Sivut

maanantai 30. joulukuuta 2013

Katsaus menneeseen: miun vuosi 2013

Eletään joulukuun sekä vuoden 2013 viimeisiä päiviä. Uusi vuosi tekee tuloaan ja paljon on jo kaikkea kivaa tiedossa tulevallekin vuodelle (niistä lisää vähän myöhemmin). En päästä uutta vuotta kuitenkaan vauhtiin ennen pientä kertausta menneestä vuodesta. Se toi mukanaan paljon hyvää. Matkaan mahtui kuitenkin myös niitä alamäkiä ja vähemmän iloisia asioita, joista kuitenkin aina voi oppia jotain uutta. Se on elämää se.

Vuoden 2013 ensimmäiset sekunnit vietimme Markon kanssa Kasarminmäellä iloisessa tunnelmassa. Tinat tuli valettua, shanpanjat juotua (saimme Markon kanssa yhden pullon äidiltäni joululahjaksi) ja raketteja katseltua. Iloisin ja odottavin mielin lähdinkin kohti uutta vuotta. 

Kevät oli hyvin kiireinen kaikin puolin, mutta mukaan mahtui hyvin paljon iloisia muistoja. Jääsukelluskurssin sekä Rescue Diver -kurssin suorittaminen vei meidät Jyväskylään useana viikonloppuna. Teoriaa sekä harjoituksia altaassa ja lopulta myös avovedessä. Viikonloput olivat rankkoja, mutta erittäin antoisia. Marko oli kursseilla mukana apuna ja kuvailemassa. Kursseja varten jouduin myös ihan kotona opiskelemaan ja tekemään harjoitustehtäviä ennakkoon, onneksi se oli mielekästä puuhaa :) Rescue diver -kurssi oli varmasti tulevia sukelluksia ajatellen paras mahdollinen kurssi. Moniin asioihin ja mahdollisiin vaaroihin osaan nyt suhtautua ihan eri tavalla ja toivottavasti hädän hetkellä myös toimia oikein (ainakin parhaan kykyni mukaan).

Tästä voikin katsella, kuinka tehdään sukellusavanto. Puuhastelijoina Jyväskylän sukeltajat ja kuvaajana Marko Tukiainen.


Mä oon niin…… Kuva: Marko

Linssit sumussa, näkyvyys erinomainen. Kuva: Marko

RD-kurssin avovesiharjoituksista. Kuva: Marko


Kevääseen liittyi myös rakkaan ystäväni häät, joissa sain kunnian olla kaasona. Polttareita vietettiin Tampere-Kangasala akselilla loppukeväästä iloisissa tunnelmissa. Ystäviä, hyvää ruokaa, iloa, yhdessäoloa ja pelejä. Näistä aineksista oli morsiammen toiveden mukaan polttarit kasattu. Ja taisivat onnistuneet ollakin. Häitä juhlittiin sitten Turussa huhtikuussa.

Me <3

Studio Dance Pitin kevätnäytöksestä minulla on hyvin vähän muistikuvia, sillä esitys osui häiden jälkeiselle päivälle. Silmät ristissä ja pää pyörällä ajelimme häiden jälkeen kohti Kouvolaa, suoraan esiintymispaikalle. Ei varmasti ollut omissa suorituksissa kehumista. Totean ehkä vain, että takarivi oli paras paikka ;) Olin mukana vain showjazzin esityksessä, sillä nykärin harkkoja oli sukellusreissujen vuoksi jäänyt liian monet väliin. Vaikka esitys menikin hieman sumeissa tunnelmissa, nautin kaikista kevään tanssitunneista erittäin paljon :)

Studio Dance Pitin kevätnäytös 2013. Kuva: ??

Kevään ensimmäisten auringonsäteiden lämmitäessä Kouvolan urheilupuiston tartania minun oli titenkin päästävä sinne kirmailemaan. Ja voi sitä iloa, kun pääsin ensimmäisiä vetoja radalle juoksemaan! Tätä iloa kesti ehkäpä kuukauden verran, kunnes tunsin kipua akilleksessa yhden vedon aikana. Huolestuin vähän. Juoksin kuitenkin vielä toisen vedon. Ei tuntunut hyvältä ja lopetin. Annoin akilleksen toipua muutamia päivä ja kun se ei enää oireillut päätin mennä uudestaan juoksemaan. Yksi veto, taas tuntui kipua. Tuntui myös seuraavana päivänä, seuraavalla viikolla ja oikestaan ihan syyskuulle asti.

Tuttu näky kesällä. Kuva: Marko


Kipeytynyt akilles esti lenkkeilyn koko kesän ajan. Kisoja ja tapahtumia, joihin olin kuvitellut osallistuvani, jäi väliin. Tanssitunneilta lähdin kerran jos toisenkin kyyneleet silmissä kotiin. Sattui ja harmitti niin kovasti, kun ei pystynyt tekemään niitä asioita, joita olisin halunnut ja joista koin saavani hurjasti iloa elämääni. Mietin useaan kertaan: "Miksi taas epäonnea kesällä?" Eikö edellisen kesän umpparileikkaus, lenkkipolulle pyörtyminen ja sitä seurannut sukelluskielto riittänyt? Ei auttanut kuin purra hammasta ja yrittää pysytellä positiivisena. Kuntoutin akillesta (kuten olin kilpaurheiluaikoinakin jo tehnyt) kylmällä, antamalla sen levätä ja tekemällä exentrisiä harjoitteita. Syyskussa uskalsin käydä yu-kentän nurmella hölkkäämässä 15 minuuttia. Akilles oli ok. Tein saman uudestaan vielä muutaman kerran ennen kuin uskaltauduin ensimmäiselle lenkille. Ja voi sitä iloa ja onnea, kun ensimmäisen karran huomasin jalan kestävän lenkkeilyä. 

Alkukesän parhaat muistot ovat ehdottomasti Sun Lahti -voimistelutapahtumasta. Olin mukana upeassa kenttänäytöksessä yhdessä tuhansien muiden voimistelijoiden kanssa. Valkea lintu esitettiin Lahdessa ensi kertaa ja vuoden 2015 Helsingin Gymnaestradassa linnut lentävät jälleen stadionille.

Sun Lahti 2013. Valkea Lintu. Koreografia: Riikka Virkajärvi-Johonson.
Kuva: Marko


Mun ja Markon kesä oli sukellusten suhteen melko epäonninen. Muutama kovasti odotettu reissu peruuntui erinäisistä syistä ja kotonakaan ei tullut sitten kovin usein käytyä sukeltamassa. Sentään mökin lähellä sijaitseva louhos käytiin toteamassa lähes sukelluskelvottomaksi. Kiteen Valkiajärvellä sukeltelimme muutamaan otteeseen ja se vasta hieno paikka olikin. Rantavedessä makaava puunrunko oli todellinen ahvenparatiisi ja paikalla oli myös isoja haukia. Kirkas vesi, helppo päästä veteen ja paljon kaloja. I like it!

Valkiajärven kirkasta vettä. Kuva: Marko


Kesälomailtua tuli reilu pari viikkoa. Yksi kesän kohokohdista oli ehdottomasti miun pyörämatka mökille. Marko tuli autolla meidän tavaroiden kanssa. Kuusankoski-Virojoki välinen 90 km pituinen matka taittui noin 5 tunnissa. Sää oli täydellinen: vähän kostea, mutta kuitenkin lämmin. Aurinkokin pilkahteli ja loppumatkasta taisi hartiat vähän palaa. Reitti oli täynnä kumpuilevaa maalaismaisemaa, jota olikin mahtava ihailla. Tämän reissun päätteeksi oli mukava aloittaa lomailu mökillä. Mökkeilyyn kuului tietysti vanhoja perinteitä kunnioittaen pieni ottelu paikallisella yu-kentällä. Itseäni vastaan sain otella ja Marko napsi kuvia.


Lähdönhetkellä 90 kilometriä edessä. Kuva: Marko

Täydellinen mökkikuva <3 Kuva: Marko


Vielä meni 150 cm. Kuva: Marko

Kolmiottelun tulokset, jes! Kuva: Marko


Loppukesällä pääsin viettämään jälleen yhden ihanan pitkän viikonlopun ystäväni kanssa Hangossa. Rakastan merta yli kaiken ja siksi Hanko onkin paikkana todella miun makuun. Voisin istua rantakallioilla vaikka kuinka kauan ja vain katsella merta. Säät suosi meitä, sillä aurinko paistoi lämpimästi ja meillä oli todella mukavaa yhdessä. Käveltiin rantakallioilla, juoksenneltiin rantahiekassa ja kahlailtiin vedessä.




Kesän kääntyessä loppuun odotin jo kuumeisesti uuden tanssikauden alkua. Ja eniten tietysti meidän uuden kehitysryhmä Kerman harkkoja. Ja niitä kannattikin odottaa, sillä ne ovat olleet taatusti syksyn parhaita tunteja. Viikonloppuun on ollut aina mukava hypähtää perjantai-illan tanssitunnin jälkeen, onnellisena ja väsyneenä. Pienemmässä porukassa harjoittelu (meitä on yhdeksän) on ollut mielekästä ja tuottanut tulosta. Paljon olen oppinut uutta, mutta samalla olen huomannut, että nälkä kasvaa syödessä. Syyskauden alussa päätin myös hieman panostaa venyttelyyn/liikkuvuusharjoitteluun, jonka tuloksena spagaati menee joka päivä oikea jalka edessä ja silloin tällöin myös vasen jalka edessä. Vasemmasta jalasta on aikoinaan istuinkyhmyn seudulta revennyt jotain, jonka seurauksena siellä on aika varmasti arpikudosta. Kipua tuntuu välillä enemmän ja välillä vähemmän, siksi tämän jalan kanssa pitää kyllä olla tarkkana jatkuvasti. Tulemme kuitenkin hyvin toimeen :)

Syksyn tanssikausi huipentui joulukuun Joulushowhun Kouvola talolla. Kolme esitystä ja kaikki loppuunmyytyjä. Saimme esiintyä täydelle katsomolle joka kerta. Omat esitykseni (showtanssi, nykytanssi ja kehitysryhmän esitys) menivät hyvin sekä omalta että muiden ryhmäläisten osalta. Kehitysryhmämme Keiju-tanssi sain yleisön kyyneliin… 

Lisää joulunäytöksen tunnelmia löytyy täältä: lomapäivitys ja tanssifiilistelyä.

Studio Dance Pitin Joulushow 2013. Kaikki esiintyjät, niin isot kuin pienet.
Kuva: Viivi Häkkinen


Kroppa ja mieli kaipasivatkin lepoa pitkän syksyn jälkeen ja joulunäytöksistä alkanut loma tuli todella tarpeeseen. Pieni hengähdystauko ihan kaikesta, ajatusten nollausta ja rauhoittumista. Pakko kuitenkin myöntää, että joulunpyhien jälkeen olin jo päälakea myöten täynnä kotoilua ja "hiljaiseloa", joten ilolla olenkin ottanut normaalin loma-arjen vastaan. Menevä ja touhukas tyyppi on tämä nainen nimittäin ;) Tanssitaukoa ehti kertyä muutama viikko ja olikin mukava palata viikonloppuna tanssien pariin tiiviskurssien merkeissä. Kolme päivää showtanssia ja nykytanssia Studio Dance Pitin vierailevien tähtiopettajien (Anu Itkonen ja Matti Tauru) opissa oli erittäin antoisaa. Vauhdikasta menoa, jonka seurauksena kroppa oli aivan jumissa ja mustelmilla navasta alaspäin kurssien päätteeksi. Kurssit olivat kuitenkin ihan jokaisen mustelman ja lihasjumin arvoisia, todellakin! 

Loppiaisen jälkeen onkin sitten takana noin 3 lomailuviikkoa ja uskon, että töihin on mukava palata, vaikka tiedossa onkin kovasti työkiireitä. Työsopimus on tällä hetkellä 2014 vuoden loppuun loppuun, kesällä varmaan taas jatkokuviot selviää, mutta enpä taida olla Kouvolasta mihinkään lähdössä :)

Vuosi 2013 alkaa sitten olla huomista päivää vaille kasassa. Päälimmäisenä tästä vuodesta jäi mieleen ilo ja kiitollisuus mun elämästä yhdessä Markon kanssa <3. Myös vapaa-aika ja harrastukset ovat miulle erittäin tärkeä asia ja siksi olenkin hyvin onnellinen, että olen löytänyt tieni tanssin ihmeelliseen maailmaan. Mitä se tuokaan vielä tullessaan, aika näyttäköön sen <3

Kiitos, jos jaksoit lukea tänne asti. Toivon sinulle mitä parhainta vuotta 2014! 

torstai 26. joulukuuta 2013

Joulunaikaa

Tässäpä tunnelmia sekä muutamia kuvia meidän joulusta. Mie yleensä jaksan kotoilla ja rentoilla tasan ne kaksi päivää: aaton ja joulupäivän. Sitten alkaakin jo jouluruuat, sohva ja joululaulut tulemaan korvista ulos. Jounsanoma säilyy kirkkaana mielessäni, mutta ihana oikestaan palata arjen ja kaikenlaisen touhuilun pariin. Tämä on niin juuri minua :)

Seurakunnan järjestämä jouluvaellus Kouvolan keskustassa oli hyvin tunnelmallinen ja kaunis. Olin mukana toteuttamassa tätä kaunista tapahtumaa. Pienenä miinuksena vesisade ja hyytävä tuuli. Ihmisiä oli kuitenkin mukavasti tullut katsomaan joulukuvaelmaa, jota siis esitettiin neljässä paikassa kaupungilla. Kulkueena vaelsimme kohtauksesta toiseen opasenkelin johdolla. Kulkuelauluna laulettiin "Maa on niin kaunis" ehkäpä noin 10 kertaa kummassakin vaelluksessa, joten tätä laulua ei ehkä ihan heti ole tarvetta päästä laulamaan uudestaan ;)

Kouvolan seurakunnan Jouluvaellus 2013. Kuva: Marko

Miulla oli hieronta vielä juuri ennen joulua ja maanantain 90 min käsittely teki kyllä niin hyvää. Kun hieronnasta palasin kotiin, siellä odotti minua ihana kukkaylätys <3 Olin joskus viikkoja sitten sanonut Markolle, että haluan jouluksi kimpun isoja ja kauniita ruusuja. Toiveeni oli pantu selvästi muistiin ja olenkin saanut nauttia näistä kaunokaisista joulunajan.

Jouluruusini. Kuva: Marko

Vietimme jouluaaton ihan kahdestaan kotona mukavan rauhallisessa tunnelmassa. Availtiin aamulla lahjoja sängyssä. Kävin perinteitä noudattaen lenkillä, jonka jälkeen oli tietysti joulusauna. Ei ollut kovin jouluinen juoksulenkki, mutta eipähän ollut liukasta tai kylmää. Vähän kyllä huvitti matkan varrella yksi talo, jonka pihalla joku pappa haravoi virheää nurmea. No ehkä se valkea joulu koittaa taas ensi vuonna. 

Miedän joulupöydästä löytyi sekä perinteisiä herkkuja että vähän uudempia kokeiluja. Kinkkua, savukalkkunaa, herneitä, kylmäsavulohi-tuorejuusto -rullia, bataattilaatikkoa, vuohenjuustoporkkanoita,  salaattia ja kotijuustoa. Oli hyvää ja syötiin paljon, mutta sopivasti. Jälkkärinä tietysti tummaa suklaata (85 %). Niin ja leivoinhan mie myös baanaanisen pähkinäkakun (tätä ohjetta mukaillen). Ei ollut karppaajan juttu tämä, joten itse saan koko kakun tuhota.

Banaaninen pähkinäkakku jouluisilla mausteilla

Tein isäni savustamasta kylmäsavulohesta rullia, joihin tuli täytteeksi tuorejuustoa (pippuri oli päivän maku). En ollut näitä aiemmin tehnyt, mutta syönyt kyllä. Leikkasin lohen jäisenä hyvin ohuiksi siivuiksi ja asettelein tuorekelmun päälle levyksi. Sitten tuorejuustoa päälle ja rullaksi kelmun avulla. Rulla oli noin tunnin pakkasessa, jonka jälkeen sitä oli helppo leikata. Tuli oikein hyvää ja ihan vahingossa päätypalasta tulikin sydänrulla :)

<3 Kuva: Marko

Kylmäsavulohi-tuorejuusto -rullat. Kuva: Marko

Sain monta ihanaa lahjaa, joista yksi kuitenkin lämmitti sydäntäni erityisesti. Nimittäin ihanan pikkusiskoni rakkaudella virkkaamat patalaput. Ne olivat hyvin kauniit ja niin huolella tehdyt. Tällaiset lahjat ovat kyllä aivan ihania ja arvostan niitä todella.

Kauniit patalaput siskoltani <3

Vaikka pyhät alkavatkin nyt olla pikkuhiljaa ohitse, loma se vaan jatkuu edelleen. Huippua, sanon minä! Mitään suurempia suunnitelmia ei ole. Uimahalli kutsuu tänään ja salikin jo vähän houkuttelisi. Huomenna kuitenkin pääsee taas tanssimaan ja mikäs sen parempaa ohjelmaa lomalle voisikaan olla. Tiedossa siis Studio Dance Pitin joulukurssit ja ohjelmassa olisi showtanssia sekä nykäriä. I like <3

maanantai 23. joulukuuta 2013

Viimeiset fiilistelyt kuvin ja videoin

Vielä palaan muutamalla sanalla, kuvalla ja videolla huikean joulunäytöksemme tunnelmiin. Näitä hetkiä todella muistelen lämmöllä, pitkään <3 


Studio Dance Pitin Joulushow 2013: Showtanssi
Kuva: Viivi Häkkinen

Studio Dance Pitin Joulushow 2013: Showtanssi
Kuva: Viivi Häkkinen

Tässä Studio Dance Pitin kehitysryhmä kerman esitys Rikka-Liisa Kuopan kauniiden sanojen kera: 

"Mä haluaisin, että me voitas tanssikouluna asettua kiusaamista ja syrjintää vastaan. Tää on mun ja meidän pieni kannanotto asiaan liikkeen voimin."

Kehitysryhmä Kerma
Koreografia: Riikka-Liisa Kuoppa
Musiikki: Chisu - Yksinäisen keijun tarina




Studio Dance Pitin Joulushow 2013: kehitysryhmä Kerma
Kuva: Viivi Häkkinen

Studio Dance Pitin Joulushow 2013: Kehitysryhmä Kerma
Kuva: Viivi Häkkinen
Studio Dance Pitin Joulushow 2013: Kehitysryhmä Kerma
Kuva: Marko

Studio Dance Pitin Joulushow 2013: Kehitysryhmä Kerma
Kuva: Marko

Kiitän, kumarran ja siirryn rauhallisen joulun pariin.


P.S. Studio Dance Pitin YouTube kanavalta löytyy muitakin videoita tämän vuoden esityksistä :D

keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Lomalle Lomps!

Kyllä vain, miun joululoma on alkanut. Alkoi jo muutama päivä sitten ja töihin olisi tarkoitus tallustella takaisin vasta loppiaisen jälkeen. Kesälomia jäi pitämättä, kun marraskuun sukellusreissu Egyptiin peruuntui. No nytpä pääsen nauttimaan ihan kolmen viikon pituisesta lomasta. Oikeastaan aika ihanaa :) 

Viime viikonloppu oli kyllä täynnä paljon juuri niitä hetkiä, joista jää sydämeeni paljon rakkaita muistoja. Suurin osa viikonlopusta kului Studio Dance Pitin joulunäytöksissä. Perjantai-iltana harjoiteltiin vielä meidän keiju-esitystä ja lauantaina olikin vuorossa jo kenraaliharkat. En yleensä kenraaleissa ole jännittänyt, mutta tällä kertaa oli vähän toiset fiilikset. Jalat tärisi ja omat suoritukset meni kyllä vähän niin ja näin. Tiesin kuitenkin kokemuksesta, että saan tärkeissä hetkissä itsestäni eniten irti pienen jännityksen kera, joten olin luottavaisin mielin esitysten suhteen. 

Joulunäytöksiä oli luvassa viikonlopun aikana yhteensä kolme kappaletta, joista ensi-ilta oli lauantaina. Jouduin tekemään vaikean valinnan ja jättämään esityksen väliin, sillä liput Juha Tapion konserttiin Lahden Sibeluistaloon polttelivat taskussa kovasti. Liput ostin jo kesällä arvaamatta, että ne osuisivat yhteen näytöksen kanssa. Harmitti kovasti väliin jäänyt esitys, mutta valinta oli kuitenkin oikea. Minä, kummitätini ja siskoni nautimme konsertista erittäin paljon. Mieleeni jäi erityisesti soimaan "Ratapiha", jota kyynel silmässä kuuntelin. Kaunista <3

Sunnuntaina koitti sitten se odotettu esityspäivä. Tiedossa oli kaksi esitystä täydelle katsomolle. Odotusta, melua, jännitystä, sähläämistä, kavereiden kanssa höpöttelyä, mielikuvaharjoittelua. Lauantain "tärinäjännitys" oli vaihtunut juuri sopivaan pieneen jännitykseen, olin luottavainen esitysten suhteen. Astelin lavalle kolme kertaa molemmissa näytöksissä kiitollisena siitä, että sain olla siellä ja toivoen, että yleisö nauttisi esityksistämme. 

Studio Dance Pitin Joulunäytös 2013. Kerman Keijutanssi.
Musiikkina:  Chisu-Yksinäisen keijun tarina. Kuva: Marko

Studio Dance Pitin Joulunäytös 2013. Showtanssi. Musiikkina: Timbaland-Apologize. Kuva: Marko

Nautin esityksistä! Aina jää parannettavaa, eikä koskaan ole sellainen olo, että tämä meni nyt täydellisesti. Vaikka olen yleensä hyvin kriittinen oman osaamiseni ja onnistumisieni suhteen, tällä kertaa osasin kuitenkin olla erittäin tyytyväinen sekä omiini että ryhmiemme suorituksiin :) Tosin vieläpä en ole esityksiä videolta nähnyt. Kotiin lähtiessä olo oli tyhjä ja väsynyt, mutta kuitenkin onnellinen. Olin nauttinut ja tehnyt parhaani <3

Tanssi pitää nyt hetkeksi unohtaa. Ja oikestaan vähän muukin urheilu. Syksyllä ärtynyt isovarpaan uloin nivel ei ole päässyt parantumaan. No miten se voisikaan, kun on pakko tanssia :D Nyt on kuitenkin otettava tämä varpaan parantuminen ihan tosissaan, sillä pahimmillaan seurauksena on nivelrikko. Juu EI KIITOS! Varvas on kuvattu eikä siellä mitään onneksi ole rikki. Paras ja ainoa hoito on nyt lepo ja sitä se tulee saamaankin. Ei lenkkeilyä, ryhmäliikuntaa, hyppelyitä tai tanssia hetkeen! Uimahalli ja kuntosali saavat riittää (eiliset maastavedot tuntuvat tässä istuessa ihan vähän vaan pakaroissa).

Pieni joulusiivous olisi tässä tiedossa tällä viikolla. Ja vähän muutakin joulupuuhastelua. Kauneimpia joululauluja tuli siskon kanssa käytyä maanantaina laulamassa. Pääsin laulamaan kaikki lempilauluni, ihanaa! Kouvolan keskustassa järjestettävä Jouluvaellus olisi tiedossa sunnuntaina: joulukuvaelma kaupungilla musiikin, tanssin ja draaman siivittämänä. Olen itse laupautunut kulkueeseen mukaan ja kovasti odotan jo tulevaa viikonloppua.

Näiden kauniiden sanojen myötä haluan toivottaa Siunattua joulunaikaa ihan jokaiselle!


On jouluyö, sen syvä rauha 
Leijuu sisimpään, 
Kuin oisin osa suurta kaikkeutta 
Vain kynttilät ja kultanauhat 
Loistaa hämärään, 
Vaan mieleni on täynnä kirkkautta 
Näin sydämeeni joulun teen 
Ja mieleen hiljaiseen 
Taas Jeesus-lapsi syntyy uudelleen

keskiviikko 11. joulukuuta 2013

Lankkutä-tä-tä-tärinää

Olipa kerran kahvakuulatunti aamulla, aikaisin aamulla. No saattoi olla kerran tai kaksi tai oikestaan aika monta kuukautta. Ihastuin kesällä kahvakuulailuun. Rakkaus syveni entisestään syksyn aikana. Tästä huolehti Kuntokeskus Ykkösen tiistaiaamun kuulailut 6.45-7.30. Super aloitus päivälle, totisesti :) Alkuhiki tuli aina hankittua kotoa salille pyöräillessä ja tunnilla pystyikin sitten ottamaan kaiken ilon irti ensimetreistä lähtien. 

Kuva: Marko

Pieni, mutta sitäkin parempi ryhmämme kuulaili Terhin valvovan silmän alla. Ohjaus oli erittäin laadukasta ja tekniikkaan panostettiin. I like that! Oli tavallisia tunteja, kiertoharjoittelua, toiminnallisempia tunteja ja pientä vatsalihasrääkkiä. Kyllästymään ei päässyt koskaan, sillä aina oli vähintään jotain pientä uutta mukana.

Sitten tuli se kerta, kun tunnin lopussa kokeiltiin 5 min lankkua. Tämä on "vanha" juttu ja perustuu 30 päivän lankkuhaasteeseen, jossa kuukauden harjoittelun tuloksena lankussa pysyy sitten sen 5 min ( = 300 sec).



No me vähän oiottiin ja siirryttiin suoraan tuonne viimeiseen päivään. Aika lähti rullaamaan. Olo oli epätoivoinen lihasjumin ja juuri tekemiemme vatsalihasliikkeiden jäljiltä. Tärisin, tsemppasin, tärisin lisää ja lysähdin maahan jossain 3 ja 4 minuutin välillä. Tämän jälkeen odotin joka tunnin loppua kauhulla ajatellen, josko lankku olisi taas tiedossa. No ei ollut hetkeen. Tällä viikolla se sitten tuli, kuin salama kirkkaalta taivaalta. Olin jo unohtanut koko lankkuilun. Ei auttanut huokailut (no en mie oikeesti huokaillut, olin innoissani uudesta mahdollisuudesta), nyt oli tsempattava.

1 min meni helposti. Tossut vähän luisti, aloin steppaamaan. 2 min jälkeen alkoi tärinä. Tossut luisti yhä enemmän. Ohjaaja tuli taakseni seisomaan. Tossut pysyi paikoillaan, jes! 3 min kohdilla aloin tehdä kuolemaa. Keskivartalon lihakset meni ihan sykkyrään ja tärinä oli valtaisaa. Asento ei enää ollut missään nimessä oppikirjasta. Meinasin luovuttaa. Ohjaaja tsemppasi. Kaivoin viimeiset tahdonvoimani. Sinnittelin. Viimeinen minuutti oli tuskaa. Sanan "5 minuuttia" kuullessani, lysähdin lattialle. Mä tein sen, jee! Mitä sitä turhaan kuukautta lankkuilee, kun voi suoraan siirtyä viimeiseen päivään ;)

Kahvakuulailut eivät valitettavasti jatku keväällä tämän tunnin merkeissä. Toivottavasti pääsisin kuitenkin kahvakuulailemaan myös jatkossa. Se kun on niin mahtavaa koko vartalon lihaskunto- ja voimaharjoittelua.

P.S. Tuo 30 päivän haaste on oivaa keskivartalon harjoittelua kelle tahansa :)

tiistai 3. joulukuuta 2013

Fantasiaa mulle kiitos

Muutamia elokuvia on tullut tässä viime aikoina käytyä katsomassa tai katsottua kotona. Osa on ollut hyviä, toiset taas pienoisia pettymyksiä. Itse tykkään monenlaisista elokuvista, mutta kyllä ne fantasia aiheiset elokuvat vaan ovat mun mieleen. Mulle on tärkeää, että leffoja katsoessa voi rentoutua ja unohtaa kaiken muun ihan kokonaan. Silloin jonnekin fantasiamaailmaan tai menneisiin aikoihin sijoittuva seikkailu toimii parhaiten. Ja mieluiten sellainen maailma, jossa seikkailee kääpiöitä, fauneja, keijuja, haltioita, noitia tms. taruolentoja. No tästäpä voikin sitten ehkä jo arvata, että Taru Sormusten Herrasta -elokuvat ovat minun ehdottomia suosikkeja! Tulevaa Hobittia odotellessa :D


En ole vieläkään oikein päässyt 3D -leffojen makuun. Jokin niissä vain ei toimi ja koen, että 3D ei useinkaan tuo mitään uutta tai hienoa verrattuna tavallisiin 2D -leffoihin. Ainoa elokuva, jossa 3D ehdottomasti toimi oli ensimmäinen näkemäni 3D -leffa: Avatar. Elokuva on hyvä myös tavallisena versiona ja siloittuukin omien lempileffojeni joukossa aivan kärkipäähän heti sormusten ritarien perään. James Cameron on onnistunut luomaan uskomattoman maailman, jonne tämä fantasia-/tieteiselokuva sijoittuu. Ihmisten ja fantasiaolentojen yhteinen seikkailu ja kaunis tarina.


Mutta nyt takaisin viime aikaisiin leffatunnelmiin (luvassa ei ole syvällisiä arvosteluita tai juonipaljastuksia, joitain mielipiteitä lähinnä). Animaatiot ovat usein iloista, hyväntuulista ja hauskaa viihdettä. Saa nauraa, saa olla vähän lapsi/lapsenmielinen. Hyvää viihdettä etenkin silloin, kun omat aivot on ihan seis. Itse ilkimys 2 oli erittäin hyvä, kuten oli ensimmäinen osakin. Ja ne keltaiset pikku apurit, jotain mahtavan hauskaa! Madagascar 3 puolestaan ei ehkä kuulu suurimpiin suosikkeihini. Miksiköhän? Koin sen ajoittain jopa tylsäksi tai ehkä en päässyt juoneen oikein kiinni. Tosin en ole kylläkään nähnyt kahta ensimmäistä osaa, vielä ;) 



Fantasian ja animaatioiden lisäksi katson mielelläni skifiä. Se kun menee usein myös sinne "ei tässä maailmassa" osastolle. Kauhusta en välitä ollenkaan ja pelkkää draamaakin katson melko harvoin. Myöskään komedia (erityisesti romanttinen komedia) ei kuulu suosikkeihini. Olen myös todennut, että suomalaisista leffoista en oikein pidä (on toki joitakin poikkeuksia). Ne ovat usein syvällisiä, herättävät liikaa ajatuksia ja saavat miun pään ihan pyörälle. Toimintaa ja seikkailua katselen ihan mielelläni, supersankarit pieninä annoksina silloin tällöin ovat varsin jees.

Escape Plan ja Gravity olivat molemmat elokuvia, joista pidin, mutta joita minulla ei kuitenkaan ole mitään tarvetta katsoa uudemman kerran. Gravityssa oli mukana vain kaksi näyttelijää, mikä toi siihen mukavan erilaisen lisän. Hahmoihin pääsi tutustumaan elokuvan aikana jotenkin eri tavalla. Escape Plan oli... no... alussa hyvä ja kekseliäs, mutta lopussa meni vähän "yli". Sylvester Stallone ja Arnold Schwarzenegger yhdessä, tiedättehän ;)



Viime viikonloppuna kävimme Markon kanssa katsomassa Nälkäpeli -Vihan liekit. Odotukset olivat korkealla, sillä ensimmäinen osa oli ollut hyvä ja olin odottanut tätä toista osaa jo pitkään. Ja voi kuinka petyinkään. Elokuva oli tylsä. Etenekin alkuosa tuntui junnaavan paikoillaan eikä meno parantunut kovin paljoa elokuvan edetessä. Minua harmittaa, koska olisin halunnut elokuva olevan hyvä. Annan kolmannelle osalle kuitenkin varmasti mahdollisuuden. Se voi olla ensimmäisen tapaan hyvä tai jatkaa samaa linjaa tämän kakkosen kanssa.



maanantai 2. joulukuuta 2013

Pakollinen Joulupäivitys

Ihan nyt näin joulukuun alun kunniaksi ajattelin kertoa joulusatuja :) Kun viime joulu meni Egyptin auringon alla Hurghadan Hard Rock Cafessa, niin nyt odotan kovasti oman kodin rauhallista joulua. Pidän yksinkertaisesta ja kauniista, valkeasta ja puhtaasta. Miun mieleeni ei mahdu kuin yksi jouluväri ja se on valkoinen. En tee punaisia tai vihreitä joulukortteja. En laita punaista pöytäliinaa pöydälle. Suljen silmäni, kun näen värikkäitä jouluvaloja. Joulupukki saa kuitenkin pitää punaisen nuttunsa, se kuuluu asiaan. Miun sydämeen joulu tulee ihan vain sillä, että voin katsella kaunista lumista maisemaa, huurteisiä puiden oksia ja sytyttää kynttilöitä illan pimetessä.


Jokainen saa nauttia joulusta juuri sen värisenä kuin haluaa. Naapurin rouva on edelleen herttainen niistä pistävän sinisistä jouluvaloista huolimatta. Ja jos ystävä lähettää minulle vihreän joulukortin punaisilla joulupalloilla varustettuna, niin olen kortista hyvin iloinen, väreistä huolimatta (minulta hän saa kuitenkin vaalean kortin heleän vaaleanpunaisilla joulupalloilla varustettuna). Ajattelin jouluksi kotiin vain muutamaa tällaista valkoista joulutähteä koristeeksi.


Tein kerran kummitädilleni joulukalenterin, jonka uskollisesti täytän joka vuosi. Kalenteri on hyvin paljon tekijänsä näköinen ja värinen, mutta myös kummitädin mieleen. Viikonloopuna puuhastelinkin taas tuon kalenterin kanssa. Tulitikkurasiat ovat sen verran pieniä, että hetki pitää aina miettiä, että keksii mukavia yllätyksiä sisään. Kalenteri toimitettiin omistajilleen sunnuntaina 1.12, juuri ajallaan.


Joulun lähestyessä minulle iskee aina hetkellinen ahdistus joululahjoista. Alan miettimään kenelle kaikille pitäisi jotakin keksiä. Tulee olo, että annan lahjoja vain velvollisuudentunnosta: "koska nyt olet naapuri, niin tässä sinulle lahja" tai "koska nyt ollaan työtovereita, niin tässä sinulle". Kamalaa, eihän lahjojen antaminen pitäisi olla velvollisuus! Sen pitäisi tuottaa iloa ja hyvää oloa sekä antajalle että lahjan saajalle. Pääsen kuitenkin aina yli ahdistuksestani ja joulun lähestyessä odotan kovasti niitä hetkiä kun pääsen antamaan lahjan ja näkemään lahjansaajan ilahtuneen ilmeen. Haluan oikeasti antaa sellaisen lahjan (oli se sitten iso tai pieni, ostettu tai itse tehty), josta saaja varmasti pitää. Siinä onkin haastetta. Minulla on myös ollut tapana osallistua Joulupuu-käräykseen. Tänä vuonna saan ilahduttaa 4-vuotiasta tyttöä lahjalla. Voi kuinka toivoisin, että pääsisin itse ojentamaan lahjan hänelle.

Kauniita. Ihana idea. Saatan käyttää.
Vielä tulee se joulu, jolloin en anna yhtään aineellista lahjaa. Joululahjat ovat silloin jotain ihan muuta. Matkustan tapaamaan ystäviäni ja annan heille lämpimän jouluhalin. Voin tehdä vanhemmilleni joulusiivouksen. Vietän aikaa kummityttöni kanssa leikkien ja kirjoitan rakkaalle siskolleni pitkän kirjeen. Vietän laatuaikaa oman rakaani ja läheisten ihmisten kanssa. Tänä vuonna se on kuitenkin mahdotonta, sillä tapani mukaan joulushoppailut on hoidettu jo ennen joulukuuta ja jouluruuhka-ahdistus on vältetty.

Viikonloppuna radiossa puhuttin jotain joulusta ja todettiin suomalaisten olevan melankolisten joululaulujen ystäviä, Sylvian joululaulu on kestosuosikki. No niinhän se taitaa olla ja kyllä minunkin lempilaulut ovat juuri niitä melankolisia. Joululailuissa on se ihana puoli, että samoja vanhoja suosikkeja jaksaa laulaa vuodesta toiseen, niillä kun on se 11 kuukauden mittainen lepotauko vuosittain. Pekka Simojoen ja Anna-Mari Kaskisen käsialaa olevat joululaulut kuuluvat miun suosikkeihini. Jouluyön hymniä muistan laulaneeni jo alaasteella. Se nostatti tunteita pintaan jo silloin ja nostattaa edelleen. Ihana kappale on myös Tulkoon joulu. Sanoissa on niin paljon jotain kaunista ja koskettavaa <3

Näissä sanoissa tiivistyy kyllä todellakin juuri sellainen joulu, joka miun sydämmestäni löytyy. Sitä ei tarvitse tehdä, se tulee kun sen ottaa vastaan. Joulun perimmäinen tarkoituskin muistuu mieleen kaiken touhotuksen keskellä. Voin vain rauhoittua, ristiä käteni ja olla kiitollinen.


"Ikuisen joulun jos tahdot löytää,
sydämes avaa ja kohtaat Vapahtajan.
Et löydä juhlaa, et joulupöytää,
löydät vain seimen ja tallin koruttoman."

Tulkoon joulu, kolmas säkeistö.
Pekka Simojoki


Rauhallista ja tunnelmallista joulunaikaa! Nautitaan yhdessä joulusta läheisten ihmisten kanssa, kukin omalla tavallaan ja omia perinteitä noudattaen.