Sivut

keskiviikko 11. joulukuuta 2013

Lankkutä-tä-tä-tärinää

Olipa kerran kahvakuulatunti aamulla, aikaisin aamulla. No saattoi olla kerran tai kaksi tai oikestaan aika monta kuukautta. Ihastuin kesällä kahvakuulailuun. Rakkaus syveni entisestään syksyn aikana. Tästä huolehti Kuntokeskus Ykkösen tiistaiaamun kuulailut 6.45-7.30. Super aloitus päivälle, totisesti :) Alkuhiki tuli aina hankittua kotoa salille pyöräillessä ja tunnilla pystyikin sitten ottamaan kaiken ilon irti ensimetreistä lähtien. 

Kuva: Marko

Pieni, mutta sitäkin parempi ryhmämme kuulaili Terhin valvovan silmän alla. Ohjaus oli erittäin laadukasta ja tekniikkaan panostettiin. I like that! Oli tavallisia tunteja, kiertoharjoittelua, toiminnallisempia tunteja ja pientä vatsalihasrääkkiä. Kyllästymään ei päässyt koskaan, sillä aina oli vähintään jotain pientä uutta mukana.

Sitten tuli se kerta, kun tunnin lopussa kokeiltiin 5 min lankkua. Tämä on "vanha" juttu ja perustuu 30 päivän lankkuhaasteeseen, jossa kuukauden harjoittelun tuloksena lankussa pysyy sitten sen 5 min ( = 300 sec).



No me vähän oiottiin ja siirryttiin suoraan tuonne viimeiseen päivään. Aika lähti rullaamaan. Olo oli epätoivoinen lihasjumin ja juuri tekemiemme vatsalihasliikkeiden jäljiltä. Tärisin, tsemppasin, tärisin lisää ja lysähdin maahan jossain 3 ja 4 minuutin välillä. Tämän jälkeen odotin joka tunnin loppua kauhulla ajatellen, josko lankku olisi taas tiedossa. No ei ollut hetkeen. Tällä viikolla se sitten tuli, kuin salama kirkkaalta taivaalta. Olin jo unohtanut koko lankkuilun. Ei auttanut huokailut (no en mie oikeesti huokaillut, olin innoissani uudesta mahdollisuudesta), nyt oli tsempattava.

1 min meni helposti. Tossut vähän luisti, aloin steppaamaan. 2 min jälkeen alkoi tärinä. Tossut luisti yhä enemmän. Ohjaaja tuli taakseni seisomaan. Tossut pysyi paikoillaan, jes! 3 min kohdilla aloin tehdä kuolemaa. Keskivartalon lihakset meni ihan sykkyrään ja tärinä oli valtaisaa. Asento ei enää ollut missään nimessä oppikirjasta. Meinasin luovuttaa. Ohjaaja tsemppasi. Kaivoin viimeiset tahdonvoimani. Sinnittelin. Viimeinen minuutti oli tuskaa. Sanan "5 minuuttia" kuullessani, lysähdin lattialle. Mä tein sen, jee! Mitä sitä turhaan kuukautta lankkuilee, kun voi suoraan siirtyä viimeiseen päivään ;)

Kahvakuulailut eivät valitettavasti jatku keväällä tämän tunnin merkeissä. Toivottavasti pääsisin kuitenkin kahvakuulailemaan myös jatkossa. Se kun on niin mahtavaa koko vartalon lihaskunto- ja voimaharjoittelua.

P.S. Tuo 30 päivän haaste on oivaa keskivartalon harjoittelua kelle tahansa :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti