Sivut

tiistai 4. kesäkuuta 2013

Akillesta ja ympäristöä

Kuten jo aiemmin taisinkin todeta akillesjänteeni hieman kipeytyi, kun olin radalla tekemässä vetoja. Vanha vamma siis, joka aikoinaan pilasi useamman kesän kilpailut ja osa syy siihen, että kilpaurheilun lopetin. Eipä ole akilles viimeiseen pariin vuoteen vaivannut, joten tämä tuli todella yllätyksenä. Ajattelin, että kipu katoaisi pienen levon jälkeen, mutta yhä edelleen se vain on kipeä. Ja kokemuksesta tiedän, että tämä voi kestää vaikka kuinka monta kuukautta ennen kuin se taas päättää rauhoittua. Ja juuri kun kesäkelit olisi parhaimmillaan kaikenlaiseen juoksenteluun, niin joudun skippaamaan kaiken, aivan super kurjaa. Nyyh....

No tämän viikon olin jokatapauksessa ajatellut pitää hyvin kevyenä. Viime perjantaina kävin hierojalla jalkakäsittelyssä ja torstaina olisi vuorossa yläselkä. Salilla käyn tekemässä lihaskuntoa ja ylävartaloa ehkä ja sitten loppuviikosta Sun Lahti tapahtuman harjoituksia ja sunnuntaina esitys. Niin ja joo kai se olisi keskiviikkona odotettu tanssikesän korkkaus myöskin, akilles kestäköön sen! Ei tämä jänne nyt kovin pahana ole, mutta sellainen, että sen saa kyllä nopeasti ärtymään hyvinkin pahasti. Ostin kinesioteippiä ja ajattelin vähän kokeilla teipata jännettä. Lähinnä loppuviikon Sun Lahden nurmikolla kirmailua ajatellen. Urheiluteipillä on tullut teippailtua, mutta saa nähdä meneekö eka rulla tätä kinesiota ihan vaan harjoitteluun :) Tänään uskaltaudun kyllä bodybalanceen,  koska siellä ei akillesta oikestaan tarvita.

Kuva: kinesioteippaus.fi -sivustolta

Luin muuten hesarista tässä viime viikonloppuna Nyt-liitteestä jutun (sivulla 7), joka sai minut lähes kiehumispisteeseen. Jutun otsikko "yhden käyttökerran tähden" kertoo jo paljon. Jutussa siis käsiteltiin sitä, kuinka ihmiset käyvät ostamassa "kertakäyttövaatteita" liikkeistä, joissa hinnat ovat niin alhaalla, että esimerkiksi biletopin voi heittää roskikseen sen yhden baarikerran jälkeen. Siis tämä kuulostaa minusta vain aivan uskomattomalta! Mennään kauppaan ostamaan vaatteita, käytetään kerran ja sitten dumpataan pois. Aivan kauheaa! Miettikää nyt mitä tapahtuisi, jos me kaikki ihmiset toimisimme näin: luonnonvaramnme hupenisivat entistä nopeampaa tahtia ja hukkuisimme varmaan lopulta omiin vaatejätteisiimme. Kun itse harrastan vaatteiden lahjoittamista kiertoon sekä kirppareilla vierailua, lehdessä kuvattu toimintatapa tuntuu aivan uskomattomalta. Ostan kyllä itsekin vaatteita liikkeistä, joissa esimerkiksi toppeja ja paitoja saa alle 10 €:lla. Mutta ostopäätöstä tehdessäni katson aina, että vaatteen materiaali on sellainen, että se kestää käytössä pidempääkin. Ja en todellakaan laita vaatekaappiani uusiksi joka kevät ihan vaan sen takia, että kaupat ovat pullollaan uusia vaatteita. Minähän en todellakaan ole mikään malliesimerkki ympäristön hyväksi toimivasta henkilöstä, mutta siihen voin kuitenkin pyrkiä tekemällä ympäristön hyväksi pieniä tekoja mahdollisimman paljon ja usein. Hesarin Sunnuntai-liitteessä oli muuten hyvä juttu Suomen Luonto-Liiton puheenjohtaja Leo Straniuksesta ja hänen elämästään ympäristön hyväksi. Jutusta käy kuitenkin hyvin ilmi, että kaikilla meillä on omat ympäristösyntimme (myös hänellä), vaikka kuinka haluaisimme toimia vain ympäristön hyväksi.



Itse ainakin jatkan pieniä arjen ympäristötekoja. Monta pientä on lopulta jotain vähän suurempaa. Mahatma Gandhin sanoin: " Ole se muutos, jonka haluat maailmassa nähdä."

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti