Sivut

keskiviikko 26. kesäkuuta 2013

Paluu kilparadoille

Kuten otsikko kertoo eilen se sitten tapahtui, nimittäin palasin kilparadoille monen vuoden tauon jälkeen :) Onhan sitä kilpaurheilu-uran loputtua tullut osallistuttua kaikenlaisiin muihin kisoihin, mutta yu-areenoilla en ole kisoissa vieraillut. Eilen en päässyt ihan sitä omaa lajia (korkeushyppyä) sentään tekemään, mutta avausosuus Valkealan Kajon naisten 4x100m joukkueessa oli jo hieno kokemus. Joukkue siis kasattiin kokoon hyvin pikaisesti ja minun lisäkseni mukana oli vanhempia naisia, jotka nuorina ovat harrastaneet pikajuoksua. Kisa, johon osallistuimme oli siis aluemestaruusviestit ja lopulta naisten sarjassa ei meidän lisäksemme ollut muita joukkueita (kukaan ei uskaltanut tulla, kun kuulivat meidän olevan tulossa, hah!). Onneksi nuorempien sarjan joukkueet juoksivat samassa erässä ja kirittivät meitä.

Fiilis oli huikea jo ennen starttia :) Kuva: Marko

Kisat käytiin Kuusankosken kentällä eli ihan kotikulmilla vielä. Lupauduin juoksemaan avausosuuden ja oikeastaan se olikin varsin hyvä juttu, niin ei tarvinut selvitä kuin yhdestä vaihdosta. Ei ole viestijuoksua sillon aikoinaan kovin montaa kertaa tullut juostua. Lähtöhetki koitti yllättävän pian ja tajusin seisovani lähtötelineiden takana kapula kädessä. Ja siinä vaiheessa alkoikin jännittämään aikas paljon, nimittäin se lähtö! Mielessä kävi varmaan kaikki mahdollinen kompastumisesta kuperkeikkaan ja kapulan tiputtamiseen. No ehkä hyvä, että nämä asiat prosessoin mielessäni, niin ei sitten tarvinut oikesti testata. Paikoillenne (asetun telineisiin, puristan kapulaa sormet valkoisina), valmiit (peppu ylös, järjetöntä tärinää), kaikki ylös (häh, mikäs nyt...). Ei päästy ekalla lähtemään teknisten ongelmien vuoksi. Ekaksi tuli mieleen, että mie tärisin niin paljon, että lähettäjä päätti ottaa lähdön uudestaan. No ei sentään. Uudestaan siis. Paikoillenne (jälleen telineisiin ja tiukka ote kapulasta), valmiit (peppu ylös), pam (eka askel, toka askel, jee mä oon matkalla ja kapula kädessä). Siinä sitten juoksin minkä jaloista pääsin. Vaihtokin sujui hyvin ja kapula tuli lopulta onnellisesti maaliin.

Lähes täydellinen vaihto ;) Kuva: Marko

Mitaleja ei jaettu, koska kisajärjestäjät olivat onnistuneet niiden kanssa jotain sähläämään. Eli toimitus jälkikäteen postissa. No en mie siitä mitalista niin välitä, mutta oli suuri pettymys, kun ei saanutkaan kivuta sinne palkintokorokkeelle ja tuulettaa. Ehkä sitten ensi kerralla. Ei tämä tähän jää, kun piikkaritkin menin ostamaan.

Kuva: Marko

tiistai 18. kesäkuuta 2013

Reseptien testailua

Olen tässä viime aikoina ehtinyt jopa kokeilemaan muutamia reseptejä, jotka ovat vaikuttaneet mielenkiintoisilta ja herkullisilta. Tällä hetkellä yksi lemppari ruokablogeista on ruotsalainen Tasty Health. Olen itseasiassa hämmnetynyt siitä, kuinka paljon olen ymmärtänyt kaikesta blogissa olevasta tekstistä, vaikka en ole ruotsinkieltä viime aikoina juurikaan käyttänyt. Blogi on täynnä terveellisiä herkkuja, hyviä ideoita ja kauniita kuvia. Wrappeja ja banaanileipää sekä tortillalettuja olen tuolta jo kokeillutkin. Mutta palataampa näihin viimeaikaisiin tekeleisiin.

Pinaattikeitto:
Mulla kasvoi sellaisessa vanhassa pesuvadissa pinaattia. Ei mennyt montaa vikkoa, niin ne oli jo kasvaneet sen verran mukavan kokoisiksi, että päätin tehdä nisitä pinaattikeiton. Pinaattikeitto on mun suurta herkkua, etenkin ne kaupan pakastealtaan valmisversiot. Ja tämä on ehkä ainoa eines, mitä ostan :) Enkä ole useista yrityksistä huolimatta onnistunut valmistamaan yhtä hyvää. Tosin olen lähinnä koittanut tehdä keittoa pakastepinaatista. Nyt sitten päätin käyttää "oman maan" pinaatit keittoon. Ja lopputuloksena olikin varsin onnistunut keitos :) Keittoon ei tullut juurikaan ihmeellisyyksiä mukaan. Maitoa, jota suurustin vehnäjauhoilla. Muutama ruokalusikallinen maustamatonta tuorejuustoa (kun sattui jämät olemaan jääkaapissa) ja mausteeksi suolaa ja valkopippuria (tän kanssa saa olla tosi varovainen ettei tule liikaa). Nyt odottelen uutta pinaattisatoa.


Kotijuusto:
Kotijuustoon mulla on tosi hyvä ja helppo resepti. Tätä kutsutaan myös munajuustoksi. Olen tehnyt tätä monia vuosia ja olen reseptin joskus aamulehdestä bongannut. Itse laitan joukkoon aina ruohosipulia, se toimii mun mielestä yrteistä parhaiten tän kanssa. Tän valmistus menee yksinkertaisuudessaan näin:

* kiehauta kattilassa 1 litra maitoa
* sekoita 2 munaa ja 0,5 l piimää ja lisää maidon joukkoon
* anna seisoa lämpimällä levyllä kunnes juustomassa on erottunut (tarvittaessa levyn vai laittaa päälle)
* kaada massa kostealla harsokankaalla verhottuun siivilään 
* lisää 0,5 tl suolaa ja yrttejä oman maun mukaan
* anna jäähtyä, nostele harson reunat massan päälle ja laita joku paino vielä tähän
* laita koko paketti kattilan tai kulhon päälle (ylimääräinen neste valuu sinne) ja jätä yöksi jääkaappiin
* juusto on aamulla valmis, koostumus on vähän sellaisen raejuuston kaltainen, kumoa juusto lautaselle
* jos juustomuotin omistaisin, niin sitä varmasti käyttäisin :)

Juustomassa harsokankaassa siivilässä.

Valmis kotijuusto, nami!

Turepuuro:
Tuorepuuroa on tullut joskus aikaisemminkin tehtyä, mutta nyt innoitus lähti täältä. Tuorepuuron saa näyttämään joko hyvin herkulliselta tai aivan kamalalta riippuen siitä, mitä sinne laittaa joukkoon. Pellavansiemenrouhe on minusta ihanaa, mutta tekee puurosta vähän kurjan näköistä. En tehnyt omaa puuroani ihan tuolla blogin ohjeella, mutta sinne päin. Kauramaito sopii tuohon puuroon aivan taivaallisen hyvin. Se kun on luonnostaan sellaista makeaa. Ohrahiutaleita, pellavansiemenrouhetta, omenaa, rahkaa ja vaniljaproteiinijauhetta taisi miun puuroon tuon maidon lisäksi eksyä. Ja kaikki rusinat, pähkinät ja siemenet sopii tuonne myös erinomaisesti.


Siemennäkkäri:
Tämän siemennäkkärin ohjeen olen itse kehitellyt useiden muiden blogien ohjeista, siksi en laita mitään linkkiä, mistä ohje olisi peräisin. Kaikki aineet vaan sekoitetaan keskenään, levitetään leivinpaperille ja laitetaan uuniin 200 asteeseen noin 40 minuutiksi. Itse aina paloittelen levyn jo ennen uuniin laittoa. Miun näkkäriin tulee jotakuinkin tällaisia aineita:

* 3 kananmunaa
* 1 dl seesaminsiemeniä (tms)
* 5 rkl auringokukansiemeniä (tms)
* 1 dl pellavansiemenrouhetta
* 1 dl vehnäleseitä (tai ruis)
* 6 rkl jauhoja (vehnä, ruis, kaura, soija, manteli...)
* 2 rkl psylliumia (ei ole välttämätön)
* 1 dl vettä
* suolaa, mausteita halutessasi



Nää muuten vähän kärähti uunissa...


Rahkajäätelö:
Tästä  herkusta ei ole kuvia, mutta hyvää se oli. Resepti löytyi jälleen täältä. Meillä on jäätelökone, joten käytin sitä. Jäätelöä ei sitten voi pitkään pakastimessa säilyttää, sillä se menee kivikovaksi! Itse laitoin jäätelön hetkeksi pakkaseen sen jälkeen kun sen koneesta pois otin, mutta vain noin 30 minuutiksi. Eli kandee tehdä sellainen annos, jonka voi kerralla syödä :)

Suklaa-banaani pannukakut:
Näistäkään ei ole kuvia, mutta ai että olivat hyviä :) Tein suurin piirtein tämän ohjeen mukaan, mutta lisäsin joukkoon vähän muussattua banaania. Päälle laitoin rahkaa, jossa oli seassa maapähkinävoita ja vähän vanilja steviaa. Voisin kuvitella, että joku jäätelö toimis noiden kanssa myös äärettömän hyvin.

Avokadopasta:
Sitten viimeisimpänä, mutta ei vähäisimpänä Avokadopasta. Ja nyt kyseessä on siis pasta ilman pastaa, joten nimi on vähän harhaanjohtava. Myönnän, ei tämä sama asia ole kuin kasa aitoa pastaa. Mutta oikestaan tämä oli minusta jopa parempaa. Ja voin vakuuttaa, että tämä herkku vei kielen mennessään! Ohjeen löysin täältä ja tein pastan ihan ohjeen mukaan, mutta laitoin joukkoon vielä kasan katkarapuja sekä paahdettuja auringonkukansiemeniä. Ja ne sopivatkin sinne joukkoon loistavasti. Tuli myös heti mieleen, että tofu voisi sopia joukkoon myös hyvin. Ja hyvää on varmasti ilman mitään lihalisukkeitakin :)

Kokkailu on kivaa ja ruoka hyvää, eikös vain :)

lauantai 15. kesäkuuta 2013

Iloa juoksusta ja tanssista

Ihan ensimmäiseksi haluan jakaa onneani täällä kaikille, nimittäin pystyin lauantaina juoksemaan lenkin ja akilles kesti sen varsin hyvin :)) Tässä on ollut nyt monen viikon tauko kaikesta juoksusta ja lenkkeilystä, kun akilles silloin radalla tehdyistä vedoistä päätti ärtyä. Juoksu on asia, joka on itselleni todella tärkeää ja nautin siitä kovasti. Saan olla hetken ihan omien ajatusteni kanssa ja kuunnella ihanaa musaa. Ja lenkin jälkeen on aina niin hyvä olo! Muutaman kerran viikossa pitää siis päästä laittamaan tossua toisen eteen, lenkkeillen tai vetoja juosten. Ja salilla treenit alkaa aina noin 10 min juoksulla juoksumatolla. Talvella kelien ollessa huonot olen jopa joskus juossut juoksumatolla lenkinkin. Mut myönnän, se on vähän tylsää.. Perjantaisesta sateesta ja kylmyydestä kauhistuneena laitoin sitten tietysti myös ihan liikaa päälle, mutta tulipahan ainakin hiki. Lenkki oli lyhyt (40 min), mutta taisin lopussa painella viimeiset kilometrit ja mäet ihan kohtuullista vauhtia. Nyt pitää vaan malttaa ettei akilles uudestaan tule kipeäksi, ei se vielä ihan terve ole. 

