Sivut

tiistai 3. joulukuuta 2013

Fantasiaa mulle kiitos

Muutamia elokuvia on tullut tässä viime aikoina käytyä katsomassa tai katsottua kotona. Osa on ollut hyviä, toiset taas pienoisia pettymyksiä. Itse tykkään monenlaisista elokuvista, mutta kyllä ne fantasia aiheiset elokuvat vaan ovat mun mieleen. Mulle on tärkeää, että leffoja katsoessa voi rentoutua ja unohtaa kaiken muun ihan kokonaan. Silloin jonnekin fantasiamaailmaan tai menneisiin aikoihin sijoittuva seikkailu toimii parhaiten. Ja mieluiten sellainen maailma, jossa seikkailee kääpiöitä, fauneja, keijuja, haltioita, noitia tms. taruolentoja. No tästäpä voikin sitten ehkä jo arvata, että Taru Sormusten Herrasta -elokuvat ovat minun ehdottomia suosikkeja! Tulevaa Hobittia odotellessa :D


En ole vieläkään oikein päässyt 3D -leffojen makuun. Jokin niissä vain ei toimi ja koen, että 3D ei useinkaan tuo mitään uutta tai hienoa verrattuna tavallisiin 2D -leffoihin. Ainoa elokuva, jossa 3D ehdottomasti toimi oli ensimmäinen näkemäni 3D -leffa: Avatar. Elokuva on hyvä myös tavallisena versiona ja siloittuukin omien lempileffojeni joukossa aivan kärkipäähän heti sormusten ritarien perään. James Cameron on onnistunut luomaan uskomattoman maailman, jonne tämä fantasia-/tieteiselokuva sijoittuu. Ihmisten ja fantasiaolentojen yhteinen seikkailu ja kaunis tarina.


Mutta nyt takaisin viime aikaisiin leffatunnelmiin (luvassa ei ole syvällisiä arvosteluita tai juonipaljastuksia, joitain mielipiteitä lähinnä). Animaatiot ovat usein iloista, hyväntuulista ja hauskaa viihdettä. Saa nauraa, saa olla vähän lapsi/lapsenmielinen. Hyvää viihdettä etenkin silloin, kun omat aivot on ihan seis. Itse ilkimys 2 oli erittäin hyvä, kuten oli ensimmäinen osakin. Ja ne keltaiset pikku apurit, jotain mahtavan hauskaa! Madagascar 3 puolestaan ei ehkä kuulu suurimpiin suosikkeihini. Miksiköhän? Koin sen ajoittain jopa tylsäksi tai ehkä en päässyt juoneen oikein kiinni. Tosin en ole kylläkään nähnyt kahta ensimmäistä osaa, vielä ;) 



Fantasian ja animaatioiden lisäksi katson mielelläni skifiä. Se kun menee usein myös sinne "ei tässä maailmassa" osastolle. Kauhusta en välitä ollenkaan ja pelkkää draamaakin katson melko harvoin. Myöskään komedia (erityisesti romanttinen komedia) ei kuulu suosikkeihini. Olen myös todennut, että suomalaisista leffoista en oikein pidä (on toki joitakin poikkeuksia). Ne ovat usein syvällisiä, herättävät liikaa ajatuksia ja saavat miun pään ihan pyörälle. Toimintaa ja seikkailua katselen ihan mielelläni, supersankarit pieninä annoksina silloin tällöin ovat varsin jees.

Escape Plan ja Gravity olivat molemmat elokuvia, joista pidin, mutta joita minulla ei kuitenkaan ole mitään tarvetta katsoa uudemman kerran. Gravityssa oli mukana vain kaksi näyttelijää, mikä toi siihen mukavan erilaisen lisän. Hahmoihin pääsi tutustumaan elokuvan aikana jotenkin eri tavalla. Escape Plan oli... no... alussa hyvä ja kekseliäs, mutta lopussa meni vähän "yli". Sylvester Stallone ja Arnold Schwarzenegger yhdessä, tiedättehän ;)



Viime viikonloppuna kävimme Markon kanssa katsomassa Nälkäpeli -Vihan liekit. Odotukset olivat korkealla, sillä ensimmäinen osa oli ollut hyvä ja olin odottanut tätä toista osaa jo pitkään. Ja voi kuinka petyinkään. Elokuva oli tylsä. Etenekin alkuosa tuntui junnaavan paikoillaan eikä meno parantunut kovin paljoa elokuvan edetessä. Minua harmittaa, koska olisin halunnut elokuva olevan hyvä. Annan kolmannelle osalle kuitenkin varmasti mahdollisuuden. Se voi olla ensimmäisen tapaan hyvä tai jatkaa samaa linjaa tämän kakkosen kanssa.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti