Sivut

maanantai 25. marraskuuta 2013

Voimistelun iloa Kangasalla

Oltiin Markon kanssa muutama viikko sitten Kangasalla (jossa lapsuuteni olen viettänyt) katsomassa Kangasalan Naisvoimistelijoiden 70-vuotis juhlaa. Suurin syy lähteä näytöstä katsomaan oli oman siskon esiintyminen siellä :) Juhlan teemana oli "Matkalla" ja esitys koostui sekä vanhoista että uusista koreografioista. Oli huisin hauska nähdä sellaisia esityksiä, joita itse on ollut pienenä esittämässä. Pääosa esiintyjistä oli nuoria ja aikuisia, mutta mukaan mahtui myös muutama lasten esitys, joista ehdottomasti parhaana "Mimmiliiga" (tätä aikoinaan tanssineet kyllä tietävät, mistä on kyse!).
Aikuisten ja nuorten valioiden kaunista voimistelua. Kuva: Marko

Seuran vanhimpien iloinen esitys. Kuva: Marko

Kuva: Marko

Kuva: Marko
Olen itse ollut ala-asteikäisenä mukana KNV:n jumpissa. Esitystä katsellessa mieleeni tulvikin paljon ihania muistoja. Muistan esimerkiksi nuo kaikki iloiset kesäviikot, jotka olen Ruoveden jumppaleirillä viettänyt yhdessä satojen muiden lapsien kanssa. Minulla oli aikoinaan myös voimistelunauha, sellainen kaunis vaaleanpunainen. Ja voi kuinka minä nauhavoimistelusta tykkäsinkin. Jos nauha olisi vielä tallella, kaivaisin sen esille ja menisin salaa sitä vähän jonnekin heiluttelemaan. Vieläköhän sitä osaisi....?

Nauhavoimistelua. Kuva: Marko

Kangasalla on muuten myös miehille tarkoitettu voimistelutunti "urosjumppa". Ja oli aika mahtavaa, että nämä jumpparit oli saatu mukaan tähän esitykseen. Huippu hauskaa, sanon minä!

Urosjumpparit! Kuva: Marko
Ehkäpä totean tähän loppuun: kesän 2015 Helsingin Gymnaestrada -tapahtumaa odotellessa. Siellä lentävät taas valkoiset linnut ja minä niiden mukana.

lauantai 16. marraskuuta 2013

Pannukakku, pancake, pannkaka, Pfannkuchen, pannkook...

Sunnuntai-illan pannareista on tullut meille jo vähän niin kuin tapa. Toisinaan pannarit siirtyvät kuitenkin lauantaille, jos tiedän, ettei sunnuntai-iltana ole aikaa niitä tehdä. Näin kävi tänään, koska huomenna tullaan kotiin vasta myöhään. Joten pannareita PITI ehdottomasti tehdä tänään :)

Yleensä paistan meille molemmille kasan pieniä pannareita ja sit syödään ne rahkan kanssa. Tänään kuitenkin halusin koota itselleni omaksi ilokseni oikein annoksen pienten koristeluiden kera. No ei siitä kovin kummoista kaunokaista tullut (lisäksi en osaa ottaa kuvia ja kamerakin on huono), mutta maku ratkaiseekin :)



Nämä pannarit oli tehty suurin piirtein tällaisista aineksista:

* 2 valkuaista
* 1 rkl kaurahiutaleita (isoja, luomu)
* 1 rkl kaurajauhoja
* 1 rkl kookosjauhoja
* 1 rkl vehnäleseitä
* 2 rkl vaniljaproteiinijauhetta (käytin itse fastin cook-bake-cake)
* 1 tl leivinjauhetta
* 2/3 bansku (loppu meni koristeluihin)
* steviaa makeutukseen

Bansku muussiksi ja sitten vaan kaikki aineet sekaisin. Paistoin pannulla kookosöljyssä ja tuli siis 3 kappaletta. Mutta määrä riippuu tietysti siitä, minkä kokoisia ja kuinka paksuja tekee.

Täytteeksi vaniljastevialla ja sitruunamehulla maustettua rahkaa. Päällä mansikkasosetta (ei siis ketsuppia!), banskua, kaakaonibsejä ja kookoshiutaleita. Oli kyllä huisin hyvää, namskis! Jaksaa taas nukkua.

keskiviikko 13. marraskuuta 2013

Aurinko ei paista ja vettä, sataa taitaa olla syksy!

Herään aamulla, on pimeää ja sataa. Pyöräilen töihin, olen ehkä vähän märkä ja palelen. Istun päivän töissä, palelen lisää. Lähden töistä, on pimeää ja sataa. Öööh, ei kivaa ainakaan minusta. Rakastan pimeneviä ilmoja, kirpeitä syyspäiviä ja kaunista ruskaa. Nyt niistä ei enää ole tietoakaan. Eletään välivaihetta syksyn harmauden ja talven kauneuden välillä. 

En valita. Sytytän kynttilöitä. Käytän villasukkia. Haaveilen täysin vedenpitävästä sadeasusta. Juon kaakaota. Pidän mielen positiivisena. Kyllä se tästä. Mie selviän. Mie tsemppaan.


Haaveilen auringosta ja kesän lämmöstä, se lämmittää mieltä!

Haaveilen myös suklaasta, miksiköhän en ole sitä sitten ostanut?!

Onneksi harrastukset pitää mut virkeänä päivittäin. Tosin tällä hetkellä sellainen "kokovartalojumi" hieman puskee päälle. Syksyn syytä sekin, eikö ;) Hierontakin olisi vasta muutaman viikon päästä. Uimahalli voisi olla tässä ongelmassa ratkaisuna tai ainakin helpottaa hieman jumeja. Ehkäpä käyn koittamassa :)

Sitä tulevaa hierontaa odotellessa, heh!

maanantai 11. marraskuuta 2013

Persimon ja spagaati

Mulla on tällä hetkellä järjetön himo näihin:

Persimon, kaki, sharon. Rakkaalla lapsella on monta nimeä.

Nämä persimonit on mun suurta herkkua ja niitä alkaa ilmestymään kauppoihin näin syksyisin. Himo näihin on sukuvika, sillä myös mun äiti ja sisko rakastavat näitä. Makea, pehmeä ja maukas. Ehkä vähän nektariinin tapainen. Ja mikä parasta: EI kiveä ollenkaan! Mie syön itse kuoretkin, pesen vaan hyvin ennen syömistä.

Marko yllätti minut ja oli ostanut kasan kaikkia ihania hedelmiä, jotka odottivat minua, kun palasin työmatkalta Helsingistä. Erikoisempien hedelmien lisäksi mukana oli about 6 kg omenoita. Pääsin siis tekemään omppusosetta jälleen. Hyvin on edellisiä jo tuhottu, että tarpeeseen tulivat. Kattilassa vaan hiljalleen keittelen ja lopuksi näytän vähän sauvasekoitinta. Sit atamonin kanssa purkkeihin ja jääkaappiin tai vaihtoehtoisesti pakkaseen (silloin tuota säilöntäainetta en laita).



Kova himo oli taas viikonloppuna jotain leipoa, joten lauantai-iltana pöyräytin itselleni  porkkana-banaani -piirakan. Aivan täydellistä, kun oli saanut yhden yön jääkaapissa vetäytyä. Päällä kuorrutus rahkasta, tuorejuustosta ja mantelirouheesta. Piirakka koostuu siis suurin piirtein tällaisista aineista (ite kehitin ohjeen muiden ohjeita muokkaamalla): porkkanaraastetta, banaania, valkuaisia, kookosjauhoa, kaurahiutaleita, proteiinijauhetta, vehnäleseitä, maitoa, soodaa, mausteita.



Venyttelen aina vähän ennen reeniä, mutta mutoin venyttelyt on vähän jäänyt. Loppukesällä mä päätin alkaa panostamaan enemmän kehonhuoltoon ja erityisesti liikkuvuuden parantamiseen. Nyt olenkin tehnyt venyttely/liikkuvuusharjoitteita ihan omana harjoituksena vähintään muutaman kerran viikossa. Lisäksi tietty reenien ohessa tehdyt venyttelyt on kuvioissa mukana. Alla todistusaineistoa siitä, että spagaatin voi päästä eka kertaa vasta 26-vuotiaanakin :) Asento ei vielä ole täydellinen eikä vielä mene vasen jalka edessä, mutta kaukana ei ole. Jouluun mennessä menee, sen olen päättänyt!



Joskus yläasteikäisenä mun takareidessä tai oikeammin istuinkyhmyjen seudulla kiinnikkeissä repesi jotain. Tämä tapahtui harmittoman iltavenyttelyn päätteeksi, kun hetken mielijohteesta päätin kokeilla spagaatia. Kuului hyvin epämiellyttävä rusahdus ja se oli sitten siinä. Urheilun kannalta tämä tarkoitti sitä, etten pystynyt kahteen vuoteen kunnolla tekemään nopeusharjoituksia. Tämä vamma vaivaa edelleen, mutta sen kanssa osaa jo elää eikä se urheilua enää pahastikaan häiritse. Vaatii vaan huolellisen lämmittelyn. 

Tämän vamman takia kaikki takareisiin kohdistuneet venytykset ovat olleet hyvin kivuliaita. En olisi ikinä uskonut, että mun olisi enää mahdollista saada mahaa ja päätä jalkoihin kiinni eteentaivutuksessa. Myös haaveet spagaatista olin heittänyt kaivon pohjalle, sillä eihän tällainen rautakanki sellaisiin taipuisi mitenkään eikä tuo kipeä jalka varsinkaan. Mutta kuinkas kävikään. Tämä kaikki on vaatinut paljon rohkeutta etenkin alussa sekä sisukkuuttaa ja tahtoa saavuttaa itselleen asettamat tavoitteet. Kaikki (no ei ehkä ihan kaikki) on mahdollista, jos vain löytyy tahtoa ja luottoa omaan tekemiseen.