Kuva: tritrainers.fi

Studio Dance Pitin kesän tanssikurssit ovat myös käynnistyneet ja vauhtia onkin riittänyt :) Viime viikolla kehonhuolto ja nykäri jäivät Sun Lahti -tapahtuman vuoksi väliin, mutta keskiviikon Showjazz tunnille sen sijaan ehdin mukaan. Tällä viikolla päätin sitten urakoida keskiviikkona kolme tuntia putkeen: nykäriä, streettiä ja vielä showjazz. Kotiin palasin illalla puoli kymmenen aikaan väsyneenä, onnellisena ja polvet mustelmilla. Mutta tämäpä olikin vasta alkua, sillä torstain kehonhuolto ja nykäri kyllä sykähdyttivät, oli sen verran mahtavat tunnit! Tänä kesänä nämä kaksi kurssia pitää vieraileva tähti Matti Tauru. Pääsimme myös nauttimaan ihan live säestyksestä lähes koko nykäritunnin ajan. Tuli heti mieleen Jyväskylän yo-liikunnan afrotunnit, joissa myös silloin tällöin oli ihan livenä rumpumusaa. Nykärissä könyttiin lattialla ahkerasti ja kerättiin lisää mustelmia. Mutta tulipahan taas opittua niin paljon uutta. Tuntuu, että jokaiselle tunnille mahtuu aina kaikkea uutta ja ihanaa sekä monta oppimisen ja onnistumisen oivallusta. Tää tanssi kun on mulle hyvinkin uusi tuttavuus ja matka kohti uusia kokemuksia on vasta alkanut :) Tunnin lopuksi ehdittiin vähän sarjaakin tehdä. Oli kyllä torstai-iltana kotona lähestulkoon "kaikkensa antanut" -olo. Tähän voi vielä lisätä sen, että tein maanantaina lepoviikon jälkeen salilla ekan kerran voiman jaloille. Laitoin prässiin painoja aikalailla reilusti. Lisäksi tein vielä askelkyykkyjä. Tämän seurauksena jalat oli aivan käsittämättömässä jumissa vielä torstainakin! Mutta ens maanantaina otetaan uudestaan, vähän vähemmillä jumeilla toivoisin :)

Showjazz tunnilta. Kuva: Marko


Showjazz tunnilta. Kuva Marko


Showjazz tunnilta. Kuva: Marko


tiistai 11. kesäkuuta 2013

Sun Lahti: 1000 valkeaa lintua ja paljon muuta

Ohi on. Ihanaa oli. Koska uudestaan? Tässä ehkäpä päällimmäiset ajatukset Sun Lahti viikonlopun jälkeen. Viikonloppuna Lahti täyttyi siis iloisista voimistelijoista, auringosta ja lämmöstä. Ja aurinko todellakin paistoi koko viikonlopun ajan lämpimästi. Tapahtuma alkoi virallisesti torstai-iltana kulkueella ja avajaisilla. Voimisteluseurat kokoontuivat nimikyltteineen Kaupunginteatterin vierelle, josta lähdettiin marssimaan keskustan läpi kohti urheilupuistoa. Kaduilla oli ihmisiä katsomassa, vilkuttamassa ja hurraamassa meille. Aurinko paistoi ja iloinen tunnelma vallitsi joka puolella. Avajaiset pidettiin mäkimontussa, jossa saimme nähdä monenlaisia voimisteluesityksiä.






Torstain avajaisten jälkeen tapahtuma jatkui perjantaina ja lauantaina kenttäharjoitusten merkeissä. Lisäksi molempina päivinä ympäri kaupunkia olleilla tapahtumalavoilla esiintyi useita voimistelijoita. Meidän kenttäohjelma oli kaikista suurin, mukana oli noin 1000 naista voimistelemassa. Ja voitte vain kuvitella, kuinka suuren työn koreografiasta vastannut Riikka Virkajärvi-Johnson teki (ja oli jo ennen viikonloppua tehnyt), että kaikki naiset löysivät lopulta omat paikkansa ja kuviot saatiin kohdilleen. Yhteisharkoissa paistoi aurinko, oli lämmin ja hiki virtasi. Minä itse nautin aivan jokaisesta hetkestä, todellakin :) Oli upeaa nähdä kuinka kuviot alkoivat muodostua ja ohjelma hioutua upeaksi kokonaisuudeksi.


Sunnuntaina aamulla kävimme vielä joitakin ohjelman yksityiskohtiä lävitse ja sitten oli kenraaliharjoituksen vuoro. Tässä vaiheessa koko tapahtuman suuruus ja upeat voimisteluesitykset vasta oikestaan avautuivat minulle, kun pääsin ihastelemaan muidenkin esityksiä. Pienet ampiaiset "surr-rurrr-rurr" -kappaleen tahdittamana saivat varmasti jokaisen esitystä katsovan suupielet nousemaan ylös :) Ja pienet marjanpoimijat ämpäreineen, voi kuinka hauskoja. Aivan mahtava idea laittaa lapset ämpäreiden kanssa kentälle ja käyttää ämpäreitä luovasti kaikenlaisissa hauskoissa liikkeissä. Suurimmassa osassa esityksissä voimistelijat loivat kentälle mahtavia kuvioita, jotka parhaiten näki tietenkin yläilmoista kuvattuna. Sitä tunnetta en unohda koskaan, kun ensimmäisen kerran vilkaisin kenraaliharkoissa esityksemme lomassa kentän laidassa olleelle screenille (jossa näyimme ylhäältä kuvattuna) ja tajusin miltä kuvioimme näyttivät. Se oli jotain uskomattoman hienoa.

Kuva: Marko

Kuva: Marko

Päätösjuhla sunnuntai-iltapäivällä sujui hienosti. Kaikki esitykset olivat upeita ja ovat katsottavissa kokonaisuudessaan  yle areenasta. Olen kerran aiemminkin ollut vastaavassa tapahtumassa mukana (Syke 100), mutta tästä on aikaa jo huisin paljon. Olen onnellinen, että pääsin nyt mukaan. Tämä meidän Valkea lintu tullaan esittämään myös vuonna 2015 Helsingissä järjestettävässä Gymnaestrada tapahtumassa. Joten alussa esittämääni kysymykseen "Koska uudestaan?" vastaus oli tässä. Sinne siis suuntaan katseeni. Tosin tiedähäntä mitä kaikkea siihen väliin vielä mahtuukaan :)

Kuva: Marko

Kuva: Marko

Kuva: Marko
Kuva: Marko

tiistai 4. kesäkuuta 2013

Akillesta ja ympäristöä

Kuten jo aiemmin taisinkin todeta akillesjänteeni hieman kipeytyi, kun olin radalla tekemässä vetoja. Vanha vamma siis, joka aikoinaan pilasi useamman kesän kilpailut ja osa syy siihen, että kilpaurheilun lopetin. Eipä ole akilles viimeiseen pariin vuoteen vaivannut, joten tämä tuli todella yllätyksenä. Ajattelin, että kipu katoaisi pienen levon jälkeen, mutta yhä edelleen se vain on kipeä. Ja kokemuksesta tiedän, että tämä voi kestää vaikka kuinka monta kuukautta ennen kuin se taas päättää rauhoittua. Ja juuri kun kesäkelit olisi parhaimmillaan kaikenlaiseen juoksenteluun, niin joudun skippaamaan kaiken, aivan super kurjaa. Nyyh....

No tämän viikon olin jokatapauksessa ajatellut pitää hyvin kevyenä. Viime perjantaina kävin hierojalla jalkakäsittelyssä ja torstaina olisi vuorossa yläselkä. Salilla käyn tekemässä lihaskuntoa ja ylävartaloa ehkä ja sitten loppuviikosta Sun Lahti tapahtuman harjoituksia ja sunnuntaina esitys. Niin ja joo kai se olisi keskiviikkona odotettu tanssikesän korkkaus myöskin, akilles kestäköön sen! Ei tämä jänne nyt kovin pahana ole, mutta sellainen, että sen saa kyllä nopeasti ärtymään hyvinkin pahasti. Ostin kinesioteippiä ja ajattelin vähän kokeilla teipata jännettä. Lähinnä loppuviikon Sun Lahden nurmikolla kirmailua ajatellen. Urheiluteipillä on tullut teippailtua, mutta saa nähdä meneekö eka rulla tätä kinesiota ihan vaan harjoitteluun :) Tänään uskaltaudun kyllä bodybalanceen,  koska siellä ei akillesta oikestaan tarvita.

Kuva: kinesioteippaus.fi -sivustolta

Luin muuten hesarista tässä viime viikonloppuna Nyt-liitteestä jutun (sivulla 7), joka sai minut lähes kiehumispisteeseen. Jutun otsikko "yhden käyttökerran tähden" kertoo jo paljon. Jutussa siis käsiteltiin sitä, kuinka ihmiset käyvät ostamassa "kertakäyttövaatteita" liikkeistä, joissa hinnat ovat niin alhaalla, että esimerkiksi biletopin voi heittää roskikseen sen yhden baarikerran jälkeen. Siis tämä kuulostaa minusta vain aivan uskomattomalta! Mennään kauppaan ostamaan vaatteita, käytetään kerran ja sitten dumpataan pois. Aivan kauheaa! Miettikää nyt mitä tapahtuisi, jos me kaikki ihmiset toimisimme näin: luonnonvaramnme hupenisivat entistä nopeampaa tahtia ja hukkuisimme varmaan lopulta omiin vaatejätteisiimme. Kun itse harrastan vaatteiden lahjoittamista kiertoon sekä kirppareilla vierailua, lehdessä kuvattu toimintatapa tuntuu aivan uskomattomalta. Ostan kyllä itsekin vaatteita liikkeistä, joissa esimerkiksi toppeja ja paitoja saa alle 10 €:lla. Mutta ostopäätöstä tehdessäni katson aina, että vaatteen materiaali on sellainen, että se kestää käytössä pidempääkin. Ja en todellakaan laita vaatekaappiani uusiksi joka kevät ihan vaan sen takia, että kaupat ovat pullollaan uusia vaatteita. Minähän en todellakaan ole mikään malliesimerkki ympäristön hyväksi toimivasta henkilöstä, mutta siihen voin kuitenkin pyrkiä tekemällä ympäristön hyväksi pieniä tekoja mahdollisimman paljon ja usein. Hesarin Sunnuntai-liitteessä oli muuten hyvä juttu Suomen Luonto-Liiton puheenjohtaja Leo Straniuksesta ja hänen elämästään ympäristön hyväksi. Jutusta käy kuitenkin hyvin ilmi, että kaikilla meillä on omat ympäristösyntimme (myös hänellä), vaikka kuinka haluaisimme toimia vain ympäristön hyväksi.



Itse ainakin jatkan pieniä arjen ympäristötekoja. Monta pientä on lopulta jotain vähän suurempaa. Mahatma Gandhin sanoin: " Ole se muutos, jonka haluat maailmassa nähdä."