Sivut

keskiviikko 29. toukokuuta 2013

Bodybalance: iloinen jälleennäkeminen

Eilen oli kyllä vaan aivan huippu päivä. Pääsin monen viikon tauon jälkeen jälleen bodybalance -tunnille. Miun ranne oli pitkään niin kipeä, että jo pelkkä kynällä kirjoittaminen oli tuskaa, hiusten harjaamisesta tai hampaiden pesemisestä puhumattakaan. Nyt ranne on kuitenkin jälleen kunnossa ja olen super iloinen siitä. Voitte vain kuvitella kuinka hankalalta elämä tuntuu kun oikea käsi on pelistä poissa. Tällä hetkellä balancessa tehdään nykyistä ohjelmaa (nro 60) ihan viimeisiä kertoja ja uusi ohjelma oli kuulemma jo julkaistu. Tämä "juhlanumero" ei ole ollut minun suosikkejani. Biisit ja osa liikkeistä vain eivät ole minusta tuntuneet yhtä ihanilta kuin useissa aiemmissa ohjelmissa. Mukana on kyllä useita haastavia liikkeitä, joissa on voinut nähdä oman kehityksen, mikä onkin ollut mahtavaa. Pyrin käymään balancessa ainakin kerran viikossa. Se on ÄÄRETTÖMÄN hyvää kehonhuoltoa! Joogan, pilateksen, tai chin ja venytysten muodostama kokonaisuus on jotain aivan mahtavaa. Vastaavia venytyksiä, rangankiertoja ja lonkkien avauksia ei todellakaan tule muuten tehtyä. Ja tunnin päättävä loppurentoutus huipentaa koko setin. Kotiin lähtiessä on aina sellainen kokonaisvaltainen hyvä olo. Sekä mieli että keho on rauhallinen ja tasapainoinen. Mulle on tosi tärkeetä, että väliilä pääsen pysähtymään, hengähtämään ja voin hetkeksi unohtaa koko ympäröivän elämän ja päästää irti kaikesta turhasta. Loppurentoutuksen aikana mulla on lupa vaeltaa jonnekin kauniiseen ja rauhalliseen paikkaan. Jos et ole käynyt ikinä bodybalance -tunnilla, niin suosittelen kokeilemaan. Ja muista, ensimmäsien kerran jälkeen pitää mennä vielä uudestaan. Se toinen kerta on aina vielä parempi :)

Aurinkosoturi. Kuva: Stephen Breakwell

Eilisen balancen lisäksi olikin aika super urheiluilta. Ekaksi kävin salilla tekemässä voiman jaloille. Prässi olisi voinut mennä paremmin, jos olisin kehdannut pyytää jonkun varmistamaan. Mutta en kehdannut joten isoimmilla painoilla tekeminen menikin sitten vähän varomiseksi. Mutta ihan hyvä reeni tuli silti tehtyä. Vähän askelkyykkyjä sekä vatsoja ja kylkiä myöskin lopuksi. Pohkeet jäivät osin tekemättä, kun akilles ei ollut täysin yhteistyökykyinen. Salilta suunnistin ennen balancea sitten hetkeksi ulkoilmaan. Aurinko paistoi ja lämpö helli lihaksia, kun kävin juoksemassa henkeseleitä yu-kentän nurmella paljain varpain (Henkselit on vetoja, joissa aina juostaan kulmasta kulmaan ja sitten kävellään palautuksena päätyä pitkin toiseen kulmaan. Ja taas veto kulmasta kulmaan ja kävely lähtöpisteeseen.). Olipas ihanaa ja tekipäs vaan hyvää. Tällä kertaa kentälle oli eksynyt muitakin urheilijoita. Ja pois lähtiessä nurmen valtasivatkin jalkapalloilijat.

Taivas oli sininen kuten kuvasta näkyy.

Vetojen jälkeinen väsymys = auringonottoa

Nämä aurinkoiset ilmat ja lämpö ovat saaneet ainakin minut todella onnelliseksi ja iloiseksi. Ja muutenkin elämässä on kaikki varsin mallillaan juuri nyt. Nautin todellakin jokaisesta päivästä. Odotan myös innolla kaikkea kivaa, mitä seuraavat viikot tuovat tullessan. Ensi viikolla alkaa kesän tanssikurssit, joista erityisesti odotan kehonhuoltokurssin alkamista. Sellaista olen nimittäin vähän kaipaillutkin ja nyt toiveisiini on vastattu. Showjazz -tunti jatkuu vanhaan tapaan ja nykärin -tunnille olisi tarkoitus mennä yhdessä Markon kanssa. Lisäksi ensi viikolla on pitkään odotettu Sun Lahti -voimistelutapahtuma Lahdessa. Esiinnyn sunnuntaina yhdessä tuhansien muiden voimistelijoiden kanssa isossa kenttänäytöksessä Lahden stadionilla (lippuja saa lippupalvelusta). Kenttänäytös koostuu useista ohjelmista ja itse olen mukana Valkoinen lintu -nimisessä ohjelmassa. Ohjelmassa on kaksi roolia: joutsenet ja satakielet. Itse olen yhdessä muiden Voimisteluseura Tempon naisten kanssa tuossa hieman haastavammassa satakielten roolissa mukana. Ohjelman muusiikkina on Nightwishin Meadows of Heaven -biisi, joka on todella kaunis. Kuten on myös itse ohjelma:

"Ohjelma on tanssillista voimistelua, naisvoimistelun virtaavaa liikettä. Tulevaisuus puhtaina, kauniina muotoina valkoisissa puvuissa keinuu tanssillisen voimistelun liikekielellä. Kuviot nousevat suomalaisesta muotoilusta. Ne elävät mielikuvissa, keikkuvat silmissä jonoina ja riveinä. Ne etenevät kaarina ja avautuvat kukkina vihreälle ruohikolle. Juhlava musiikki nostaa tunnelman ja kokoaa monet kuviot yhteiseen liittoon kohti tulevaisuutta."


Meillä on siis valkoiset asut. Saatiin ne viime viikolla, mutta pitää vähän paitaa kaventaa ja helmaa lyhentää. Päähän tulee sellainen pieni sulkakoriste. Kaunista ja puhdasta siis. Voi kun jo odotan ensi viikkoa todella paljon. Tämä tanssillinen voimistelu on ehkä kaikista harrastamistani ja kokeilemistani tanssimuodoista juuri se eniten sydäntäni lähellä oleva. Jyväskylässä asuessani olin mukana Jyväskylän naisvoimistelijoiden Ajatteret-ryhmässä. Pääsin osallistumaan aivan ihaniin esityksiin, jotka todella ovat jääneet rakkaina muistoina syvälle sydämeen. Lisäksi nautin silloin todella paljon FlowGymnastic -tunneista. Lahden tapahtuman jälkeen voimistelukuviot ehkä jäävät taas hetkeksi unholaan, koska en ole täältä Kouvolasta löytänyt oikein mitään itselleni sopivaa. Onneksi muu tanssitarjonta on todella hyvää :) Sun Lahden kenttäohjelmat esitetään vuonna 2015 Helsingin kansainvälisessä Gymnaestrada-tapahtumassa. Että sitä odotellessä ja sinne sitten seuraavaksi.

Ja taas tuli höpistyä vaan kaikesta liikuntaan liittyvästä. Mut hei, That´s What I do and Love!

maanantai 27. toukokuuta 2013

Sukelluksia Kaatialassa

Viikonloppu tai oikeastaan lauantaipäivä vierähtikin sitten sukellusten merkeissä. Pitkästä aikaa pääsin ihan vaan hupisukeltamaan, kun ei tarvinut (vai pitäisikö sanoa saanut) tehdä mitään kurssia. No sitäkin hupia on kyllä ensi viikonloppuna taas luvassa RD:n avovesien merkeissä. Perjantaina otettiin töiden jälkeen suunnaksi Kuortane, jossa meillä oli majoitus varattuna kauniin Kuortanejärven rannalla. Mulla oli perjantaina jotenkin kurja fiilis ihan aamusta alkaen. Päässä vaan pyöri kaikkii ihan outoja asioita enkä oikeen töissäkään jaksanut keskittyä mihinkään. Ajomatka menikin sitten syvässä hiljaisuudessa. Harvoin minulla on tällainen fiilis, mutta sitten kun se iskee, niin olo on kurja. Varmasti myös väsymys ja nälkä saattoivat vielä pahentaa tilannetta. Onneksi kuitenkin vähän piristyin, kun illalla sitten tapasi muita sukelluskavereita. 

Aamulla hurautettiin sitten noin 20 km päässä olevalle Kaatialan louhokselle, jossa sitten oli tarkoitus sukellella. Marko suoritti kursseja (kuivapuku ja sidemount), joten ei päästy tällä kertaa yhdessä sukeltamaan. Onneksi muita sukeltajia oli paljon paikalla. Me oltiin oikeastaan kyllä vallattu koko louhos ihan vaan sukellushommiin ja muutamat paikalle sattuneet uimarit taisivat jopa kääntyä ja palata takaisin kotiin. Tämä louhos oli mulle ihan uusi sukelluspaikka. Louhoksille tyypillisesti vesi oli kirkasta ja näkkäri hyvä, ainakin meidän järviin verrattuna. Tehtiin kolme mukavaa sukellusta. Pohjalla 30 metrissä veden lämpötila oli vain 6 astetta, mutta pinnalla puolestaan 13. Aurinko paistoi ihanasti koko päivän ja illalla taisi yhden jos toisenkin iho näyttää vähän kärventyneeltä :) Ilta menikin sitten Kuortaneella saunoessa, grillatessa ja kavereiden kanssa jutellessa. Nukkumattia ei montaa minuuttia tarvinutkaan etsiä.

Muut jatkoivat sukelluksia vielä sunnuntainakin, mutta itse jouduin palaamaan takaisin kotiin. SunLahti tapahtuman viimeiset harkat olisivat edessä, joten niistä ei parane olla poissa. Marko heitti minut tänne Seinäjoen asemalle aamulla ja junalla sitten suuntaan kohti Kouvolaa. Mulle jäi yli tunti aikaa odotella junan lähtöä, mutta eipä haitannut. Aurinko paistaa ja ilma on mukavan lämmin. Mikäpäs tässä on istua puiston penkillä ja kirjoitella blogia :)

Paritarkastus tehty, veteen siis! Kuva: Petri

torstai 23. toukokuuta 2013

Suklaa, tuo syntinen nautintoaine

Eilen iski jossain vaiheessa iltaa suklaahimo. Koska tuuletin puhalsi sen verran vilpoisaa ilmaa sohvalle, kaakao olikin paikallaan. Ja kun mä teen kaakaota, niin sitä on varmasti se 0,4 dl muki aivan täpötäynnä. Mun kaakaoon eksyy aina joko ihan tavallista tummaa kaakaojauhetta (esim. Van Houten) tai raakakaakaojauhetta. Eilen sitten suklaahimoissani iskin joukkoon vielä muutaman palan tummaa suklaata (81 %). Niin söin sitten sitä suklaata siinä kaakaota lämmitellessä aika monta palaa myöskin. Lopuksi suklaan ja vaniljan makuista steviaa joukkoon. Ai että oli hyvää! Viimeksi tein minttukaakaota eli käytännössä muutama tippa piparminttusteviaa kaakaon joukkoon.

Nämä ovat aikas herkkua.

Syön pääasiassa vain tummaa suklaata. Kyllä kaikki suklaa uppoaa, mutta rakastan eniten tummia suklaita joiden kaakaopitoisuus on vähintään 80 %. Jotkut sanoo, että oikein tumma suklaa on kitkerää, mutta minusta juuri se "kitkeryys" on aivan ihanaa. Sen olen myös huomannut, että jos ahneuksissani syön paljon tummaa suklaata, niin siitä harvoin tulee huono olo. Tavallisen maitosuklaan kanssa asia onkin ihan toisin päin: tulee aivan kamala olo, jos syö yhtään liikaa! Tummat suklaat on myös usein pakattu kainiisti. Jos en osaa kaupassa valita minkä suklaan otan, niin teen päätöksen paketin ulkonäön perusteella. Se vaan tuntuu jotenkin luksukselta, kun suklaa on kauniisti pakattu. Nämä ovat näitä arjen pieniä iloja, joista osaan nauttia :)

Raakasuklaata olen myös itse tehnyt useaan kertaan. Tällä hetkellä kaapista ei löydy aineita, joten vähään aikaan ei ole tullut tehtyä. Viimeksi tarjosin raakasuklaata työkavereille ja kommnetit oli varsin positiivisia. Niin ja kaikki suklaa syötiin pois aika nopeaan tahtiin. Itse ajattelen, että suklaansyönti ei ole syntiä. Se on sallittu nautinto, etenkin kun valitsee laadukasta suklaata. Kaupoissa on myynnissä myös erilaisia stevialla makeutettuja suklaita. Itse en niistä ihan hirveästi välitä, koska niistä puuttuu se tummalle suklaalle ominainen "tumma" ja "kitkerä" maku. Mutta tämähän on makuasia.

Suklaista loppuviikkoa ja viikonloppua!

tiistai 21. toukokuuta 2013

Kesäkivaa

En aio tehdä tästä blogista treenipäiväkirjaa, mutta urheilu useissa muodoissa nyt vaan sattuu olemaan sydäntäni lähellä, niin siksipä omista treenailuistani tänne kuitenkin kirjoittelen. Mutta kirjoittelen kyllä myös kaikesta muustakin, mitä omassa elämässä ja sen ympärillä tapahtuu. Syvällisempiä ajatuksia ja tekstejä odotellessa...

Eilen kävin punttiksella hikoilemassa. Nyt on tullut tehtyä muutamia liikkeitä etenkin jaloille jo useita viikkoja hieman normaalia tavoitteellisemmin. Käsien treenaus on vähän mitä on, kun ei näiden ranteiden kanssa kamalasti ole mitään järkevää pystynyt tekemään. Jotkut harjoituskerrat ovat jopa eksyneet työpöydällä olevaan vihkoon. Salilla en vihkoja mukana kuljettele, kyllä ne painot ja toistot vielä seuraavanikin aamuna töissä muistaa. Jalkaprässi, etureisilaite, pohkeet ja askelkyykyt ovat nyt olleet ohjelmassa. Tekisin kyllä ihan muita liikkeitä, jos pystyisin. Selkä sanoo yhteistyösopimuksen irti hyvin nopesti, jos laitan painoa selkään tai yritän tehdä rinnallevetoa. Myöskään maastaveto ei valitettavasti oikein onnistu. Mutta tästäpä en harmistu, teen niitä liikkeitä, jotka mun kropalle sopii ja olen iloinen niistä :) Nyt kun noita samoja liikkeitä on tullut tehtyä jo useampi viikko, jalat ei mene enää yhtä jumiin ja painoja on voinut hiljalleen lisätä. Jes! En käy salilla lihasten kasvattamisen takia enkä myöskään varsinaisesti treenaa mitään kisoja varten. Haluan, että mun kropassa on voimaa. Haluan myös, että pystyn käyttämään tätä voimaa kaikessa muussa urheilussa ja elämässä. Siksi salilla käyminen on vain yksi harrastus muiden liikuntamuotojen rinnalla. Jotta voima jalostuu muihin lajeihin (esim. juoksuun) sopivaksi, teen välillä kentällä hyppelyitä ja loikkia, juoksen vetoja ja käyn portaissa. Ja usein tämä tapahtuu salitreenin jälkeisenä päivänä. 

Tänään paistoi aurinko ja huomenna sataa vettä. No eipä tarvinnut paljon miettiä tekeekö treenin tänään ulkona vai sisällä. Menin siis kentälle vetoja juoksemaan. Viime kerralla akilles taas vähän muistutteli itsestään (se pilasi useamman kesän ja kisat aikoinaan), joten tänään päätin olla aika varovainen. Tuuli oli kyllä ajoittain aika huima, etenkin puuskissa. Ja vastatuuleen juoksemiselta ei siis voinut välttyä. Juoksen kyllä yleensä myötätuuleen, jos pystyn valitsemaan. Tänään tuli juostua muutama vähän pidempi veto, taisivat olla ekat 400 m vedot tänä kesänä. No eipä tänään kyllä hurrattu määrillä. Olisin kyllä juossut vaikka kuinka, mutta akilles ei ollut ihan samaa mieltä. Parempi antaa sen toeta hetki, niin ei mene pahemmaksi. Jostain syystä päätin otta myös kellon mukaan. Ehkäpä otan joku toinenkin kerta, hauska olisi nähdä tapahtuuko kesän aikana mitään kehitystä. Tänään ohjelma oli siis tämä:

* mukava alkuverkka ja vähän koordeja radalla
* 2x400m (1.25 ja 1.24)
* 2x300m (1.00 ja 1.00)
* 1x200m (43)


Olen kesäkelien tultua juossut nyt aika paljon ja etenkin pohkeet ovat sitten juuri sen tuntuiset. Jumimöykkyjä täynnä siis. Hetken mennään vielä näillä pohkeilla, mutta ensi viikon perjantaille on tiedossa hieronta, odotan sitä tuskaa innolla! 

Tykkään muuten ihan hirveästi vain kierrellä ruokakaupoissa katselemassa uutuustuotteita ja hakemassa kaikenlaisia ideoita. Joskus vain hyllyjä kierrellessä silmään sattuu joku hauska tuote ja siitä sitten lähteekin idea johonkin ruokaan. Tänään nappasin hyllyltä rahkapurkin, joka olikin luomuversio normaalisti käyttämästäni tuotteesta. No hinta oli valitettavasti myös varsin "luomu", mutta kokeeksi ostin ainakin tämän yhden. Lisäksi mukaan tarttui maustamatonta pehmeää tofua, jota en aikaisemmin ole maistanut. Lähinnä olen silloin tällöin ostanut valmiiksi marinoituja tofuja. Pitää varmaan korkata kumpainenkin uutuus vielä tänä iltana :)




maanantai 20. toukokuuta 2013

juhannuskoivu

Meillä kasvaa muuten terassilla juhannuskoivu :) Siinä se sitkeästi puskee itseään ulos jostain pienestä raosta. No eipä tarvitse juhannuskoivua sitten mistää hakeakaan. Ja sain juuri idean, että talvellahan siihen voisi ripustaa jouluvalot, menisi ikään kuin joulukuusesta (tai koivusta). Naapureiden terassilla kasvaa aika paljon suurempi koivu, siinä on linnunpönttö. Tyhjä lienee kuitenkin, mutta hauska jokatapauksessa.


Viikonloppu oli ja meni. Jotenkin tuntui lyhyeltä. Mutta monta mukavaa juttua mahtui mukaan kuitenkin. Perjantaina meillä oli hamppari-ilta, koska olin luvannut Markolle, että teen burgereita. Kökön salitreenin jälkeen (johtui siitä, että ranne on taas vaihteeksi hajalla ja sitä särkee) olikin ihan mukava päästä puuhastelemaan keittiöön. Kaikki tehtiin oikeastaan ihan alusta lähtien itse ja voin vakuuttaa, että nää burgerit löi kyllä mäkkärin versiot 100-0, niin hyviä oli :) Sämpylät oli tietenkin varsin karppiversioita, minun ehkä vähän vähemmän kuin Markon. Pihvit tehtiin ihan vaan jauhelihasta vanhalla "mummojen" resptillä (jauhelija, sipulikeitto, kananmuna, kermaviili jäi pois, kun sitä ei ollut). Hamppareiden väliin tuli sitten pihvien lisäksi juustoa, salaattia, suolakurkkua, tomaattia ja majoneesia (tää oli kyllä joku kaupan valmisjuttu, olis voinu tehä itekin). Aivan täydellinen kokonaisuus olisi ollut, jos mukana olisi ollut vielä muutama fileepekonisiivu, mutta arvatkaapas vaan olivatko ne tietenkin loppu kaupasta. No hyviä tuli ilman niitäkin. Lisänä oli sitten salaattia.

Tämä oli miun annos, namia!

Rucolaa, tomaattia, kurkkua, jv-salaattia siemeniä.
Yksinkertaista, mutta hyvää.


Burgerit kävi täytön jälkeen vähän uunissa,
 jotta juusto suli mukavasti.

Lauantaina kävin tanssimassa muutamalla tunnilla, kun Studio Dance Pit oli kutsunut Joe Kaigan pitään Reggaeton ja Raggajam tunnit. Kouvolatalon kuumassa ja trooppisessa peilisalissa hikoiltiin kaksi tuntia. Liekö lämmin kesäilma hieman verottanut osallistujia, mutta olipas kerrankin hyvin tilaa tehdä. Pientä alkulämmittelyä, lantion pyöritystä ja venytelyä alkuun ja sitten varsinaisten tanssien pariin. Tehtiin molemmilla tunneilla muutama pieni sarja. Ne oli aika hauskoja ja osa liikkeistä tosi hupsuja, mut niin se oli tarkoituskin :) Mukava laittaa kroppa välillä tekemään vähän erilaisia juttuja, niistä oppii aina jotain uutta. Ja miun lantio kun ei oikein kauheesti keiku eikä sheikkaaminen aina luonnistu, niin tämä olikin super hyvää harjoittelua. Haluaisin osata enemmän irrotella kaikilla tanssitunneilla, mutta kilpaurheilun tuoma "tiukkuus ja jäykkyys" vaan puskee aina jostain. Mutta kyllä mie opin, pikkuhiljaa. Lauantai-iltana käytiin vielä ihastelemassa Kouvolan tanssikoulun kevätnäytöstä. Street painotteinen oli esitys, mutta sydämeni sulatti kyllä täysin pikkupoikien liikuttava hip hop -esitys! Ja taisivat nämä hurmurit saada yleisöltä suurimmat suosionosoitukset. Esityksen jälkeen ajeltiinkin sitten Markon kanssa kummitädin mökille Kannuskoskelle. Myös kolme serkkuani Ylöjärveltä olivat tulleet sinne tyttöystävineen vierailulle. Grillattiin ja nautittiin mukavasta kesäillasta terassilla. Niin rentouttavaa että!

Viimeinkin sunnuntaina pääsin käyttämään banaanit, jotka olivat kypsyneet pöydällä lähes viikon. Ne oli päältä jo ihan mustia, mutta sisältä vielä ihan hyviä. Olin säästänyt niitä tämän banaanileivän tekemistä varten. Tein leivän juuri tuon ohjeen mukaan ja jo taikina oli NIIN hyvää, että oli vaikeuksia saada se edes vuokaan. Nuolin kaikki kauhat ja kulhot eikä mihinkään jäänyt varmasti mitään rippeitä taikinasta. No kannatti paistaa leipä, sillä myös kypsä taikina oli hyvää. Tein vielä sellaisen  kuorrutuksen (rahka, tuorejuusto, vanilja proteiinijauhe, stevia), jota voin laittaa jokaisen palasen päälle. Mutta siis huippu hyvää ilman mitään kuorrutuksiakin. Ja mikä parasta, saan syödä koko homman ihan itse. Mutta kun leipomisen vauhtiin sitten pääsin, niin leivoin Markolle oman suklaakakun. Ja nyt miulla olisi taas sata ja tuhat uutta reseptiä ja ideaa, joita haluisin testa. Pitäis varmaan järkätä jotkut juhlat, niin vois kokeilla kaikkea uutta kivaa :)



Maailman paras banaanileipä!

tiistai 14. toukokuuta 2013

Viikonloppua ja action run

Olipas vaan mukava viettää pitkä viikonloppu. Istuin sateisen helatorstain yksikseni töissä. Kerrankin sai tehdä töitä ihan rauhassa. Palkkiona tästä sainkin pitää perjantain vapaata. Ja tätä on tulossa lisää, sillä kesä-elokuun olemme Markon kanssa molemmat aina perjantaisin lomalla. Pitkiä viikonloppuja siis tiedossa :) Viime viikonlopulle olin taas tapani mukaan tehnyt pitkän lista asioista, jotka oli jäänyt roikkumaan ja jotka halusin hoitaa pois. Imuri ja ikkunanpesuvälineet olivat majailleet jo hyvän tovin vierashuoneessa odottaen innokasta siivoojaa. No tämä homma oli melko nopesti hoidettu ja nyt ikkunasta aukeaa kirkas maisema. Perjantaina oli Suomen jääkiekkopeli ja sitä lähdimmekin katsomaan kummitädin luokse. Illan ohjelmassa oli kokkailua ja pelin katselua. Resptit valittiin Siken uusimmasta kirjasta: Ruokaa rakkaudella Saarenmaalla. Alkuruokana oli tomaatti-paprika -kastikkeella ja vuohenjuustolla/mozzarellalla kuorrutettuja avokadoja. Pääruuaksi nautimme tomaattikastikkeessa haudutettuja naudanlihakääryleitä salatiin ja uunijuuresten kera. Oli namia, todellakin! Ja kuten Sikellä on aina tapana todeta: "ruuan pitää olla kaunista ja hyvän makuista". Mie olen ihan samaa mieltä.


Lauantaina houkuttelin Markon mukaani Kuusankosken yu-kentälle. Halusin mennä sinne vähän verryttelemään ja juoksemaan muutaman vedon. Lähdettiin sinne sitten yhdessä pyöräilemään. Vähän harhailtiin matkalla, mutta perille löydettiin. Rata olisi kaivannut kipeästi uusimista, mutta eipä se miun menoa haitannut. Lähdin verryttelemään ja Marko jäi virittelemään kameroita. Viihdyttiin ehkäpä tunnin verran kentällä. Tein koordeja ja juoksin muutaman vedon sekä radalla että nurmella (kielloista huolimatta...). Oli lämmin ja aurinko pilkahteli silloin tällöin. Muutama muukin urheilija oli kentälle eksynyt: kaksi nuorta tyttöä oli vetoja juoksemassa. Marko kuvasi myös miun juoksua, kun halusin nähdä kuinka kieroon askellan. Ja juu, juuri niin kierot oli askeleet kuin kuvittelinkin. Korkeushyppyharjoittelun seurauksena toinen lonkka on kiertynyt ulospäin ja se näkyy kyllä heti askelluksessa. Jotain pitäisi ehkä tehdä...

Kuva: Marko


Varpaat tykkää. Kuva: Marko


Ai eiks tänne sais mennä? Kuva: Marko

Viikonlopun puuhasteluihin kuului myös käynti Kouvolan ihanimmassa kukkakaupassa: Rosarium. Kukkakaupan lisäksi täältä löytyy aivan super ihana sisustus- ja lahjatavara -osasto. Voisin ostaa sieltä vaikka kaiken. Paljon kaikkea vanhaa, pastelleja ja kauniita esineitä. Lisäksi siellä on koruja ja yhden korun sitten sorruin ostamaan. Itseasiassa olen tämän kyseisen korun jo kerran ostanut, mutta hävitin sen sitten yhdellä matkalla. Pidin korusta kuitenkin niin paljon, että oli aivan pakko ostaa uusi (mitä turhuutta!!). Toivottavasti se hukattu päätyi sitten jokun muun rannetta koristamaan. Kukkaosastolta mukaan tarttui vaalenpunainen ruusu, joka laitettiin pieneen koriin ja terassille roikkumaan. Lisäksi otimme muutaman orvokin terassia koristamaan. Kiitos rakkalle mummilleni, joka halusi nämä kukat meille ostaa <3 Voi olla, että Rosariumissa pitää vielä käydä uudemman kerran sillä askartelimme viikonloppuna ihanat tikkaat vanhoista heinäseipäistä. Ostin seipäät Kangasalta Pirkan kirpputorikeskuksesta, jossa ne maksoivat 5 €/kpl. Iskä ne sitte mökkireissun yhteydessä toi miulle tänne. Olipas mukava vähän puuhastella ja askarrella. Tikkaisiin olisi tarkoitus kiinnitellä vielä muutama pieni ruukku, joihin tulee orvokkeja.

Saha, pora ja ruuveja. Niillä pärjättiin.

Miun oli sunnuntai-iltana tarkoitus mennä kuuntelemaan Sunnuntai-special messua seurakuntakeskukselle, mutta kuinkas kävikään... Ihana aurinkoinen ilma, kaikki puuhastelut sekä kesästä nauttiminen veivät huomion ja tajusin aivan liian myöhään, että kello oli jo vaikka mitä. Harmittaa kovasti, kun nyt olisi kerrankin ollut aikaa käydä tuossa messussa :( Sunnuntai-iltaisin miulla on usein ollut muuta ohjelmaa ja siksi nämä ovat jääneet väliin. No seuraavalla kerralla yritän olla paikalla. Pakko myöntää, että Kouvolan seurakunnan toiminta on aika vaisua Jyväskylään verrattuna enkä ole löytänyt (tai aikataulut eivät ole sopineet) itselleni oikein mitään mieluisia tapahtumia. Ja miulle riitäisi joku kiva juttu silloin tällöin. Nämä seurakuntatapahtumat ovatkin lähes ainoita asioita, joita jäin Jyväskylästä kaipaamaan. Kaunis kuokkalan kirkko on myös jotain, jonka rauhaa usein kaipaan. Olisin voinut istua siellä vaikka kuinka kauan omiin ajatuksiini vaipuneena ja katsella kaunista alttaria. En tiedä, että vastaavanlaista olisi missään muualla. Vaalean kirkon kauneus on todella sydäntäni lähellä. Mieleni on välillä rauhaton ja kaipaan hiljentymistä. Onneksi osaan palata muistoissani moniin ihaniin hetkiin, tunnelmiin ja tapahtumiin, joista ammennnan voimaa arkeeni. Taizéhen palaan vielä joku päivä, varmasti <3 Siihen asti tyydyn katselemaan tietokoneeni kaunista taustakuvaa Taizén kirkosta.


Kuokkalan kirkko, Jyväskylä

Eilen oli "kisakauden avaus" eli Vartti city action run. Esteitä oli taas 5 km matkalle saatu laitettua ihan tarpeeksi. Viimeiset mehut lähtivät jaloista viimeistään siinä vaiheessa, kun mäkihyppyrinnettä lähdettiin kipuamaan ylöspäin. Huh, huh... sopii mennä koittamaan :) Ja siis kisahan ei todellakaan loppunut rinteen päällä vaan tässä kohdassa olimme ehtineet ehkäpä juuri puoliväliin. Esteitä oli matkan varrella hyvin monenlaisia: konttausta, sokkeloa, narujen ja puomien ylitystä, kantojen päällä hyppelyä ja portaissa juoksua. Minulla ainakin oli todella hauskaa ja oli ihana päästä taas vähän taistelemaan maitohappoja vastaan. Niin ja koska olin naisten sarjan kakkonen sain palkinnoksi sählymailan :)

Loppusuorallan menossa kohti maalia. Kuva: Marko

keskiviikko 8. toukokuuta 2013

Kilpailukalenteri

Niin se vaan menee, että kerran kun kilpaurheilun on aloittanut niin vaikea siitä on irti päästä, vaikka ura onkin loppunut. Sisälläni asuu ikuinen kilpailija. Onneksi kesä on täynnä paljon kaikenlaisia kuntoliikunta tapahtumia, joissa pääseen tyydyttämään kilpailuviettini :) Rakastan sitä tunnetta, kun pääsen laittamaan numerolapun rintaan, haastamaan itseni ja taistelemaan maitohappoja vastaan loppusuoralla. Osallistun vain sellaisiin kisoihin ja tapahtumiin, joihin voi mennä etukäteen valmistautumatta. Hyvällä peruskunnolla pitää siis selvitä maaliin asti, mutta ihan viimeiseksi ei kuitenkaan saa jäädä. Koska itse asun täällä Kouvolassa, pyrin tietysti valitsemaan sellaisia kisoja, jotka järjestetään tässä lähellä. Tämä onkin tehty helpoksi sillä Utin varuskuntaurheilijat järjestävät kesän aikana monta tapahtumaan, joista osaan aion osallistua. Lisäksi mukana on tietysti jo perinteeksi muodostunut Helsinki City Triathlon yhdessä sukulaisten kanssa. Tästä tapahtumasta onkin tullut jo aiemmin kirjoitettua. Suunnittelen asioita etukäteen ja täyttelen mielelläni kalenteria, joten ensi kesän kisat olisivat siis osaltani tässä:


Kumpainenkin triathlon kilpaillaan hyvin lyhyillä matkoilla ja uinti on uima-altaassa. Vilukissana minun ei kyllä tee yhtään mieli avoveteen uimaan. Vartti maratonilla on useita matkoja, mutta minulle todellakin riittää tuo 1/4 maraton joka siis on about 10 km. Vartti city action run puolestaan on noin 5 km pituinen mastojuoksukisa, jossa matkan varrella on kaikenlaisia esteitä. Viime vuonna juoksimme mäkihyppyrinnettä ylös, kiipesimme sorakuopassa, ryömimme esteiden alitse ja lopuksi ylitimme viimeiset esteet vedessä juosten. Hauskaa ja rankkaa oli! Mukana oli kaiken ikäisiä ja tasoisia ihmisiä ja luulenpa, että kaikilla oli myös hurjan hauskaa. Viime keväänä kävin juoksemassa myös Länsiväyläjuoksun Helsingissä, mutta tänä keväänä tuo 17 km pituinen kisa jäi muiden menojen vuoksi valitettavasti väliin. Ensi maanantaina siispä pääsen korkaamaan "kisakauden". Toivotaan aurinkoa ja lämmintä ilmaa. Marko tulee ehkäpä kuvaamaan, joten esteiden ylitykset ja alitukset saattavat tallentua kuviksi.


Tunnelmia kesältä 2012: Vartti city action run.

perjantai 3. toukokuuta 2013

Tuulista jouksua

Olipas vaan aivan mahtavaa, kun pääsi jälleen radalle kirmaamaan :) Aurinko paistoi ja ilman navakkaa tuulta olisi aivan varmasti tarjennut ihan t-paidassa. Nyt pidin kuitenkin tuulitakin pääasiassa päällä, koska muuten olisi vilu tullut. Olin ajatellut ensin mennä juoksemaan Kuusankosken kentälle, mutta päädyinkin sitten Kouvolan urheilupuiston kentälle, kun Marko meni samaan aikaan salille. Tyhjä oli kenttä jälleen, joten sain juosta ihan juuri sillä radalla, jolla halusin. No jaa, seura olisi kyllä kelvannut...


Tuulee, tuulee, tuulee...

Juoksen yleensä fiiliksen mukaan, joskus etukäteenkin saatan hieman miettiä millaisia vetoja juoksen. Nurmikolle en vielä viitsinyt mennä henkseleitä juoksemaan, kun keskellä oli "ei käytössä" -kyltti. Päädyin sitten alkuverkan jälkeen juoksemaan 6 x 200m ja 6 x 100m. Juoksu kulki jopa erittäin mukavasti ja hyvä fiilis jäi kaikin puolin. Odotan jo kovasti sitä päivää, kun tarkenee juoksennella ihan vain shortseissa ja topissa :)

Häät, Wappu, kokkailua


Viikonloppu vierähti iloisissa merkeissä hyvän ystäväni häissä Turussa. Minulle oli annettu kaason rooli, josta olinkin todella otettu :) Hääpari oli kuitenkin hyvin tehokas ja hoiti itse suurimman osan hääjärjestelyistä ja valmisteluista. Niinpä minulle jäikin lähinnä tehtäväksi morsiammen polttareiden järjestäminen, kahvipöydän pikkuleipien leipominen sekä juhlapaikalla apuna oleminen. Häät sujuivat kaikin puolin erittäin hyvin ja hääpari oli jälkeen päin hyvin tyytyväinen. Olipas vaan mukavaa olla mukana ja seurata ystävän suurta päivää. Pikkuleipiä leivoin tosiaan kahvipöytään ja tulihan niitä jokunen sata tehtyä.

Vanilja halva pikkuleipiä suklaa koristein.

Häiden jälkeen ajoimme heti seuraavana aamuna takaisin Kouvolaan, jossa olikin sitten tiedossa Studio Dance Pitin kevätnäytös. Näytöstohinoissa meni Kouvola-talolla sitten koko päivä. Ensin kenraaliharjoitukset, jonka jälkeen kaksi esitystä ja valokuvaus siinä välissä. Omalta osaltani päivä oli lähinnä odottelua, sillä olin mukana vain yhdessä esityksessä. Oli kuitenkin mukava jutella muiden tuttujen kanssa ja seurata yleistä valmistautumissähellystä hieman sivummalta. Meidän showjazz-ryhmän esitys päätti illan ja taisimme suoriutua melko mukavasti. Ainahan voisi parantaa ja omaan suoritukseen ei varmaan koskaan ole täysin tyytyväinen. Itse kuitenkin nautin esiintymisestä ja uskon, että muilla tytöillä oli myös hyvä fiilis. Toivottavasti se välittyi myös yleisölle :) 

Studio Dance Pitin kevätnäytöksen show jazz -ryhmä.
Kuva:Viivi Häkkinen

Vappua vietimme sitten Helsingissä Glo Hotelli Artissa sukulaisen 50-vuotis synttärijuhlissa. Sukulaiseni sekä hänen kaksi muuta ystäväänsä olivat yhdessä päättäneet järjestää 150-vuotis juhlat. Meno oli vauhdikasta ja ilta varsin mukava. Tanssilattialla pyörähdin muutaman kerran, mutta loppujen lopuksi taisimme päätyä aika aikaisin laskemaan lampaita. Vappupäivänä sää oli aivan erinomainen: aurinkoa aurinkoa aurinkoa :) Piknikkiä varten olimme pakanneet eväät mukaan jo kotoa lähtiessä. Kävelimme Ullanlinnanmäelle, jossa hetken ihmettelimme Helsingin vappumenoa. Ihmisiä oli ihan ruuhkaksi asti, musiikki soi ja kuplajuomat virtasivat. Ei jääty sitten sinne kuitenkaan omia eväitä syömään vaan valittiin hieman rauhallisempi paikka Tähtitorninmeltä. Illansuussa olimmekin sitten jo taas kotona. Ehdimpä siinä vielä illalla mysliäkin tehdä. Tuoksu oli ainakin hyvä, makua en vielä ole päässyt testaamaan.


kaurahiutaleita, vehnäleseitä, kaurajauhoa,
auringonkukansiemeniä, pistaasipähkinöitä, hasselpähkinöitä,
kuivattuja mansikoita ja banaania (sokeroimattomia),
vaniljaa, kookosöljyä, vaahterasiirappia

Tänään oli salipäivä: käsiä ja keskivartaloa. Kaiken matkustamisen ja istumisen seurauksena takareidet ja pakarat huutaa apua, enkä todellakaan uskalla/pysty vielä tekemään jaloille punttia. Ehkäpä viikonloppuna jo uskaltaisi. Onneksi juoksu kuitenkin kulkee hyvin. Huomenna ajattelin käydä taas radalla muutaman vedon kipittämässä aamuisella. Aurinkoakin on luvattu, joten ei muuta kuin nauttimaan :) Huomista odotellessa taidan lähteä vielä bodybalancessa käymään.