kisoihin menen mielelläni toimitsija-avuksi. Ehkäpä jotain muutakin, en vielä tiedä. En kuitenkaan halua ainakaan tällä hetkellä sitoutua mihinkään viikottaiseen vapaaehtoistoimintaan, koska omat harrastukset aikatauluttavat elämää jo nyt ihan tarpeeksi. Koen silloin tällöin tehdyn vapaaehtoistyön olevan juuri se minun juttuni ainakin tällä hetkellä.




Yhden laulun sanoin: 

"Tää on mun elämää
 päivääkään en vaihtais toiseen.... 

Tää on mun elämää
 ja paljon on edessä"