Sivut

sunnuntai 3. maaliskuuta 2013

Juoksen....

Kun kävelen, tekee mieli kasvattaa vauhtia ja ottaa kevyitä juoksuaskelia. Kun hölkkään rauhallisesti, tekee mieli juosta kovempaa. Kun saan jalkojeni alle tartanin ja pääsen ottamaan vetoja, tunnen itseni onnelliseksi. Pidän siitä tunteesta, kun pääsen nopeasti (siis en mie mikään pikakiitäjä ole ikinä ollut, enkä ole edelleenkään) eteenpäin ja jaloissa hieman hapottaa viimeisen 10 metrin aikana.

Kävin perjantaina kipittämässä mukavia 120 metrin vetoja Kalliosuojan juoksusuoralla. Hallissa oli hiihtoloman vuoksi hyvin hiljaista ja sain rauhassa touhuilla siellä. Toisaalta minusta on mukavaa myös se, että muita ihmisiä on juoksemassa samaan aikaan. Siinä tulee nimittäin itsekin ihan huomaamatta vähän tsempattua, kun tietää muiden katsovan :) Olin juoksemassa tällä juoksusuoralla ensimmäistä kertaa. Tai no en voi sanoa, että ihan ensimmäistä, sillä isäni kanssa olen ollut siellä yli 15 vuotta sitten harjoittelemassa. Juoksusuora on noin 130 metriä pitkä ja taisi siellä olla 5 rataa. Toisessa päässä on lisäksi pituushyppykasa. Ja mikä parasta, kotoa tänne pääsee about 5 minuutissa pyörällä!

Lyhyt verryttely alkuun. Vähän aitakävelyitä. Ja sitten pitikin jo päästä kirmailemaan...
Edellisestä juoksukerrasta onkin aikaa jo monta kuukautta ja silloin olin jäähallin juoksuradalla juoksemassa, hyvä paikka sekin kyllä. Ensimmäinen veto oli hyvin rauhallinen, vähän kroppaa kuunnellen. Tuntui mukavalta, vaikka jalat olivatkin aika jumissa edellispäivänä tehdystä jalkaprässistä. Juoksin vetoja rauhallaisella tahdilla 5 kappaletta. Pidin pienen tauon ja toistin saman. Uskalsin laittaa hieman lisää vauhtiakin :) Mutta tietyssä pisteessä huomaan usein seinän tulevan vastaan: haluaisin juosta nopeampaa ja kasvattaa frekvenssiä, mutta kroppa vain ei ole asiasta ihan samaa mieltä.  Töllöin juoksu muuttuu tahmeaksi eikä vauhti ainakaan parane. Tässä kohtaa tuleekin vastaan se tosiasia, että en ole enää kilpaurheilija. Mutta eipä se haittaa, juoksen sitä vautia mikä tuntuuu hyvältä ja nautin siitä. Todellakin :)

Tällä kertaa kaksi vetosarjaa oli tarpeeksi, sillä viimeisissä vedoissa tunsin jo jalkojen alkavan väsyä. Ensi kerralla juoksen ehkä enemmän tai kovempaa. Yleensä menen aina fiiliksen mukaan ja nautin siitä, että saan tehdä vetoja juuri sen määrän kuin haluan ja sillä vauhdilla joka tuntuu hyvältä. Välillä tosin on mukava vähän tsempata ja tehdä muutama ylimääräinen, vaikka väsymys jo painaisikin. Muutaman kuukauden päästä voisikin jo päästä ihan ulos kentälle juoksemaan, odotan sitä oikein paljon.

Adidakseen luotan lenkkareiden osalta, aina!


Lauantaina ulkona olikin kirpeä -15 asteen pakkanen. Aurinko kuitenkin paistoi lämpimästi kirkkaan siniseltä taivaalta ja mieli olisi tehnyt lähteä ulos vähän hölkkäilemään ja palauttelemaan jalkoja. Päädyin kuitenkin uimahalliin vesijuoksemaan, koska sunnuntaille olisi tiedossa lenkkeilyä ja zumbailua. 



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti