Sivut

tiistai 16. huhtikuuta 2013

Lepopäivä, ai koska??

Näin hän se on, että urheilusta ei kovin paljoa iloa ole, jos sitä tukevat asiat eivät ole kunnossa. Tuo maaginen sana "lepo" on erittäin tärkeässä asemassa niin kunto- kuin kilpaurheilussa. Reenata voi vaikka kuinka paljon, mutta ennen pitkää siitä ei ole enää mitään hyötyä, jos lepo unohtuu täysin. Se kuinka paljon itse kukin tarvitsee lepoa ja palautumista riippuu hyvin paljon siitä mitä treenaa, millaisella intensiteetillä ja kuinka usein. Lisäksi kaikki ihmiset ovat yksilöitä, yhdelle riittää se yksi lepopäivä viikossa ja toinen tarvitsee vähintään kolme. Omaa kroppaa on siis syytä kuunnella tässä asiassa.

Minun on pakko myöntää, että sorrun aivan liian usein "unohtamaan" lepopäivän, koska urheilu on vaan niin ihanaa. Tämä tietenkin kostautuu aina jossain vaiheessa: lenkit eivät enää kulje, salitreeni ei maistu ja kroppa tuntuu väsyneeltä. Silloin yleensä herään miettimään omia treenejäni kuluneiden viikkojen aikana ja tajuan lepoa olleen ihan liian vähän. Jo kilpa-urheiluaikana lepopäivien pitäminen oli vastenmielistä, sillä olisin vain halunnut reenata koko ajan. Tunnollinen kun oli, pidin kuitenkin lepopäivän aina silloin kun se ohjelmaan oli merkitty. Mutta ylimääräiset lepopäivät eivät tulleet kysymykseenkään. 

Nyt hieman vanhempana ja viisaampana (kaiketi) olen alkanut oikesti tajuta levon ja palautumisen merkityksen. Vaikka koen kroppani yhä palautuvan melko nopeasti kaikenlaisesta rasituksesta, palautuminen ei ole yhtä nopeaa kuin joskus aiemmin. Olen myös hiljalleen oppinut kuuntelemaan oman kroppani viestejä ja urheilemaan näiden tuntemusten mukana. Hyvänä esimerkkinä toimii viime perjantai, jolloin päätin normaalin lenkin (n.10km) sijasta syödä kaksi valtavaa korvapuustia ja juosta rauhallisesti lyhyemmän lenkin (n. 5km). Kotona oli hyvä mieli ja kropalla hyvä olo, joten päätös oli erittäin onnistunut.




Kehonhuolto on myös sellainen asia, josta minun pitäisi ehdottomasti huolehtia enemmän. Suurin ongelma tämän asian kanssa on aika, joka aina tuntuu loppuvan kesken. Lupaan usein itselleni venytellä, käydä hieronnassa ja tehdä huoltavia harjoituksia, mutta kuinkas siinä aina käykään... Voin kuitenkin rehellisesti myöntää, että liikkuvuutta on ainakin vähän tullut lisää tämän kevään aikana eli ehkäpä mie ainakin joskus olen muistanut venytellä :) Ensi viikolle olen myös varannut jo ajan hieronnalle ja hyvä niin, koska sitä kroppani kyllä nyt kaipaa.

Nyt on meneillään kevyt viikkoa (rytmittäminen on hyväksi ihan meille tavis-kuntoilijoillekin). Lähden pilatestunnille, jonka jälkeen käyn tekemässä salilla kevyttä lihaskuntoa ennen bodybalance tuntia. Huomenna on hieman rankempi treenipäivä, mutta loppuviikko meneekin sitten kevyemmissä merkeissä :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti