Sivut

keskiviikko 24. huhtikuuta 2013

Rankkaa treeniä, huppua lukemista ja loman odotusta

Liikun ja urheilen nykyään hyvin paljon fiiliksen mukaan. Jos salilla tuntuu, että tänään ei kyllä jaksa muuta kuin kevyttä lihaskuntoa ja venyttelyä, tyydyn siihen. Jos taas tuntuu siltä, että kroppa huutaa kovaa reeniä, niin ei muuta kuin antaa mennä vaan. Kyllä mie kuitenkin aina etukäteen mietin vähän mitä esimerkiksi salilla aion tehdä tai millaisen lenkin juoksen ja aina pyrin kuitenkin tekemään kunnolla ja huolella sen minkä teen. Eilen oli salilla aika huippua tekemistä: jalkaprässiä, etureisiä, askelkyykkyjä, pohkeet ja vatsat. Tein tiukkoja sarjoja loppuun asti. No myönnettäköön, että jos vierellä olisi ollut joku huutamassa ja kannustamassa, niin olisi varmasti tullut vielä jokunen toisto lisää. Reilun tunnin ähkimisen seurauksena jalat olivat totaalisen väsyneet ja kauhulla mietin mitä edessä olevasta Bodybalance-tunnista tulisi. Oli kuitenkin iloinen yllätys huomata, että tunti sujui hyvin. Itseasiassa se oli yksi parhaista, taas oli mukana monta oivalluksen ja oppimisen hetkeä. Salitreenin ja balancen jälkeen olin kyllä aika puhki, mutta onnellinen. Pyörän selkään ja kotimatka olikin hyvää loppuverkkaa :) Perjantain hierontaa kauhulla odotellessa...

Vaikka liikun itse todella paljon, liikunta-ala ammattina ei ainakaan toistaiseksi ole kovasti kiinnostanut. Olen tyytyväinen tähän ihan vaan harrastuksena. Haluan kuitenkin tietää mitä kropassani tapahtuu ja mitkä lihakset ovat töisssä eri liikkeissä kun urheilen. Siksipä olinkin hyvin iloinen, kun postissa tuli viime viikolla tällainen opus:


Kirja on uusittu painos vanhasta teoksesta. Hyvinkin perusteos, jossa esitellään havainnollisin ja selkein kuvin lihaskuntoharjoitteita ja niissä aktivoituvia lihaksia. Lisäksi mukana on jonkin verran venyttelyliikkeitä. Useaan kertaan salilla, etenkin ylävartalon ja käsien liikkeitä tehdessä, olen huomannut tekeväni liikettä väärin sen vuoksi, että en ole ehkä ihan tajunnut minkä lihaksien pitäisi tehdä työtä. En ole vielä ehtinyt kunnolla paneutumaan kirjaan, koska kaikkea muuta puuhaa on ollut niin paljon. Aion kuitenkin lukea kirjan huolella läpi ja mennä salille oikeisti ajatuksen kanssa tekemään liikkeitä oikealla tekniikalla. 

Niin ja tosiaan miulla alkaa pieni "Wappuloma" tässä pian. Torstaina toivottavasti saan työt tehtyä niin, että voin jäädä viikoksi lomalle. Saldotunteja on kertynyt juuri yhden viikon loman verran. Tosin eipä tämä loma mene kyllä todellakaan sohvalla makoillessa, puuhaa on luvassa vaikka ja kuinka. Nyt lauantaina olisi ystäväni häät Turussa. Odotan jo tätä todella kovasti. Lisäksi viikonloppuun mahtuu vielä tanssiesityksiä, kun sunnuntaina olisi studio dance pitin kevätnäytös Kouvola talolla. Wapuksi suuntaamme kohti Helsinkiä ja Glo Hotel Artia, jossa tiedossa olisi wappubileet sukulaisen syntymäpäivien merkeissä. Vähän harmittaa väliin jäävä Vappu Gospel täällä Kouvolassa, mutta ehkäpä sitten ensi vuonna. Vapun jälkeen ehdimme tulla muutamaksi päiväksi kotiin, kunnes viikonlopuksi suuntaamme jälleen Helsinkin. Siellä olisi tarkoitus käydä katsomassa Rock The Ballet -tanssiesitystä, ou-jee!

Eniten lomassa odotan kuitenkin sitä, että saan aamulla rauhassa herätä, keittää puuroa, juoda kahvia ja lukea lehteä. Tämä on jotain, josta nautin todellakin. 

Aurinkoista lomaa odotellessa :)

tiistai 16. huhtikuuta 2013

Lepopäivä, ai koska??

Näin hän se on, että urheilusta ei kovin paljoa iloa ole, jos sitä tukevat asiat eivät ole kunnossa. Tuo maaginen sana "lepo" on erittäin tärkeässä asemassa niin kunto- kuin kilpaurheilussa. Reenata voi vaikka kuinka paljon, mutta ennen pitkää siitä ei ole enää mitään hyötyä, jos lepo unohtuu täysin. Se kuinka paljon itse kukin tarvitsee lepoa ja palautumista riippuu hyvin paljon siitä mitä treenaa, millaisella intensiteetillä ja kuinka usein. Lisäksi kaikki ihmiset ovat yksilöitä, yhdelle riittää se yksi lepopäivä viikossa ja toinen tarvitsee vähintään kolme. Omaa kroppaa on siis syytä kuunnella tässä asiassa.

Minun on pakko myöntää, että sorrun aivan liian usein "unohtamaan" lepopäivän, koska urheilu on vaan niin ihanaa. Tämä tietenkin kostautuu aina jossain vaiheessa: lenkit eivät enää kulje, salitreeni ei maistu ja kroppa tuntuu väsyneeltä. Silloin yleensä herään miettimään omia treenejäni kuluneiden viikkojen aikana ja tajuan lepoa olleen ihan liian vähän. Jo kilpa-urheiluaikana lepopäivien pitäminen oli vastenmielistä, sillä olisin vain halunnut reenata koko ajan. Tunnollinen kun oli, pidin kuitenkin lepopäivän aina silloin kun se ohjelmaan oli merkitty. Mutta ylimääräiset lepopäivät eivät tulleet kysymykseenkään. 

Nyt hieman vanhempana ja viisaampana (kaiketi) olen alkanut oikesti tajuta levon ja palautumisen merkityksen. Vaikka koen kroppani yhä palautuvan melko nopeasti kaikenlaisesta rasituksesta, palautuminen ei ole yhtä nopeaa kuin joskus aiemmin. Olen myös hiljalleen oppinut kuuntelemaan oman kroppani viestejä ja urheilemaan näiden tuntemusten mukana. Hyvänä esimerkkinä toimii viime perjantai, jolloin päätin normaalin lenkin (n.10km) sijasta syödä kaksi valtavaa korvapuustia ja juosta rauhallisesti lyhyemmän lenkin (n. 5km). Kotona oli hyvä mieli ja kropalla hyvä olo, joten päätös oli erittäin onnistunut.




Kehonhuolto on myös sellainen asia, josta minun pitäisi ehdottomasti huolehtia enemmän. Suurin ongelma tämän asian kanssa on aika, joka aina tuntuu loppuvan kesken. Lupaan usein itselleni venytellä, käydä hieronnassa ja tehdä huoltavia harjoituksia, mutta kuinkas siinä aina käykään... Voin kuitenkin rehellisesti myöntää, että liikkuvuutta on ainakin vähän tullut lisää tämän kevään aikana eli ehkäpä mie ainakin joskus olen muistanut venytellä :) Ensi viikolle olen myös varannut jo ajan hieronnalle ja hyvä niin, koska sitä kroppani kyllä nyt kaipaa.

Nyt on meneillään kevyt viikkoa (rytmittäminen on hyväksi ihan meille tavis-kuntoilijoillekin). Lähden pilatestunnille, jonka jälkeen käyn tekemässä salilla kevyttä lihaskuntoa ennen bodybalance tuntia. Huomenna on hieman rankempi treenipäivä, mutta loppuviikko meneekin sitten kevyemmissä merkeissä :)

perjantai 12. huhtikuuta 2013

Korvapuusteja

Eilen oli pullapäivä, ja kovasti odotettu sellainen! Leipominen on mukavaa ja etenkin minusta on ihana leipoa pullaa. Korvapuusti on ehdoton suosikkini ja jos niitä joskus on tarjolla, en varmasti kieltäydy. Tavalliset pullat tai pitkot eivät minulle oikein maistu ellei niissä ole jotakin erikoista (esim. rusinoita sisällä). Tosin kaikenlaisten pullien leipominen on todella hauskaa. Kotona tulee kuitenkin harvoin leivottua, sillä joudun syömään tekeleeni aina yksin. Joten kun tarjoutui tilaisuus leipoa pullaa töihin kuukausipalaveriin, olin todella iloinen. 

Eilinen ilta siis meni kädet taikinassa. Minulla ei ole mitään salaista reseptiä ja taikinani on joka kerta hieman erilaista. Sen olen huomannut, että tuorehiiva toimii parhaiten, jos haluaa oikein hyvin kohonneita ja kuohkeita pullia. Taikina pitää myös ehdottomasti tehdä punaiseen maitoon ja voin kanssa ei saa säästellä. Itse laitan taikinaan lähes aina myös vähän kylmäpuristettua kookosöljyä sekä aitoa vaniljaa. Sokeri on yleensä tummaa ruokosokeria. Kanelia, kardemummaa ja vaniljaa rakastan yli kaiken, joten laitan niitä aina vähintään triplamäärän :)




Eiliset pullat onnistuivat varsin hyvin :) Eivät ne mitään kaunokaisia olleet, mutta isoja ja meheviä ainakin. Illalla herkuttelin sitten tuoreella korvapuustilla ja minttu-suklaa kaakaolla. Oli muuten todella hyvää! Kaakaoon laitoin Van Houten-kaakaojauhetta, aitoa vaniljaa sekä minttu- ja suklaasteviaa. Tämä kombo toimi erinomaisesti. Tänään töissä pullailu on jatkunut, moneskohan pulla on jo menossa...