Tästä kohti tulevia haasteita ja tavotteita :)

torstai 7. marraskuuta 2013

Kasvisruokaa, joo-jee!

Lihaton lokakuu oli ja meni. Mitäs nyt, munaton marraskuuko? No ei todellakaan. Vietin siis lihatonta kuukauden, se jäi kyllä nyt päälle. Ei musta täysin lihaton tule ja etenkin kalaa aion kyllä syödä jatkossakin. Ei vaan enää tee mieli lihaa hirveästi. Leikkeleet ei enää eksy mun leivän päälle, on niin monta muuta parempaa asiaa (raejuusto, avokado, juusto, kananmuna, banaani, maapähkinävoi...), joita sinne voi laittaa. En kuitenkaan ole ehdoton, vaan syön sen pihvin, jos mun tekee mieli, enkä kieltäydy tarjotusta ateriasta sen vuoksi, että siinä on lihaa.


Paljon papuja ja siemeniä, tofua, rahkaa, munia ja linssejä. Ja tietty nuo proteiinijauheet kulkee matkassa sekä herneproteiini. Hernekeitto herneproteiinilla tuunattuna oli aika jees ja ravintoarvotkin oli kohdillaan hetkessä (myönnän, keitto oli purkista, itsetehty olis ollut kaikin puolin parempi idea, mut ei just siinä kohtaa ollut aikaa alkaa liottelemaan herneitä). Että en ehkä kuihdu, vaikka proteiinin saanti lihan muodossa väheneekin ;)




Joulun saapuessa isken hampaani varmasti kinkkuun, mutta ehkäpä tänä jouluna panostan laatuun valitsemalla vaikkapa luomuversion :)

sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Hifit ja gospelit

Olin maanantaina hieronnassa. Koko vartalon käsittely, 90 min ja hyvää teki. Olinkin jo niin tämän tarpeessa. Tiistaista eteen päin keskityinkin muutamaan pilatestuntiin sekä tanssitunteihin. Kävin pitkästä aikaa ihan perus pilateksessa (normaalisti käyn laitetunnilla) ja teki kyllä tosi hyvää koko kropalle. Salilla kävin tekemässä yhtenä päivänä ennen tanssituntia hyvän venyttelyn. Ilokseni huomaan kehitystä mun liikkuvuudessa ja venyvyydessä. Eikun kohti uusia tavoitteita ;)

Tanssitunneilla alkaa esitykset olla jo mukavasti kasassa joulunäytöstä varten. Oli erityisen mukva fiilis tanssitunneilla, kun oli syysloman vuoksi ollut niistä viikon mittainen tauko. Perjantaisen tanssitunnin päätteeksi saattin kehuja sekä kasa rakentavia kommenntteja ja vinkkejä, jotka ainakin minun päähäni jäivät todella vahvasti pyörimään...



Viikonloppuun maihtui kaikkea mukavaa. Lauantai iltapäivä meni savuisissa ja kylmissä tunnelmissa Kouvolan keskustan parkkihallissa. Ei kuulosta mitenkään mahtavalta, mutta totuus on ihan toinen :) Studio Dance Pitin oppilaat, niin isot kuin pienetkin, pääsivät osallistumaan Vappugospel 2014 -tapahtuman mainosvideon kuvauksiin. Hämyinen parkkihalli oli valaistu, savukone puksutteli, musiikki soi ja me tanssittiin. Ja vauhtiin kun päästiin, niin kylmäkään ei enää haitannut. Innolla jo odotan minkälaisen huikean videon VG:n pojat tästä koostavat.

Kuva: Marko
Kuva: Marko
Kuva: Marko

Meidän viikonloppuun kuului myös "pakollinen" käynti Helsingissä hifi-digi-ski expoilla. Minähän en messuista mitään ymmärtänyt, mutta arvatkaapas oliko messuille lähtö minun idea. No OLI! Ja ihan vain siksi, että ajattelin meneväni stockmannille kierteleen sillä aikaa, kun Marko olisi messuilla kiertelemässä. No ei mennyt ihan suunnitelmat näin, vaan kierreltiinkin messut yhdessä. No ei se ihan kauheeta ollut. Ja kyllä mun mielenkiinto kaiuttimia kohtaan heräsi moneenkin kertaan, mutta vain siitä syystä, että koin tiettyjen mallien olevan huippu tyylikkäitä tai äärimmäisen söpöjä.

Jos kaiuttimia saa tällaisissa väreissä, niin kyllä miun sisustusinto syttyy!
Onneksi pääsen ensi viikolla sinne Stokkalle shoppailemaan, kun työreissu suuntautuu Helsinkiin. Ja enhän minä sieltä muuta halua kuin niitä Herkun makukahveja.....