Sivut

maanantai 28. lokakuuta 2013

Viikonloppua

Oli suunnitelmissa taas viikonloppuna kokkailla ja leipoia, mutta päädyinkin sitten äidin hellään huomaan Kangasalle. Ei oltu nähty ihan vähään aikaan, joten olikin ihana lähteä. Pidin perjantaina vapaata töistä ja köröttelin bussilla Kangasalle.

Käytiin tervehtimässä vaaria perjantai-iltana ja samalla reissulla poikettiin Tampereen keskustaan Nanda Devi ravintolaan buffet-illalliselle. Jos on intialaisen ruoan ystävä, niin tätä paikkaa voin kyllä suositella. Ja lihaton lokakuukaan ei haitannut, oli sen verran makoisat kasvispöperöt myöskin. Mahat pystyssä käveltiin autolle. Mutta kotimatkan aikana ehti ruoka sen verran laskea, että kotona jälkkäriksi maistui vielä tummasuklaa ja kuivahedelmät kuohuviinilasillisen kera.

Ravintolan astiat on tosi kauniita. Kuva ravintolan nettisivuilta.

Meidän annokset näytti lähes samanlaisilta. Kuva: aamulehti.fi

Lauantai olikin varsin sateinen päivä, joten vietettiin se salilla ja kaupoissa kierrellen. Valtakunnallista liikuntapäivää vietettiin useilla kuntokeskuksilla ja me päätettiin käyttää ilmainen sisäänpääsy Kalevan Elixiassa. Oltiin vaan ihan kuntosalilla. Oli hyvä sali, tilava ja monipuolinen. Mie heiluttelin kahvakuulilla lyhyen ja terävän treenin ja venyttelin sen päälle aika pitkään. Teki kyllä hyvää!

Iltapäivällä kierreltiin muutamat marketit ja illalla sitte kokkailtiin ruokaa kotosalla. Ja siskoni liittyi myös seuraan, joten perheen kaikki naiset olivat koolla. Edellisestä kerrasta olikin jo liian pitkä aika. 

Sunnuntaina kotiin palasi iloinen, onnellinen ja rentoutunut nainen. Ja arvatkaapas olikos ihana kaivaa kassista puhtaita vaatteita ja laittaa ne suoraan kaappiin. KYLLÄ! Yleensä reissun jälkeen on kasa pyykkiä repussa, mutta rakas äitini pesi mun hikiset ja intialaisen ruuan tuoksuiset vaatteet. Parhautta!

Tänään kokovartalohieronta edessä ja kaiken liikunnan osalta edessä kevyt viikko, jota mun kroppa todella kaipaakin.

tiistai 22. lokakuuta 2013

Koekeittiössä tapahtuu

Viikonloppuna tuli siis kokeiltua useampaakin reseptiä ja syvennyttyä tuohon FuelFood kirjaan hieman tarkemmin. Kirjassa on paljon asioita, jotka kuulostaa mun korvaan hyviltä jutuilta ja sellaisilta, joita haluan kokeilla, miettiä ja ottaa ehkä osaksi omaa ruokavaliotani ja ruokailutottumuksia. Mutta kuten jo aiemmin totesin, en halua noudattaa mitään yhtä tiettyä ruokavaliota. Terveellinen, itse tehty ja puhdas ruoka on kuitenkin mun juttu.

Kuivattuja omenoita aika monta kiloa.

Lauantaina tuli kaupasta haettua vähän täydennystä ruokavarastoihin ja mukaan tarttui muutama uutukainenkin: chia-siemenet ja herneproteiini. Chia-siemeniin ihastuin jo tuorepuuron joukossa ja niitä tulee takuu varmasti löytymään mun kaapista myös jatkossa. Herneproteiinista tein pastakokeilun FuelFood -kirjan ohjeen mukaan. Ei ehkä mennyt ihan nappiin, mutta en luovuta vaan jatkan kokeilua. Tavallista pastaa tulee syötyä aika harvoin. Tosin raviolit ja muut täytetyt pastat on kyllä aika herkkuja!

Uutukaiset mun kaapissa.

Osa mun kokeiluista oli vähähemmän karppeja niin eivät sitten soveltuneet Markolle, joten leivoin hänelle sitten omia suklaamuffineja. Ilmeisesti kelpasivat, kun loppuivat jo.




Fulefood kirjasta testiin pääsi juustopiirakka, joka onnistuikin varsin hyvin. Itku meinasi kuitenkin tulla, kun luin ohjeen lopusta, että piirakan pitää antaa tekeytyä jääkaapissa yön yli. Siis mitä, enkö mä pääsekään maistamaan sitä heti! No hyvää kannatti odottaa yksi yö, sillä namia oli. Seuraavalla kerralla taidan kokeilla jotain muuta makua tähän piirakkaan, vaikka sitruuna toimikin tällä kertaa hyvin. 

Juustokakku oli sata kertaa parempaa, kuin miltä se kuvassa näyttää.

Koska juustopiirakkaa en päässyt heti mastelemaan, niin piti leipoa jotain sellaista, jota pääsi heti maistamaan. Kokeiluun pääsikin porkkanapiirakka Kaisan ihanasta blogista. Piirakka onnistui mielestäni hyvin, joskin päälliseen lipsahti hieman liikaa sitruunaa minun makuuni. 

Porkkanapiirakka rahkakuorrutuksella ja kookos + kaneli koristelulla

Sunnuntai-illan kunniaksi syötiin tietty vielä vähän pannareita, aah namii!! Sunnuntain pannareista on tullut oikeastaan jo tapa.

Bansku-pannarit mulle.

Suklaapannarit Markolle.

Vähän on hommaa tuhota (=syödä) kaikki nämä tekeleet, mutta pitää kovasti koittaa selvitä hommasta nopeasti, että pääsee kokeilemaan muitakin reseptejä.


perjantai 18. lokakuuta 2013

polttoainetta = ruokaa

Tykkään kovasti ruuanlaitosta ja leivonnasta, mutta terveellisestä sellaisesta. Sokerin korvaan stevialla, vehnäjauhot muilla terveellisemmillä vaihtoehdoilla ja proteiinijauheita tulee heiteltyä sinne tänne. En missään nimessä halua noudattaa mitään tiettyä ruokavaliota, mutta kun syön jatkuvasti terveellistä ja ravinneteikasta ruokaa on välillä lupa syödä jotain ihan muutakin. Siksipä kaapistani löytyy aina niitä vehnäjauhoja, koska korvapuusteja leipoessa mitkään proteiinijauhot tai steviat eivät tule kysymykseenkään :)


Muutamassa blogissa hehkutettiin Hanna Skytän laatimaa Fuel Food -kirjaa. Sain sen varsin nopesti kirjastosta lainaan ja nyt minusta tuntuu, että joudun ostamaan sen itselleni. Istuin eilen sohvalla, selasin reseptejä ja luettelin Markolle mitä kaikkea haluaisin heti kokeilla. Lista oli loppumaton :)

"Laajasta reseptipankista pyöräytät suomalaisella superfoodilla voimistetut pirtelöt, puurot, pannukakut, proteiinipatukat, lämpimät ruoat ja herkut. Itse tekemällä vältät turhat säilöntä- ja lisäaineet. Kauhaa pyörittäessä hauis kasvaa ja rasva sulaa nopeammin kuin uudenvuoden tina! Oikein ravittu keho tuo energiaa treeniin!"

Pitää tehdä pieni retki Punnitse ja Säästä -kauppaan täydentämään omia varastoja ennen kuin koekeittiö pääsee vauhtiin. Kokeiluista luvassa kuvia ja kertomuksia myöhemmin.

keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Viivi vauhdissa: YHTEENVETO + syksyä

Sarja tuli tiensä päähän, mutta ajattelin, että jonkinlainen yhteenveto kuuluu tähän loppuun, mutta lyhyt sellainen vain :) Kaikki osat tässä:

osa 1/5: Yleisurheilu 
osa 2/5: Juoksu 
osa 3/5: Kuntosali 
osa 4/5: Kehonhuolto
osa 5/5: Tanssi 

Vaikka kaikkia noita liikuntamuotoja edelleen harrastan enemmän tai vähemmän, taitavat ne tuossa olla jonkinlaisessa "vanhuusjärjestyksessä". Yleisurheiltua tulee enää lähinnä satunnaisesti, kun taas tanssitunteja on useampi joka viikko. Mutta rakkaus lajiin on suurta kaikkia kohtaan.


