Sivut

torstai 1. elokuuta 2013

Pieni loma Hangossa

Olipas vaan ihanaa viettä rakkaan ystäväni Ainon kanssa muutamia päiviä kesäisessä Hangossa. Viime vuoden tapaan kelit suosivat meitä nytkin: aurinko paistoi ja oli lämmintä. Hanko on minulle ainakin todellinen kesäparatiisi. Meri on sellainen elementti, jota rakastan aivan suunnattomasti. Voisin istua meren rannalla omissa ajatuksissani vaikka kuinka kauan. Kyllä järvimaisemakin sydäntä lämmittää, mutta merta katsoessa mun mieli todella lepää. Ehkä se on se suuruus ja ulapan jatkuminen loputtomiin, jotka jotenkin kiehtovat. 

Rantaa riitti, todellakin!

Hangon hiekkarannat on myös aivan ihania. Ne on matalia ja rantavedessä voi kahlata vaikka kuinka pitkään. Aallot ovat tehneet työtään ja pohjaan on muodostunut hiekasta ihanaa kuviointia, joka tuntuu hauskalta myös jalkapohjien alla. Viileässä vedessä kävely tekee myös tosi hyvää jaloille. Siellä täällä rannan tuntumassa on myös isoja kiviä, jotka nousevat vedenpinnan yläpuolelle. Lisäksi rannan tuntumassa on ankkuroituna vanhoja puisia soutu- ja purjeveneitä, joita pääsee ihastelemaan lähempää ihan kahlaamalla.


Aallot ovat tehneet työtään.

Ilmaista jalkahoitoa.

Meidän Hankolomailuun kuului auringonottoa kallioilla, pyöräilyä, rauhallista lenkkeilyä rannoilla ja metsässä, hyvää ruokaa sekä ihanaa yhdessäoloa ja juttelua. Oli kyllä taas kesän ihanimipia päiviä nuo. Voisin kyllä ihan hyvin viettää Hangossa joku kesä vaikka vähän pidemmänkin pätkän. Lisäksi siellä pitäisi olla myös kaikenlaisia kiinnostavia sukelluskohteita. Ehkäpä ensi kesänä :)





Kyllä käyräsarvilla kelpasi ajella ympäri Hankoa.

Akillekseni terveyttä uhmaten kävimme siis lenkkeilemässä pikkuisen. Oikeastaan pystyin ihan hyvin juoksemaan sellaista kevyttä lenkkivauhtia. Mutta yu-kentällä kun kävimme, toiveet nurmikolla juoksentelusta loppuivat kuitenkin hyvin lyhyeen. No tulipa testattua, että ei tarvitse tällä jalalla kevyttä hölkkää kovempaa nyt kyllä mennä. Eilenkin jäi tanssitunnit puolitiehen. Muutamat hypyt tehtiin ja se oli sitten taas siinä. On vaan todella vaikeeta välttää just niitä juttuja, jotka tätä akillesta ärsyttää eniten, koska ne sattuu nyt vain olemaan juuri niitä asioita, jota eniten haluaisin tehdä. Nyt taitaa olla myös niin, että jälleen vedän rastia vain kaikkien suunnittelemieni kisailujen päälle. Pientä toivoa vielä elättelen Helsinki City Triathlonin osalta, mutta hyvin pientä sellaista. Juoksuosuus siellä on vain 3 km, mutta juuri se onkin ongelma, koska pitäisi pystyä painelemaan aika kovaa vauhtia. Joku varmasti tässä vaiheessa ajattelee, että miksen mene sinne vain hölköttelemään kisaa läpi. Eipä onnistu! Olen sen verran kilpailuhenkinen ja haluan aina haastaa itseäni, että en nauttisi tapahtumasta silloin ollenkaan. Joten parempi siirtää osallistuminen jälleen vuodella.

Mutta negatiivisuus sikseen. Elämääni on siunattu monilla ihanilla asioilla ja syksyksi on taas tiedossa kaikkea kivaa <3 Mulla olisi nyt kuukausi aikaa saada tämä jalka parempaan kuntoon ennen syyskuun alkua, jolloin kaikki syksyn kurssit pyörähtää käyntiin. En tiedä onnistuuko se, mutta aion ainakin yrittää parhaani. Pelkkä lepo ei tähän vaivaan ole ratkaisuna joten taidan palata eksentristen harjoitteiden pariin. Niillä tätä jännettä on ennenkin kuntoutettu.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti