Sivut

maanantai 11. marraskuuta 2013

Persimon ja spagaati

Mulla on tällä hetkellä järjetön himo näihin:

Persimon, kaki, sharon. Rakkaalla lapsella on monta nimeä.

Nämä persimonit on mun suurta herkkua ja niitä alkaa ilmestymään kauppoihin näin syksyisin. Himo näihin on sukuvika, sillä myös mun äiti ja sisko rakastavat näitä. Makea, pehmeä ja maukas. Ehkä vähän nektariinin tapainen. Ja mikä parasta: EI kiveä ollenkaan! Mie syön itse kuoretkin, pesen vaan hyvin ennen syömistä.

Marko yllätti minut ja oli ostanut kasan kaikkia ihania hedelmiä, jotka odottivat minua, kun palasin työmatkalta Helsingistä. Erikoisempien hedelmien lisäksi mukana oli about 6 kg omenoita. Pääsin siis tekemään omppusosetta jälleen. Hyvin on edellisiä jo tuhottu, että tarpeeseen tulivat. Kattilassa vaan hiljalleen keittelen ja lopuksi näytän vähän sauvasekoitinta. Sit atamonin kanssa purkkeihin ja jääkaappiin tai vaihtoehtoisesti pakkaseen (silloin tuota säilöntäainetta en laita).



Kova himo oli taas viikonloppuna jotain leipoa, joten lauantai-iltana pöyräytin itselleni  porkkana-banaani -piirakan. Aivan täydellistä, kun oli saanut yhden yön jääkaapissa vetäytyä. Päällä kuorrutus rahkasta, tuorejuustosta ja mantelirouheesta. Piirakka koostuu siis suurin piirtein tällaisista aineista (ite kehitin ohjeen muiden ohjeita muokkaamalla): porkkanaraastetta, banaania, valkuaisia, kookosjauhoa, kaurahiutaleita, proteiinijauhetta, vehnäleseitä, maitoa, soodaa, mausteita.



Venyttelen aina vähän ennen reeniä, mutta mutoin venyttelyt on vähän jäänyt. Loppukesällä mä päätin alkaa panostamaan enemmän kehonhuoltoon ja erityisesti liikkuvuuden parantamiseen. Nyt olenkin tehnyt venyttely/liikkuvuusharjoitteita ihan omana harjoituksena vähintään muutaman kerran viikossa. Lisäksi tietty reenien ohessa tehdyt venyttelyt on kuvioissa mukana. Alla todistusaineistoa siitä, että spagaatin voi päästä eka kertaa vasta 26-vuotiaanakin :) Asento ei vielä ole täydellinen eikä vielä mene vasen jalka edessä, mutta kaukana ei ole. Jouluun mennessä menee, sen olen päättänyt!



Joskus yläasteikäisenä mun takareidessä tai oikeammin istuinkyhmyjen seudulla kiinnikkeissä repesi jotain. Tämä tapahtui harmittoman iltavenyttelyn päätteeksi, kun hetken mielijohteesta päätin kokeilla spagaatia. Kuului hyvin epämiellyttävä rusahdus ja se oli sitten siinä. Urheilun kannalta tämä tarkoitti sitä, etten pystynyt kahteen vuoteen kunnolla tekemään nopeusharjoituksia. Tämä vamma vaivaa edelleen, mutta sen kanssa osaa jo elää eikä se urheilua enää pahastikaan häiritse. Vaatii vaan huolellisen lämmittelyn. 

Tämän vamman takia kaikki takareisiin kohdistuneet venytykset ovat olleet hyvin kivuliaita. En olisi ikinä uskonut, että mun olisi enää mahdollista saada mahaa ja päätä jalkoihin kiinni eteentaivutuksessa. Myös haaveet spagaatista olin heittänyt kaivon pohjalle, sillä eihän tällainen rautakanki sellaisiin taipuisi mitenkään eikä tuo kipeä jalka varsinkaan. Mutta kuinkas kävikään. Tämä kaikki on vaatinut paljon rohkeutta etenkin alussa sekä sisukkuuttaa ja tahtoa saavuttaa itselleen asettamat tavoitteet. Kaikki (no ei ehkä ihan kaikki) on mahdollista, jos vain löytyy tahtoa ja luottoa omaan tekemiseen.


Tästä kohti tulevia haasteita ja tavotteita :)

2 kommenttia:

  1. Tästä vähän mallia sit kun tarviit viel vähän extrahaastetta venymiseen;)
    http://www.youtube.com/watch?v=M7FIvfx5J10

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh, huh! En lähtis ite ihan heti kokeilemaan, taidan pitää jalat turvallisesti maassa. Mutta upean näköinen suoritus tämä kuitenkin oli :)

      Poista