Markon ottamia kuvia kesältä 2013.

En edes tällä hetkellä tiedä kuinka paljon mulla menee aikaa viikossa näihin harrastuksiin, mutta jos nämä harrastukset saavat minut hyvin iloiseksi ja nauttimaan elämästä, niin silloin tuo aika ei todellakaan ole hukkaan heitettyä. En tee mitään sellaista, josta en pidä. Aion jatkossa pyrkiä tarkemmin keskittymään juuri siihen hetkeen missä olen. Kiinnitän huomioni siihen, miksi tai miten jotain asiaa teen, miettimättä mitä seuravaksi on tulossa. Eli ensi kerralla, kun teen salilla vatsalihasliikkeitä, teen ne ajatuksella loppuun ja vasta sitten siirrän ajatukseni seuraavaan lihasryhmään.

Elämässä on toki paljon muitakin asioita, jotka tuovat minulle suunnattomasti iloa (kuten mun oma <3 Marko, ystävät, perhe), mutta tämä urheilu nyt vaan on ollut osa mun elämää ihan pienestä asti ja tulee aina olemaan. Elämäntapa siis kaiketi.

Käytiin Markon kanssa viime viikonloppuna pienellä kierroksella Valkmusan kansallispuistossa. Etenkin suolla kulkenut pitkospuureitti oli aika hieno :) Tässä muutama otos viikonlopulta.

Kuva: Marko

Valmusan kansallispuiston syksyä. Kuva: Marko

Terassin syyskukat. Kuva: Marko

Kuva: Marko

keskiviikko 9. lokakuuta 2013

Viivi vauhdissa osa 5/5: TANSSI

Viimeinen osa mun vauhdikkaasta elämästä olisikin sitten tässä :)

Tanssi on uusin tulokas mun urheiluharrastusten joukossa. Pienenä on tullut taaperrettua Kangasalan naisvoimistelijoiden tunneilla mukana monta vuotta, mutta ala-asteen jälkeen se homma jäi, kun yleisurheilu vei suurimman osan ajasta. Jyväskylässä opiskeluiden loppuvaiheessa innostuin kuitenkin käymään muutamilla yo-liikunnan tanssitunneilla ja Jyväskylän naisvoimistelijoiden tanssillisen voimistelun tunneilla. JNV:n Ajattarien ihanassa ryhmässä ehdin olla mukana yhden vuoden ennen muuttoa tänne Kouvolaan, jossa innostus tanssiin on vain kasvanut.

Uskaltauduin kevätkaudella 2012 mukaan Kouvolan tanssikoulun modernin tanssin tunnille. Se oli uutta ja ihmeellistä, mutta kovasti nautin jokaisesta tunnista. Samana kesänä jatkoin tansseja Studio Dance Pitin kesäkursseilla: showtanssia ja nykäriä. Ja sille tielle jäin :)

Lähde: Graphics20.com

Alussa kyllä usein putosin kärryiltä heti, kun vaihti kasvoi, tuli vaihdikkaita sarjoja tai piti käsiä ja jalkoja kovasti liikutella eri suuntiin. Vasta-alkaja siis, mutta paljon olen jo oppinut tässä viimeisen 1,5 vuoden aikana. Ja haluan oppia vielä niin paljon lisää! Tanssi on hyvin kokonaisvaltaista, mikä tekeekin siitä niin ihanaa. Koko kroppa on mukana eikä mitään osaa saa unohtaa. Parhaita hetkiä koen tanssin parissa silloin, kun musiikin virta vie mukanaan ja voin vain liikkua liikkeestä toiseen nauttien hetkestä.

Petra Niemen showtanssitunti kesällä 2013 @ Studio Dance Pit

En todellakaan ole luontaisesti kovinkaan lahjakas tanssija. Mun yläselkä on jäykkä ja hartiat aina korvissa, lonkat ei liiku mihinkään (ne vaan muljuu ja menee ikävästi lukkoon, kun jalkaa yrittää nostaa), olen hidas oppimaan uudet liikkeet eikä mun liikkuminen aina ole kovinkaan sulavaa ja kaunista. Lisäksi mun pitkät kädet ja jalat tuo lisähaastetta tähän kaikkeen.

Mutta, mutta, mutta....

Mie koen, että voin kehittyä (ja olen jo kehittynytkin) näillä kaikilla osa-alueilla, jos vain haluan :) Ja haluan kyllä! Liikkuvuutta ja venyvyyttä saa lisää venyttely- ja liikkuvuusharjoitteilla, uusien asioiden omaksuminen helpottuu ajan kanssa ja sulava liikkuminen kehittyy tanssitunneilla, kunhan uskaltaa vaan päästää irti ja antaa liikkeiden kuljettaa.

Kuva: Marko

Mun kilpaurheilutaustasta sekä kaikesta muusta liikunnasta mitä teen on kyllä hyötyä tanssiessakin. Jonkinlainen kimmoisuus on säilynyt näihin päiviin asti eikä kunto yleensä lopu kesken tunneilla. Mun vakio kommentti torstai-iltaisin Markolle taitaa olla: "olipas kivaa, mut taas loppui tunti ihan kesken, olisin halunnut vielä jatkaa". Tosin viime kesänä olin kyllä aika puhki muutamaan kertaan, sen verran vauhdikkaita olivat tunnit. Uskallan yleensä myös yrittää/opetella uusia temppuja ja heittäytyä lattiallle, kyllä ne mustelmat ja naarmut aina paranevat. Lisäksi olen tottunut siihen, että kehitystä ei tapahdu, jos oman mukavuusalueen ulkopuolella ei silloin tällöin vieraile. Tosin minuakin on hyvä välillä potkia persuksille, mukava kun on mukavaa ;)

Täällä Kouvolassa on kyllä hyvä harrastaa tanssia :) Riikka-Liisa Kuopan perustama Studio Dance Pit tarjoaa tosi paljon erilaisia tunteja eri ikäisille ja eri tasoisille tanssijoille. Riksu itse on taitava ja innostava opettaja ja tänä syksynä on ollut mukava huomata entistä tarkempi keskittyminen tekniikkaan. Mukana on myös joukko muitakin upeita opettajia. Lisäksi olemme päässeet nauttimaan vierailevien opettajien tunneista erilaisten workshoppien, tiiviskurssien ja yksittäisten tuntien merkeissä. Mun tanssiviikko alkaa keskiviikon showtanssilla ja jatkuu torstai-iltana nykytanssilla. Perjantai-ilta meneekin sitten meidän kehitysryhmä Kerman harkoissa. Perjantai-iltaisin mulla on yleensä tosi hyvä fiilis antoisan tunnin päätteeksi ja onkin mukava aloittaa viikonloppu (ja alkaa odottamaan jo seuraavan viikon pyörähdyksiä).

Ei mulla sitten muuta, kuin että:

"Great dancers are not great because of their technique, they are great because of their passion."- Martha Graham

Aikaisemmat osat seikkailuuni tässä:

1/5: Yleisurheilu
2/5: Juoksu
3/5: Kuntosali
4/5: Kehonhuolto

sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Synttärit, rapuja ja muuta mukavaa

Niin se vaan menee elämä eteen päin hurjaa vauhtia. Keskiviikkona tuli tosiaan yksi vuosi lisää ikämittariin, 26 vuotta on nyt tullut tallusteltua täällä maailmassa. Synttäripäivä meni työreissun merkeissä Helsingissä. Koulutuksen jälkeen ehdin käväsitä Stokkalta ostamassa itselleni pienen synttärilahjan: puisen alustan mun korurasioille. Osan noista rasioista sain sukulaisilta synttärilahjaksi.

Mun rasiat <3 Iittalan vitriinejä siis.

Lisäksi mun synttäripäivään kuului iloinen tanssitunti ja illalla kotona lasillinen kuoharia sekä varmaan  10 kiloa hedelmiä ja vihanneksi, jotka Marko oli miulle käynyt ostamssa :D En kyllä syönyt kaikkia ihan kerralla. Meidän kettiössä komeilee nykyään myöskin kaksi timanttista paistinpannua, kun sain Markolta synttärilahjaksi Swiss Diamond paistokasarain. Nämä paistinpannut ovat todellakin timanttista laatua. Lämpimästi voin suositella näihin investointia. Kertaakaan en ole mitään onnistunut pohjaan polttamaan :)

Swiss Diamond paistokasari


Kuun vaihtuessa syyskuusta lokakuuhun yksi etappi mun elämässä tuli myöskin päätökseen (ainakin toistaiseksi) nimittäin enää en ole mitenkään päin opiskelija. Hei-hei halvat bussi- ja junamatkat sekä muut alennukset. Nyt saa sitten kyttäillä muita tarjouslippuja, jos meinaa edullisesti matkustella. No ehkäpä ihan kohtuullista, että työssäkäyvä ei matkustele enää opiskelijahinnoilla.

Opiskelu kuitenkin edelleen kiinnostaisi ja säännöllisesti löydän itseni surffailemasta yliopistojen ym. sivuilla. Oman tietämyksen ja osaamisen laajennus kemian ja labrahommien suuntaan kiinnostaa. Mutta myös pyörittelen mielessäni ainaista ajatusta liikunta-alan opinnoista. En lähtenyt seuraamaan vanhempieni jalanjälkiä liikuntatieteelliseen tiedekuntaan, mutta olisiko kuitenkin pitänyt? Jaa-a... Toisaalta minusta on ihanaa, että liikunta on vain harrastus. Joten pohdiskelut jatkukoon :)

Lauantaina olikin mahtava tanssitunti kun Petra Niemi tuli pitämään meille showtanssi -tunnin. Vauhdikasta menoa ja lopputunnista heiluttiin taas puuhkien kanssa ja leviteltiin sulkia ympäri salia. Illalla mentiin sitten Markon kanssa mun kummitädin luo rapuilemaan. Aika herkkuja olivat!

Kuva: Marko
Kuva: Marko

Olen koittanut pitää tän viikon hyvin kevyenä kaiken urheilun osalta. Nyt kuitenkin loppuviikosta alkaa todella olla sellainen fiilis, että pitäs jo päästä kunnolla tekeen jotain. Koska akilles on ollut varsin yhteistyökykyinen tässä viime viikot, niin olen uskaltautunut juoksemaan noin 40 min lenkin sekä eilen että tänään. Oli kyllä aivan ihanaa, pitkään olenkin odottanut, että pääsisin taas juoksemaan.

Tein muuten tänään omppupiirakkaa. Nams! Ja lihaton lokakuu jatkuu ja loppuu minun osalta siis vasta marraskuun alussa. Pitää ottaa yksi extra päivä, koska eilen tuli rapujen ohessa possuteltua (tää oli sovittu, jo ennen kun päätin aloittaa lihattoman).

Voiko suloisempia tiskirättejä enää olla. Kiitos rakas äiti <3

Iloisella mielellä kohti ensi viikkoa. Paljon mukavaa tiedossa :)

tiistai 1. lokakuuta 2013

Arjen pieniä iloja

Sain viikonloppuna tällaisen aivan ihanan kahviastiaston <3 Nämä ovat mummini äidin käsin maalaamia, joten näihin liittyy myös erityisen kovasti tunnearvoa. Nämä ovat olleet tarjolla minulle jo pidempään, mutta en ole niitä halunnut ottaa, koska minulla ei ole ollut paikkaa jonne ne laittaa. Näidenhän pitää olla jotenkin esillä. Nyt sopiva paikka löytyi, joten otin astiaston vastaan.

Kuva: Marko

Ja voitte vain kuvitella kuinka hyvältä vaniljakahvi maistui tällaisesta kupista. Kupit ovat melko pienet, mutta hieman espresso-kuppeja isompia kuitenkin. Herkutteluhetkiin siis varsin oivat.


Kuva: Marko

Tein myös muutama päivä sitten omenapiirakkaa. Se ei kyllä tuossa kuvassa näytä kovin herkulliselta, mutta ihan hyvää se kuitenkin oli. Pohjan kanssa tosin oli hieman ongelmia, koska gluteenittomat kaurahiutaleet temppuilivat. "Loin" kerran yhden ohjeen vhh-piirakkapohjasta ja  mielestäni se oli hyvä. Käytin nyt samaa ohjetta, mutta jo taikinaa tehdessä huomasin, että se ei ihan toiminut. Saattoi olla, että käytin edellisellä kerralla 4-viljan hiutaleita ja ne toimivat paremmin. Nyt taikinasta tuli ihan liian tiivistä ja jouduin lisäämään nestettä aivan tolkuttomasti. Meneepä vielä tämäkin ohje kehittelyyn :)